Pysyvän viheliäinen olo. Mikä ihme minut sai hassaamaan kauhean summan yhteen Israelin matkaan? Mikäs matkassa, eikä minulle jäänyt tunnonvaivoja eikä lamautunutta oloa kevään Italian reissun jälkeen. Olin säästänyt - okei - mutta säästänyt muuhun, esimerkiksi Minervan mestarikurssia varten, ja jotta sisko saisi ehjän puhelimen. Siis kaikki joululajarahat palamaan. Esikoinen on fb-kuvissa (ei omaa konetta) oppilasvaihdossaan niin laihtunut, ettei taatusti ole rahaa ruokaan, ja minä sain hänelle aiotut, kun vanhukset saivat päähäns että minun täytyy päästä siellä käymään - ja minä olin hyvä kärttämään. Voi sanonko mikä.
Ehkä p"#¤%in olo jäi siitä luksushotelleissa majailuista. Siellä sitä istuttiin passattavana selittämässä kuinka Suomessa kyllä jokainen halukas töitä saa, ja miten meilläkin loisitaan, ei edes viitsitä yrittää. Kun koetin kertoa jotakin työn jakamisen merkityksestä, niin huusivat päälle.
Se Antti Kruusin reissu oli puolen halvempi, koska matkalaukut piti ihan itse kantaa huoneisiin, eikä edes uima-allasta ollut tarjolla. Mutta minun ei jäänyt siitä sellaista itseinhoa että olisin romahtanut oikein lopullisesti. Lisäksi laadullisesti reissu oli aivan yhtä tasokas oppimisen, näkemisen ja uusien kokemusten osalta. Väki oli tuollaista proffaa, ei "äh ööö tuota finanssiekonomista työtä tekeviä. Ja Italiassa väki oli muutoinkin enempi sen verta vähävaraista että pysyi hiljaa "loisista".
Minä halveksin itseäni, sillä hyvin lähellä ei ole rahaa edes ruokaan, vaikka kummatkin vanhemmista käyvät töissä. Lapset eivät uskalla pyytää rahaa enää mihinkään mitä todella tarvitsisivatkaan. Meni matkustushalut ja elämänhalukin pitkäksi akaa.
Miksi jokin "körttimatka" suunnistaa johonkin ihme klubihotelliin, jossa vietetään puoli reissua ja jossa tyyli on tämä: Viinaa saa valuttaa vapaasti hanasta, kaikki on ilmaista, enkä ole osannut edes kuvitella sellaista mässäystä. Se tuntui aina vain pahemmalta. Lopulta vain itketti. En muuta tahtonut kuin pois.
En voi antaa anteeksi itselleni montaakaan asiaa mutta todella masentunut olen ollut sen reissun jälkeen. En tiennyt - se ei ole mikään puolustus. - En arvannut ottaa selvää _ heikosti sekään auttaa. Ja se ökyporukka, joka ei muuta teekään. "Työkyvytön? Miksi et jaa vaikka sanomalehtiä? Joka ei töitä tee sen ei syömänkään pidä".
Että sillai. Le hitraot vain, ja hyvää menoa. Minä menisinkin sinne, mutta vuokraisin kämpän jostakin halvemmalta taholta, Safedista pidin kovasti. Se oli siisti ja maisemat kauniita. Puristelisin vaikka mehuja. Jos osuu raketti päälakeen niin osuu se toisiakin. Pääsisin näkemään, miten siellä erinäiset asiat oikein ovatkaan.
