Minulla oli aikani miettiä ajamiseni etiikkaa kun kaksi vuotta grand mal- kohtauksista oli kulunut, silloin olisin saanut kortin. Minulla oli teoriakoe läpäistynä ja kaikki ajotunnit. Juttu kaatui niin, että inssissä lähdin kiihdyttämään katsottuani että ketään ei tule, menoksi.
Heräsin tai siis seuraava muistikuva onkin, kun retkotan rattia vasten, auto on penkalla nurtsilla ja keula sinnepäin mistä tultiin. Sain lyhyen kohtauksen joten olin out kun kaarteen takaa oli tullut tuplarekka ja lujaa. Ajettiin konttorille ja se oli siinä.
Kaksi vuotta tästäkin kului aikaa. Hyvä, inssille selvitettiin etten ollut tekemässä kaksoisitsemurhaa vaan tuli hämärätila. Aamulla oli fiilis että ei pitäis tänään ei pitäis..... mutta oli vaikea järjestää niitä koejuttuja vapaaksi työstä, olin reputtanut jo kerran, ajoin samaa vauhtia muun liikenteen kanssa eli kahdeksaakymppiä kuudenkympin rajoitusalueella.
Mietin miten on. Mikäli ajan itse ja saan petit mal tai hämärätilan, siinä ennättää tapahtia hyvin paljon. Mitähön jos lapsi juoksee kadulle? Vanhus ei ehdikään vanhoilla vihreillä yli?
Niin, minulla ei ole ollenkaan korttia. Tämän valinnan tein jo ennen basilaarimigreenin eli tyvivaltimospasmin puhkeamista. Ja nämä olivat ne syyt.
Nyt riskit ovat oikeastaan entistä suuremmat vaikka itse epilepsia on siedettävämmin tasapainossa jos nukun riittävästi ja omaan tahtiini. Tuo kohtaus johtaisi siihen, että menettäisin ajoneuvon hallinnan kokonasn, olkoon se vaikka polkupyörä. Tunnen ehkä minuutin ajan että kohtaus on tulossa.
Joten kiitos, minulle ei ole tarpeen esittää haastavia kysynyksiä siitä milloin ajamiseni olisi eettistä tai epäeettistä. Ne on jo esitetty peilin edessä ja ehditty esittää usein. Kuten silloin, kun teoriakoe meni uusiksi, ja siis minun olisi pitänyt uusia se kokonaan.
Sellaista kyllä toivon aivan vakavissani, jossa sitten ifrapunakameran avulla olisi myös mahdollista havaita vastaan säntäävä hirvi, mutta se käy kehnosti näemmä heiltäkin joilla tajunta säilyy kovasti hyvin kaiken aikaa. Samoin lapset jotka juoksevat ajoradalle jäävät auton tönäisemiksi koska virkeinkään kuljettaja ei aina kykene väistämään ajamatta vaihtoehtoisesti nokka vasten vastakjaisella kaistalla vastaantulijaa.
Tämä nyt on vain unelma. Ensin ohjelmoituna Helsinki - Kotka -väli, tai Helsinki-Hamina, kaikkine säätöineen mitä tiellä on.... Ja sinne vielä tuo, että jarruttaa jos joku juoksee eteen, eihän autoa kaupunkiajossa tarvita.
En tiedä ollenkaan, ajatko itse. Siten en liioin voi ajatella, että pitäisijän tuon nyt tilanne ymmärtää. Toisinaan väsyn siihen että minua odotetaan sinne ja odotetaan tänne ja ties minne ja mukaan pitäisi ottaa Herra Hugo, Herra Hugon kamppeet siis juoksupyörä ja kilo fleecenkappaleita, tölkillinen etanoita ja matoja ynnä muita, viulu, ja reppuun sitten jotakin yöpaitaa ja hammasharjaa ja lääkkeitä ja mitä muuta saattaa tarvita.
Sellainen synnyttää hurjia unelmia. Unelmista toisinaan kehittyvät suunnitelmat ja aika ajoin suunnitelman joku toteuttaa.
