Nämä kaksi virttä olivat ennen yksi:
99Salattu Herra, valtakunnassasi
1. Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salaisuus.
2. Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3. Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
100Salattu voima uskonelämässä
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
Ovat mystiikan makuisia lempivirsiäni.
Samoin kuin:
220Maat, metsät hiljenneinä
1. Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa.
2. On kukka nupussansa,
ja lintu laulultansa
jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.
3. Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat.
4. Aamusta aamuun herään,
käyn ilta illan perään
rauhaasi nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
kun hyvyyttäsi riittää
näin joka päivä uudestaan.
5. Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1962, VK 1986, M. Nuorva 2016
On lukuisia muitakin.
Rakkaita ovat nämä nykyisin käytettävät virret, hyviä olivat edellisetkin, joskin monet kovin pitkiä veista 'huonohenkisen' astmaatikon.
Niitä vanhimpia ei siis löydy mistään hakemistosta enää ?
