Keskustelu > Seuratupa

Usko Jumalaan

(1/5) > >>

Lars Mikael:
Peruskysymysten äärelle: Usko Jumalaan
Olemme tietoisia siitä, että Raamatun ydin on usko Jumalaan. Monesti uskoa kuitenkin käsitellään ulkopuolella Raamatun, omista lähtökohdista ja omasta mielikuvituksesta. Raamatun päähenkilöiden ihmiskuva on usko Jumalaan ja Hänen johdatukseensa. Herännäisyydessä uskosta puhuttiin vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani vapaasti ja iloisella sydämellä. Siitä kehumista toki kartettiin, koska se ei ole meidän ansiotamme, vaan täysin Jumalan armoa. Uskosta kirjoittaminen ja siitä puhuminen tänä päivänä aiheuttaa kuitenkin usein paheksuntaa ja siitä puhuja leimataan lahkolaiseksi.
Niin tälläkin foorumilla. Joku hermostuu heti kun kysymykseen tulee usko,  sen mainitseminen tai siitä kirjoittaminen. Mutta niinhän on ollut aina ja niin tulee olemaankin. Usko jakaa ihmiset. Onneksi Hengellisen kuukaisilehden teemat käsittelevät vielä uskoa, eikä siihen voi vaikuttaa muutoin, kuin olla lukematta niitä.

Lars Mikael
______________________________________
 Mä jouduin ihmeeks' kamalaks' Ja pilkaks' monell' ilkiäks':
Vaan kielen' kuitenk' hartahast'  Ain' kiittää Herraa kerkiäst':
Mä turvaan tääll' sun sanas pääll',  Kuin oikein opettaapi,
Ett' avun ain' juur' autuaan,  Kuin Herraan toivoo, saapi.
Vuoden 1701 Wk 63, 4.säkeistö.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael" ---Uskosta kirjoittaminen ja siitä puhuminen tänä päivänä aiheuttaa kuitenkin usein paheksuntaa ja siitä puhuja leimataan lahkolaiseksi.
--- Lainaus päättyy ---


Olet oikeassa. Uskosta kirjoittaminen ja puhuminen tuntuu jotenkin samalta kuin poliittinen puhe. Toistetaan asioita, jotka ovat joillekin itsestään selviä ja joillekin taas täyttää humpuukia. Olen itsekin sitä mieltä, että uskosta puhuminen kyllästyttää. Miksi minun pitäisi jatkuvasti korostaa sitä, että olen kristitty ja uskon. Uskoni ei siitä kasva. Tämän takia olenkin nostanut esiin kysymyksen  hyvistä teosta uskon seurauksena. Nyt usko tuntuu olevan monelle jatkuvaa puhetta uskomisesta. En paheksu uskosta puhumista, mutta tuntuu että viestit valuvat kuin vesi hanhen selästä. Minulle usko on. Ei sen enempää.

seppos:

--- Lainaus käyttäjältä: "Salis" ---
--- Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael" ---Uskosta kirjoittaminen ja siitä puhuminen tänä päivänä aiheuttaa kuitenkin usein paheksuntaa ja siitä puhuja leimataan lahkolaiseksi.
--- Lainaus päättyy ---


Olet oikeassa. Uskosta kirjoittaminen ja puhuminen tuntuu jotenkin samalta kuin poliittinen puhe. Toistetaan asioita, jotka ovat joillekin itsestään selviä ja joillekin taas täyttää humpuukia. Olen itsekin sitä mieltä, että uskosta puhuminen kyllästyttää. Miksi minun pitäisi jatkuvasti korostaa sitä, että olen kristitty ja uskon. Uskoni ei siitä kasva. Tämän takia olenkin nostanut esiin kysymyksen  hyvistä teosta uskon seurauksena. Nyt usko tuntuu olevan monelle jatkuvaa puhetta uskomisesta. En paheksu uskosta puhumista, mutta tuntuu että viestit valuvat kuin vesi hanhen selästä. Minulle usko on. Ei sen enempää.
--- Lainaus päättyy ---


Tästä poliittisen ja uskonnollisen puheen samankaltaisuudesta on olemassa tohtoriväitös. Huuhtasen rouva sen laati vaan en muista etunimeä (olisiko ollut Päivi). Hän on körttipapin tytär. Molemmat puheet alkavat helvetin kauhuilla ja päättyvät "taivaan" ihanuuteen, jota puhujalla on tarjolla kunhan liityt ensin meihin. Tämä ei koske yleensä seurapuheita vaan lähinnä saarnoja ja niiden kaltaisia puheita, mitä väitös koski.

Usko on vaikea asia puhua ja monesti myös tunnistaa. Tosin monet sen tunnustaa,vaikka eivät siitä mitään ymmärtäisi. Se on eräissä piireissä välttämätöntä tullakseen hyväksytyksi. Kuitenkin usko tulee Jumalalta ja vain se on oikeaa uskoa. Uskoa ei voi ottaa saati ostaa, vaikka moni on yrittänyt. Toivottavasti pääsemme uskosta osallisiksi.

Progressor:

--- Lainaus käyttäjältä: "Salis" ---Uskosta kirjoittaminen ja puhuminen tuntuu jotenkin samalta kuin poliittinen puhe. Toistetaan asioita, jotka ovat joillekin itsestään selviä ja joillekin taas täyttää humpuukia. Olen itsekin sitä mieltä, että uskosta puhuminen kyllästyttää. Miksi minun pitäisi jatkuvasti korostaa sitä, että olen kristitty ja uskon. Uskoni ei siitä kasva. Tämän takia olenkin nostanut esiin kysymyksen  hyvistä teosta uskon seurauksena. Nyt usko tuntuu olevan monelle jatkuvaa puhetta uskomisesta. En paheksu uskosta puhumista, mutta tuntuu että viestit valuvat kuin vesi hanhen selästä. Minulle usko on. Ei sen enempää.
--- Lainaus päättyy ---


Tämä oli minusta hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä.

Puhuisin ehkä uskosta enemmän, jos minulla olisi sitä. Välillä tuntuu, että uskon vähän, mutta se tunne häviää yleensä saman tien. Eipä sellaisesta uskosta ole paljon sanottavaa - jos se nyt on uskoa lainkaan.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "seppos" ---Tästä poliittisen ja uskonnollisen puheen samankaltaisuudesta on olemassa tohtoriväitös. Huuhtasen rouva sen laati vaan en muista etunimeä (olisiko ollut Päivi). Hän on körttipapin tytär. Molemmat puheet alkavat helvetin kauhuilla ja päättyvät "taivaan" ihanuuteen, jota puhujalla on tarjolla kunhan liityt ensin meihin. Tämä ei koske yleensä seurapuheita vaan lähinnä saarnoja ja niiden kaltaisia puheita, mitä väitös koski.
--- Lainaus päättyy ---


Kyseessä on mitä ilmeisimmin Päivä Huuhtanen-Somero, joka on sitä mieltä, ettei Jumalalle tarvitse huutaa eikä melskata. Jumala ymmärtää hiljaisen rukouksen. Jatkaisin lisäksi, ettei Jumalan nimissä pidä puhua. Ihminen voi puhua vain omissa nimissään. Jumala kyllä osaa tulkita itseään ilman ihmisiäkin, mutta me emme osaa tulkita Jumalaa.

Pidän enemmän hiljaisesta ja kuuntelevasta Jumalasta. Joskus tuntuu, että Jumala keskustelee vain amerikkalaisten evankelistojen kanssa. Heille, kun tulee viestejä ylhäältä öisin, aamuin, päivisin ja illoin. :wink:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu