Tänään 51

[malla]

Toinen kohta, joka voisi toimia joka päiväsenäkin huokauksena:

Ps. 90:12

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

[vn]

Välipäivä marjastuksesta, jatkuu kyllä vielä.

[1944]

Poimimme mansikoita. Saaliiksi näyttäisi tulevan nyt kaksi ämpäriä. Kaariina on riskinä ihmisenä ulkotöissä ja minä olen pirtissä mansikoiden jalostuksessa, siis otan kannan irti ja vähän lohkon. Se on vaikeata istualtaan, käyn aina välillä kävelyllä. Ja kahvittelen.

[vn]

Kuulehan sie veli, minulla ei tuollainen homma enää suju vapisevin käsin.
Saas nähdä tuleeko mustikoiden poimimisestakaan enää mitään, vaimo patistaa poimimaan
käsin kun poimuri litistää kypsyneet marjat.  Hmm, näin se vaan menee.

[Leena]

Kiitos veljet osanotosta.
Ja äitini serkku on kyseessä.
Ja sananlaskuissahan se sanotaan noin kuin 1944 kirjoitit.
Luonnolistahan se toisaalta vanhemman ihmisen lähtö on, mutta kyllä ikävä tulee.
Hänen vaimonsa oli muutamia vuosia vanhempi ja kuoli jo monta vuotta sitten, lapseton pariskunta.
On aika surra ja on aika iloita.

Kyllä sisarkin ottaa osaa, itsekkäisyydessään vain palasi omiin hautajaismuistoihinsa ja juuttui kysymykseen miksi ei tämä murehduta mieltä ei ihmeemmin onnistu muistuttamaan päiviemne lyhyydestä.

[1944]

Kuulehan sie veli, minulla ei tuollainen homma enää suju vapisevin käsin.
Saas nähdä tuleeko mustikoiden poimimisestakaan enää mitään, vaimo patistaa poimimaan
käsin kun poimuri litistää kypsyneet marjat.  Hmm, näin se vaan menee.

Kyllä saan olla tyytyväinen, että ei ole kuin vähäistä "kuulalaakerivikaa". Eiköhän me kuitenkin näin jatketa. Minusta tuntuu, että olisit ymmärtänyt väärin vaimosi ideat 

[malla]

Juu, kiitos Leena-sisar sinulle myös osanotosta.
En ehkä heti päässyt kiinni ajatuksiisi.
Mutta kun enemmän luin, ehkä pääsinkin.
Tiedän, elämä voi loppua nopeasti taiu hitaasti, aikaisin tai myöhemmin.
Esikoiseni on ollut jo ajasta poissa yli 5 vuotta.
Isä kauemmin, setä...kummit...ja kaikki enoni menivät vajaan vuoden sisällä.
Kuolema kuuluu niin kuin syntyminenkin elämän pirtaan.
Ja läheisiin kiintyy, siksi ikäväkin toisinaan....soutaa mukana, joskus enemmän, joskus se ottaa vallan toviksi.
Mutta surun läpieläminen ja surutyö on oma prosessinsa ja riippuu aika paljon suhteesta ihmiseen, joka poistui keskuudestamme.
Näin tuumailen.

[malla]

Niin ja siunausta sinun elämääsi Leena, kuin veljienkin edellä, kuin kaikkien muidenkin foorumin väen elämään.
Tänne kirjoitan arkiset asiat usein, ilot ja surut.
Joskus pitemmästi, joskus lauseella, parilla.
Koen, että tämä on mulle tärkeä paikka ihmisineen.

[seppos]

Jätimme muuttolaatikoiden tyhjentämisen sikseen ja menimme mökille hiulaamaan. 60 laatikosta on jo melkein 50 jo tyhjänä, mutta CD hylly 500 CD:lle ei ole vielä päässyt seinälle.

[Riitta-mummi]

Tärkeä tämä on monelle, niin minullekin. Olen siitä usein kirjoittanut ja jälleen toistan miten yksinäiselle on iloa kohdata täällä niitä jotka  ymmärtävät.

Herättäjäyhdistyksen viisautta on ollut perustaa ja pitää yllä tätä foorumia. Jos jutut joskus käyvät kuohahtelemaan, niin kyllä moderaattori ryhmineen meitä ojentaa.

Kaikki me emme jaksa  tai osaa olla aina niin asiantuntevia ja pysyä aiheessa, mutta sekin olkoon  näille keskusteluille ominaista, vapaus olla sitä mitä olemme.

Empatia hoitaa ja lämmittää.

Kyllä on hienoa huomata kuinka rekisteröityminen on lisääntynyt ja uusia kirjoittajia on löytynyt.

[malla]

Olen samaa mieltä ja minusta on kanssa tosi kiva, kun uusia kirjoittajia tullut tänne kirjoittelemaan. 

Ja sekin on mukava asia, että Seppo saa huilata mökillä muuton keskellä tai pikemminkin sen jäljiltä.
Rankkaa hommaa se on.

[vn]

Täälläpä minäkin olen, merkki paikan tärkeydestä. 

[seppos]

Tänään siirrymme osaan 52