Aamuhartaus 20

[Pena]

Voi, kun minun mielestäni oli sekin sairas 20 vuodessa edistynyt äärettömän paljon ja paljon oppinut, korkeaa koulua käynyt, vaikka itsensä tietämättä, itselleen salatulla tavalla! Jos hän ei olisi niitä 20 vuotta kilvoitellut, niin ei hän olisi sitä oppinut, että hän on vielä samalla paikalla kuin alussakin. Ja jos meille näyttää asia Herran edessä siltä, että ettemme ole askeltakaan eteenpäin päässeet, niin missä tämä on opittu? Se ei ole ulkoa opittu läksy, siitä ei voi toinen toisellensa panna takausta, sitä ei opi kirjasta, vaan sen oppii yksin Pyhän Hengen koulussa. Ja kuinka monessa murheessa ja kiusauksessa Jumalan täytyykään meitä käyttää, ennenkuin Hän saa sen meille opetetuksi, kuinka monta kertaa täytyykään Hänen antaa meidän mennä kuoppaan ja sieltä taas nostaa, kuinka paljon nöyryyttää, kuinka paljon haavoittaa, kuinka monella tavalla höylätä ja tahkota meistä korkeita luulojamme, ristiinnaulita omaa minäämme, kuinka katkeraa itsensäkieltämistä opettaa, kuinka säälimättömällä tavalla riisua meitä alastomiksi syntisiksi, ottaa meiltä pois sen, minkä olemme ennen Jumalalta saaneet, pois herätysarmon, pois murhemielen, pois synnin painon, pois uskon, pois luottamuksen Herraan, pois rukouksen hengen, pois sananharjoituksen ja hartauden, pala palalta riisua pois sen, minkä me pitäisimme tarpeellisena ja aina vain painaa ja pitää meitä semmoisella nälällä kuin ensi askeleellakin, jolloin ihmsellä ei ole muuta hätää kuin tämä: "Voi, jos Herra suuresta  laupeudestaan ottaisi minutkin parannuksen tielle!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jos ihmisellä on matkansa lopulla tämä sama huokaus Herran puoleen: "Olen näin kauan Herran edessä haparoinut parannuksen tielle, mutta olen aina vain tien ohessa; voi, jos ottaisit, Herra, minunkin raukan elämän tielle", niin tiedättekö, millä kohdalla hän on? Hän on ryövärin kanssa sanomassa Herralle: Herra, muista minua, muista minua! Ja vaikka hänen täytyykin laskea kaikki kokemuksensa, kilvoituksensa, sotansa, vaivannäkönsä ja pitkän taipaleentekonsa kelvottomana Herran jalkain juureen, niin mitäpä hän muuta tarvitsee kuin kääntää silmänsä siitä seisovilta askeleiltaan Auttajaa kohden.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

No, jos tekin olette tämän oppineet ja tähän aina ja aina ahdistutte, voi, kuinka teillä silloin on korkea oppi Hänestä! Eihän silloin olla kaukana Kristuksesta, kun ollaan huutamassa Hänelle: "Muista minuakin!"

Väinö Malmivaara

[Pena]

Monta kertaa joutuu kilvoitteleva ihminen vastaamaan viholliselle tilastansa, kun ei siitä saa ollenkaan selvää, koetti mitä koetti, vaan se aina vain sotkeutuu yhä pimeämmäksi. Jos siitä saakin joskus jonkunverran selvää, on se sittenkin sellaista, mikä ei suinkaan ole omiansa mieltä virkistämään, vaan pikemminkin painaa epätoivoon, ettei tästä mitään tule. Siinä on saatana aina ääressä kakistamassa: "Sinä olet väärin lähtenyt, et ole oikeasta päästä lähtenyt, et ahtaasta portista, olet ollut liika väljällä koko elämäsi, et ole ikään oikeata herätystä saanut, isäsi ja äitisi ovat sinut vain vetäneet siihen harjoitukseen eikä Jumalan Henki, ja väkisellä ovat nekin sinua saaneet vetää. Sittenkuin olet tullut vähän vanhemmaksi, et ole ihmisten tähden kehdannut siteitä katkaista, mutta jumalanpelko ja rakkaus eivät olisi sinua siitä estäneet. Olet sitten venkaillut toinen jalka maailmassa, toinen Jumalassa, ollut ulkonaisesti jumalinen ja sisällisesti jumalaton, ulkonaisesti pyhä ja sisällisesti perkele, jostakusta synnistä vapaa, mutta salaa suosinut sydämessäsi moskaa ja törkyä. Maallista mieltä olet salannut jumalisuuden alla."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ja vihollinen on tiukka tekemään kysymyksiä: "Milloin olet todella kääntynyt, milloin olet sydämestä Kristusta seurannut, milloin ristiinnaulinnut lihasi, milloin todella rukoillut, milloin jokapäiväisessä elämässäsi Kristusta seurannut ja ristiä kantaen itsesi kieltänyt, milloin vilpittömällä mielellä Herralle antautunut?" Tätä eksaminaa* piisaa sitten vaikka kuinka pitkältä. Siihen ei kilvoittelevalla ihmisellä ole mitään muuta vastattavaa kuin että väärin on kaikki mennyt, väärin kaikki tehty, väärää on ollut kulkuni, väärää lähtö, väärää jatko, väärää lukemiseni, veisuuni, rukoukseni, väärää kilvoitus, väärää koko homma, en ole askeltakaan eteenpäin päässyt, vaan ulkokultaisella mielellä olen Kaikkivaltiasta puhutellut ja lähestynyt.

Vilhelmi Malmivaara

*examen - tutkinto

[Riitta-mummi]

Varsin rohkeaa ja iskevää puhetta aikana , jolloin pyhitykseen pyrkivä kirkko piti näitä kysymyksiä ihmiselle tarpeellisena . Edelleenkin näitä vaaditaan jotta kuulija tuntisi piston sydämessään.

Unohtavat Kristuksen . Hän vapauttaa syntisen ' avaralle paikalle' josta näkee ja ymmärtää.

[Pena]

Tällaisessa tilassa on raskasta mennä Jumalan eteen ja viljellä Jumalan sanaa, äärettömän raskasta. Joka ainoa meistä tietää, kuinka paljon helpompaa olisi saada olla oikeana kristittynä Jumalan kasvojen edessä, näyttää Jumalalle oikeaa jumalisuutta ja itseänsä siten näytellen ja hyväillen sanoa: "Näin korkeaa on parannuksestani tullut, näin korkean todistuksen se on Jumalalta saanut!"
No, minkälainen tämä väärä tila nyt on? Kuulkaa, se on siitä hyvä tila, että siitä sopii lähestyä Herraa ja pyytää Häneltä: "Muista minua raukkaa, Herra! Tarvitsen sinun muistamistasi, sillä muuten jään tähän! Olen monta kertaa yrittänyt päästäkseni oikeaan, mutta uskon, ettei siitä enää mitään tule, vaikka tuhannen vuotta saisin elää, ei tämän parempaa." Siitä tilasta sopii pyytää ja rukoilla: "Etkö, Herra, aloita minussakin tehdä parannusta ja rupea vetämään minuakin elämän tielle? Etkö näkisi minuakin yhtä onnettomaksi kuin sitä puolikuollutta tien vieressä, rosvojen haavoittamaa raukkaa, jonka nostit juhtasi selkään säälivällä mielellä? Eikö, Herra, minussakin näkyisi yhtä paljon haavoja kuin hänessä?"

Vilhelmi Malmivaara

[Thomas McElwain]

Malmivaaraa ei saisi lainata, kun hänessä oli liikaa pietismiä ja vielä oli viinan vastustaja.

[Riitta-mummi]

Kyllä saa, ja pitääkin lainata Körttifoorumilla.  Tämän päivän teksti on aikakautensa värittämä, hurskasteleva.
 Eikö itsensä syntiseksi tunteva ja tietävä saa olla välillä jouten noin tuskallisista tunnoista. Voihan myös kiittää tyynistä päivistä- Eihän merelläkään aina myrskyä.

[Thomas McElwain]

Kyllä saa, ja pitääkin lainata Körttifoorumilla.  Tämän päivän teksti on aikakautensa värittämä, hurskasteleva.
 Eikö itsensä syntiseksi tunteva ja tietävä saa olla välillä jouten noin tuskallisista tunnoista. Voihan myös kiittää tyynistä päivistä- Eihän merelläkään aina myrskyä.

Malmivaara on persona non grata körttifoorumilla. Mielestäni pitää valittaa, jos joku lainaa sitä. Pitää tasapuolisesti kohdella tekstejä, eikä sen mukaan kuka ne tänne laittaa.

[Pena]

Mutta olkoon nyt tilamme kuinka karvas tahansa, niin karvas se ei kuitenkaan ole, ettei siitä sopisi lähteä lääkärin luo, tästä paikasta. Oli tautimme mikä oli, ei se aina kumminkaan niin kovaa ole, ettei siitä sovi tohtorille valittaa, sille Mestarille, jonka kasvojen edessä me tälläkin hetkellä olemme. Voi, jos ystävät mekin Hänen etensä alistuisimme kuolemaan tai elämään! Siinä ei ikinä käy hullusti. Siinä joutuu vääräksi kaikki oma, väärintekijäksi väärintekijä. Siinä ei jää mitään muuta varaa kuin ryövärin lailla tunnustaa: Me olemme syystä tässä, sillä me saamme töittemme ansion jälkeen. Mutta jääpä siinä sittenkin sanomattoman paljon muuta, jää Jeesus Kristus, joka ei ole tehnyt mitään pahaa.
Mitähän, jos meilläkin olisi Hänestä osaa!

Vilhelmi Malmivaara

[Thomas McElwain]

Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu:
"Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen."
Sen jälkeen lue joko polviltasi tai seisaaltasi uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Jos haluat, lausu vielä seuraava pieni rukous:
"Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, että olet viime yönä varjellut minut kaikesta vahingosta ja vaarasta. Pyydän sinua: varjele minua myös alkavana päivänä synnistä ja kaikesta pahasta, että tekoni ja koko elämäni olisivat mielesi mukaiset. Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen."
Laulettuasi sitten ehkä vielä hartaudeksesi virren, esimerkiksi kymmenestä käskystä, mene iloisin mielin töihisi.

https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#aamuinilloin

[Pena]

Silloin kristityn taistelu sujuu, kun hänen täytyy aina ja aina palata Kristuksen ristin juurelle, kun hänen on kerjäten matkaa tehtävä eikä pääse, vaikka kuinka koettaisi, omin voimin eteenpäin yhtään askelta, ei pääse korkealle eikä mihinkään päin, vaan pysyy aina vain kohdallansa. Silloin ovat asiat sellaiset, että ne ajavat takasin sinne ristin juurelle purkamaan siellä aina kuormansa, viemään sinne vaivansa, kun on usko sellainen, ettei niistä voi kukaan muu kirvoittaa kuin se vaivattujen turva, joka on syntsten tähden ristille koroitettuna. Silloin hänen tilansa edistyy, mutta aivan toisella tavalla kuin hän itse meinasi. Hän tulee päivä päivältä yhä enemmän nöyryytetyksi, riisutuksi omistansa ja tästä maailmasta, hänelle tehdään synti ja suruttomuus yhä katkerammaksi vaivain kokemisen kautta. Näin tulee hän yhä kiinteämmin ja kiinteämmin sidotuksi uskossa myös niihin kristityihin, jotka ennen pääsivät tuntemaan syvemmin Kristuksen mieltä ja sydäntä käydessään itse Kristuksen luona sitä oppimassa.

Vilhelmi Malmivaara

[Thomas McElwain]

Näin tulee hän yhä kiineämmin ja kiinteämmin sidotuksi uskossa myös niihin kristityihin, jotka ennen pääsivät tuntemaan syvemmin Kristuksen mieltä ja sydäntä käydessään itse Kristuksen luona sitä oppimassa.

Vilhelmi Malmivaara

Olet varmaan tullut tosi "kiinteämmin sidotuksi niihin," jotka ovat perehtyneet Malmivaaran joihinkin kirjoituksiin.

[Thomas McElwain]

Olen käyttänyt tätä Vähä-katekismuksen aamuhartausta jo vuosikymmeniä, ja olen yhä niin paskiainen, etten kelpaa luterilaiselle kirkolle, vaikka istuisin kusiaispesässä. Rajan pitää olla jossakin.

Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu:
"Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen."
Sen jälkeen lue joko polviltasi tai seisaaltasi uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Jos haluat, lausu vielä seuraava pieni rukous:
"Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, että olet viime yönä varjellut minut kaikesta vahingosta ja vaarasta. Pyydän sinua: varjele minua myös alkavana päivänä synnistä ja kaikesta pahasta, että tekoni ja koko elämäni olisivat mielesi mukaiset. Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen."
Laulettuasi sitten ehkä vielä hartaudeksesi virren, esimerkiksi kymmenestä käskystä, mene iloisin mielin töihisi.