Tänään 51

[1944]

Kävimme kurkistelemassa Peipporämeen tulvatilannetta Zetorilla ajellen tietysti. Viime kesän ojan kaivatus auttaa sen, että sieltä voi nyt puuta hakea. Paikkani eivät ole kunnossa, mutta jos tyytyy siihen, että tankillisen verran sahailee ja heittelee saaliin kärryyn, niin voitolle siinäkin jää.
Kaariinalla on mansikkansa, mutta ei taida minua yksin metsään päästää. Polttopuille on rustinkien sisällä tilaa kahdessa paikassa.
Uuden sillan päällä rämeellä lehtokurppa paistatteli päivää päästäen meidät vierelleen kolmen metrin päähän. Enpähän ole metsästäjänä koskaan ampunut lehtokurppaa, en ole halunnut.

[Saukkis]

...No mutta. Kassalla ollaan ja näin on. Milläs maksais.  Jäljessä jonotti todella sievä tummatukkainen tyttö, täysin outo, joka tarjoutui maksamaan.....Eikä antanut edes yhteystietoja että olisin maksanut takaisin. 

Mukava lukea tällaisista ihanista tapahtumista. Auttajakin sai hyvän mielen - varmasti koko rahan edestä. Ei siinä isoa eroa ole, laittaako rahaa Unisefille vai maksaako kassajonossa edellä olevan rouvan sokeripussin tai Leenan tarkkaan valitut ostokset.

Asian vierestä; jäin itse miettimään, olisinko maksanut sitä sokeripussia, jos rouvan muut ostokset olisivat olleet jauhojen ja maidon sijasta kaljaa ja tupakkaa....

[donpate]

Leenan kertomuksesta muistui tapahtuma 70 luvullta, olin päässyt töistä ja odottelin bussia Etelä Espalla Bensovin pysäkillä, kun laitapuolen kullkija tuli pyytämään avustusta ranskikseen ja maitoon. Kysyin paljonko sulla on ja hän latoi kolikot kouraani ja sanoi laske tosta. Pysäkki oli Primulan leipäkauppan kohdalla joten menin sisään ja ostin kaverin kaipaamat tarvikkeet, ei miekkonen siitä ilahtunut mutta onneksi bussini tuli samalla kun ladoin ostokset hänen käsiinsä. Sai mitä tilasi.

[Riitta-mummi]

Olen vuosien varrella kohdannut monta laitapuolen kristusta. He ovat meidän veljiämme jossa meitä koetellaan.

Ehkä itse Kristus on siinä hahmossa....

[seppos]

Nyt lähdetään kähettämään bussi juhlille ja sitten sinne töihin.

[Leena]

Mahdoton miten tuntuu omituiselta että juhlat on täällä.  Sen kun poikkeaa kotoaan no, talkoopaidassa nyt sitten mutta, silti.  Talkoolaisia kertyi lopulta valtavat joukkiot. Ainut mihin oli pulaa niin liikenteen ohjaus, mihin en uskaltaisi missään nimessä ryhtyä. 

[1944]

Minulla oli viime vuonna sama tunne, kun Sotkamoon oli lyhyt matka ajella.

[vn]

Hiljaisuus hoitakoon, hyvää yötä! 

[Riitta-mummi]

Opettelen tallentamaan ohjelmia uuteen telkkariin. Syy on selvä; Herättäjäjuhlien jumalanpalvelus on nähtävä.
Menemme omaan kirkkoon. Siellä on Juha Pessi toimittamassa ja pitkästä aikaa haluan häntä kuulla. Viimeeksi tapasimme Liisa-neidin siunaustilaisuudessa.
Liisa elää minulle vahvasi yhä.

[vn]

Oli reissupäivä.
Aamulla katselin että sadetutka näytti Lohjan seudulle tosi pahalta.
Mutta satoi vain meno ja paluumatkoilla, perillä ollen ei satanut pisaraakaan!
Muutoinkin johdatuksen makua monessa asiassa.
Varmaan peltipoliisin kuvaan pääsykin kasvattaa, jos vaan ymmärrän ottaa opikseni.

[myyrä]

Tilasin Metsähallituksen luontopalveluista muutaman t-paidan ja tarroja. Harmi, kun ei juuri niitä kohteita tai värejä ollut kuin olisin halunnut. Soitinkin luontopalveluihin ja ihminen sanoi varaston nyt olevan vähän tyhjä laitoksen myllerryksen takia. Uutta tavaraa ei tällä hetkellä varastoon tule. Aika kivoja paitoja kuitenkin sain: Patvinsuon karhun, Itäisen Suomenlahden riskilän ja Lemmenjoen ahman. Paikat on siis kansallispuistoja. Siikalahden kosteikon kaulushaikaran olisin myös halunnut, samoin Salamajärven metsäpeuran, mutta ei ollut kokoja. Patvinsuon tarroja sain myös. Aikoinaan minulla oli autossa sellainen. Metsähallitus, samoin kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, myyvät luontoihmisille kaikkea mukavaa   

[1944]

Siis "metsähallitus luontopalvelut". Hyvä osoite minullekin ostosten tekoon. Ex-palvelusveljeni on radioamatöörinä kiertämässä näitä mainitsemiasi paikkoja. Hän mainitsi paidoista myös.

Kävin Peipporämeeltä puukuorman, sellaisen Zetorin nostolaitteeseen rakentamani laatikon vetoisen. Alle 40 pölliä, alle 30 cm kipale. Asfalttitieltä poikkeaminen oli yllätyksellinen: traktorin akselit nostivat lauha-heinästä kaikenlaisia koppiaisia ja hyönteisiä, mitkä suupielistäni ja silmäkulmistani yrittivät hunajaa ja mettä saada. Verenimijöitä en vonut tutkailla, koska piti sylkeä ja siristellä yhtämittaa. Mutta kivaa oli. En toki menisi puita hakemaan, jos se olisi tympeätä.
Menomatkalla näin isolepinkäisen kummallisesti räpyttävän paikallaan heinikon päällä, sillälailla pystyssä. Yrittikö se haukan tai pöllön tavoin nähdä hiiriä/myyriä ? Kun Zetorillani huristelin riittävän lähelle, niin lintu lensi pois. Ei yhtäkään lepinkäistä jälellä.

Elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä, onkohan oikein, nähtiin Nuffield-traktori, minkä nostolaitteessa oli kuljetuslaatikko. Ja isäntä vähän liian rajusti pudotti sen alas emännän ollessa kyydissä. Siitä sain idean tehdä itselleni ja Kaariinalle kamppeen kaiken tavaran kuljettamiseksi.

[myyrä]

Siis "metsähallitus luontopalvelut". Hyvä osoite minullekin ostosten tekoon. Ex-palvelusveljeni on radioamatöörinä kiertämässä näitä mainitsemiasi paikkoja. Hän mainitsi paidoista myös.

Sillä osoitteella pitäisi löytyä. Paitoja, reppuja, lippahattuja, avaimenperiä, linkkareita yms.

[vn]

Kaikenlaista silmiin osuu ja päähäni pälkähtää...
Kävin tyhjentämässä pientä kompostiastiaa takapihan kompostoriin.
Vieressä oli valkoinen sieni tai tatti nostanut päänsä maanpinnalle, aika kookkaat
maalohkareet oli väistyneet tieltä pois.
Sama se on ihmislapsella, välillä on ahdasta ja tukalaa, tekee mieli jotenkin raivata tilaa
että olisi helpompi hengittää.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on!

[1944]

Peipporämeen reissu on jo tehty. Zetori on kuin enkeli meille ikääntyville senioreille, se vie ja tuo meidät kuin puutkin. Kaarina halusi katsella hillamarikkoja, ei niitä nytkään ole. Kolme tai neljä hillaa ei tarkoita muuta kuin, että jäännös siellä elää.

Itse tein kuormaa, mutta sitten kävelin katsomaan viime syksyisen kiinnijäämispaikkani honkapölliä. Siellä se pötkötti ressussa, hätinä sain sen märästä maasta irti sen verran, että nuivasin pöllin latvansa päälle kuivamaan. Matkahan kävellä ei ollut pitkä, vähemmän kuin mitä Merja Korpela moukariansa heittää. Taisin viime syksyn kiinnijäämiseni selittää: pöllin avulla minä Zetorin kuivemmalle tantereelle aina olen pelastanut.
Kaariinan kanssa lastasimme nopeasti pöllit kyytiin ja ajelimme kotiin. Tänä kesänä ei rämeelle takapotku-Zetorilla ole asiaa, mutta onneksi teetin viime vuonna ojituksen, että puuhuolto on turvattu siinä uuden ojan vieressä ajaen.