Aamuhartaus 20

[Pena]

Kun lapsi syntyy maailmaan, mitä sillä tehdään täällä? Sillä ei ole muuta virkaa kuin tuottaa vaivaa äidilleen, huolimatta siitä, että se on sittenkin täysi ihminen. Sillä on silmät, korvat kädet, suu, kaikki ruumiin jäsenet niinkuin aikuisellakin, mutta sen jaloilla ei tee mitään, sen käsillä ei tee mitään, se panee vain tuottamallaan vaivalla vanhempainsa voimat koetukseen. Mutta se on sittenkin täydellinen ihminen. Samalla tavalla kun syntinen tulee Kristuksen osallisuuteen, kun näin tapahtuu hänelle sulasta armosta, syntyy siinä silloin täysi uusi ihminen. Ja vaikka Herra, josta hän elämää saa, kuljettaa häntä milloin minkinlaisten kipujen alla, ristin alla ja puutosten alla, niin on Herra hänessä tekemässä voimallista työtänsä kaikissa vaiheissa, on sama Herra Jeesus Krisrtus eilen tänään ja iankaikkisesti. Eikä tämä yhtään riipu siitä, mitä me tunnemme, minkälaiselta meistä tuntuu, vaan se riippuu sanasta.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Sentähden saa ja täytyy meidän tunnustaa, kun kerran yritämme sitä Herraa totella ja kun meillä on se mieli olevinaan, että kyllä mnun pitää Herrassa pysyä ja Hänen lähellänsä olla, saa tunnustaa, että Herra elää vielä ja vie minuakin raukkaa eteenpäin. Ja sen Herran hoidossa parantuu ihminen joka ainoa silmänräpäys. Herra vie kohti kirkkautta elämän tiellä, vaikka vie milloin ilojen kautta, milloin murheitten kautta, milloin kunnian, milloin häpeän kautta. Herra vie milloin ristin jurelle katselemaan kamppailevaa Kristusta, milloin kuljettaa synkän pimeän läpi, jossa Häntä on katsottava vain uskon silmillä, ja sydän on täynnä pelkoa siitä, pääsenkö koskaan perille. Mutta sittenkin on vain toivottava, että jospa pääsisin.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ei tahdo malttaa olla ajattelematta Herran ystävien tilaa tänä aikana. Kuinkahan moni niistä ennätti sanoa: "Ei nyt enää mikään auta, nyt on otetu Herra meiltä pois" - niinkuin Maria sanoi sellä yrttitarhassa: Ovat ottaneet Herrani pois enkä tiedä, mihin ovat panneet hänet. "En löydä, missä Hän on, maailma minulta vei Herrani, maailma vei minun Vapahtajani, synti vei auttajani, sydämen kovuus vei Herrani, enkä minä tiedä, mihin sen voiman kätkivät, ja mitä tekisin, miten alkaisin, että minä uudestaan pääsisin Herran pariin? Nyt ei tule enää mistään mitään, nyt on turha yrittää enää ja vaivata itseään, sillä ei tästä pääse nyt enää yhtään eteenpäin, nyt on Jumalan viha ja maailman kiukku kääntynyt meitä kohti."
Mutta varmaan oli siellä joukossa myöskin joku, joka rohkaisi toisia ja sanoi: "Painetaan vain eteenpäin vieläkin, toivotaan vieläkin, taistellaan vieläkin, etsitään ystäviä, koetetaan olla niiden parissa tänä kovana aikana! Entä jos tästä vielä tulisi uusi päivä, entä jos aikki vielä kirkastuu!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tämä toivo ylläpiti opetuslapsissa uskoa siitä, että Herra ei petä sanaansa, minkä Hän on ennen puhunut heille. Vaikka heidän silmänsä ei Häntä nähnyt, oli sydämen pohjalle kuitenkin kätkettynä usko näkymättömään Herraan. Opetuslapset muistivat, että herra oli luvannut nousta lös kuolleista, ja tämä Hänen sanansa piti heidän sielussaan yllä toivoa, että jos Herra vielä armonsa näyttäisi, että jos tätä pimeyttä ei enää kestäkään kauan meidän elämässämme.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Meidän ei saisi siis jäädä seisomaan epäuskon alle, joka yrittää tehdä kaikkea mahdottomaksi ja on tuossa vierellämme aina tyrkyttämässä: "Heitä kaikki pois, sillä huolesi menee hukkaan etkä sinä apua mistään saa!" Meidän pitäisi päinvastoin koettaa kehoitella itseämme ja toisiamme: "Ei jätetä toivoa pois, vaan koetetaan vain vieläkin odottaa! Ollaan hiljaa nämä muutamat hetket, mitkä Herra on kateissa! Nyt kyllä näyttää avuttomalta, mutta meillä on sittenkin Herra ja kyllä Hän auttaa. Meillä on nyt pimeää, mutta kyllä siitä vielä päivä valkenee."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Monella meistä, varsinkin nuoremmilla, on paljon tekemistä sisällisessä ihmisessämme siitä, olemmeko koskaan saaneet mitään osaa elävästä Jumalasta, olemmeko koskaan heränneet, olemmeko koskaan uudestisyntyneet, olemmeko koskaan saaneet syntiämme anteeksi, olemmeko koskaa  tulleet vanhurskaiksi tehdyiksi Jumalan edessä.
Tähän löydämme tavallisesti vastauksen: "Ei sitä ole tapahtunut minulle, minä olen siitä aivan osaton." Mutta voi, kuinka hitaita me olemme uskomaan Herran sanaa, vaikka meidän tarvitsisi muistaa siitä nyt vastauksena näihin sydämemme kysymyksin vain tämän: Minä olen kastettu.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Me olemme kaikki kastetuita. Tässä seuraväessä ei ole yhtään ainoaa, jota ei olisi kastettu. Ja katekismuksesta meille on opetetu, että kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.
Minkälaisia me silloin olimme, kun meidät kastettiin? Minkälainen oli nyt tuo lapsukainen, joka äsken täällä kastettiin? Minä en nähnyt sitä, mutta olen nähnyt paljon sellaisia lapsukaisia, jotka nukkuvat koko kasteen ajan ja ainoastaan silloin avaavat vähän silmiänsä, kun kylmää vettä pannaan pään päälle. Nukkuessaan ne syntyvät uudestaan ja savat nukkuessaankin syntinsä anteeksi Kristuksessa. Ne tulevat nukkuessaan vanhurskaiksi tehdyiksi. Eikö se ole ihmeellinen asia? Eiän niissä luulisi olevan mitään, joka Jumalaa miellyttää. Ne ovat tuoneet tänne maailmaan perintönä isältänsä ja äidiltänsä turmeluksen ja ilkeyden. Vaikka eivät olekaan vielä ennättäneet panna sitä käytännössä harjoitukseen, on se kuitenkin jo niissä. Mutta sieltä Herra löytää ne, synnyinsijoiltansa, turmeluksen orjuudesta, vihanalaisesta tilasta, ja tulee armollansa ja laupeudellansa Kristuksessa niitä vastaan ja korjaa ne saastaisina syliinsä, armosyliinsä, ja merkitsee ne omalla merkillänsä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tämä armo on tapahtunut kaikille meille. Mitäkö hyötyä siitä sitten on? Voi, kuinka äärettömän paljon sille, joka saa olla heränneiden vanhempien kasvatettavana, heränneiden asumassa kodissa, missä Herrassa elävä äiti ruokkii häntä rinnoistansa  ja missä Herrassa elävä isä pitää hänestä huolen, missä hän saa aivan pienestä alkaen imeä Herran sanasta siunausta ja voimaa itsellensä ja missä Herran seurakunta on sitten vastaan ottamassa häntä heti, kun hän äidin tai isän sylissä tai niiden taluttamana pääsee seurapaikkaan tai kirkkoon! Kun herännyt isä ja äiti vievät lapsensa Kristukselle kastetilaisuudessa, niin he tuovat sen pian myös Kristuksen morsiamen eli seurakunnan hoitoon jokapäiväisessä elämässä.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Tämä armo on tapahtunut kaikille meille. Mitäkö hyötyä siitä sitten on? Voi, kuinka äärettömän paljon sille, joka saa olla heränneiden vanhempien kasvatettavana, heränneiden asumassa kodissa, missä Herrassa elävä äiti ruokkii häntä rinnoistansa  ja missä Herrassa elävä isä pitää hänestä huolen, missä hän saa aivan pienestä alkaen imeä Herran sanasta siunausta ja voimaa itsellensä ja missä Herran seurakunta on sitten vastaan ottamassa häntä heti, kun hän äidin tai isän sylissä tai niiden taluttamana pääsee seurapaikkaan tai kirkkoon! Kun herännyt isä ja äiti vievät lapsensa Kristukselle kastetilaisuudessa, niin he tuovat sen pian myös Kristuksen morsiamen eli seurakunnan hoitoon jokapäiväisessä elämässä.

Vilhelmi Malmivaara

Kumma kun kukaan ei sano mitään näihin penan juttuihin, tai siis lainaamiin juttuihin.
Onkohan se körttien parissa, kun Wilhelmi on kirjoittanut, niin se on jumalan sanaa?

Eihän se niin mene.

öö vaikka nyt toi viimeinen, jos mun kaverini kun sosiopaatti ja pitää aina saada viimeinensana, kuten mc jo arthur täällä kirjoitteli, niin sellaisten sosiopaattien kanssa ei kannata väitellä, mutta esimerkiksi pena, kun on hyväsydäminen ja vihaa ketään, niin minusta oinee voida sanoa vastaankin, joskus olen vähän aräh, siis sanonutkin.

mitähän, vaikka toi viimeisin kirjoitus, niin minusta aika lahkolaisesti ajateltua, vai miten muut näkee ?

[Pena]

Siinä suhteessa ovat monet heränneiden lapset onnellisessa asemassa maailmassa, että saavat pysyä pitkältä kasteen armossa ja luultavasti ovat niitä hurskaita ihmisiä, jotka eivät ole koskaan täydellisesti rikkoneet kasteenliittoansa. Niiden keskuudessa ei kyllä ole yhtään sellaista, joka ei olisi joutunut kiusatuksi liittonsa rikkomiseen ja joka ei olisi yrittänyt mennä jonkun askeleen maailmankin mukana, mutta eivät he sittenkään ole jaksaneet mennä niin pitkälle, että omatunto olisi päässyt nukkumaan. He ovat ennenpitkää huomanneet, mitä nyt perkele tarkoittaa ja mitä maailma, ja ovat saaneet kiusojensa tähden itkua ja pahan omantunnon, mikä on ollut ajamassa heitä takaisin sen Herran eteen, jonka kanssa liittonsa tekivät. Ja kuulkaa, ei Herra ikään herätä uudestaan sellaista, joka ei ole päässyt nukkumaan: Ei Herra turhaan työtä tee, vaan ainoastaan välttämättömän tarpeellista. Kun omatunto valvoo, ei sitä sillöin uudestaan herätetä, vaan Jumala herättää uudestaan ainoastaan niitä ihmisiä, jotka ovat käyneet tuhlaajapojan rapakoissa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mitähän, vaikka toi viimeisin kirjoitus, niin minusta aika lahkolaisesti ajateltua, vai miten muut näkee ?

Lainaan tässä puhetta Lapuan Hellanmaalla vuonna 1920 pidetyissä ristiäisseuroissa. Vilhelmi Malmivaaran kuulijat ovat siis heränneitä. Siitä tuo 'lahkolaisuus' nousee.

[Pena]

No, nyt kaipaavat kuitenkin Herrassa kasvatetutkin ihmiset itsestänsä: "En minä ole ikään oikein herännyt, en oikein uudestisyntynyt, en oikein kääntynyt." Tämä kaikki on heille kuitenkin tapahtunut kasteessa. Silloin he heräsivät, silloin uudestisyntyivät, silloin kääntyivät, silloin tulivat Kristuksen perillisiksi ja Hänen vanhurskaudellaan puetuiksi. Ja siitä asti on Jumala heitä ominansa pitänyt ja pitänyt niin, että maailma ja synti eivät ole voittaneet, vaan ovat he vieläkin kokottamassa samaa Herraa kohden, joka heidät pienokaisina sai syliinsä ja risti omalla merkillänsä.

Vilhelmi Malmivara

[Pena]

Näin on, ystävät, meillä heränneiden lapsilla kasteessamme sellainen muistosäädös, joka on pikkuisina ollessamme annettu lakkariimme ja jota aina ja aina saa katsoa, kun epäilys ja uskottomuus rupeavat vaivaamaan, saa katsoa muistaen: "Täällähän minulla on povessani Herran itsensä kirjoittama pantti siitä, että Hän on minut korjannut."
Kuinka tämä on mahdollista? - Siellä Jumalan sanassa on niin paljon sellaista, jota me emme ymmärrä, mutta joka sittenkin on totta. Me pääsemme ymmärtämään sen suuren työn, minkä Jumala kasteessamme teki, sitten vasta, kun vajaa lakkaa ja silmämme täydellisesti kirkastuvat. Nyt on vain pääasia se, että me olemme oksina liitetyt Herraan, viinipuuhun Jeesukseen.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Toivottavasti, mun aamuni on tälläinen huomenna, eikä hirmuneen darra,
https://www.youtube.com/watch?v=dhxQKyX2qpk

[Pena]

Minusta on kauneinta täällä maailmassa sellainen ihminen, joka on Herran käden alla kypsynyt iankaikkiseen elämään.
Kaikella sillä, mitä Jumala luonnossa kasvattaa ja kehittää, on kasvu- ja kehitysaikansa, on lapsuutensa, nuoruutensa, miehuutensa ja vanhuutensa aika. Vanhuuden aika on samalla kypsymisen aikaa, sillä silloin on kasvi täyttänyt tehtävänsä, kun se on kypsynyt korjattavaksi talteen kypsänä hedelmänä. Silloin on Jumalan työkin ihmisessä ihanimmillaan, kun se on kypsynyt hedelmäksi, jonka Herra voi korjata aittaansa, kun Hän on saanut kypsytetyksi maailmassa taivasta varten.

Vilhelmi Malmivaara