Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pete - 23.04.05 - klo:14:59
-
Saanko kysyä teiltä yhden erittäin vakavan kysymyksen? Olenko mielestänne hullu koska rakastan Jeesusta ja rukoilen Häntä?
http://www.vapauteen.com/todistuksia.html
:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:
-
Taitaapi olla kusetusta koko homma...
-
Saanko kysyä teiltä yhden erittäin vakavan kysymyksen? Olenko mielestänne hullu koska rakastan Jeesusta ja rukoilen Häntä?
http://www.vapauteen.com/todistuksia.html
:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:
Vastaan: Ehkä.
Ihmeparantumiset ovat mielenkiintoinen asia. Mietin joskus rukoilemista siltä kantilta, että miten ihminen voi olla sellaisessa asemassa, että voi antaa ohjeita Jumalalle? Kysymys on retorinen, mutta minkä funktion se jättää rukoilemiselle? Jotakin ihmiseen itseensä liittyvää varmastikin.
Tässäkin valossa ihmeparantumiset tuntuvat jotenkin arvoituksellisilta. Miksi Jumala päättää/päättäisi jossakin tietyssä kohtaa toimia "suoraan", kun Hän toimii jatkuvasti joka puolella meille luonnollisilta tuntuvien lakien kautta? Ja jos näin toisaalta on, niin mitä ihmettä siinä on?
Tämmöisiä vain tässä joskus mietin.
-
Nämä siis on näitä juttuja.
Kerran kuulin todistuksen jossa joku jolla oli (en nyt muista nimeä), mutta jonkinlainen aivojen rappeuma tauti. Sellainen jossa aivot rappeutuvat kerta kerran jälkeen. Tämä tuntemani ihminen olikin vähän sairas ja jutut oli joskus sen tasoisia. (Tarkoitukseni ei ole halventaa ketään. Pyydän etukäteen anteeksi mahdollista ilmaisuani.)
Siis aivojen rapeutumaa sairastavan ihmisen puolesta rukoiltiin (eräässä Tampereen ympäristössä ollevassa kirkossa jossa joitakin vuosia sitten kokontui sellainen porukka entisen johtajansa johdolla) ja sitten väitettiin saurauden hävinneen ja parantuneen. Ymmärsin että aivot palautuu "normaaliksi". Tästä todistettiinkin jossain tilaisuudessa. Ja jonkin ajan päästä kyseisessä ihmisessä ei ollut mitään näkyvää merkkiä (en siis huomannut, että keskustelun taso olisi mitenkään muuttunut). Asiaa ei tietenkää kokouksissa koskaan korjattu. Tuntui vähän kusetukselle... Oliko siis mitään parantumista koskaan tapahtunutkaan vai oliko sairaus parantunut ja myöhemmin uusinut ja jatkanut siitä mihin jäätiin????
En oikein ymmärrä mitä tapahtui ja miksi? :?
-
Ihmeparantumisista Jyväskylän helluntaisrk:n yksi jäsen: http://www.jklhelluntaisrk.fi/index.php?ib=artikkelit&kid=5
Osan hänen viittaamistaan lääkäreistä tunnen ihan oikeasti.
Teme
-
Edelleenkin näistä ihmeparantumisista samaa mieltä kuin alunperinkin, kusetusta koko homma. Poppamiehet ja shamaanit voi minunpuolestani jättää elokuviin ja lastensatuihin, ja nämä ihmeparantumiset kuuluvat samaan kastiin. Ei kai kukaan täysijärkinen oikeasti voi väittää parantuneensa syövästä, koska uskoi Jeesukseen? Usko antaa voimaa ja jaksamista, toivon siitä että joskus asiat ovat vielä paremmin. Ei se kuitenkaan syövästä paranna...
-
(Siltä varalta, että joku ei tuota linkkiäni seuraa, niin kerron oman mielipiteeni: Ihmeparantumiset ovat HYVIN harvinaisia. Karismaattinenliike vetelee hatusta parantumisia, jotka loppuvat parkkipaikalle useimmiten.)
Teme
-
Minä en henkilökohtaisesti pidä minkään helluntaiseurakunnan sivustoja missään määrin luotettavana lähteenä, oli siellä sitten viitattu oikeisiin lääkäreihin tai tohtori Sykeröön...
-
m.k., jos olisit lukenut tuon sivuston, niin tietäisit, että tutkijat eivät olleet löytäneet yhtään todellista ja todistettua ihmettä, vaikka kuinka yrittivät löytää niitä.
Teme
-
...kukaan täysijärkinen oikeasti voi väittää parantuneensa syövästä, koska uskoi Jeesukseen? Usko antaa voimaa ja jaksamista, toivon siitä että joskus asiat ovat vielä paremmin. Ei se kuitenkaan syövästä paranna...
Pieni tarkennus. Harvat varmaankaan väittävät (tai kai niitäkin liikkeitä on), kenenkään parantuvan USKOSTA. Useimmiten siinä kyllä annetaan edes teoriassa kunnia Jumalalle.
Mä tiedän monia jotka väittävät kokeneensa parantumisen. Mutta sitten se taitaa unohtua, eikä sitä enää muisteta tai sitten parantumista ei olekaan tapahtunut. En tiedä :? Kuten edellä kertomani tapaus aivorappeutuneesta jollei aivot palasi takaisin päähän terveenä :?: :?: :?:
Vaikka en olekaan tavannut ihmistä joka olisi IHAN OIKEASTI parantunut moisessa kokouksessa, niin silti uskon, että JUMALA HALUTESSAAN VOI PARANTAA! Mutten tiedä miksi sellainen on kuitenkin hyvin hyvin hyvin harvinaista.
-
Pieni tarkennus. Harvat varmaankaan väittävät (tai kai niitäkin liikkeitä on), kenenkään parantuvan USKOSTA. Useimmiten siinä kyllä annetaan edes teoriassa kunnia Jumalalle.
Nyt tulee insider juttua. Olen ollut karismaattisen liikkeen sisällä, joten otanpa sitten sieltä omat muistoni taas esiin...
Tarkennuksen tarkennus: Harva parannusta korostava ryhmä kieltää sen, että joko "saarnaajan" tai ihmisen oma usko parantaa. Useimmiten asia esitetään näin: Jos et ole tarpeeksi (tai seurakuntasi ei ole, tai tilaisuudessa olevat ihmiset eivät ole) pyhä/nöyrä/kuuliainen/uskova/tms, niin et parane. He eivät julista, että paraneminen tulee armosta, vaan he julistavat, että paraneminen tulee ihmisten omasta pyhyydestä. Jumala ei kuule niitä, joilla on jotain vikaa. Armoa siis heillä ei ole, vaan vaatimus täydellisestä pyhyydestä.
Teme
-
Siis pitää vain uskoa enemmän ja lopettaa synnin tekeminen. Ja jos käy jonkun oikein vaikutusvaltaisen esirukoilijan juttusille, niin ehkä sitä sitten paranee???
En tajua sitä, että miksi pitäisi mennä jonkun rukousGurun luo rukoiltavaksi että Jumala kuulisi paremmin. Miksi Jumala ei paranna vaikka yksin rukoilevaa jos on parantaakseen?
-
Pistetään neljä kirjainta peräkkäin ja saadaan vastaus: R, A, H ja A. Ei kait tuo muulla selity. Toisaalta myös nämä n.s. Suuret Gurut ovat niin taitavia manipuloijia, että he saavat hurmosilmiöt esiin. Suuri Melu on tärkeämpi Pyhän Hengen ilmenemismuoto kuin hyvä opetus, joten tyyppi, joka sellaista sasa aikaan, on kunnon PH:n lähettiläs.
Suomeen on roijattu useaan kertaan USAsta äijää, joka kieltää Kolminaisuuden. Kolminaisuus taas on kristillisen uskon kulmakivistä yksi tärkeimmistä. Mm. sovitus armosta usein joudutaan kadottamaan, kun kadotetaan kolminaisuus. Mutta miksi tuota äijää tänne tuodaan? Koska hän saa Ison Melun aikaan ja hänen tilaisuuksissaan ihmiset "parantuvat" (ainakin hetkeksi).
Voisin kertoa paljon muutakin tämän nykyisen karismaattisen liikkeen taustalta, mutta jätän sen väliin. Siihen liittyy paljon sellaista, joka on osa minua ja hengellistä kasvuani. Toisaalta myös saatan tahattomasti mustamaalata sellaisia, joita en halua loukata ja joita arvostan oikeasti.
Ehkäpä kuitenkin tässä tarvii hieman paljastaa omaa motiiviani ja taustaani, kun arvostelen "parantajia". Eli lyhyt lainaus yhdestä tekstäni:
Sitten alko vapaakirkon oma linja lipsumaan joissain asioissa. Vapaakirkon valtavirtaan alettiin tuomaan ilman kritiikkiä menestysteologiaa. Suhtaudun menestysteologiaan ja äärikarismaattisuuden hyvin voimakkaalla tunteella. Näin 1990-luvun liikehdinnän ja näin, kuinka kaameata jälkeä se teki ihmisiin. 1990-luvun liikehdinnässä ei vielä ollut parantuminen ja menestyminen kovinkaan suuressa roolissa. Monissa sielunhoitokeskusteluissa tuli aika selvästi, että "eräät parantajat" terveyttä luvatessaan rikkoivat ihmisiä aika totaalisesti. Terveyttä luvattiin, kunhan vain ihminen teki jotain sen eteen - uhrasi enemmän, nöyrtyi, oli kiltisti, uskoi paremmin, arvosteli vähemmän jne. Saarnaajat unohtivat, että vasta Ilm 21:ssa kaikki lupaukset täytetään sen sairaimmankin ihmisen kohdalla. Jumalan lupaukset muutetaan aika totaalisesti koskevaan vain maallista elämää ja Jumalan toiminta laitetaan riippumaan meidän teoista.
http://www.lysti.net/teme/pmwiki.php/Hengellinen/Luterilaiseksi
Teme
-
Wau Teme, olipa ihana lukea tuo "todistuksesi". Melkein tuli tippa linssiin.
Yksi syy itselleni miksi olen "kääntynyt" körtiksi on se, että olen varsin allerginen tänä päivänä tuolle Suurelle Melulle. On vaikea olla kokouksissa paikalla jossa rukoillaan ja huudetaan hallelujaa. Tai vaikka ihan vaan rukoillaan... Herännäisyydessä on niin mukavan rauhallista ja turvallista rukousta. Saa vaan istuta seurapenkillä ja olla!
Kerran kuuntelin yhtä rukousta, jossa joka kolmas sana oli Herra. Kiitos HERRA tästä päivästä, HERRA, että me HERRA saadaan olla HERRA sun kasvojes edessä HERRA. Ja volumi vaan kasvoi koko ajan...
-
toi olin äsken mä, olin vain kirjautunut ulos?
-
Tarkennuksen tarkennus: Harva parannusta korostava ryhmä kieltää sen, että joko "saarnaajan" tai ihmisen oma usko parantaa. Useimmiten asia esitetään näin: Jos et ole tarpeeksi (tai seurakuntasi ei ole, tai tilaisuudessa olevat ihmiset eivät ole) pyhä/nöyrä/kuuliainen/uskova/tms, niin et parane. He eivät julista, että paraneminen tulee armosta, vaan he julistavat, että paraneminen tulee ihmisten omasta pyhyydestä. Jumala ei kuule niitä, joilla on jotain vikaa. Armoa siis heillä ei ole, vaan vaatimus täydellisestä pyhyydestä.
Teme
Joiltakin on tainnut unohtua, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. :roll:
-
Minua häiritsee myös se, että rukouksessa toistetaan sanaa Herra tai Jeesus koko ajan. Ja myös sellainen kovin tuttavallinen tapa lähestyä rukouksessa Herraa on minulle vierasta: Kiitos, että Jeesus sä... sä tiedät Jeesus että... jne. Jonkinlaista kunnioitusta pitäisi kumminkin olla.
Aloittelin tässä männä viikolla lukemaan Lutherin Isä meidän-rukouksen selityskirjaa. Luther sanoo siinä, että mitä vähemmän sanoja, sen parempi rukous ja mitä enemmän sanoja, sitä huonompi rukous.
No, sitten tuohon ihmeparanemiseen. Epäilen aika kovasti noita tilaisuuksia, joissa ihmisiä parannetaan tai ainakin ihmiset luulee, että heidät parannetaan. Enpä nyt muista mikä oli nimeltään se pastori, jota takavuosina kaatajapapiksikin kutsuttiin, mutta hänen kokouksessaan jos ei ihminen kaatunutkaan niin sanottiin, ettei tämä ole tarpeeksi uskossa.
Raamatussahan puhutaan, että usko voi siirtää vuoria. Olen ymmärtänyt sen tarkoittavan sitä, että mikäli uskoo oikein tosissaan, että jokin asia tapahtuu niin se tapahtuu. Käsitykseni mukaan se ei siis tarkoita sitä kuinka paljon uskoo Jumalaan tai Jeesukseen, vaan sitä, että jo rukoillessaan jotakin asiaa, esim. paranemista parantumattomastakin sairaudesta, uskoo jo rukoillessaan rukouksen toteutuneen. Siis jos on niin vahva usko siitä paranemisesta, ettei ole hetkeäkään epävarma eikä usko horju.
Kellä sitten on niin vahva usko, ei varmaan monella. Ja siksi juuri noita ihmeparanemisia ei tapahdu kuin joitakin ihan harvoja, tosi harvoja ja tosi harvoin, siis tositosi harvoin.
No, ehkä olen hullu, kun uskon, että uskolla siirtää vaikka vuoren, mutta ehkä tarpeeksi kovasti uskomalla paranen tästä hulluudesta... :roll:
-
Edelleenkin näistä ihmeparantumisista samaa mieltä kuin alunperinkin, kusetusta koko homma. Poppamiehet ja shamaanit voi minunpuolestani jättää elokuviin ja lastensatuihin, ja nämä ihmeparantumiset kuuluvat samaan kastiin. Ei kai kukaan täysijärkinen oikeasti voi väittää parantuneensa syövästä, koska uskoi Jeesukseen? Usko antaa voimaa ja jaksamista, toivon siitä että joskus asiat ovat vielä paremmin. Ei se kuitenkaan syövästä paranna...
Kun luet raamattua (jos luet) niin sanotko, että kusetusta? Totta onkin ettei sinunkaan uskosi paranna ketään tai sinua vaan Jumala on se joka ihmeitä tekee, mutta ihan niin kuin haluaa.
Kun sinä olet täysijärkinen niin sanoppa kuka oikein Jeesus oli?
Mistä tiedät ettei sinua ole kusetettu, että hän on ollut edes olemassa?
Mikäli on ollut niin silloin hän on myös jumala ja voi antaa syntejä anteeksi ja varmuuden iankaikkisesta elämästä.
-
Mikäli on ollut niin silloin hän on myös jumala ja voi antaa syntejä anteeksi ja varmuuden iankaikkisesta elämästä.
Tuon lopun suhteen en kiirehtisi ja omisi sitä liian aikaisin. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta siinä on myös heikko lenkki eli minä, jota piru kiusaa päivittäin eri tavoin ja katalasti. Toivon sitä toki, mutta en omi sitä vielä. Hyvä jos tällä elämällä sen lopuksi yksin armosta Jumala suo.
-
Mikäli on ollut niin silloin hän on myös jumala ja voi antaa syntejä anteeksi ja varmuuden iankaikkisesta elämästä.
Tuon lopun suhteen en kiirehtisi ja omisi sitä liian aikaisin. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta siinä on myös heikko lenkki eli minä, jota piru kiusaa päivittäin eri tavoin ja katalasti. Toivon sitä toki, mutta en omi sitä vielä. Hyvä jos tällä elämällä sen lopuksi yksin armosta Jumala suo.
Niin Paavalikaan ei sanonut, että olisi sen eläissään saavuttanut mutta hän juoksi voittopalkintoa kohden.Luottaen, että minkä Jumala on luvannut sen hän voi antaa.Tietty jos Paavali itse olisi uskossa kuollessaan.
-
Niin, kasteen avulla lutherilaiset tulevat uskoon. Ja Jumalapa on tehnyt heille loistavan elämän. Ei lutherilaisten tarvitse miettiä "mitä minä pelastuakseni tekisin". Näistä iankaikkisen elämän perusteista voitaisiin ryhtyä pohtimaan paljon olemassa olevia sosiaalisia- yms. ongelmia. Jumppuhan hoitaa iankaikkisuusongelmat. :smt051
-
Niin, kasteen avulla lutherilaiset tulevat uskoon. Ja Jumalapa on tehnyt heille loistavan elämän. Ei lutherilaisten tarvitse miettiä "mitä minä pelastuakseni tekisin". Näistä iankaikkisen elämän perusteista voitaisiin ryhtyä pohtimaan paljon olemassa olevia sosiaalisia- yms. ongelmia. Jumppuhan hoitaa iankaikkisuusongelmat. :smt051
En nyt aivan ymmärrä, että kasteen avulla voidaan tulla uskoon. Ihminen kastetaan seurakunnan jäseneksi ja kristityksi, mutta kastettu ihminen uskoo jos on uskoakseen. Kristityksi on kastettu yli 80 prosenttia suomalaisista, mutta tuskinpa kaikki näistä katsovat olevansa kristittyjä.
-
Niin, kasteen avulla lutherilaiset tulevat uskoon. Ja Jumalapa on tehnyt heille loistavan elämän. Ei lutherilaisten tarvitse miettiä "mitä minä pelastuakseni tekisin". Näistä iankaikkisen elämän perusteista voitaisiin ryhtyä pohtimaan paljon olemassa olevia sosiaalisia- yms. ongelmia. Jumppuhan hoitaa iankaikkisuusongelmat. :smt051
Kristityksi on kastettu yli 80 prosenttia suomalaisista, mutta tuskinpa kaikki näistä katsovat olevansa kristittyjä.
Mutta minä pidän heitä kristittyinä!
-
Satmanin mukaisesti pidän kristittyinä joka ainoata ihmistä Lutherin rakkauden teologian perusteella... mutta aina varhaiseen... Jumala tykkäsi dinosauruksista. :wink:
-
Tiedän, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta siinä on myös heikko lenkki eli minä, jota piru kiusaa päivittäin eri tavoin ja katalasti. Toivon sitä toki, mutta en omi sitä vielä. Hyvä jos tällä elämällä sen lopuksi yksin armosta Jumala suo.
Jos taivasosuus olisi yhtään kiinni meidän päässä olevassa lenkistä - siis yhtään - niin ei kukaan sinne taivaaseen pääsisi. Kyllä sen on pakko olla yksin armosta ja yksin Jeesuksen työn tähden. Tätä keskustelua voisi jatkaa loputtomiin kalvinistis-luterilaisella rintamalla. :roll: Miten paljon meidän tahdollamme on loppujen lopuksi väliä?
-
Ihmisen tahto on tärkein asia sosiaalisen eetoksen ohella. Mutta siitä tulee pahoin painolasti hengellisyyteen. :wink:
-
Onko "Jumppu " nimitys körttislagia vai Lutherilaista :?:
Ei ainakaan "Kalajokilaakson Kellokas" sitä nimitystä käyttänyt :!: :oops:
Äitini sanoi aina, kun me pojat arvostelimme pappia "ei saa koskea Herran voideltuun" Unohdin sen tällä kertaa :roll:
-
Onko "Jumppu " nimitys körttislagia vai Lutherilaista :?:
Ei ainakaan "Kalajokilaakson Kellokas" sitä nimitystä käyttänyt :!: :oops:
Äitini sanoi aina, kun me pojat arvostelimme pappia "ei saa koskea Herran voideltuun" Unohdin sen tällä kertaa :roll:
Saako koskea kuitenkin papin ihokkaaseen tahi viittaan? :roll:
-
Miksi pitäisi hipelöidä :?:
Äitini tarkoitti, ettei saa puhua papista pahaa seläntakana :twisted:
-
Kenestäpä sitten saisi puhua selän takana pahaa! Lutherilaisen teologian mukaan kaikki kristityt taitavat olla 'Herran voideltuja' kasteessa. Kirkon virka on toki pyhä, mutta sen hoitajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, eivät sen pyhempiä.
Olen tainnut jo aiemmin ilmaista, etten oikein sulata 'Jumppua' ja 'Jesseä'. On kömpelöä heittäytyä liian tuttavalliseksi ja nuorekkaaksi. Ei se ihan kunnioittavaakaan ole.
-
Arvostelusta tuli mieleen, että uskon määrän (eli yleensä sen puutteen) arvostelu sattuu kristittyyn syvälle. Onneksi lopullinen tuomiovalta ei ole yhdelläkään meistä.
Vähän hirtehisesti mietin, missä vuoret olisivatkaan, jos me saisimme niitä siirretyiksi? Tuntureitakin moni toivoo lähemmäs etelää.
Kristuksen usko riitti luonnonvoimien yli. Lohdullista on, että hän on lähellä silloin, kun olen heikko, sairas, arvosteltu tai arvostelemassa.
-
Olen käyttänyt Jumppu-käsitettä sen vuoksi, että minulla oli outo tuttava 13-44 -vuotiaana. Hänhän oli isäni tuttava. Hän kutsui isääni Nikodeemukseksi. Minua hän kutsui Saatanaksi. Hän oli mielestään Jeesus. Hän käytti sanaa "Jesse" omasta itsestään. Hän puhui omasta "isästään" Jumppuna. :wink: Ei se ole körttislangia eikä yrittelyä päästä tähän samaan maailmaan kuin nuoremmat. Tämä on totta ja valittelen tosikkomaisuudessani anteeksipyyntöjen ohessa. Anteeksi.
-
Kiitos Juhani vastauksestasi :!: terveisin Jussi Malkamäki
-
Ihmeparannukset ovat minun arkipäivää. :wink:
-
a
Kellä sitten on niin vahva usko, ei varmaan monella. Ja siksi juuri noita ihmeparanemisia ei tapahdu kuin joitakin ihan harvoja, tosi harvoja ja tosi harvoin, siis tositosi harvoin.
Onneksi heikommallakin uskolla saa rukoilla. Sitä yhteyttä tarvitsee terveenä ja sairaana jopa kuoleman hetkellä.
-
Kellä sitten on niin vahva usko, ei varmaan monella. Ja siksi juuri noita ihmeparanemisia ei tapahdu kuin joitakin ihan harvoja, tosi harvoja ja tosi harvoin, siis tositosi harvoin.
Onneksi heikommallakin uskolla saa rukoilla. Sitä yhteyttä tarvitsee terveenä ja sairaana jopa kuoleman hetkellä.
Ja miksi "ihmeparantumisesta" puhutaan aina vain sairaudesta parantumisen yhteydessä? onko sama muissakin kielissä?
eikö Paavon ja sepän kohtaaminen ollut Paavon kannalta parantumista ihmeellisellä tavalla?
-
elämä on ihme... ja parantumiset on ihmeitä. :o
-
Ja joka-aamuinen herääminen on ihme!
-
Ja joka-aamuinen herääminen on ihme!
sekä jokaöinen nukkuminen on ihme! :wink:
Myös sohvalle nuhahtaminen on ihme! :roll:
Lapset ovat ihmeitä! :shock:
-
Ja joka-aamuinen herääminen on ihme!
sekä jokaöinen nukkuminen on ihme! :wink:
Myös sohvalle nuhahtaminen on ihme! :roll:
Lapset ovat ihmeitä! :shock:
Ihme juttu... :D
-
elämä on ihme... ja parantumiset on ihmeitä. :o
Niin ovat ja luonnosta löytyy ihmeiden ihmeitä. Tahtoo vain olla niin, että parantumisihmeet menevät ihmeistä kertovan tai sen kokeneen piikkiin. Jumala unohtuu tai Hän jää sivurooliin. Valitettavan usein ihmeistä kertova luo itselle vain mainetta ja kunniaa (suureen ääneen - huutaen), tekee itseä tunnetuksi tai jopa rahastaa (elättää itseään). Ei Jeesus kehuskellut parantumisihmeillä - päinvastoin - käski usein pysyä niistä vaiti ja antoi kunnian sille jolle kunnia kuuluu. Ihmeiden ja kokemusten perässä laukkaavia ihmisiä käy usein sääliksi, kun Jumala voi tehdä ihmeen sängyssä maaten, jos niin haluaa. Eikä Jumala paranna vain parantaakseen, jokaisella asialla, niin myös sairaudella on Jumalan HYVÄ tarkoitus.
-
Se on totta. :wink:
-
Siis pitää vain uskoa enemmän ja lopettaa synnin tekeminen. Ja jos käy jonkun oikein vaikutusvaltaisen esirukoilijan juttusille, niin ehkä sitä sitten paranee???
En tajua sitä, että miksi pitäisi mennä jonkun rukousGurun luo rukoiltavaksi että Jumala kuulisi paremmin. Miksi Jumala ei paranna vaikka yksin rukoilevaa jos on parantaakseen?
Voisiko ihminen parantua ihan muutenkin. Tiedän tapauksia, joissa syöpä on parantunut ilman ihmeparantamista. Ihmisen omassa elimistössä on puolustusmekanismeja.
Mr. Hin tekee ihmeparannuksia liukuhihnalla. Hänen ei tarvitse edes koskea ihmiseen, niin tapaa tuupertuu maahan pelkästä puhalluksesta. Emme useinkaan ymmärrä hysteriaa emmekä psykoosia ja siitä johtuvia väliaikaisia parantumisia. Joukkokokouksissa tarkoituksena on psyykosin ja hysterian lietsominen. Ne, jotka ovat suggestiolla alttiimpia, ovat puhujan johdateltavissa.
-
Ja miksi "ihmeparantumisesta" puhutaan aina vain sairaudesta parantumisen yhteydessä? onko sama muissakin kielissä?
Sattuipas itselleni ajankohtainen kysymys. Olisi ehkä pitänyt osua tänne foorumille eilen, kun kirjoitin ranskaksi esseetä Lourdesin ihmeparantumisista. Ranskaksi ainakin käytetään sanaa, joka tarkoittaa käytetyssä kielessä ensisijaisesti fyysistä parantumista. Ja esseeni aiheeseen perehtyessäni törmäsin mm. varsin pitkään listaan katolisen kirkon tunnustamisista ihmeparantumisista, ja viimeisin näistä tunnustamisista oli v. 2005. Mutta todettakoon myös se, että suurimalla osalla Lourdesin vierailijoista toiveissa on kuitenkin nimenomaan "guérison intérieure" eli sisäinen parantuminen.
-
Ja miksi "ihmeparantumisesta" puhutaan aina vain sairaudesta parantumisen yhteydessä? onko sama muissakin kielissä?
Sattuipas itselleni ajankohtainen kysymys. Olisi ehkä pitänyt osua tänne foorumille eilen, kun kirjoitin ranskaksi esseetä Lourdesin ihmeparantumisista. Ranskaksi ainakin käytetään sanaa, joka tarkoittaa käytetyssä kielessä ensisijaisesti fyysistä parantumista. Ja esseeni aiheeseen perehtyessäni törmäsin mm. varsin pitkään listaan katolisen kirkon tunnustamisista ihmeparantumisista, ja viimeisin näistä tunnustamisista oli v. 2005. Mutta todettakoon myös se, että suurimalla osalla Lourdesin vierailijoista toiveissa on kuitenkin nimenomaan "guérison intérieure" eli sisäinen parantuminen.
Lourdesissa turistina käyneesä, mutta odottamatta ihmeparanemista, minua aina puistattaa. Todellisia ihmeparanemisia ei tiedetä, mutta neljää epäillään. Mahtava business katoliselelle kirkolle ja näyttävät rullatuolikulkueet illan hämärtyessä ja suuret parantola rakennukset. Kylän tunnuslause on suomeksi "Tehtävänämme on lisätä toivoa" Siinä ei puhuta mitään paremisista. Legendat pitävät siitä huolen.
Kylät tuovat sinne vuosikynttilöitä rukoilemaan puolestaan. Kaikki tämä hyvässä uskossa? Ihmiset hakivat sieltä astioilla vettä, joka tuli kuulemma lähteestä ja sillä oli parantava voima. Vettä ja astioita niille oli hyvästä hinnasta myytävänä kuten kaikkea muutakin roinaa.
Kun olin erehtynyt lukemaan jutun paikasta Valitut Palat lehdestä niin se oli todella vaatimaton luola verratuna lehden liioittelevaan kertomukseen. Kuitenkin me tiedämme, että täältä on lähdettävä ennemmin tai myöhemmin riippumatta rukouksistamme. Sitä mitä on taivaan isän suunnitelmissa emme tiedä.