Tästä syksystä tuli kirjoittamissyksy, niin nyt on, ja kaikki lukeminen roikkuu vaiheessa. Kyllä koetan saada senkin käyntiin, mutta kun näin ensimmäisen osan kannen niin koko juttu alkoi ensimmäistä kertaa tuntua todelta ja kolmannen osan kirjoittaminen tärkeimmältä tehtävältä.
Jokin saattaa velvoittaa vaikka velkojana olisi maailman epämääräisin tekijä, tulevaisuus. Ja jos ajatellaan kirjaa niin viisaampaankin voisi aikansa käyttää, ellei osu olemaan Dostojevski ja voin varmuudella vakuuttaa ei-olevani. Se on suuresti ihmetyttänyt itseäni, sillä pääsisin muihin puuhiin puhumalla itseni ympäri. Ehkä sitten haluan nähdä, mitä näille nuorille ihmisille tapahtuu. En oikein tiedä itsekään
. Tai tuntuu kuin he olisivat olemassa ja vaatisivat kannattelua ja tahtoisivat tietää mitä heille tapahtuu ja tämä on totuus
Siilin kylpypäivä. Eilen se pissi lempipeittonsa siihen kuntoon että se täytyi pesaista ja nukkui siksi ns makuupussissansa alakerrassa. Onneksi siiliaromi on säilyvää lajia. Nyt odottaa peitto tuoksuvana siilukkani, vaikka minä olisinkin ihan tuhtuhuuhuhuhuhuhuuuh ja tynyyhtyhuuuhuuu. Se aivan totta kuin itkee toisinaan.
