Aamuhartaus 20

[Pena]

No, eikö tämä ole nyt äärettömän hupaista meidän tietää, kun mekin niin tuiki vähän ymmärrämme? Eikö sydämemme iloitse, jos edes joku pikku murunenkin putoaa nälkäiseen poveemme ja eikö nouse kiitos Herralle siitä, ettei tarvitse jäädä sanasta aivan osattomaksi? Meillä on Isä, joka pitää huolen siitä, että Hänen lapsensa kasvaa, ja Hän hankkii sille mitä se kunakin hetkenä ja päivänä tarvitsee. Tänäkin iltana Hän taas antaa, mitä tarpeelliseksi näkee. Jos joskus saamme mielestämme aivan liian vähän, niin Herra tietää, ettemme enempää tarvitse, tai jos jäämme mielestämme aivan osattomaksi, olemme kuitenkin saaneet juuri sen osan, minkä Herra sillä kertaa antaa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Hupaisaa on myös ajatella, että silloin, kun löytää itsensä alimmalta penkiltä, onkin todellisuudessa Herran käsissä. Eikös silloin joudu ihmettelemään: "Voi, kun oli hyvä, että Herra painoi minutkin alas osaamattomuuteni tuntoon."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Pitääkö sitten aina olla epäuskon käsissä? Ei, mutta kyllä siinä tunnossa, että minä en mitään usko, ellei Herra auta, en mitään osaa, en mitään ymmärrä, en usko omaa enkä muiden viisautta, en huuhaile muualle kuin Herraa kohti, sillä mikään muu ei minulle auttajaksi kelpaa kuin Herra ja ne, jotka ovat Herran hengen täyttämiä. Tässä tunnossa on uskonelämää. Mutta siihen päästäkseen täytyy ihmisen omalta puoleltaan olla aivan tyhjän. Sen tyhjyyden täyttää sitten Herra sanansa aarteilla.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Seuroissa käynnillä on merkillinen vaikutus ihmiseen, joka niissä käy. Kun siellä on Jumalan elävän sanan vaikutuksen alla, alkaa siitä sanasta käydä kohti elävä voima. Ihmisestä rupeaa tuntumaan siltä, että puhuja tarkoittaa puheellansa juuri minua. Puheet menevät omaantuntoon ja sieluun, virret käyvät kohti, ne koskevat likeltä ja säpsähdyttävät, leikkaavat niinkuin veitsi sydäntä, ja ihminen tulee väkistenkin temmatuksi kuin Jumalan kasvojen eteen, jossa ei ollut tottunut ennen olemaan. Jos tuli seuroihin ensi kertaa siinä mielessä, että saisi uteliaisuuttansa tyydyttää, niin ei pääsekään enää toiste siinä mielessä seuroihin, vaan joutuu tekemisiin Jumalan elävän sanan kanssa. Ei se ole enää sellaista sananviljelemistä, joka kotia tullessa unohtuu, vaan siitä jää tekemistä kotiinkin. Jää pyörimään mieleen: "Mitähän Herra tuolla ja tuolla tarkoitti?"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ajatus alkaa vähitellen kiintymään siihen asiaan, josta puhuttiin, täytyy ruveta katselemaan, onko meillä hengellisiä kirjoja, ja jos on, niitä pitää ruveta etsimään esille piilopaikoistansa, ja ellei niitä ennestään ole, tekee niitä niin mieli, että täytyy ruveta niitä ostamaan. Alkaa ruveta punnitsemaan mielessänsä sanoja, joita kuuli seuroissa puhuttavan, virsiä, joita kuuli siellä veisattavan, ja mieli rupeaa tekemään uudestansa seuroihin, jos tietää niitä olevan jossakin, eikä saa rauhaa kotona, täytyy lähteä vain niihin. Ja minkätähden? Sentähden, että tunto sitoo Herraan, että on Herra, joka sanoo: "Lähde nyt taas sinne uudestansa!" Siltä ääneltä ei saa rauhaa ennenkuin sen vaatimusta tottelee.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ihmisellä, jonka tila on tällainen, on sydän jo jonkun verran särkynyt. Ja kun hän jatkaa tätä harjoitusta, niin sana pääsee yhä syvemmälle. Tuolla tavalla kerta kerralta sydän pehmenee, kunnekka sana lyö sen rikki kokonansa. Rupeaa tulemaan paha olo; rupeaa ajatteluttamaan itsestänsä, mikä tästä tulee; rupeaa painamaan mieltä raskaammin kuin ikään ennen; rupeaa askartelemaan ajatus niissä asioissa, joita ennen oli pilkannut ja joille oli nauranut. Kotoväki alkaa sanoa: "Mikä tuolle nyt on tullut, kun se on toisenlainen kuin ennen? Siinä on nyt jotain vikaa." Ei tahdo saada rauhaa missään, ei yöllä unta silmäänsä; ei huvita mikään, mikä ennen huvitti, eikä tahdo millään päästä irti siitä asiasta, mikä tuntoon painui sanasta. Ja kun vaiva on suuri, täytyy sitä itkeä, mutta tehdä sitäkin salaa, niin ettei kukaan näkisi, kun ei jaksa vaivastansa vielä muille puhua. Mutta mahdotonta sen on kauan salassa pysyä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tuolla tavalla Herra koettaa kesytellä vähitellen sitä ihmistä, johon sana on koskenut, koettaa jakaa ikäänkuin makeisia toisen toisensa perästä syntisraukalle, joka on maailman jaloissa niinkuin metsistynyt eläin eksyksissä paimenelta. Sillä tavalla Herra kaivaa perustaa uudelle huoneellensa ihmisen sielussa. Esimerkiksi rippikoulua käydessä alkaa sana käydä kohti, rupeaa opettajan puhe miellyttämään, siitä käymään ihmeellistä vetoa, niin että tekee mieli ruveta kulkemaan sananviljelypaikoissa. Silloin herää ajatus: "Voi toki, jos Herra saisi minussakin syntymään jotakin muutosta!"

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Anteeksi kun sekoan aihealueeseen.
- Olen opetellut aamurukousta ja se juttu menee näin.

Isä meidän pitkän kaavan mukaan.
Vaikka kaavat kai ei kuulu uskontoon, vaan vaatturille.
No on ne metodistit niillähän on kaavoja enempikin, siksi kait se metodi sana alussa.

Jaarittelenpas taas.
Siis niinku.

Isä meidän joka olet taivaassa.
Pyhitetty olkoon nimesi.- Lutterin tapaan kirjoitan, siis kuten hän selitteli katekismuksen.
Sen mitä pyhäkouluissa tankataan.

Öö siis Isä miedän joka olet taivaissa pyhitetty olkoon nimesi.
- Se tarkoittaa.
 Isä olkoon nimesi Pyhä. Anna ihmisille Herran pelkoa ja arkuttakin, että oikealla tavalla pelkäisimme ja kunnioittasimme sinua ja eläisimme herran pelossa.

Anna meille jokapäiväinen leipämme, tai tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipä.
- Se tarkoittaa.
Isä näet kaikki nälkäiset maailmassa. Anna leipä ja juoma kaikista köyhimille. Anna leipä afrikkalaisille, ukrainan lapsille ja Euroopassa ja Amerikassa rikkaissa maissakin oleville nälkäisille ja puutteen omaisille.
Anna leipä vähäisimmille. opeta myös meidät jakamaan omistamme, että kaikilla olisi syödä ja juoda. Poista maailman nälkä. Siunaa rikkaita. Bill Gates, Warren Buffet ja muut ja vaikuta, että he rikkauksistaan antavat.

Anna meidän syntimme anteeksi.
-Se tarkoittaa,
 Anna meille anteeksi, kun sanoi teoin ja laiminlyönnein rikomme sinua vastaa. Kiitos että olet kuollut syntiemme edestä golgatan keskimmäisellä ristillä ja kokenut kauhean kuoleman hakattuna ja runneltuna ja sinun veressäsi saamme synnit anteeksi. Kiitos Jeesus siitä ja opeta meitä näkemään uhrisi ja saamaan sen aikaan, että emme syntiä tekisi.
Kiitos että otit pois maailman synnin.

Ja anna anteeksi niille jotka meitä vastaan on rikkoneet.
Se tarkoittaa-
Herra meitä vastaan rikotaan joskus tietoisesti tahallaan, joskus vahingossa ja joskus vaan tulee väärin käsityksiä.
Anna meille voima antaa anteeksi meitä vastaan rikkoneille, että meistä ei tule pahoja ja kaunaisia ja ilkeitä ihmisiä, vaan rakastavia ja anteeksi antavia ja iloisia ihmisiä.

Älä saata meitä kiusaukseen.
- se tarkoittaa.
Herra kiusauksia tulee televisiosta, joidenkin ihmisten kautta ja ties mistä. Varjele ettemme ainakaan lankea kiusauksiin.
Herra varjele, että me emme saata ketään kiusaukseen. Kiusaukseen öö vaikka varastamaan yhtymään pahan puhumiseen tai muuhun.

Päästä meidät pahasta.
Se tarkoittaa
- Kirjoitettu on, vastustakaa pahaa niin se teistä pakenee.
Anna voima ja tahto vastustaa pahaa, pahoja tapoja ja vaikuta jotta itse vastustaisimme myös pahaa, kuten lopettaisimme tupakan polton tai minä juopottelun tai joku jonkun muun. Auta, että vastustaisimme pahaa.

Sinun on voima, kunnia ja valta aina ja ikuisesti.
Aamen !

[Pena]

Siinä käy niinkuin kävi eräälle Kauhavan miehelle, johon sana alkoi käydä käsiksi. Se mies päätti mielessänsä: "En minä rupea sanalle sen suurempaa arvoa antamaan kuin ennenkään; käyn kirkossa ja ehtoollisella, mutta muuten elän niinkuin ennenkin. Kyllä sitä ennättää niitä asioita ajatella sitten vanhempanakin." Mutta kun Herra otti miehen kiinni oikein kovaa, niin ei auttanut vastustaminen, vaan täytyi ruveta tottelemaan, lähteä liikkeelle ja muuttaa koko suunta toiseksi kuin ennen oli. Tämän miehen tavalla ihminen päättelee aina kääntymättömässä mielessään. Hän aikoo vasta vanhalla iällä ruveta Herraa seuraamaan ja muuttua toisenmieliseksi, ei tahdo tehdä sitä kohta, vaan siirtää sen aina tuonnemmaksi, sanoen itsellensä: "Nyt olen vielä liika nuori, en minä vielä jaksa Herraa tunnustaa, ei siitä nyt vielä mitään tule, sitten vasta." Ja niin siirtyy ratkaisun teko vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, kunnes tulee kuolema. Sitten vasta antaisi itsensä Herralle, kun on ensin koko ikänsä maailmalle elänyt mitä uskollisimmalla tavalla, ja Jumalan pitäisi olla valmis ottamaan vastaan sitten tuo vanha hylkykalu. Mutta se ihminen, jonka Herra on saanut taivutetuksi puolellensa, alkaakin painaa päätänsä Herran jalkain juureen, siellä itkemään itseänsä ja suruttomuuttansa, kun on väärin tehnyt, väärin elänyt, aivan väärää tietä kulkenut.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herra, joka tämän työn on alkanut ja perustuksen sille laskenut, jatkaa myöskin sitä. Herra vaikuttaa sekä tahtomisen että toimituksen oman hyvän suosionsa mukaan. Meidän ei tarvitse ajatella, miten sitä osaisi tehdä parannusta, miten uskoa, sillä Herra tekee kaikki, mitä tehdä pitää. Hän, joka on hyvän työn alkanut, on sen päättäväkin.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta nyt on, ystävä, tänä iltana ja aina, kun sanan ääressä oilemme, kysymys siitä, antaudutko Herralle nyt heti, vai vieläkö viivyttelet. Entä jos on nyt viimeinen kutsu sulle, entä jos elät nyt viimeistä iltaasi, entä jos olet viimeistä kertaa sanan ääressä. Kuka takaa, ettei niin ole? Saako Herra nyt sinut, voittaako Hän sinut, otatko nyt Herralta kihlat, tohditko näytellä Hänen kihlojansa maailmalle ja kotiväellesi vai kovetatko nytkin sydämesi kivikovaksi Herran vetämistä vastaan? Voi ihmisraukat, on niin vaarallista leikkiä, jos katsomme ylön Herran kutsumisen! Meidän pitäisi saada sanotuksi itsellemme: "Nyt tai ei sitten enää koskaan voi Kristus saada minulta kunniaa, nyt joutuin! Minä olen kyllin kauan jo Häntä vastustanut ja pilkannut, liika kauan Hänen ruumistansa haavoittanut ja suruttomuudellani ja uusilla synneilläni kymmenkertaisesti kuormaa Hänelle lisännyt."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mitä te nyt olette tekemässä? Tokko huomaatte sitä itsekään?
Te olette ottamassa Kristusta alas ristiltä ja hoitamassa Häntä hautaan. Tämä työ, jota nyt olette tekemässä, on niin korkeaa työtä. Vaikka ette varmaankaan ole sitä siksi huomanneet ja uskoneet, niin sitä se kumminkin on. Täällä olollanne, veisuullanne ja tänne kokoontumisellanne te tavoittelette Kristuksen ruumista käsiinne. Minun ei ole ollenkaan vaikeata uskoa, että teillä on halua kätkeä Kristus sydäntenne hautaan, sillä ne, joilla ei sitä halua ole, eivät ole tänne tulleet, vaan ovat muissa harrastuksissaan tänäkin hetkenä.

Vilhelmi Malmivaara pitkänäperjantaina 1909

[Pena]

Me teemme usein tämän maallisen matkamme vaivat monta kertaa raskaammiksi kuin ne oikeastaan ovatkaan siten, että salaamme itseltämme sen, mikä on lohdutuksen puolta Jumalan sanassa. Tätä lohdutusta emme tahdo päästä emmekä pyrkiä käsittämään ollessamme vedettyinä Herran kasvojen eteen. Me ihmettelemme esim. sitä, kuinka Herran opetuslapset hautasivat Herran ruumiin ja kuinka he siinä tekivät hyvän työn, miten heillä oli rohkeutta ja voimaa niin tehdessään, mutta me emme pääse huomaamaan, että meillä on myös sitä yhtä paljon ja että teemme yhtä kallista työtä kuin hekin. Ei niiden miesraukkain tila häävi ollut, kun menivät korkeaa työtänsä Herralle tekemään. Ei niillä juutalaisten pelon vuoksi ollut siihen tarvittavaa rohkeutta itsestänsä, vaan vasta sitten kun heille annettiin uskon rohkeutta, uskalsivat he vastoin pelkoansa astua esille. Siihen asti he olivat olleet pelkureita ja lähteneet pakoon, mutta nyt oli Herra antanut heille uskoa, jonka voimasta he saivat rohkeutta. Niinhän oli käynyt Nikodeemuksellekin ennen. Hän oli kerrankin tullut yöllä Jeesuksen luo, kun ei päivällä uskaltanut juutalaisten pelon tähden. Ei ollut opetuslapsillakaan ennen sitä rohkeutta, mitä heillä oli nyt, kun tulivat ottamaan Jeesuksen ruumista alas ristiltä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Minkälainen mahtoi sinä hetkenä olla opetuslasten mieliala? Olen ajatellut, että kyllä heitä mahtoi painaa raskaana kysmys, mitä nyt tulee neuvoksi. Kaikki tilaisuus parannuksentekoon ja uskon harjoitukseen näytti nyt loppuneen. Ennen oli tuo suu puhunut heille elämän sanoja, nyt ei mitään. Ennen olivat he saaneet Häntä kuunnella, nyt ei ollut enää siihen tilaisuutta. Ennen Herra oli tehnyt väkeviä tekoja, nyt ei voinut enää niitä nähdä. Ennen he olivat saaneet puhutella Herraa, nyt oli kaikki yhteys Häneen katkennut.
Mutta miten olisi opetuslapsille käynytkään, jos kaiken tämän nähdessänsä antoivat sijaa mielelle, mikä heihin näinä aikoina pyrki, ettei Jeesus ollutkaan mistään kotoisin? Me luulimme Hänet siksi, jonka piti Israelin lunastaman, puhelivat Emmaukseen matkalla olevat kaksi ystävystä epätoivon heihin pyrkiessä. Jos he olisivat antaneet tälle mielelle valtaa, olisivat he nääntyneet. Mutta sinäkin aikana pitivät he mahdollisena, että Herra elää vielä ja auttaa eteenpäin.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tässä on meille kallis opetus. Kristityn elämä on täällä taipaleen tekoa. Hän on tänäpäivänä tällä kohdalla taipaletta, huomenna toisella ja jokainen silmänräpäys mennään eteenpäin. On kauhea valhe, kun ihminen, joka on Jumalan kutsumuksesta tullut osalliseks, sanoo, ettei hän ole mihinkään päässyt. Kenenkään meistä ei sovi Jumalan armoa niin halpana pitää. Jos vain ei eteenpäin mennä, niin ollaan kuolleita, sillä edistymättömyys on kuolema. Niin kauan kuin on elämää, on edistymistäkin. Missä ei ole edistymistä, sinne on kuolema tullut ja siellä ovat siteet elämään iäksi katrkenneet, mutta missä on vähänkään elämän merkkiä jäljellä, siellä on vielä elämää, elämä ei ole siellä vielä kokonaan katkennut. Tätä on turha toiseksi väittää. Herra oli olemassa silloinkin, kun Hän makasi haudassa aivan kuin kuolleena. Hän oli opetuslapsille Sama Herra vielä silloinkin, vaikka heillä ei ollut mitään tuntoa siitä itsessänsä.

Vilhelmi Malmivaara