Kasvit 2

[Pyryharakka]

Nyt on muutama yö nukuttu Oulun reissun jälkeen ja kasvikirjoja selattu.
Kyllä on pakko myöntää, että Satman oli tässä asiassa oikeassa. Kevättaskuruohoksi se kasvi on todettava.
Minä olen vuosikaudet tai vuosikymmenet katsellut Otavan värikasviota vuodelta 1956. Siinä on piirretyt kuvat, joista osa on tosi kehnoja. Sen kuva kevätkynsimöstä antaa aika erheelisen kuvan.

Tiitiäisellä on yli 900 sivuinen Tammen julkaisema Suuri Pohjolan Kasvio. Sitä on ilo selata.

Minä muuten suuresti iloitsen pihallamme alle setrin korkuisista, pienin kukin kukkivasta punasolmukki.
Kirjan mukaan sen pitäisi olla 5 - 15 cm korkea. Meillä vain on niin kuiva ja karu piha, että solmukkikin on mini kokoa.

[Pena]

Minä muuten suuresti iloitsen pihallamme alle setrin korkuisista, pienin kukin kukkivasta punasolmukki.

Setri on iso puu.

[Leena]

Sen mustan apilan tahtosin nähdä.  Samoin muuten ei ole kauniimpaa juuri, kuin valkea kanerva.

[Riitta-mummi]

Tässä kuva:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta-apila

Näitä oli Kärkölässä koulu-aikoinani. Myös kasviooni keräsin sen. En ole Lahdessa tai Padasjoella nähnyt ja unohdin koko lajin. Kiva seppos jos Kuhmoisissa löytyy.

[Pena]

Muistaakseni poimimme 60-luvulla kasvistoihimme musta-apilan Hollolan Kutajoella. Olimme siellä muutamana kesänä juuri kasvienkeruuikäisinä. Me tarkoittaa siis minua siskoineni. Äidin avulla löysimme sieltä vaikka mitä. Suurimpana ihmeenä muistan kurjenkellon mutaation, jonka kukassa oli ainakin tuplasti sakaroita. Oli komea!

[Riitta-mummi]

Lahti-Riihimäki radan varresta löytyi monenlaista Neuvostoliitosta tulevista junista pudokasta. Toisaalta järvien rannoilta kuten Kutajoelta löytyi vielä 1960-luvulla esim. lehdokkia ja Maariankämmekkää.
Täällä Kilpiäisissä on monin paikoin rohtoraunioyrttiä, enimmäkseen vaaleakukkaista. Sitä en ollut nähnyt Kärkölässä. En myöskään rohto-imikkää minkä tapasin ensikerran Padsjoella. Siellä sitä kutsuttiin esikoksi.

[seppos]

Lahti-Riihimäki radan varresta löytyi monenlaista Neuvostoliitosta tulevista junista pudokasta. Toisaalta järvien rannoilta kuten Kutajoelta löytyi vielä 1960-luvulla esim. lehdokkia ja Maariankämmekkää.
Täällä Kilpiäisissä on monin paikoin rohtoraunioyrttiä, enimmäkseen vaaleakukkaista. Sitä en ollut nähnyt Kärkölässä. En myöskään rohto-imikkää minkä tapasin ensikerran Padsjoella. Siellä sitä kutsuttiin esikoksi.

Meillä oli tontilla maariankämmekkää ja valkolehdokkia, mutta en ole muutaman vuoteen löytänyt niitä vanhoilta kasvupaikoilta

[Pyryharakka]

Setri on iso puu.

Mie ku vähän oikasin. Piti kirjoittamani: senttimetrin.

Maariankämmäköistä puheen ollen. Olen nähnyt vain pari kertaa täällä tienpenkalla moisen. Edellisestä havainnosta on vuosia. Se katosi siltä paikalta. Nyt on siitä kohden ojatkin kaivettu uudelleen.
Ilokseni työmatkani varteen nousi pari maariankämmäkän kukkavanaa, jotka huomaa ainakin pyöräillessä. Autolla siitä sujahtaa liian nopeasti ohi.

[Leena]

Se musta-apila vasta oli kuvassa hurjan näköinen kasvi!  Sellaista kun saisi, levittäisin meidän pihalle, eli jonakin hämäränä yönä mustaan huppariin verhottu olento hiippailisi, kuten toisinaan ennen, jokin juuri tai kylvöspussi mukanaan pitkin poikin pihaa.

[Pyryharakka]

Se musta-apila vasta oli kuvassa hurjan näköinen kasvi!  Sellaista kun saisi, levittäisin meidän pihalle, eli jonakin hämäränä yönä mustaan huppariin verhottu olento hiippailisi, kuten toisinaan ennen, jokin juuri tai kylvöspussi mukanaan pitkin poikin pihaa.

Ei se luonnossa kovin pahalta näytä. Se kun on raukkaparka niin pienikin. Olen vain kerran nähnyt mokoman luonnossa. Se oli silloin kouluikäisenä joskus.

[Mörtti-57]

Takiaanen on miälenkiintoonen kasvi. Tenavana sitä sanottihin  saarimaanpiruksi, eikä sillä muuta nimiä ollukkaan. Tarttuu ku saarimaanpiru tuli kuvaallollisena lausahruksena seleväksi, kun verkkaripuku täynnä saarimaanpiruja peltoja ja ojia kolutes . Ehkä kesän kypsyes siämeniksi tämä lapsuuresta tuttu kasvi tarrasi taas miälehen ja piti ottaa siitä selevää. Ei mikään turha kasvi ookkaan. http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/takiainen.htm

[Riitta-mummi]

Taas kiva uusi pohojolaassana, saarimaanpiru l. takiainen. Tuossa linkin teksitissä sanotaan että se on kaksivuotinen tai lyhytikäinen kasvi.
Meidän sisääntulokadun reunassa suuret takiaispehkot ovat kasvaneet samalla paikalla ainakin kymmenen vuotta. Kaupunki ajelee pientareen kerran vuodessa, mutta keväällä siinä on taas uudet versot.
Basso keräsi niitä pirulaisia pitkiin korvakarvoihinsa siinä koipeaan nostaessa. Oli aika homma saada ne korvista pois. Saksia täytyi monesti käyttää.
Kouluaikoina poikien hauskuutena oli heitellä takiaisia tyttönen hiuksiin. Näkyy olovan hyätykasvi.

Mustikat ovat nyt kypsiä ja vaapukat kypsymässä. Herkkutatteja saimme sen verran että pariin rasiaan pakasteeseen ja yhteen ateriaan riitti.
Matin mukaan nämä olivat vasta tiedustelijoita.

Seljapensas on punaisenaan marjoja, samoin pihlajat. Padasjoella, ei täälä kaupungissa . Pitäis tietää vähälumista talavea kansanperinteen mukaan.

[Mörtti-57]

Äiteeltä kuulin, että Kuartaneella takiaasta nimitettihin tarriaaseksi. Viime vuanna hehkutin Etelä-Pohojanmaan mahtavaa mustikkasatoa, mutta nyt on mariat tyän ja tuskan takana .

[seppos]

Äiteeltä kuulin, että Kuartaneella takiaasta nimitettihin tarriaaseksi. Viime vuanna hehkutin Etelä-Pohojanmaan mahtavaa mustikkasatoa, mutta nyt on mariat tyän ja tuskan takana .

Tänä vuonna ne ovat Keski-Pohjanmaalla. Kukinta-ajan olosuhteet määrää kaiken

[Leena]

Myivät Plantagenissa parvekekasvihuoneen, sangen edullisen.  Onko kukaan yrittänyt saada pelargonioita säilymään talven ylitse hengissä sellaisessa, vai onko se liian kylmä?