Tänään 60

[Mansipaani]

Minäkin olen potenut, tosin lyhyt mutta raju kulkutauti osui vatsaan. Pitkästä aikaa jouduin ajattelemaan paaston mahdollisia hyviä vaikutuksia, itse en paastoa ole tietoisesti viettänyt. Ruoka ei vieläkään oikein maistu mutta nälkä on, mikä on hyvä merkki. Jotain uudistumista tämä ylimääräinen lepääminen ja elimistön lepuuttaminen tuottaa. Sairastuminen voi olla pakollinen, hyödyllinen seisautus, lupa hoitaa itseään. Siunaus.

[malla]

Joo, toipumista sinulle.

Mulla on ollut tämä vuosi jotenkin "kovaa haipakkaa"...menemistä ja tulemista.
Lisäksi olen vissiin elänyt ystäväni pojan kuolemaa...koskettaahan se minua kovasti ja sitten se samankaltaisuus, kun menetin aikanaan oman esikoispoikani, sitäkin surua varmaan samalla edelleen käynyt "tiedostamattanikin" läpi.

Olen monesti kanssa huomannut, että tulee ikään kuin "pakollinen lepohetki"...ja silloin ei kerta kaikkiaan jaksa sitten yhtään mitään muutamana päivänä.
Muutama viimeinen flunssa, jotka olen sairastanut,  olleet kovat ja vieneet voimat ihan minimiin.
Kuten edellä Riitta totesi...kuin "haudan partaalla hoippuen"...kun on perussairaudetkin, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta...niin verensokerien takia pitäisi syödä vaikkei mikään, ei kertakaikkiaan mikään maistu.
Tosin tänään join ekan mukillisen kahvia muutaman päivän tauon jälkeen, mutta edelleen mustaherukkamehu maistuu minulle "kahvimallulle" paremmin.

Yön sain suht hyvin nukutuksi, heräilin mutta uni tuli uudelleen aina melko pian.
Tosin ihan pönttöjä unia näin...ja vielä ihan värillisinä.
Mm oli iso parvi sinirintoja, lintuja.

Toisessa oli ystäväni muuttanut kummalliseen taloon, kuin kerrostalo mutta hirmu jyrkät ja kapeat raput, puiset ja kummallisen kellanvihreät....ja ekan kerroksen kun sain kavuttua ylös vaivoin niin katsoin ettei hänen sukunimeään olekaan nimikylteissä...sitten olikin taas raput alaspäin ja kapusin sinne  kellarikerrokseen vaivalla ja tuskalla...ja siellä oli nimi...ja uusi kotinsa.
Omituista, Tuija ei asu likimainkaan sellaisessa kodissa.
Mistä nuo pöhköt unet oikein tulevat ?
-Alitajunnan kummallisuuksistako ?

[Mansipaani]

Kiitos, paranemisia myös sinne.

Näen myös unia vapailla ja sairaana- yleensä kun saan nukkua pidempään. Tai ehkä se on vaan sitä että muistaa ne paremmin kun saa herätä hitaasti. Joskus vaikuttaa kuin unet olisivat todellisuudelle melkein vastakohta, joskus ne taas heijastavat osuvasti ajatuksiani. Usein jään vaan ihmettelemään, (niin kuin sinä) mistä tämäkin tuli mieleen- kuten henkilö unessa jota en ole nähnyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ennen olin usein unissani ulkomailla, tai kaupungissa jonka tiesin mutta joka ei ollut yhtään samanlainen.

Muuten tuosta talounesta tuli mieleen, että jostain luin talon unessa tarkoittavan ihmistä itseään? En tiedä.

[malla]

Kiitos.

Juu, talo muuten taisi ollakin mm aikanaan pääsykokeissa...että se jotenkin tulkittiin millaisen oli piirtänyt...oliko sulkeutunut vai avoin jne...nyt se tulikin mieleeni.
Vaikka mun pääsykokeista on jo aikaa kulunut ja vettä virrannut joessa jonniin verran.
Enpä olisi muistanut ennen kuin mainitsit talokommenttisi.

Mulla on joskus erilaisia tieosuuksia joita ajan....tai sitten myös kaupunkeja ihan tarkasti muistettavia, joissa en ole ikinä käynytkään.

Ihminen kummallinen kokonaisuus.
Ei ole pelkkä fraasi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ja tosiasia sekin, että missä unenvaiheessa herää, niin kaiketi muistaa tai ei muista unta.

Sekin jännä, että joskus noustessaan muistaa, mutta ei enää keittiössä kahvinkeittopuuhissa muista yhtään.

Ja taas joku uni vaikka ihan lapsena, muistan edelleen ihan tarkasti.
Ja muutaman aikuisenakin nähdyn piiruntarkasti.

Mutta moni uni tulee ja menee, ilman että jäisi selkeitä muistijälkiä.

[vn]

Siunausta, lepoa ja paranemista kaikille sairastavaisille!   

On teillä aika kovaa flunssaa...ja ns. perussairauksiakin.
Itselläni ei ole ollut kovaa flunssaa vuosikausiin...kaikenlaista muuta kylläkin.
Lapsuudessa oli kyllä kovia flunssia yli sietokyvyn välillä, oli hankalia houreitakin.

[malla]

 

Mulla oli 9 vuotiaana keuhkokuume ja olin paikallisessa terveyskeskuksessa kun kuume oli hirmuinen.
Olin kuulemma puhunut ihan mitä sattuu, eli houraillut.
Mutta oli kahden hengen huone ja kaverinani siinä vanha, mukava nainen.
Vaihdoimme aina leivät...kun olin jo tullut tajuihini...sain pehmeää leipää mitä hänelle tuotiin ja annoin oman ruisleivän hänelle.
Hänen miehensä kävi katsomassa ja jutteli aina minullekin, olivat lapseton pariskunta.

Meistä tuli sitten Ainon kanssa kirjeenvaihtokavereita...hän kertoi joskus kirjeessään, että rukoilee Jeesusta, kun sinulle eli siis minulla oli kokeet tulossa tai muuta.

Nyt Aarne ja Aino lepää siellä lähellä mihin isäni maallinen tomumaja aikoinaan laskettiin.

Muistan, kuinka aina pikku tyttönä odotin Ainolta kirjettä.
Isäni toi, kun oli postinjakajana...ja isä osti mulle aina kivoja kirjekuoria ja kirjepapereita, ostipa pian tuon keuhkokuume-episodin jälkeen kivan keltaisen Brother merkkisen kirjoituskoneenkin mulle.

Isä osti mankankin, kameran, kiikarin, peilipöydän, kivoja laukkuja ja mekkoja (jotka olivat pikkuiselle Neidille eli minulle tärkeitä)..laskukoneen ja sellaista kaikkea rekvisiittaa.

Isä teki leikkimökin ja keinut, puujalat...pajupillit ja kaaripyssyt, kaarnalaivat...veljelleni puusta kuorma-autoja ja muuta.

Isä.

Nyt on vielä äiti.
Ja veli.
Heille kuuluu oma kunniansa, mutta en nyt ala kronikkaa kirjoittamaan, sentään.

[vn]

Koskettavaa historiaa, kiitos jakamisesta!   

Minullakin eka kirjoituskone peltinen pieni Brother...ei ole enää tallessa.

[malla]

 

Siinä kirjoituskoneessa oli sellainen nauha, että sai punaista ja mustaa fonttia.
Sekös oli kivaa, kun kymmenvuotias tyttö saa punaisella välillä kirjoittaa.

Kiitos Isälle, omalle isälle.
Ja Taivaan isälle.
Abba.

[vn]

Mun koneessa ei ollut sitä vaihtovipua, pelkkää mustaa kirjoitusta...
kuten täälläkin välillä...

[malla]

 

Testing, testing...kokeilen punaista fonttia, ihan leikilläni.
Lapsuuskirjoituskoneeni muistolle.
Ja perinteitä kunnioittaen.

[öppiäinen]

Älyttömästi vattuja  . Piti käydä ennen päivällistä vähän kävelyllä vain, mutta eipä ruoka sitten meinannutkaan maistua kun kävelylenkki oli muuttunut ahminnaksi puskien ääressä. Eikö niitä kukaan muu nykyään kerää?

[malla]

Hyvä, että sinä löysit vattuja, kun vn jossain ketjussa kertoi, ettei ollut löytänyt ajellessaan ja tsekkaillessaan vadelmapaikkoja.

[öppiäinen]

^Jos ne ajellessa vilahtaa liian nopeasti ohi? Minä vain rauhallisesti kävellä lyllertelin 

[vn]

No niinpä...kai olin liian ranttu, yritin siikuroida jotain isohkoa aukeaa...
Koitan alkuviikosta etsiä nöyrästi pienemmältä alueelta.

[1944]

Kyllä meillä on vattuja kerätty ja suoraan pensaasta syöty. Kahta laatua: puoliksi ostetuista pensaista, mitkä vähän villiintyneet ja puoliksi maatiaisrotuisista pensaista. Antavat hyvän maun omaan mehuun.