Erikoinen päivä sikäli, että päätin Laura-sarjan viidennen ja viimeisen osan. Eihän tämä vielä merkitse sitä että se olisi valmis, loppuratkaisun hoksaaminen vain kesti ja tuntui konstikkaalta. Onhan siinä vielä työtä. Kauhasti haittasi, etten tiennyt kuinka tämä päättyy.
Vastahan kolmososa on menossa syksyn kustannusohjelmaan ja silloin voin lähettää nelososan eteenpäin. Silti minua vaivasi, etten tiennyt kuinka ihmiset toimivat viime kokemusten ja tapahtumien jälkeen, siis pisteessä josta he suunnistavat kohti huomista. Se haittaa pahasti nyt varsinkin. täytyi katsoa, mikä osa vaatii kovin ehdotonta " ja sitten he" sulkemista, mikä lupauksen lunastamista ja noin. Osa sivujuonista saa jäädä auki, muttei jokainen.
Monet valittavat etteivät saa henkilöitäön tekemään mitä tahtovat. Oma ongelmansa tässäkin on, kun ei päätä heidän puolestaan, vaan koettaa ymmärtää, mihin voisi johtaa henkilöiden persoonallisuus, heidän kehittymisensä, aikaisemmat tapahtumat ja tulevaisuus. Ei sille mahda mitään, että lopusta tuli haikea.
