Kiitos! Huomasin että tuijat eivät sittenkään mahdu minun laatikoihini joten annan heidän elää avarahkoissa purkeissaan ja istuttelen isompiin keväällä. Toivon ettei toinen saanut traumaa tuijuudelleen, kun koetin paakkua hieman ohentaa. Ei kai. Ne elävät katon alla, ja pk-seudulla on yleistä pitää parveketuijaa. Eräs naapurini näkyy onnistuneen, tiirailen usein hänen parvekkeelleen, mutta en tiedä kuka, ei kukaan minun tutuista tässä taloyhtiössä, olen silti laskeskellut mikä ovi, mikä rappu, ja meinaisin mennä kysymään neuvoa. Tähän ne kuolevat; nuori tuija ei kestä talvea. Eräänä vuonna annoin lumen peittää yhden ja se suojasi pakkasilta. Ne huputetaan yli kevään ja juuripaakku sulatetaan. Siinä sulatustouhussahan kuoli marjakuuseni, kaatelin sille kuumaa vettä niin että se kuoli hukkumallai, eli ulkoa lämmittäminen olisi ollut viisaampaa. Ankarilla pakkasilla, jos nostaisi sisään??
Kyllä, ruusu kellastui, mutteihan täällä vielä ole kuin pikkuisen keltaista koivussa. Kasvitauti on mahdollinen, ja olin jo alistunut siihen että minun on tyytyminen yksivuotisiin ruusuihin...
on aina murheellista kun ne kuolevat ja kuolevat ja...
Vietin Suuren Terassipäivän eilen, istutin uuden asterini kauniiseen mustaan vinokylkiastiaan, mutta koko yön kai satoi, ja kukkivia orvokkeja siirsin pikkuamppeliin, siitä ne herrmostuivat kyllä. Orvokki on hyvä kukkija; huolellisella hoidolla tuo keltainen on kukkinut toukokuusta asti! Samoin pienet siniseni.
Täytyy taas kippailla liikavesiä pelargonioista pois, ne kanssa tukehtuvat.
Se olikin varsinainen seikkailu, tämä kasvihuone! Voi hyvänen aika! Vaikka sitä kokosi miten, palaset hajoilivat käsiin. Mäntyä tai jotain ihan pehmeää puuta, mutta sain sen kokoon, kun ei talossa saa ongelmajätettä hävittääkään... pleksilasiseinät kai ovat... kun ihan näännyin, paiskasin katon päälle... ehkä pienet naulat joskus, ehkä alahyllyllä voi hyvin suojaten asuttaa pelargonioita yli talven. Hyllyn tukikeppi irtosi, katsoin, oli noin nuppineuloilla kiinni... kaikkia ihmeellisiä myyvät ihmisille. Sitä tukee nyt ritilä ja kukkalaatikko johon muuttaa syksyksi sypressejä. Näin minä olen nyt päättänyt heidän kohtalostaan. Irrottelin kesäköynnöksiä, olivat menopäällä, mutta miellyin suuresti elämänlankaan. Ja ehkäpä nuo hyllyt kestävät pikkuruukkuni ja työkaluni? Imuroin niinikään ja totesin naapurin rikkoneen sääntöjä neljännen kerran eli istuttaneet maahan kasvejaan. Olivat levinneet nimittäin minun puolelleni.
Ruusupapu taas paloi piloille. Ei sitä enää. Oli hauska viettää puutarhapäivä eilen, kun loppuviikon tämmä sataa.
