En halua päteä tällä foorumilla, mutta sallittanee vielä tämän kerran kannanottoni aiheeseen.
Minulla ei ole mitään siviilipalvelusta vastaan, eikä myöskään niitä jotka ovat eri syistä vapautettu asepalveluksesta. Siviilipalvelumiehet suorittavat tehtävänsä kunnolla ja heidän kantansa siviilipalvelun suorittamiseksi ovat perusteltuja.
Perustelu: En voi, enkä halua asettua lakia ja asetuksia vastaan, silloinhan asettuisin yhteiskuntaa vastaan.
Kannanottoni oli typerä, jota pyydän anteeksi.
Olen nähnyt valkoiset arkkurivistöt kotipitäjäni kirkon alttarilla, nuorten leskien ja sankarivainajien vanhempien lohduttoman surun. Olen nähnyt ne uhraukset jotka tehtiin kotirintamalla sodan aikana. Olen nähnyt ja kokenut sodan aiheuttamat vaikeudet monella muotoa. Turhaanko tämä kaikki? Ei!
Perustelu: Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut valtio, joka säilyi itsenäisenä. Uhraukset eivät olleet turhia ja sitä paitsi sotaan osallistuneilta ei kysytty haluavatko he lähteä. Melkein kaikki lähtivätkin velvollisuudesta kotia, uskontoa ja isänmaata kohtaan. Ja se kannatti.
Joku kunnioittaa palvelleita sivareita. Minä en voi olla kunnioittamatta heitä, jotka uhrasivat henkensä ja vuosia elämästään itsenäisen isänmaan hyväksi.
En voi ymmärtää niitä parrattomia radikaaleja, jotka sanovat sotainvalideille ja sotaveteraaneille; 'Miksi menitte, tai turhaan menitte'. En voi ymmärtää niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei isänmaata tarvitse puolustaa. En voi olla heidän kanssaan yhtä mieltä siitä, että maailmaan saadaan rauha vain ryhtymällä rauhantekijöiksi.
Perustelu: Maailmaan ei voi syntyä tyhjiötä, koska se täytetään välittömästi. Rauha, valtioiden ja ihmisten väliset konfliktit eivät ole vain yhden valtion päätettävissä. Muuten, rauhaa ei tule Jumalan Sanan mukaan ennenkuin Rauhanruhtinas saapuu.
Näine ajatuksineen
Lars Mikael :smt039
