Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 14.02.08 - klo:09:21
-
- Samanlaiseen naisvihaan kuin kirkossa en ole törmännyt missään muualla ja olen työskennellyt myös metalliverstaalla, sanoo kirkkoherra ja kirjoittaja Hilkka Olkinuora Aamulehdessä ( ja myös Iltalehdessä ).
Olikohan tuossa terveisiä Paavalin synodille, vai jollekin muulle "poikaporukalle" tai veljespiirille, vai onko asia ylipäätään yhä yleinen kirkossa? Vai markkinoiko Olkinuori vain räväkästi uutta kirjaansa? Naisviha kirkossa, On ja ei, varmaankin!? Ottakaa kantaa.
-
Vihaa en ole nähnyt, mutta vähättelyä ja halveksuntaa kylläkin. Se ilmenee esimerkiksi jakamalla työntekijät miehiin ja tyttöihin.
-
Oliskohan se ollut tuossa 80-luvun lopulla kirkolliskokouksen hyväksymä päätös ja oliskohan se ollut eduskunnankin listalla. Presidenttikin vahvisti sen. Se on kansalaistottelemattomuutta kritisoida kauniimman sukupuolen pappisoikeuksia. Hävetkää SLEY, Paavalin synodi, puolijumalat jne.
-
Naisvihaan kirkossa en ole törmännyt, päinvastoin. Onhan tuo kiista naispappeudesta aika erikoinen, mutten ole siinäkään vihaa enkä syrjintää nähnyt ainakaan kohdistuen naisiin ihmisinä ja henkilöinä.
Minulla ei ole mitään naispappeutta vastaan, kunhan eivät rupea johtajiksi ja seurakuntakokouksien opettajaksi teologisessa mielessä. En pidä naista huonompana, mutta Jumalan järjestys on se, että mies on perheen pää ja naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Eihän miehen anneta synnyttääkään eikä se ole miesten syrjintää tai tasa-arvon loukkaamista.
Tunnen naisia, jotka vastustavat naispappeutta. Hassua.
-
Hyvä ihminen! Vaikka järjestys olisikin se, että Kristus on seurakunnan pää ja mies perheessä vaimon pää, ei se tarkoita, että jokainen mies on jokaisen naisen yläpuolella. Eikä se varsinkaan tarkoita, että miehellä olisi sukupuolensa perusteella etuoikeus seurakunnan johtajaksi. Kristus yksin on seurakunnan pää eikä kukaan mies. Tämän voi lukea vaikka Gal. 3:26-29.
-
Olen jollakin tapaa samaa mieltä. Mielestäni naista ei saa alistaa, vaan naista pitää kunnioittaa yhtä paljon kuin miestäkin. Paimenen tehtävä on kaitsea lampaita rakkaudella ja pitää järjestys kunnossa, ettei kukaan eksy. Jostakin syystä Raamatussa on kuitenkin vihjaistu siihen suuntaan, että nainen eksyy helpommin kuin mies. 1Tim.2:12-14. Tätä en ymmärrä, mutta Raamattu on paljon tiedettä edellä monin paikoin, joten uskon, että tämäkin on totta vaikkemme ehkä vielä ymmärrä sitä. Viittaan Raamatun edelläkäymisessä Jaakobin kirjeen lukuun kolme, jossa kerrotaan kuinka puheellamme on vaikutus ruumiiseemme ja tekoihimme. Luin jostain tieteellisen artikkelin, jossa kerrotaan tästä. Puheemme kuulemma vaikuttaa aivotoimintaamme muuttavalla tavalla. Ihminen voi puhua päinvastoin kuin kokemus sanoo tai tapaansa vastaan, ja aivotoiminnassa tapahtuu pikkuhiljaa muutos. Tapa muuttuu ja käytöskin voi muuttua.
-
^niin että ihmisestä tulee entistä tyhmempi?
-
1 Tim. 2:14 on esimerkki Raamatun 'ristiriitaisuuksista'. Se kuvaa syntiinlankeemuksen toisella tavalla kuin 1. Moos. 3. Timoteuskirjeen kirjoittaja lainaa tietääkseni jotain muuta juutalaista perinnettä. Mooseksen kirjassahan sanotaan, että maa on kirottu miehen takia, joka teki niin kuin vaimo sanoi ja söi hedelmän kielletystä puusta.
Liekö sillä sitten väliä oliko nainen pettäjä vai petetty, saman synnin alla hän on kuin mieskin. Ei siinä auta toista syytellä.
Mitä taas uskonnollisiin auktoriteetteihin tulee, kannattaa vilkaista mitä Matteuksen evankeliumin 23. luvun alussa sanotaan.
-
Miten kirkossa voisi olla naisvihaa, kun sieltä on kaikki "naisvihaajat" jo ajettu ulos? Miesvihaa sen sijaan on sitäkin runsaammin, samaten Raamattuvihaa. Missäköhän Kristus mahtaa nykyään olla? Ei varmaan enää kirkossa ainakaan, kun siellä vain puhutaan ilmastonmuutoksesta ja pastorin lapsen kommelluksista.
-
Luin jostain tieteellisen artikkelin, jossa kerrotaan tästä. Puheemme kuulemma vaikuttaa aivotoimintaamme muuttavalla tavalla. Ihminen voi puhua päinvastoin kuin kokemus sanoo tai tapaansa vastaan, ja aivotoiminnassa tapahtuu pikkuhiljaa muutos. Tapa muuttuu ja käytöskin voi muuttua.
Karvat nousee pystyyn kun lukee tuollaista. Tieteellinen artikkeli?? Muistatteko vielä Neukkujen propagandalehden Maailma ja me. Siinä aina tiedemiehet sanoivat jotakin. Tunnen liian monta tiedemiestä ja tiedän, että ihmisiin ei voi luottaa. Tieteellinen artikkeli ei ole minulle mikään auktoriteetti pikemminkin päin vastoin. En usko tuosta lausessta mitään sen sijaan tiedän, että aivotoimintamme vaikuttaa puheeseemme.
Miten kirkossa voisi olla naisvihaa, kun sieltä on kaikki "naisvihaajat" jo ajettu ulos? Miesvihaa sen sijaan on sitäkin runsaammin, samaten Raamattuvihaa. Missäköhän Kristus mahtaa nykyään olla? Ei varmaan enää kirkossa ainakaan, kun siellä vain puhutaan ilmastonmuutoksesta ja pastorin lapsen kommelluksista.
Tuosta alkuosasta olen ihan eri mieltä, mutta loppuosa on valitettavasti totta. Ei kirkossa ole miesvihaa vaan miehet pitävät siellä valtaa kuten ennenkin. Jotkut yksilöt ovat vain onnistuneet hankkimaan marttyyriutta itselleen yhdellä raamatun lauseella, jonka Paavali kirjoitti yhdelle seurakunnalle. Ikävämpi juttu. Yleensä kirkossa on ollut kautta historian tapana maastouttaa valtapyrkimykset opillisiksi kysymyksiksi. Tuota Raamattuvihaa en ymmärrä, sillä nämä valikoivat fundamentalistit jättävät monta Raamatun kohtaa väliin. Paavali antaa saman ohjeen kolmessa eri kirjeessään, mutta he eivät noudata sitä, vaan en minäkään.
Pax vobiscum
-
Missäköhän Kristus mahtaa nykyään olla? Ei varmaan enää kirkossa ainakaan, kun siellä vain puhutaan ilmastonmuutoksesta ja pastorin lapsen kommelluksista.
Eilen istuin kirkossa kuuntelemassa, kun seitsemän lapsen pastori ei puhunut lapsista eikä ilmastonmuutoksesta, vaan Jeesuksesta, vanhasta kehnosta sekä oikeasta uskosta ja omatekoisesta uskosta.
Evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa lienee ollut eilen ehkä 700-800 jumalanpalvelusta. Vuodessa saarnataan noin 70 000 saarnaa. Näin voi päätellä kirkon nelivuotiskertomuksen tilastoista. Olisi mielenkiintoista tietää, miten laajaan kokemukseen tai millaisiin tutkimuksiin näkemyksesi kirkon julistuksen luonteesta perustuu.
Mt
-
Kävin minäkin kirkossa. Jeesuksesta meilläkin puhuttiin. Sen lisäksi hän oli itse läsnä sanassaan ja ehtoollisessaan.
-
Minusta ilmastonmuutoksesta ei puhuta vielä tarpeeksi.
Soopelin heittoon vielä: Saarnoissa voidaan tosiaan käsitellä vaikka pastorin lapsen kommelluksia, ilmastonmuutosta tai vaikka euroviisuja. Se ei tee saarnasta hyvää tai huonoa. Jeesuskin käytti puheissaan vertauksia, havainnollisti sanomaansa ympäröivän elämän ilmiöillä.
Eri asia on tietysti miten tämä tehdään. Ja se, mitä yksittäinen kuulija on valmis vastaanottamaan.
-
Naisvihaan kirkossa en ole törmännyt, päinvastoin. Onhan tuo kiista naispappeudesta aika erikoinen, mutten ole siinäkään vihaa enkä syrjintää nähnyt ainakaan kohdistuen naisiin ihmisinä ja henkilöinä. Minulla ei ole mitään naispappeutta vastaan, kunhan eivät rupea johtajiksi ja seurakuntakokouksien opettajaksi teologisessa mielessä. En pidä naista huonompana, mutta Jumalan järjestys on se, että mies on perheen pää ja naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Eihän miehen anneta synnyttääkään eikä se ole miesten syrjintää tai tasa-arvon loukkaamista.
Vai on se oikein Jumalan järjestys, että mies on perheen pää. Väite on yhtä kelvoton kuin että presidentti Bush olisi Jumalan virkaan asettama.
-
Miten kirkossa voisi olla naisvihaa, kun sieltä on kaikki "naisvihaajat" jo ajettu ulos? Miesvihaa sen sijaan on sitäkin runsaammin, samaten Raamattuvihaa. Missäköhän Kristus mahtaa nykyään olla? Ei varmaan enää kirkossa ainakaan, kun siellä vain puhutaan ilmastonmuutoksesta ja pastorin lapsen kommelluksista.
Naistenvihaajilla on kaksi taktiikkaa. Toinen on irtautuminen kokonaan seurakunnan tehtävistä ja siirtyminen naispappeutta vastustavien yhteisöjen palvelukseen ja toinen on se, että toimitaan seurakunnan sisällä - niin pitkään kuin mahdollista - naispappeja vastaan.
Mitä ihmeen miesvihaa seurakunnissa ja kirkossa on? Väite on vailla pohjaa. Mitä vikaa on siinä, että toimitaan Jumalan luoman luonnon ja ihmisen puolesta kirkossakin? Eikö Kristuksen palveleminen ole juuri sitä, että puututaan vääryyksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin?
-
Kuuluuko kaste- ja lähetyskäsky kaikille (=miehille ja naisille)? Onko pappi Ylösnousseen todistaja, joka juoksee haudalta kertomaan ihmeestä veljille ja sisarille? Näitä mietin joskus työmatkoja kirkolle taittaessani.
Johtamisen suhteen on syytä muistaa, että kunnianarvoisa rovasti on seurakunnan jäsenenä samanarvoinen kuin hänen äsken kastamansa lapsi.
Itse asiassa olen pappeuskeskustelussa jäävi. Joskus mietin, onko toisella sukupuolella helpompaa. En tiedä, olenko jäävi puhumaan vihastakin - ainakin naisvihasta...
Sen tiedän, että torjunta ja halveksunta satuttaa (,vaikka toinen vaara on jäädä elämään liikaa ihmisten lämmöstä ja vastaanotosta). Toisen mitätöinti kirkon työntekijänä estää keskustelun esimerkiksi armosta, josta puhuisin ja kuuntelisin puhuttavan enemmän kuin Kristuksen todistajien olemuksesta.
Taisin jo puhua liikaa itsestäni.
-
Nainen voi tarkoittaa monenlaista omasta mummostani vaikkapa johonkin australialaiseen aboriginaalineitiin, jota en tule koskaan tapaamaan. Naisviha kai olisi sitä, että näkee kaikissa naisissa jotain uhkaavaa, joka pitää tuhota tai torjua. Siihen kuuluu varmaan asenne: 'hän on muuten ihan mukava ihminen, mutta hän on nainen. Siksi vastustan häntä.' Onko tällaista kirkossa? Näyttää sitä vähän olevan.
Viha on pelon sukulainen. Miksi naista pitäisi pelätä? Onko nainen aina miehen vastustaja ja kilpailija? Onko nainen aina uhka toiselle naiselle? Miksi joku saattaa kokea näin? Siinä on miettimistä jollekin psykologille tai filosofille!
-
Kerran yleisönosastokirjoituksessa todettiin naispappien viranhoitotaidot olemattomiksi, mutta loppulauseessa todettiin heidän muuten olevan hymyileviä ja herttaisia.
Kyllä viha liittyy usein epävarmuuteen ja pelkoon. Itse tulen vihaiseksi väsyneenä. Esimerkiksi kun jumalanpalvelus uudistettiin, vastustin sitä, koska pelkäsin, etten elämän muiden vaatimusten rinnalla jaksa ajatella asioita uudella tavalla. Ihmisen viha ei halua muutosta.
Täydellisenä amatööripsykologina epäilen, että varhaiset kokemukset esim. vanhemmista värittävät meidän vihaamme, rakkauttamme ja kuvia kenestä tahansa kohtaamastamme miehestä tai naisesta.
-
Oli lehtijuttu jostain pomosta joka tuo naisellista pehmeyttä jonku firman toimintaan. Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia. Jos joku on nainen niin siitä pitää erikseen mainita, koska se on erikoinen juttu.
Se siitä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta muuallakin kuin kirkossa.
-
Lainsäädäntö kieltää "nais"pappien syrjimisen. Ettekö Te tajua. :twisted:
-
Oli lehtijuttu jostain pomosta joka tuo naisellista pehmeyttä jonku firman toimintaan. Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia. Jos joku on nainen niin siitä pitää erikseen mainita, koska se on erikoinen juttu.
Se siitä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta muuallakin kuin kirkossa.
Usein on pelkkää joutavaa jorinaa puhe "naisellisesta pehmeydestä" johtajan tehtävissä. Sanoisin että patriarkaatin juonia, elleivät moisia ilmaisuja käyttäisi toisinaan myös naiset.
Johtajan pehmeys, kovuus, empaattisuus, kalseus ym. ominaisuudet eivät ole sukupuolispesifejä. Aika paljon riippuu organisaatiosta itsestään, millaisilla luonteenpiirteillä siellä noustaan johtotehtäviin. Harvinaisia eivät ole sellaiset organisaatiot, joissa "pehmeys" - mitä sillä tarkoitettaneenkin - ei edistä uralla etenemistä.
Olen työelämässä palkollisena ja yrittäjänä saanut havaita, että niin nais- kuin miesjohtajakin saattaa merkitä työntekijälle tai alihankkijalle kylmää kyytiä. Vastaavasti parhaiden asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joukossa on niin miehiä kuin naisiakin. Yhteisenä nimittäjänä ei ole sukupuoli, vaan terve ja realistinen itsetunto ja arvostava ihmiskäsitys.
Tähän hätään en löytänyt asiasta viitteitä tutkimustietoon.
Mt
Vanha sovinisti
-
työmatkoja kirkolle taittaessani. Johtamisen suhteen on syytä muistaa, että kunnianarvoisa rovasti on seurakunnan jäsenenä samanarvoinen kuin hänen äsken kastamansa lapsi.
Tämä on hyvä pointti tuoda aina silloin tällöin esiin. Kaikki seurakunnan jäsenet ovat periaatteessa pappeja. Kysymyksessä on yleinen pappeus.
-
Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia.
Niinpä. Onhan sellainen anekdoottikin olemassa, että "Nainen on ihmisen paras ystävä." :lol:
-
Eeva Kilpi on kääntänyt tämän nurinpäin: - Miehistä ihminen oppii.
-
Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia.
Niinpä. Onhan sellainen anekdoottikin olemassa, että "Nainen on ihmisen paras ystävä." :lol:
Voitto Viron kirja oli "Koira ihmisen paras ystävä". Ne kutka tunsi Voitto Viron vaimon eivät ihmetelleet kirjaa.
-
Voitto Viro oli aikoinaan sanonut tämmöistä: Käytännöllisesti katsoen naisteologit ovat mukana seurakunnissa lähes kaikessa työssä. He saavat saarnatakin, mutta eivät saa olla alttarilla, vaikka on aivan ilmeistä, että ihminen voi saarnatuolissa tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin alttarilla. :wink:
-
Voitto Viro oli aikoinaan sanonut tämmöistä: Käytännöllisesti katsoen naisteologit ovat mukana seurakunnissa lähes kaikessa työssä. He saavat saarnatakin, mutta eivät saa olla alttarilla, vaikka on aivan ilmeistä, että ihminen voi saarnatuolissa tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin alttarilla. :wink:
Tuo on varmasti totta. Kerran kesken saarnan tuli suntio Tiusanen saarnapönttöön ja ojensi Voitto Virolle lapun. Viro keskytti saarnansa ja ilmoitti Hakulisen voittaneen kisan. Tämän sanottuaan hän jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Kerran hän taas kysyi kesken saarnansa "mistä minä näihin kukkaruukkuihin tulin" Hänen sarnojaan tuli kymmen vuotta kuuneltua ja yllätyksiä tuli aina silloin tällöin, sitten vaihdoin pitäjää.
-
Naisvihasta päästiin Voitto Viroon, ja mikäs siinä. Pistänpä minäkin lusikkani "Viro-soppaan". Jossain vaiheessa elämääni luin useita Voitto Viron kirjoittamia kirjoja, ja myönnän pitäneeni niistä. Voitto Viron urheiluharrastusta ymmärrettiin ihan hyvin kirkollisissa piireissä, sitä vastoin hänen kiinnostuksensa ns. rajatietooon tuntui oudoksuttavan ainakin osaa kirkkokansasta - henkilökohtaisesti tuo ei minua hämännyt, suhtauduin asiaan samanlaisella uteliaisuudella kuin moneen muuhun juttuun. Uskallan myös sanoa, että hyvä rajatiedon kirja ( niitä on ) antaa enemmän kuin huono teologinen teos.
Muistan joidenkin ihmisten ja saarnamiesten 1970-luvulla vähän naureskelleen, kun Voitto Viro sanoi koiralla olevan sielun. Mitä tuosta irvuilemaan. Koirallahan on sielu.
-
Eikä koiran terapeuttista merkitystä epäile kukaan.
Naisen sielua epäiltiin aikanaan ... Olikohan se Kyprianos, joka piti naista viettelevänä Eevana haittana miehen pelastukselle. Kirkkohistorian ulkopuolellakin naista on pidetty välillä luonnostaan moraalisempana ja välillä häilyvämpänä/ suojeltavampana kuin miestä. Anna Kortelaisen Hysterian kulttuurihistoria on vaikuttava kirja naisen asemasta ei kovinkaan kauan sitten. Aika kovia aseita on ollut käytössä, kun naista on pidetty paikallaan. Mutta mitäpä minä tästä saarnaamaan fiksuille ihmisille!
Minä vaivaannun, kun papin tai johtajan tai lastentarhanopettajan eteen liitetään mies- tai naismääre. Onko se ammatillisuuden tärkein nimittäjä missään yhteydessä? Tai ihmisen määritelmä - kun meitä on aika moneksi niin miehissä kuin naisissa.
-
Naisen sielua epäiltiin aikanaan ... Olikohan se Kyprianos, joka piti naista viettelevänä Eevana haittana miehen pelastukselle.
Jotenkin tuntuu siltä, että tässä postpostmodernissa ajassa miehet ovat
viettelevänä tai ainakin päälle tunkevana osapuolena. :wink:
Tai ihmisen määritelmä - kun meitä on aika moneksi niin miehissä kuin naisissa.
Tuo varmasti pitää paikkaansa, mutta objektiivisin havaintoihin pohjautuen väitän, että nainen on lähes kaikessa taitavampi paitti
lyömisessä. :idea:
-
Olisi mielenkiintoista tietää, miten laajaan kokemukseen tai millaisiin tutkimuksiin näkemyksesi kirkon julistuksen luonteesta perustuu.
Mt
Mukava kuulla, että olet päässyt kuulemaan ihan asiallisen saarnan, taikka saarnamiestä, joka ylipäätään osaa puhua asioista, joista kirkossa pitäisikin puhua. En ole tehnyt tutkimusta aiheesta, enkä sellaisia lukenut, vaan näkemykseni perustuu vahvasti Mutuiluun sekä omakohtaisiin kokemuksiin. Käyn yleensä kuuntelemassa niitä pastoreita, jotka vielä uskaltavat puhua niistä asioista, joita nälkäinen sielu tarvitsee selviytyäkseen tämän pahan maailman keskellä. Näkemykseni kirkon rappiosta perustuu myös niihin Ylen aamu- ja iltahartauksiin, joissa erilaiset kirkon edustajat ovat milloin puineet
globaalia politiikkaa, milloin sukulaislastensa hassuja lausahduksia. Siinäkö kaikki, mitä heillä on tarjottavana karun arjen runtelemille ihmisparoille, ja mistä pitäisi ammentaa voimaa uuteen päivään? Pahoin pelkään, että saarnoissaan nuo papit ja papittaret jakavat sitä samaa mitä "hartauksissakin". Toivottavasti olen väärässä.
-
Tuosta alkuosasta olen ihan eri mieltä, mutta loppuosa on valitettavasti totta. Ei kirkossa ole miesvihaa vaan miehet pitävät siellä valtaa kuten ennenkin. Jotkut yksilöt ovat vain onnistuneet hankkimaan marttyyriutta itselleen yhdellä raamatun lauseella, jonka Paavali kirjoitti yhdelle seurakunnalle. Ikävämpi juttu. Yleensä kirkossa on ollut kautta historian tapana maastouttaa valtapyrkimykset opillisiksi kysymyksiksi. Tuota Raamattuvihaa en ymmärrä, sillä nämä valikoivat fundamentalistit jättävät monta Raamatun kohtaa väliin. Paavali antaa saman ohjeen kolmessa eri kirjeessään, mutta he eivät noudata sitä, vaan en minäkään.
Ilmeisesti haluat nähdä fundamentalistien perusteet hyvin pintapuolisesti, mutta mikäs siinä, niin varmaan monet heistäkin haluavat nähdä vastapuolen perustelut. Olisi mielenkiintoista kuitenkin tietää, mihin kohtaan viittaat, mutta jos se liittyy lähimmäisen rakastamiseen, niin on syytä muistaa, että välinpitämättömyys on eri asia kuin suvaitsevaisuus, rakkaudesta puhumattakaan.
Niin ja jos fundamentalistit valtaa haluaisivat, niin siihen löytyisi luonnollisesti ne konstit, joita monet ovat jo menestyksekkäästi käyttäneet; yritetään ottaa selvää, mitä mieltä enemmistö on, ja sitten ollaan samaa mieltä. Pääasia, ettei kukaan loukkaannu ;)
-
Parahin Soopeli: Sinä päivänä kun sisäistät, että Kristus oli ja on mitä sopivin kooste miestä ja naista, jää sinulta(kin) liiallinen pohdiskelu ja moni turha viilaus pois.
-
Soopeli taitaa sekoittaa vallan ja suosion keskenään. Ei se ole valtaa, että on samaa mieltä muiden kanssa vaan se, että saa muut toimimaan oman mielensä mukaan. Arvovalta perustuu arvostukselle ja virkavalta virka-asemaan. Väkivalta on sitä, että muiden on voimakäytön uhkaamina toimittava vastoin tahtoaan.
-
Soopeli taitaa sekoittaa vallan ja suosion keskenään. Ei se ole valtaa, että on samaa mieltä muiden kanssa vaan se, että saa muut toimimaan oman mielensä mukaan. Arvovalta perustuu arvostukselle ja virkavalta virka-asemaan. Väkivalta on sitä, että muiden on voimakäytön uhkaamina toimittava vastoin tahtoaan.
Entäs sitten vaikutusvalta? Ei tarvita arvovaltaa, ei virkavaltaa, ei väkivaltaa, mutta hyviä vaikuttamitaitoja.
-
Vaikutusvaltaa taitaa nykyisin käyttää taitavimmin median maailma. Siellä osataan ihmisiin vaikuttamisen niksit. Yhdistetään kuvan, sanan ja sävelten ilmeisiä ja piilotettuja merkityksiä niin, että varomattomia viedään kuin litranmittaa.
Oho, taisi lipsahtaa vainoharhaiseksi!
-
Soopeli taitaa sekoittaa vallan ja suosion keskenään. Ei se ole valtaa, että on samaa mieltä muiden kanssa vaan se, että saa muut toimimaan oman mielensä mukaan. Arvovalta perustuu arvostukselle ja virkavalta virka-asemaan. Väkivalta on sitä, että muiden on voimakäytön uhkaamina toimittava vastoin tahtoaan.
Eri asioita, mutta politiikassa usein yhteydessä toisiinsa. Kyllä mun käsittääkseni pitää yleensä saada suosiota ainakin jossain määrin, että pääsee vallankahvaan kiinni. Esimerkkinä nykyinen Kalifornian kuvernööri ja muinaiset näyttelijäpresidentit, tai osa meidän kansanedustajista.
-
Oliko presidentti Reagan kiinni vallankahvassa vai vallankahva, jota käänneltiin jostain muualta? Amerikassa vaalit korkeimpaan virkaan ovat niin kallista lystiä, että siitä syntyy taloudellisia ja muita sidoksia eri suuntiin. Sellaiseksikin voi kansanvalta vääristyä.