Näin körttifoorumilaisittain pikaisen taas ohi aiheen, mutta vierestä. Täällä monesti huomannut, et jutuskellaan tästä ja kohta aihe onkin joku muu.
Siis niinku toivottavasti kirkoistamme ei tule kerhoja, joissa tutut tapaavat ja on mukavaa, vaikka se on hyvä ja oikein.
Mutta vaikeaa on ulkopuolisen tulla käymään, kun jengi vaan tuttuja ja jos joku ujompi ulkopuolinen tulee, niin sit hän ei uskollakkaan ja jos uskoltaa sisään, niin ihan kipsissä.
Pitänee näin kun ei parempaakaan tekemistä tällä saunaoluen jälkeisellä ololla ole, niin pidemmän kaavan mukaan kirjoitella mistä kyse.
Kun ihan toivon, että jengiä kävisi kirkossa myös sen hengellisyyden vuoksi.
Siis niinku vaikka monisekoinen perheemme, niin veljeni tanskassa kun äitini oli menossa aikuiskasteelle missjon kirkessä, niin sanoi sen jälkeen, kun hän siis oli kuskina ja joutui istua siellä sen seremonia läpi, niin mulle alkoi, et jotain siinä on ja kovasti halusi enempikin tietää, mutta sanoi, et sisäpiirin juttu ja ei yksin millään voisi mennä rina liian korkella.
Mä et ei ne sua kummempia ole ja ihan tavallisia duunareita suurinosa, no yks tresko magare, siis tanskassa sanottiin sellaisia, kun laittaa arkkuun ihmisen puukengät asentajaksi.
mutta muuten ihan tavan tavallisia ihmisiä.
No ei sillä rohkeus koskaan riittänyt, en tiedä salaisesta uskostaan.
Siis asiahan oli, että kerhotoiminta okey, mutta totuus ei tulisi unohtua.
On paljon leipäkirkkoa ja Hurstin valintaa ja ties mitä AO kerhoa kirkon sisällä, mutta josko tulisi olla enempi ykstotinen hengellisiä asioita painottava porukka?
