Mikä noiden kirjamessujen idea oikein on? Onko se yksi sortti fanittamista (mennään poseeraamaan yhteiskuvaan oman suosikkikirjailijan kanssa)?
En tavannut siellä kuin yhden kirjailijan, mutta sitä ei pidä synniksi laskea, koska kaveri on tuttu sauna- ja torikuvioista.
Minulle kirjamessut ovat suuri kirjakauppa. Kirjakaupan idea on minulle löytää kirjoja, joita en osaisi etsiä, ellen niitä näkisi. Helsingin kirjamessuilla on myös Antikvaariset kirjamessut, jossa on mahdollisuus tutustua eri puolilta Suomea paikalle tulleiden antikvariaattien valikoimiin. Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivät on toinen samantyyppinen, mutta laajempi tapahtuma.
Tavallisesta suuresta kirjakaupasta kirjamessujen tarjonta eroaa laajuudellaan. Siellä on mukana runsaasti pieniä kustantajia koko valikoimallaan, eikä näitä kirjoja löydä kauppakeskuksen kirjakaupasta, ellei tiedä nimeä ja tilaa. Kaupallisten pienkustantajien lisäksi on syytä mainita erikoiskustantamot, niiden joukossa yliopistot, kuten Åbo Akademin julkaisusarjat. Ruotsinkielisen kirjallisuudenkaan esilläolo ei ole Helsingin kirjakaupoissa kummoinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuotantoa oli esillä laajasti. Ja niin edelleen.
Koska minulla oli aikaa vain yksi iltapäivä, en joutanut kuuntelemaan kirjailijahaastatteluja ym. esityksiä. Ohi mennen kuultuna niissäkin olisi ollut paljon mmielenkiintoista.
Ja tapaahan siellä tuttujakin. Vuosia sitten olin erään antikvariaatin osastolla, nenä kiinni kirjoissa tietysti. Sitten kuulin viereltäni omistajan ja asiakkaan keskustelevan Volter Kilven Alastalon sali -romaanista. "60-luvun lopussa siitä ei kukaan tiennyt mitään. Minunkin tuttavista sen oli lukenut vain Mt."
Kyseessä oli vanha ystävä, jota en ollut tavannut pariinkymmeneen vuoteen.
Mt
