Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 28.06.16 - klo:21:37
-
Lepo olisi tärkeä muistaa kun ikää karttuu.
Enää ei vauhti ja voimat ole kuin 3-4 kymppisenä.
Minunkin "piti" tänään mennä kävely ja pyörälenkit peräkkäin.
-
Odottelemme vieraita. Kuljeskelen tanhuaa ja rustinkeja kierrellen. Kävin katsomassa härkäpapuviljelmäänikin, ei taida peltomies tälle satokaudelle papuja päästä maistelemaan. Kylvöni ei näytä itävän. Viime kesänä nilistin liian varhain siemenpavut paloistaan, niin ne menivät kuivatessa ihan kurttuun. Pitäisi jaksaa odottaa, että luonto tekee tuleentumisen kunnolla. "Kympin suutari tekee satasen vahingon" sanotaan. Lisäksi peltomies ei saa oleilla Hispanian auringossa kesäkuulle asti, vaan kotiin pitää tulla ainakin äitienpäivään mennessä. Eipähän ole Kaariinan perunatkaan vielä pinnassa. Siinäkin asiassa on peltomiehen vikaa - maanmuokkaus ei ole tehty MTK:n sääntöjen mukaan. Zetori valittaen huuti kytkintään, joten piti antaa periksi.
-
Pika " korjaus " Kytkimelle. Kaada levylle koka kolaa tai etikkaa. Loppuu luistaminen hetkellisesti.
-
Tuli käytyä pikkukeikka mattopesulla, toinen kerta tänä kesänä, kuuluu kesärutiineihini,
samoin kuin käen kukkumisen odottelu.
-
Söin kesän ensimmäiset kotimaiset puutarhamansikat. Ahomansikoita on pihassamme ollut jo parisen viikkoa, ne säästämme aina tylleröille sitä mukaa kun kypsyvät.
Mansikka on mainio nesteenpoistaja.
Ihoni ei siedä hyttysenpistoa, ne turpoaa ja kutisee. Mäkärät ovat haukanneet pieniä ihonpalasia ahkerasti. Olen ihan paukamilla ja pistoilla kirjavoitu. Hydrokortisonia kuluu.
-
Tyttö olisi halunnut jo tällä viikolla minut heille mutta nyt piti sanoa, että vasta ensi viikolla sopisi.
Ja sitten sovimme puhelimessa, että maanantaina ani varhain läksin matkaan.
Saan nähdä vävyn ja pienen miehen, 3 kk ikäisen.
Mummo tässä ihan tohkeissaan ja osa matkavalmisteluista ja -suunnitelmista jo toteutettuina.
Vaippapusseja ostan matkalta mukaan, ellen huomenna osta asioilla käydessäni jo valmiiksi.
Tietty merkki ja tiettty koko, mutta muistan sen.
Kiitollisin mielin.
Myös pojan tyttö eli pikku neiti voi hyvin.
Nukkuu jo omassa huoneessa yönsä.
Ja tämä 3 kk tytön poika nukkuu pitkiä yöunia, täysimetys ja D-tipat.
Voinen todeta, että olen onnellinen.
Saan elää välimaastossa, äitini ja veljeni kanssa ja sitten matkat nuorien ja lastenlasten luokse ja he välillä vierailevat sitten vuorostaan.
Että tälläisenkin elämänvaiheen saapi elellä. :eusa_angel:
-
Hiljaisuudessa akkujen lataamista, voimien keräämistä. :109: :eusa_pray: :039:
-
Meillä taas on ahkeroitu kun herttoniemeläiset tuloo. Se on vanha tapa .
Toinen tytär asuu lähellä ja piipahtelee, jolloin se on sellaista arkisempaa.
-
Vieraille tuli palvelukseen kutsu. Kerkesin tehdä, mitä iltapäivälle suunnittelin.
Stealilta tuli kytkimen korjausehdotus, kiitos vaan. Tiedän kokacola-hapon, mitä limonaadina myös pidetään. Zetorin stefat eivät vuoda, joten kytkinasetelma ei ole öljyinen. Säätö oli vissiinkin v 1995 tehty silloin, kun Zetori oli poikki. Suhteeni traktoriin on tietysti tekemisen suhde, mutta paljon on "henkistä" kerta yhdessä on puuhattu.
-
Osaisitko sinä tai joku tääl suunnitella ohjelmoitavan auton. Siis automaattiohjauksellisen. Et voisin ajaa johkin ja kun tulee kohtaus pamauttasin automaatin päälle. Väitän että tulisi suuri innovaatio, pääsisi itsenäisyyspäiväjuhliin ja sais Pro Finlandiamitalin. Ja mikä suksee ulkomaita myöten.
Minä oon varma et sellasen voisi rakentaa koska lentikoihinkin voidaan. Olen valmis testaushenkilö.
Itte tänään ompelen puseroi. Sisar osti juhannusmarkkinoilla kuten minä ja sain itte hyvän mut hän ei mahdu omaansa ja nimipäiväkin on ylihuomenna. Pusero ennättää kyl, mutta paketti ei.
Sikälis oli kätevää antaa kaikil tytöil äidin nimen muunnelma, että ei tarvii viettää eriksensä ja pojalle ristimänimeksi kun syntyi semmosena päivänä että oli ihan kiva pojannimen päivä. Ompelukone kutsuu. Miettikää sitä autoa, olen vakavissani.
-
Taidan pysytellä ihan suosiolla näissä analogialla ratkaistavissa jutuissa. Tee Sinäkin iloisena ja hartaalla mielellä neuleesi :039:
-
Osaisitko sinä tai joku tääl suunnitella ohjelmoitavan auton. Siis automaattiohjauksellisen. Et voisin ajaa johkin ja kun tulee kohtaus pamauttasin automaatin päälle. Väitän että tulisi suuri innovaatio, pääsisi itsenäisyyspäiväjuhliin ja sais Pro Finlandiamitalin. Ja mikä suksee ulkomaita myöten.
Kehittelillä on jo monessakin paikassa. Ensimmäisenä otettaneen käyttöön tavaraliikenteessä, jossa sen ansiosta saadaan kalusto tehokkaampaan käyttöön (ei kuskin lepoaikoja).
Voit antaa oman panoksesi automaattiohjautuvan auton kehitykseen pohtimalla automaattiohjauksen etiikkaa. Esim. seuraavankaltaiset kysymykset on ratkaistava:
Vauhtia 100 km/t, autossa vain kuski, vastaantulevaa liikennettä jatkuvasti, oikealla jyrkänne, ei kaidetta. Tiellä elävä olento. Ajetaanko päälle vai väistetäänkö?
Elävä olento
a) hirvi
b) vanhus
c) lapsi
jne.
Mt
-
Minulla oli aikani miettiä ajamiseni etiikkaa kun kaksi vuotta grand mal- kohtauksista oli kulunut, silloin olisin saanut kortin. Minulla oli teoriakoe läpäistynä ja kaikki ajotunnit. Juttu kaatui niin, että inssissä lähdin kiihdyttämään katsottuani että ketään ei tule, menoksi.
Heräsin tai siis seuraava muistikuva onkin, kun retkotan rattia vasten, auto on penkalla nurtsilla ja keula sinnepäin mistä tultiin. Sain lyhyen kohtauksen joten olin out kun kaarteen takaa oli tullut tuplarekka ja lujaa. Ajettiin konttorille ja se oli siinä.
Kaksi vuotta tästäkin kului aikaa. Hyvä, inssille selvitettiin etten ollut tekemässä kaksoisitsemurhaa vaan tuli hämärätila. Aamulla oli fiilis että ei pitäis tänään ei pitäis..... mutta oli vaikea järjestää niitä koejuttuja vapaaksi työstä, olin reputtanut jo kerran, ajoin samaa vauhtia muun liikenteen kanssa eli kahdeksaakymppiä kuudenkympin rajoitusalueella.
Mietin miten on. Mikäli ajan itse ja saan petit mal tai hämärätilan, siinä ennättää tapahtia hyvin paljon. Mitähön jos lapsi juoksee kadulle? Vanhus ei ehdikään vanhoilla vihreillä yli?
Niin, minulla ei ole ollenkaan korttia. Tämän valinnan tein jo ennen basilaarimigreenin eli tyvivaltimospasmin puhkeamista. Ja nämä olivat ne syyt.
Nyt riskit ovat oikeastaan entistä suuremmat vaikka itse epilepsia on siedettävämmin tasapainossa jos nukun riittävästi ja omaan tahtiini. Tuo kohtaus johtaisi siihen, että menettäisin ajoneuvon hallinnan kokonasn, olkoon se vaikka polkupyörä. Tunnen ehkä minuutin ajan että kohtaus on tulossa.
Joten kiitos, minulle ei ole tarpeen esittää haastavia kysynyksiä siitä milloin ajamiseni olisi eettistä tai epäeettistä. Ne on jo esitetty peilin edessä ja ehditty esittää usein. Kuten silloin, kun teoriakoe meni uusiksi, ja siis minun olisi pitänyt uusia se kokonaan.
Sellaista kyllä toivon aivan vakavissani, jossa sitten ifrapunakameran avulla olisi myös mahdollista havaita vastaan säntäävä hirvi, mutta se käy kehnosti näemmä heiltäkin joilla tajunta säilyy kovasti hyvin kaiken aikaa. Samoin lapset jotka juoksevat ajoradalle jäävät auton tönäisemiksi koska virkeinkään kuljettaja ei aina kykene väistämään ajamatta vaihtoehtoisesti nokka vasten vastakjaisella kaistalla vastaantulijaa.
Tämä nyt on vain unelma. Ensin ohjelmoituna Helsinki - Kotka -väli, tai Helsinki-Hamina, kaikkine säätöineen mitä tiellä on.... Ja sinne vielä tuo, että jarruttaa jos joku juoksee eteen, eihän autoa kaupunkiajossa tarvita.
En tiedä ollenkaan, ajatko itse. Siten en liioin voi ajatella, että pitäisijän tuon nyt tilanne ymmärtää. Toisinaan väsyn siihen että minua odotetaan sinne ja odotetaan tänne ja ties minne ja mukaan pitäisi ottaa Herra Hugo, Herra Hugon kamppeet siis juoksupyörä ja kilo fleecenkappaleita, tölkillinen etanoita ja matoja ynnä muita, viulu, ja reppuun sitten jotakin yöpaitaa ja hammasharjaa ja lääkkeitä ja mitä muuta saattaa tarvita.
Sellainen synnyttää hurjia unelmia. Unelmista toisinaan kehittyvät suunnitelmat ja aika ajoin suunnitelman joku toteuttaa.
-
Lähden kohta hammaslääkäriin.
-
Kotiseuturetkeily nro 6 tehtiin haudoillakäyntien merkeissä.
Ensin ajoimme Lammin kirkon kupeelle. Kirkko ei ollut auki, mutta olemme siellä käyneet aiemmin. Ulkoa sen mahtavuus näkyi hautuumaalta hyvin.
Liisa-neidin leposija on lähellä kirkon pohjoisseinää. Se oli kukkien peitossa, mikä lämmitti sydäntäni. Liisa oli armoitettu kukkatäti.
Lammilta Evon kautta Padasjoen hautausmaalle. Jonkin aikaa etsittyämme löytyi Matin kotiväen hauta. Siinä lepäävät hänen vanhempansa ja kaksi veljeä. Hautaa ei ole juuri kaunistettu. Vain yksi pieni lobelia oli orpona suuren kiven sivulla .. Vein keltaisen begonian. Nythän on siinä siis Ruotsin lipun värit, mikä sopii suvun juuria ajatellen.
Laivarannassa kahvittelimme. Kun pääsimme kotiin tuli Lotta äitinsä kanssa syömään.
-
Hieno paikka tuo Padasjoen laivaranta, tuli siellä kanssa hiljattain käytyä.
Samalla Pulkkilanharjulla, Kalkkisilla, siitä kiharaa tietä Heinolaan.
Mallalle hyvää hoitoa hammaslääkärissä!
-
Kiitos. :eusa_angel:
Hammaslääkäristä selvisin helpolla.
Onneksi.
Muusia, hapankaalia, etikkapunajuuria ja maitoa nyt kohta puoliin.
-
Kiva juttu! :eusa_angel: :039:
Joskus hammaslääkärireisut varsin hankaliakin...nimimerkki kokemusta omaava
-
:kahvi: :039:
-
Tiedoksi: ajan, ajokortin hankin tosin vasta 47-vuotiaana.
Uskon, että autopilot-ajoneuvot yleistyvät - juuri tänään raportoitiin ensimmäisestä sellaisen kuolonkolarista.
Suhtaudun automaattiautoiluun skeptisesti, mutta uskon sen tuovan käteviä apuneuvoja, joista pysäköintiautomatiikka on jo käytössä. Laajemmassa käytössä mainitsemieni kaltaiset kysymykset muodostavat huomattavan ohjelmointihaasteen, kun ottaa huomioon esimerkiksi eettisten periaatteiden kulttuurisidonnaisuuden.
Valitsemani esimerkki oli kylläkin huonosti laadittu. Uskoisin, että joskus tulevaisuudessa liikenteessä olevat objektit, kuten autot, lähettävät toisilleen informaatiota, joka voisi sisältää tiedon esim. matkustajamäärästä, objektin kokonaismassasta, nopeudesta ym. Suoralla moottoritiellä ja hyvällä säällä autopilottiliikenne saadaan varmasti toimimaan turvallisemmin kuin ihmistoiminen. Autopilotilla kun ei ole esim. testosteronipurskahdusten ja kännisten kavereiden aiheuttamaa riskinottoherkkyyttä.
Sen sijaan esim. Punavuoren ahtailla kaduilla lumikaaoksessa saattaa ihmiskuskilla olla edelleen puolensa.
Mt
-
^Ja metsästäjiä tarvitaan siihen, että hirvet ja peurat tainnutetaan ja sirutetaan mikrosiruilla, joista tämä mahtava tietojärjestelmä noukkii tietoa myös niiden liikkeistä. Sitten kun on Soneran tai Elisan verkossa vikaa, kaikki menee sekaisin.
-
Öppiäinen, olet laaja-alainen henkilö, kun metsästäjän olemassaolon huomaat tärkeäksi. V -93 opiskelin riistataloutta Siilinjärvellä. Yksi oppilaista merkitsi kaksi hirveä pannalla, minkä avulla olisi saatu tietoa hirven liikkeistä. Toinen hirvi jäi melko pian junan alle ja toisen ampuivat "omat miehet", onneksi luvallisena aikana :003:. Kaveri pääsi hirven iholle omin konstein, siihen se nukutettiin, pannoitettiin, annettiin heräämisaineet ja hirvi väikkyi matkoihinsa.
-
Fordin kehittämillä infrapunakameroilla pystytään nyt tunnistamaan kookas olento (kuten iso koira, ihminen, hirvi) 120 metrin päästä. Ihmisen, eritoten suomalaisen kyseessä ollen voitaisiin ehkä hyödyntää kaskadilasertekniikkaa, joka tunnistaa alkoholimolekyylit esim. auton sisäiilmasta. Toistaiseksi avuksi tarvitaan säteen takaisin heijastava peili, mutta eiköhän tämäkin ongelma saada ennen pitkää pois päiväjärjestyksestä.
Mt
-
Tyttären kummitäti pyysi mukaan Päivä maalla -tapahtumaan kaupunkimme sivukylällä olevan Maatilajäätelö-tilan pihapiiriin. Oli kylän nuorisoseuran arpajaiset ja myyjäiset, Valion maistiaisteltta, myynnissä hyvää tilan omaa jäätelöä, lasten ilona maatilan työkoneita, palokunnan esittely ja sööttejä eläimiä. Useampikin pikkulapsi yritti ajaa polkutraktorilla lehmiaitaukseen aitanarun ali :), lämpölampun allla lasikaapissa oli kolmen päivän ikäisiä tipuja ja possut omassa aitauksessaan aterioivat kaukalostaan. Sää suosi ja jäätelöä ostin kotiinkin, olinhan varautunut tuplakylmälaukulla ja usealla kylmäkallella.
-
Kuulostaa kivalta ja tutulta. Samaa on koettu omien lasten ja jälkikasvun kera moneen kertaan. Nyt on meidän vuoromme levätä ja tavata ikäisiämme ystäviä.
Tyttäremme, heppa-mummi hoitaa isoäidin velvollisuuksia kun on lomalla. Hän vie ensin tylleröt äiteineen Tallinnaan ja yöpyvätkin siellä. Pian sen jälkeen pääsevät myös pojanpullerot samaan kaupunkiin pariksi vuorokaudeksi.
Eläimet, kuten naudat, possut ja tiput ovat lasten suosikkeja. Yli-Marolan kotieläinpihassa oma suosikkini on aasi ja sen varsa.
Päivä on uhrattu urheiluhulluina kaikelle mitä toosa on työntänyt koko iltapäivän.
Pidin peseytymistauon ja kuivattelen kiharoitani. Lentopallo jatkuu, mutta suljimme tv;n hetkeksi.
Saksa-Italia on illemmalla kirsikka kakkuun !
-
^ pieninä meidän pojat olivat kiinnostuneita eläinten sijaan koneista, joten silloin sain tutustua perusteellisesti traktoreihin, tiekarhuihin, rekanhinausrekkoihin ym. Tänään oli mukana kolme tyttöä: 1, 4 ja 12 v, joten eläimet riittivät heille. Yritin kyllä esitelmöidä, miksi yhdessä traktorissa on paripyörät, mutta neiti 12-v oli kiinnostuneempi kolmesta pienestä porsaasta. :icon_surprised:
Oli niin leppoisa retki, että päivä on tuntunut ihan sunnuntailta.
-
Hiljainen lepo- ja toipumispäivä.
-
Samoin. Toivutko sinäkin penkkiurheiluvammoista ? :003: :015:
-
No sitäkin kyllä, ja on ollut pari reissupäivää arjesta poikkeavasti.
Ja puutostauti iskee kun uimahallikäynnit on tauolla.
Viikon parin päästä pitäisi sitten jaksaa etsiä ja poimia marjoja. :023:
-
Me etsimme torilta. :107: mustikoita ja :092: mansikoita ja :icon_wink: kanttarellejä.
-
Mallalle: "Vaippapusseja ostan matkalta mukaan, ellen huomenna osta asioilla käydessäni jo valmiiksi.
Tietty merkki ja tiettty koko, mutta muistan sen."
Kohta 4:n lapsenllapsen vaarina tiedän että nykyisin on noita vaippoja ainakin 9kg asti. Ennenhän ne kai vaihdettiin päivittäin, mutta tekniikka on mennyt tässäkin huimaa vauhtia eteenpäin, 9kg on aika iso määrä. Merkkien kirjokin on valtava kun on Lidlit ja kaikki muut ;).
-
Vaippapussit on jo ostettuna ja aamusta lähden liikenteeseen.
Ja leivoin mustikkapiirakan ja paljon sämpylöitä.
Muutama kirja ja ekat duplo-legot...lentokone ja ukkeli siinä.
Muutamia vaatteita ja tytölle kokoelma salmiakkeja, mm
Innolla odotan, että pääsen sinne.
Sitten toinen matka hiukan tuonnempana toisen lapsenlapsen luokse, joka onkin jo isompi tyttö kuin tämä minne huomenna menen, eli hän on reilun 3 kk,
toinen lapsenlapsi on n. 1v4kk kohta puoliin jo.
Ja minä mummo, aika ihmeelliselle tuntuu että saan olla mummona. :eusa_angel:
-
Niin ja nyt iltajuttuja ja ajoissa myöskin nukkumaan, että jaksan aamulla herätä jo ennen kukon laulua.
Eli hyvää iltaa & hyvää yötä. :039: :015:
-
No nyt vasta huomasin, että nythän hän, pieni neiti on juuri tänään sen 1v ja 4 kk.
Eli äkkiä onnittelusoittoa sinne.
On ollut niin paljon kaikenlaista viime päivinä ja varsinkin viime viikolla.
Olenkohan ollut viikkovillissä. :icon_biggrin:
-
Mitä tänään tehtäisiin ? :017:
-
Meille tulivat pienet ystävämme yökylään, ainakin pari yötä. Ajelemme huomenna Sotkamon huvimaailmaa katsomaan. Sateella voi autossakin hupsuta.
Tilasin lääkäriajan, 10.8. kuluvaa vuotta. Käppäilen kartanossa sen kuin pystyn. Kaariinalla alkaa mansikan keruu.
-
Ensimmäiset mustikat haettu metsästä, pari litraa maistiaisia.
-
Lepäilin nuo hyvän sään kelit ja totesin ettei henkilö käyttäytyisi missään tapauksessa kuten olin kertonut ja huojentuneena pääsin siitä kohdasta korjaamaan, se on vähän kuin purkaisi kirjoneuletta ja katsoisi tuliko kuvio nyt oikein. Yhtäkkiä kello oli puoli yhdeksän, löysin syvästi pahastuneen siiliparkani joka tosin lohduttautui kun sai lohtukuoreen, joka meillä yleensä tarjotaan ainoastaan kylvyn jälkeen. Pihasiili kömpi vaarin nikkaroimasta majasesta terassilla juuri ajankohtaisesti ulos kun kiidätin ateriavateja ja kaveri rymysi portin alta tuntiessaan myöhästyneen illallisen tuoksun. Hugo pelkää niitä, pyörii ja kieppuu ja nuuskuttaa ja pyrkii puseron kauluksesta sisälle turvaan. Nyt se hölkkää tyytyväisenä pesaistussa pyörässään. Tänään meidän oli määrä kylpeä, no, se jäi nyt kummaltakin.
-
Sotkamossa olisi aurinkokin paistanut, mutta kurkkukipua potee joukon pienin eli emme voi lähteäkään. On aika kova homma elää läpi sateisia päiviä. Piirretään, maalataan, pelataan, kerrotaan juttuja, syödään, juodaan, nauretaan, hupsutaan, muistellaan, eletään "ennenvanhaista aikaa", katsellaan ulos ja odotetaan oravia tai lintuja, pysytään yhdessä, niin ei tule kenellekään paha mieli. Kyllä me pärjäämme.
-
Tiedän tunteen. Aikuisenkin on ikävä olla koko päivä sisätiloissa. Viihtyminen on helpompaa kun voi välillä pujahtaa ulos.
Tänään on tuullut kovasti, mutta sadetta ei näissä maisemissa ole vielä saatu.
Tuuli kuivatti nurmikon ja niimpä pääsin pihapuuhiin. Siivosin rikkakasvit pois pensaista ja kukkapenkeistä. Haravoin paikat jotka sade oli hiekkaan uurtanut. Matti leikkasi pensaista
pitkiksi venyneitä oksia jotka sade oli painanut asvaltille ja pihan puolella nurmikolle.
Luin loppuun yhden kirjan ja kohta pääsen uuden kimppuun.
-
Yritin kyllä esitelmöidä, miksi yhdessä traktorissa on paripyörät
No miksi? En ole saanut pienenä traktorioppia :-\
Tänään: Pitäisi roudata yksi tuoli paikasta toiseen, koetan järkätä sitä. Minulla on kummankin paikan avain, mutta ei ajokorttia, ja kortin haltija taas ottaa keskellä päivää lääkkeen, joka hetkeksi ramaisee. Ja kumpikaan ei tiedä, voiko ensimmäisen paikan oven eteen pysäköidä.
-
Tjaah? En ole minäkään traktorioppia saanut....mutta jos veikkaan ennen kuin
asiantuntijat vastaa kysymykseen... :003:
Nykyiset traktorit on niin isoja ja painavia...mm. sen takia naapurin isäntä ei pääse enää
lumitöitä tekemään kotimökkini pihaan asti...
Mutta asiaan...
Traktorit on isoja ja painavia ja luulenpa että niissä pitää olla pyörät rinnakkain sen takia
ettei ne uppoa liian syvälle peltoon, on siis pyörissä enemmän kantopintaa...näin luulen.
Ja luulenpa myös että 1944:n zetorissa ei paripyöriä ole... :039:
-
Ilostuin kunnolla Veli Vn :039:. Zetorini on yli 50 v ikäinen. Siinä oli aikoinaan maasepän tekemät paripyörät, kun Peipporämeellä tehtiin kevättöitä kirren päältä. Lumella niitä ei voinut käyttää, koska ne olivat rautaa ja niistä tuli "sivuluistimet", jos oli vähänkin kosteat olot. Ne ovat uusiorautana tänään jossakin tärkeässä laitteessa, toivon.
-
6.7. On Eino Leinon päivä, Runon ja suven päivä.
Sen johdosta Lapin kesä;
https://youtu.be/3KdDCT56NgQ
( musiikki loppuu jo kohtaan n. 4.20 )
-
Huomena on Herättäjäjuhlien aattopäivä ja ensimmäinen talkoovuoroni. Siitä se taas alkaa ja jatkuu talkoilla ja ylihuomisen vuosikokouksella.
-
Voimia ja iloa teille kaikille jotka otatte osaa Juhlien onnistumiseen.
Minkälaisia jaksoja siellä jaksaa kerrallaan tehdä ? Kuinka käy puheiden kuuntelun ja veisuun vaikkapa liikenteenohjajien kohdalla ?
:017: :eusa_pray:
-
Paljon ulkona kun on tämmöinen päivä :icon_biggrin:.
-
Menemme kohta mansikkatilalta hakemaan pakastusmarjat. Koivistoisella on toinen tila, kuinka ollakaan, Vantaalla.
Mansikat on ostettava nyt heti. Sadosta tuli niukka talven takia. Helteet kypsyttivät marjat liian nopeasti ja nyt sade hoitelee loput.
Mustikka kypsyy, sen todistaa siniset ulosteet pihakivillä.
-
Vähän ajan kuluttua lähden ystävän luokse kyläilemään.
Sää on vilpoinen mutta ei sada.
-
No niin, nyt valmistelua ja kohta starttaan ystävän luokse.
Mukavaa iltaa toivottelen. :eusa_angel:
-
Kiitos . Nukuin liki kahden tunnin päikkärit. Varustin itseni illan jalkapallon varalle.
-
Talkoot juhlilla on jo ensimmäisellä talkoovuorolla aloitettu
-
Mustikoita poimin reilun tunnin...perkaus kesti paljon pitempään... :'(
pitäisköhän lopettaa ja mennä torille?
-
Yksi nainen toi tänään ilmapallojen täytöön tarkoitetun Helium kaasupullon. Hän totesi, ettei tämän pitäisi olla herkästi syttyvää. Kerroin hänelle, että kysessä on jalokaasu, joka ei pala millään keinolla. Silloin kun sille jotain tapahtuu, on kyseessä ydinreaktio ja sen jälkeen koko Myyrmäestä on vain kuoppa jäljellä. Se edellyttää suurta räjädypanosta ja monia muita asioita onnituakseen. Aine on siis turvallisin mahdollinen, joten varoittelu on turhaa.
-
Syön mansikoita ja herneitä.
Ja iltakin on saapunut taas.
Hyvää yötä. :eusa_angel:
-
Nyt viemään pojan perhe lentokentälle. Täytyy mennä kahdella autolla, että kaikki tavara mahtuu mukaan. On hiukan erikoista, kun käydään molemmissa mummoloissa tulee maailmanympärimatka (Singapore-Tuusula-Toronto-Singapore). Nyt on matkalla parin päivän pysäkki Islannissa.
-
Herännäisyys saa näkyvyyttä nyt kohta televisiossa . Klo 7.47 Yle 1;sen Aamutv:ssä
veistaan siioninvirttä ja puhutään körteistä.
-
Tuli käytyä pienessä sateessakin mustikkametsässä, oli happirikasta ulkoilua,
ja kyllä mustikoitakin löytyi.
-
Voi kun pääsisi sieni- ja marjametsään. Vanhemnat tuskin enää jaksavat. Meillä oli tapana käydä yhdessä erinomattain hyvässä paikassa jota en paljasta, oltiin koko päivä, mutta asuin silloin lähempänä ja pääsin siskon perheen jatkeena jota nyt lähinnä olen ollutkin.
Mietin kaupassa katsellessani marjarasioiden hintaa, voisiko jokin seurakunta järjestää tuollaisia retkiä, että helsinkiläinen pääsisi poimimaan itte mustikkansa. Voisi selvittää missä saa poimia ja jos bussi on kallis eikä ehkä täyty vaikka tilataksilla, ne maksaisi kimppaan jotka kykenevät ja he voisivat maksaa vähävaraistenkin osuuden. Päivä ulkoilua ja omat marjat. Se olisi suurta. :icon_biggrin:
-
Mutta minun piti kertoa muuta. Kaupassa tänään totesin kassalla, että pankkikortti puuttuu eikä käteistä ole yhtään, eikä siellä tililläkään muuten niin ihmeesti, eli kuukausi on alullaan ja siten ostokset valittiin varsin huolella. Muikkua olisi myyty mutta kilohinta repi pilviä.
No mutta. Kassalla ollaan ja näin on. Milläs maksais. Jäljessä jonotti todella sievä tummatukkainen tyttö, täysin outo, joka tarjoutui maksamaan. Suoraan sanottuna täällä stadissa kysyin itseltäni onko tuo ihan terve.... Mutta psykiatrin silmään ja korvasn oli kyllä. Ja sanoi vielä että mitäs tuosta, pikkusumma. Hän on joskus ollut samassa pulassa. Eikä antanut edes yhteystietoja että olisin maksanut takaisin.
Olin aika liikuttunut, minua melkein itketti. Kun vielä kotimatkalla uimahallin editse lensi mustarastas mehevä matonen suussaan. Ja kun olen välillä hieman huolissani siitä kuinka selviän markkinaliberalismin maailmassa kun olen tämmöinen tuottamaton b- eli miinusväestöön kuuluja, eläke pienenee joka indeksinykäyksellä ja lääkkeiden hinta nousee. Tärkeintä en ole voinut ostaa vuosiin. Tuli mietteisiini että ehkä jotenkin selviän, eikä selviytymistä merkitse sitten lääkkeettömyys eikä ruoattomuuskaan vaan jokin joka " suo minun sydämeeni suuremman ilon, kuin moni saa viljan ja viinin runsaudesta" Ps 4. Sovimme tytön kanssa että minä sitten kun hän ei huoli sitä neljäätoista euroa, ja yksi lysti mitä summaa maksan vastaavassa tilanteessa seuraavalle avuntarvitsijalle.
-
Kävimme kurkistelemassa Peipporämeen tulvatilannetta Zetorilla ajellen tietysti. Viime kesän ojan kaivatus auttaa sen, että sieltä voi nyt puuta hakea. Paikkani eivät ole kunnossa, mutta jos tyytyy siihen, että tankillisen verran sahailee ja heittelee saaliin kärryyn, niin voitolle siinäkin jää.
Kaariinalla on mansikkansa, mutta ei taida minua yksin metsään päästää. Polttopuille on rustinkien sisällä tilaa kahdessa paikassa.
Uuden sillan päällä rämeellä lehtokurppa paistatteli päivää päästäen meidät vierelleen kolmen metrin päähän. Enpähän ole metsästäjänä koskaan ampunut lehtokurppaa, en ole halunnut.
-
...No mutta. Kassalla ollaan ja näin on. Milläs maksais. Jäljessä jonotti todella sievä tummatukkainen tyttö, täysin outo, joka tarjoutui maksamaan.....Eikä antanut edes yhteystietoja että olisin maksanut takaisin.
Mukava lukea tällaisista ihanista tapahtumista. Auttajakin sai hyvän mielen - varmasti koko rahan edestä. Ei siinä isoa eroa ole, laittaako rahaa Unisefille vai maksaako kassajonossa edellä olevan rouvan sokeripussin tai Leenan tarkkaan valitut ostokset.
Asian vierestä; jäin itse miettimään, olisinko maksanut sitä sokeripussia, jos rouvan muut ostokset olisivat olleet jauhojen ja maidon sijasta kaljaa ja tupakkaa....
-
Leenan kertomuksesta muistui tapahtuma 70 luvullta, olin päässyt töistä ja odottelin bussia Etelä Espalla Bensovin pysäkillä, kun laitapuolen kullkija tuli pyytämään avustusta ranskikseen ja maitoon. Kysyin paljonko sulla on ja hän latoi kolikot kouraani ja sanoi laske tosta. Pysäkki oli Primulan leipäkauppan kohdalla joten menin sisään ja ostin kaverin kaipaamat tarvikkeet, ei miekkonen siitä ilahtunut mutta onneksi bussini tuli samalla kun ladoin ostokset hänen käsiinsä. Sai mitä tilasi.
-
Olen vuosien varrella kohdannut monta laitapuolen kristusta. He ovat meidän veljiämme jossa meitä koetellaan.
Ehkä itse Kristus on siinä hahmossa....
-
Nyt lähdetään kähettämään bussi juhlille ja sitten sinne töihin.
-
Mahdoton miten tuntuu omituiselta että juhlat on täällä. Sen kun poikkeaa kotoaan no, talkoopaidassa nyt sitten mutta, silti. Talkoolaisia kertyi lopulta valtavat joukkiot. Ainut mihin oli pulaa niin liikenteen ohjaus, mihin en uskaltaisi missään nimessä ryhtyä.
-
Minulla oli viime vuonna sama tunne, kun Sotkamoon oli lyhyt matka ajella.
-
Hiljaisuus hoitakoon, hyvää yötä!
-
Opettelen tallentamaan ohjelmia uuteen telkkariin. Syy on selvä; Herättäjäjuhlien jumalanpalvelus on nähtävä.
Menemme omaan kirkkoon. Siellä on Juha Pessi toimittamassa ja pitkästä aikaa haluan häntä kuulla. Viimeeksi tapasimme Liisa-neidin siunaustilaisuudessa.
Liisa elää minulle vahvasi yhä. :eusa_angel:
-
Oli reissupäivä.
Aamulla katselin että sadetutka näytti Lohjan seudulle tosi pahalta.
Mutta satoi vain meno ja paluumatkoilla, perillä ollen ei satanut pisaraakaan!
Muutoinkin johdatuksen makua monessa asiassa.
Varmaan peltipoliisin kuvaan pääsykin kasvattaa, jos vaan ymmärrän ottaa opikseni.
-
Tilasin Metsähallituksen luontopalveluista muutaman t-paidan ja tarroja. Harmi, kun ei juuri niitä kohteita tai värejä ollut kuin olisin halunnut. Soitinkin luontopalveluihin ja ihminen sanoi varaston nyt olevan vähän tyhjä laitoksen myllerryksen takia. Uutta tavaraa ei tällä hetkellä varastoon tule. Aika kivoja paitoja kuitenkin sain: Patvinsuon karhun, Itäisen Suomenlahden riskilän ja Lemmenjoen ahman. Paikat on siis kansallispuistoja. Siikalahden kosteikon kaulushaikaran olisin myös halunnut, samoin Salamajärven metsäpeuran, mutta ei ollut kokoja. Patvinsuon tarroja sain myös. Aikoinaan minulla oli autossa sellainen. Metsähallitus, samoin kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, myyvät luontoihmisille kaikkea mukavaa :023:
-
Siis "metsähallitus luontopalvelut". Hyvä osoite minullekin ostosten tekoon. Ex-palvelusveljeni on radioamatöörinä kiertämässä näitä mainitsemiasi paikkoja. Hän mainitsi paidoista myös.
Kävin Peipporämeeltä puukuorman, sellaisen Zetorin nostolaitteeseen rakentamani laatikon vetoisen. Alle 40 pölliä, alle 30 cm kipale. Asfalttitieltä poikkeaminen oli yllätyksellinen: traktorin akselit nostivat lauha-heinästä kaikenlaisia koppiaisia ja hyönteisiä, mitkä suupielistäni ja silmäkulmistani yrittivät hunajaa ja mettä saada. Verenimijöitä en vonut tutkailla, koska piti sylkeä ja siristellä yhtämittaa. Mutta kivaa oli. En toki menisi puita hakemaan, jos se olisi tympeätä.
Menomatkalla näin isolepinkäisen kummallisesti räpyttävän paikallaan heinikon päällä, sillälailla pystyssä. Yrittikö se haukan tai pöllön tavoin nähdä hiiriä/myyriä ? Kun Zetorillani huristelin riittävän lähelle, niin lintu lensi pois. Ei yhtäkään lepinkäistä jälellä.
Elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä, onkohan oikein, nähtiin Nuffield-traktori, minkä nostolaitteessa oli kuljetuslaatikko. Ja isäntä vähän liian rajusti pudotti sen alas emännän ollessa kyydissä. Siitä sain idean tehdä itselleni ja Kaariinalle kamppeen kaiken tavaran kuljettamiseksi.
-
Siis "metsähallitus luontopalvelut". Hyvä osoite minullekin ostosten tekoon. Ex-palvelusveljeni on radioamatöörinä kiertämässä näitä mainitsemiasi paikkoja. Hän mainitsi paidoista myös.
Sillä osoitteella pitäisi löytyä. Paitoja, reppuja, lippahattuja, avaimenperiä, linkkareita yms.
-
Kaikenlaista silmiin osuu ja päähäni pälkähtää...
Kävin tyhjentämässä pientä kompostiastiaa takapihan kompostoriin.
Vieressä oli valkoinen sieni tai tatti nostanut päänsä maanpinnalle, aika kookkaat
maalohkareet oli väistyneet tieltä pois.
Sama se on ihmislapsella, välillä on ahdasta ja tukalaa, tekee mieli jotenkin raivata tilaa
että olisi helpompi hengittää.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on!
-
Peipporämeen reissu on jo tehty. Zetori on kuin enkeli meille ikääntyville senioreille, se vie ja tuo meidät kuin puutkin. Kaarina halusi katsella hillamarikkoja, ei niitä nytkään ole. Kolme tai neljä hillaa ei tarkoita muuta kuin, että jäännös siellä elää.
Itse tein kuormaa, mutta sitten kävelin katsomaan viime syksyisen kiinnijäämispaikkani honkapölliä. Siellä se pötkötti ressussa, hätinä sain sen märästä maasta irti sen verran, että nuivasin pöllin latvansa päälle kuivamaan. Matkahan kävellä ei ollut pitkä, vähemmän kuin mitä Merja Korpela moukariansa heittää. Taisin viime syksyn kiinnijäämiseni selittää: pöllin avulla minä Zetorin kuivemmalle tantereelle aina olen pelastanut.
Kaariinan kanssa lastasimme nopeasti pöllit kyytiin ja ajelimme kotiin. Tänä kesänä ei rämeelle takapotku-Zetorilla ole asiaa, mutta onneksi teetin viime vuonna ojituksen, että puuhuolto on turvattu siinä uuden ojan vieressä ajaen.
-
Minua viehättää jutustelusi Zetorista. Noinhan isännät ennen haastelivat hevosistaan, parhaista kavereistaan.
Miehille joka ei omista työhevosta tai zetoria, on auto sen jonkinlainen korvike. Jos takakontissa on moottorisaha, on jo parempaa.
Kaveri jonka kanssa yhdessä tehdään, mitä sitten tehtäneen, on tärkeä ja läheinen.
Mattia yli 52 vuotta seuratessani olen näitä havaintoja saanut. Hän otti mielellään veljen tai molemmat kaveriksi kun jotakin tehtiin. Niin oli hänen kotiseudullaan tapana. Talkoot, pienetkin, tekivät työn maittavaksi.
Yritän olla näissä meidän hyvin pieniksi käyneissä puuhissamme vänkärinä tai repsikkana, milloin minäkin.
Itse olen näitä 'ite-tekijöitä'. Siksi rakennushommissa en antanut Matin sotkeutua maalaushommiin. Yksin maalasin, kyllästin ja lakkasin tämänkin talon ulkoa ja sisältä.
Mutta on se koirakin kiva kaveri, jos ei hevosen veroinen, niin lähes ihmisen. :002:
Siksi tuntuu haikealta kun Themiksellä tuntuu olevan heikkoa, ja siitä viimeisestä eläinlääkärikäynnistä on alettu puhua.
-
:039:
Kiitos viestistäsi. Ajankuluhan on tärkeä asia, kun asustelee vähän sivussa yleisestä menosta. Tulee siis kirjoitelluksi. Sen voin tehdä vain asoista , mitkä olen omakohtaisesti kokenut, nähnyt tai kuullut.
"Näin kahden kesken", olisiko niin, että Zetori on eräänlainen sidesana. Viime Israelin matkallani Urpolla, Mikkelin kolportööri, oli kaveri, kuka jutteli minullekin. Ymmärsin, että hän on maaseudun miehiä ja antoi siten teksteilleni arvoa. Tällaisella yhteydellä on myös merkityksensä.
Matillesi terveiset.
Ymmärrän tunteesi Themiksen viimeisestä matkasta. Minulla oli Hemmo, karkeakarvainen mäyris, jolle tuli lopulta kivulloinen olo. Lääkäri suositteli eutanasiaa.
-
Surullisia uutisia rakkaista lemmikeistä. Herra Hugo ei elä pitkään, vain joitakin vuosia.
Peräkkäisiä oirepäiviä jälleen, mutta en viitsi lähteä sairaalaan. Tappelen Färkkilän kanssa jo tarpeeksi siitä mikä basilaarimigreeni taas olikaan ja että ne kohtaukset eivät hoidu sillä Färkkilän tipalla mutta eivät hoitamattakaan. Nimotopia saisi suoneen kai asumalla Kuopion seudulla, mutta muuttamaan nyt mokoman takia.
Terassilla eilen kiihkeästi yhteen ottaneet siilit jättivät useita ns käyntikortteja. Sain joten kuten aamulla siivottua siellä, mutta kyl, kyl ne kärpäsiä keräävät. Toivottavasti eivät naapurin puolelle.
-
^
:039:
-
Laajennettu kotiseuturetki alkaa vartin päästä. Ajamme reittiä, Heinola-Mäntyharju-Suomenniemi-Savitaipale-Luumäki.
Tapaamme Pyryharakan ja ukkokullan, ja palailemme Utti-Kouvola kautta.
Jos Themikselle käy hyvin, se saa lennättää Jehki-kissan puuhun, kuten Basso teki viimeisellä matkallaan. :icon_rolleyes:
-
Laajennettu kotiseuturetki alkaa vartin päästä. Ajamme reittiä, Heinola-Mäntyharju-Suomenniemi-Savitaipale-Luumäki.
Tapaamme Pyryharakan ja ukkokullan, ja palailemme Utti-Kouvola kautta.
Jos Themikselle käy hyvin, se saa lennättää Jehki-kissan puuhun, kuten Basso teki viimeisellä matkallaan. :icon_rolleyes:
Hieno homma. :icon_cool: Saattaa käydä niin, että Jehki hiippailee vaivihkaa piilopaikkaansa näyttämättä nöpönenäänsä moisille vieraille. :icon_wink:
-
Laajennettu kotiseuturetki alkaa vartin päästä. Ajamme reittiä, Heinola-Mäntyharju-Suomenniemi-Savitaipale-Luumäki.
Tapaamme Pyryharakan ja ukkokullan, ja palailemme Utti-Kouvola kautta.
Jos Themikselle käy hyvin, se saa lennättää Jehki-kissan puuhun, kuten Basso teki viimeisellä matkallaan. :icon_rolleyes:
Kuulostaa aivan ihanalta! <3
-
Tiedoksi: ajan, ajokortin hankin tosin vasta 47-vuotiaana.
Uskon, että autopilot-ajoneuvot yleistyvät - juuri tänään raportoitiin ensimmäisestä sellaisen kuolonkolarista.
Suhtaudun automaattiautoiluun skeptisesti, mutta uskon sen tuovan käteviä apuneuvoja, joista pysäköintiautomatiikka on jo käytössä. Laajemmassa käytössä mainitsemieni kaltaiset kysymykset muodostavat huomattavan ohjelmointihaasteen, kun ottaa huomioon esimerkiksi eettisten periaatteiden kulttuurisidonnaisuuden.
Valitsemani esimerkki oli kylläkin huonosti laadittu. Uskoisin, että joskus tulevaisuudessa liikenteessä olevat objektit, kuten autot, lähettävät toisilleen informaatiota, joka voisi sisältää tiedon esim. matkustajamäärästä, objektin kokonaismassasta, nopeudesta ym. Suoralla moottoritiellä ja hyvällä säällä autopilottiliikenne saadaan varmasti toimimaan turvallisemmin kuin ihmistoiminen. Autopilotilla kun ei ole esim. testosteronipurskahdusten ja kännisten kavereiden aiheuttamaa riskinottoherkkyyttä.
Sen sijaan esim. Punavuoren ahtailla kaduilla lumikaaoksessa saattaa ihmiskuskilla olla edelleen puolensa.
Mt
Kiitos! Ensinnä siitä että luit vastaukseni ja peräti vaikuttaa siltä, että myös käsitit. Hyvä, autopilot ajoi kuolonkolarin. Järkyttyisin, mikäli ihmisen ohjaamista tuo ei olisi jokapäiväinen uutinen ja liian läheltä koettu. Kuinka tuo tapahtui? Kenties onnettomuudessa toista automaattiautoa vastaan? Kuka ajoi päin ja miksi?
Tiesitkö muuten mikä on tavallisin syy kuolonkolareille? Tai hyvä, en tiedä minkä vuoden tilastoissa. Ei känninen kuski, ei testosteronipiikki, ei räyhäävät matkustajat.
Se on hyönteinen. Autoon päässyt ampiainen. Huomio on muualla, toinen käsi huitoo sitä höntiäistä ja vahingossa motoriikka kääntää rattia, pyörät vievät oikeanpuoleisessa liikenteessä vastakkaiselle/ viereiselle kaistalle, sillä suurin osa väestöstä on oikeakätisiä. Kokeile turvallisissa oloissa. Oikeakätinen todella irrottaa ratista vahvemman, eli oikean käden, koettaa hätistää ampiaista oikeanpuoleisesta ikkunasta ulos, vasen käsi tekee myötäliikkeen ja ratti kääntyy vastapäivään. Oma serkkuni kuoli näin, tosin hän kurotti sillä oikeallaan uutta kasettia C-kasettien aikakaudella soittimeen, kurotti vartaloaan oikealle, ratti kääntyi, mutkan takaa tuli bussi ja Maurin auto kääntyi suoraan bussin eteen. Siinä ei sillä bussinkuljettajalla ollut muuta tehtävissä kuin hälyttää ambulanssi.
Mihin kuoli oma enoni? Ei edes omaan tarkkaamattomuuteen. Molemmat kädet ratissa ja kaikki huomio liikenteessä sillä tultiin liittymästä moottoritielle. Kaarteen takaa ajaa päin kaveri joka puhaltaa lähes neljä promillea, jalka fiksattuna kaasulle. Ei huomaa ei piittaa siitä että tie kaartaa, ajaa suoraan ja tulee vaihtaneeksi kaistaa. Kukaan autossa ei edes ennättänyt tajuta mitä tapahtui.
Sairaskohtaus on niinikään räyhäajamista tavallisempi syy. Siksi minulla ei ole korttia. Se on erityisesti pitkien ajojen riski, sillä vauhdit ovat nopeampia. Isäni ainut läheltä piti sattui kun hän nukahti rattiin ja ajoi metsään. Onneksi romuttui vain auto. Hän vain yritti ennättää illaksi kotiin.
.....................
Joten paikasta toiseen siirtymisessä on ja oli riskinsä jo hevosvankkurien ajalla. Tuoreimmillaan Italiassa kaksi junaa yksiraiteisella radalla törmäsi toisiinsa. Kuka sanoo ettei juuri se bussi johon nousen tai taksi jolla koetan kamppeineni päästä junaan tai läheinen ihminen joka tulee vastaan aja kolaria? Sen perusteella jokaisen pitäisi pysyä kotonaan. Missä tapahtuu eniten kuolemaan johtavia onnettomuuksia?
Kotona.
Minun unelmani on monen vammaisen, epileptikon, vanhuksen unelma. Saisi edes joskus vain nostaa tavarat autoon ja ajaa sinne, missä minua odotetaan. Niin, se kaikki saastuttaa ja on kovin epäeettistä ja arveluttavaa. Luovuitko itse, onko kukaan minun lisäkseni luopunut ajamisen mahdollisuudesta edes joskus, pitkillä matkoilla suuren tavaramäärän kanssa vain siksi, ettei toinen saisi vahinkoa? Vastaahan tähän!
-
Tänään minä jo kirjoitin mt: lle vastauksen. Yleensä olen ajatellut asioita paljon ennen kuin teen yhtään siirtoa. Tekstistä tulee pitkä, koska perustelu ei ole tiivistettävissä. Tänään toivon että mt myös lukee sen.
Skeptinen saa ja sopii aina olla. Että ihan kuolonkolari. Ei semmoisista mitään hyvää seuraa. Ei seuraa niin, ellei jälleen asetu sen toisen asemaan ja ajattele kuinka paljon ajaakaan itse. Tai luovu autostaan vaikka kahdeksi vuodeksi. Ekoteko lisäksi! :kahvi:
Minä haastan tällä jokaisen teistä luopumaan henkilöautostansa, sanokaamme kahdeksi vuodeksi sovitusta päivämäärästä. Jos on romppeineen kesämökillä niin pitäähän sieltä päästä takaisin kotiin vielä tämän kerran mutta sitten! Kuka ottaa haasteen vastaan? :kahvi:
-
Mustikoiden poiminta ja perkaus jatkuu ja jatkuu, niihin kuluu 4 tuntia päivässä yhteensä.
-
Kuulostaa aivan ihanalta! <3
Olikin aivan hurjan mukavaa. Parasta oli se, että Mattikin halusi tätä.
Pyrtsin luona on kaksi mukavaa ukkokultaa jotka hän tuntee. He viihtyivät niissä omissa jutuissaan mainiosti.
Matkustaminen itsessään oli mukavaa. Sää suosi, vettä satoi vain silloin kun olimme Luumäellä talossa kahvittelemassa.
Vihantasalmella joimme aamupäiväkahvit. Mäntyharjulla vanha kunnan keskusta hyvinhoidettuine rakennuksineen ja Salmelasta laajemmallekin levinneine
veistoksineen viehätti. En muista toista yhtä siistiä ja kaunista kirkonkylää.
Reittimme jatkui Suomenniemen menniemenkautta Savitaipaleen ABC;lle jossa söimme wieninleikkeet. Suomenniemellä on museoviraston hoteissa Lyytikkälän talomuseo, siinä pistäyksimme.
Koko Etelä-Savon matkaosuudella näyttivät metsät tien molemmin puolin mainioilta sienimetsiltä. Vanhat kaskimaat kasvoivat koivikkoja tai sekametsää. Eikä risukkoa ja saraheinää kuten Hämeessä näkee.Vain Luumäki-Kaipiainen välillä tietyöt jarruttivat kulkua.
Themis viihtyi myös kissanhajuisessa talossa. Jehki on emänä ( vai isäntä ) talossa, ja sitä Themis ymmärsi kunnioittaa. Katti lepäili omalla tuolillaan, eikä hievahtanutkaan siitä vaikka koiruus kävi melko liki yrittämässä. Murina oli selvää puhetta pysyä loitommalla.
-
Hikihommia. Aikaisemmin runsaan puolen tunnin keppikävely, rivakanpuoleinen. Perään tunti pihahommia, etupäässä pää alaspäin. Hikeä pukkaa.
Aiemmin minulle tuli näistä kitkemis- ym. pää alaspäin tehdyistä töistä paha olo pitkäksi aikaa. Nyt se on poistunut, kiitos ainakin kahden vuoden ajan joka aamu suorittamastani niska-selkä-hartiat-jumpasta.
Eilen lisäksi Pyrtsi neuvoi hiirikäden jumppaliikkeen. Lisäsin sen aamujumppaani, onhan se lähes eniten liikkuva ruumiinosani.
Matti laittaa parhaillaan perunat kiehumaan, minä menen paistamaan maksaa.
-
Urakalla marjastusta.
Aamupäivällä reilu parituntinen vadelmikossa, eka kerta tänä kesänä.
Kohta taas mustikkametsään, aika mones kerta jo sitä sorttia.
-
Tein turhaa työtä kahteen otteeseen. Ensin aloin myrkyttää juolaheinää 660 neliömetriltä, niin muovinen 5 lt ruisku pasahti halki. Kävin vaihtamassa vaatteet ja peseydyin. Sitten vein pari kottikärryllistä sitä myrkyttynyttä maata pos Kaariinan alueiden vierestä.
Zetorin oikea takarengas häjysti "vemppaa", yritin tosissani saada rengasta pois vanteeltaan. Jäin toiseksi. Ehkä 20 v sitten se oli käsissäni irti vanteelta, koska kumi oli puhki. Ajelen sitten "vähän ovaalilla" takarenkaalla.
-
Muutto jatkuu ja maanataina tulee muuttoauto. Rehellisesti sanottuna olen fyysisesti väsynyt, ja siksi tulin koneen ääreen lepäämään. Meillä on 1500 kirjaa joista yli 500:sta on tarkoitus päästä kierrätyskeskuksen ym kautta eroon. CD:tä on noin 700 eikä niistä pyritä eroon. C-kasetteja on enään yksi, jossa on vaimon puhe Järvenpään Herättäjäjuhlilla, tosin meillä ei ole soitinta, jolla sen voisi kuunnella.
-
Muutto on aika rankkaa touhua.
Jaksamista sen suhteen teille.
Itse palasin kotiin juuri, vein veljeni kaveriensa luokse.
On reissussa sitten lähipäivät ainakin.
Päivällä sitten kehitteli ykskaks kovan sateen, putosi oikein kunnolla vettä ja pari-kolme salamointia ja jyrähdystä.
Nyt on sitten taas vaihteeksi kaunis ilta.
Nescafeelle tuokio tässä. :kahvi:
-
^
Kiitos vierailustasi toisessa osiossa. Vastaukseni jäi "kuin eno veneestä" jälkeen.
-
Justiin olin toisessa osiossa, muttet siihen kyllä ehtinyt vielä vastausta laittaa. :icon_biggrin:
Et sentään taida niin salaman nopea olla?
Mutta kiitos itsellesi.
-
No, nyt on taas tänään tullutkin kirjoiteltua jonniin verran täällä.
Monta päivää oli "kiiruita" ja ei oikein kerennyt.
Mutta niin kuin kotiinsa tulis kun tänne kirjautuu.
Kaiken kaikkiaan.
:kahvi: Kahvimukikin tyhjeni kuin huomaamatta tässä ohessa.
Hyvää iltaa & hyvää yötä.
-
Vaihteeksi näin "aikaisin" jalkeilla.
Jospa tästä mustikkareisuun ehtisi ennen sateen tuloa, kunhan jahka, auto palaa kotiin
toisesta reissusta.
-
Uusi päivä on jälleen avautunut uusine haasteineen ja tehtävineen.
Uusiokahvit :kahvi: nyt ja uutiset, selaus myös foorumilla.
Hyvää tätä päivää kanssakirjoittajille.
-
Matti riipaisi takametsästä piirakkamarjat poimurilla. Ostin uuden piirakkavuokan kun entinen halkesi.
Hankin myös ahvenkukkotarpeet. Teen kukon koska uuni lämpiää. Kiitos Anttijuhanin reseptin, laitan perattujen ahvenien joukkoon paljon pekonia, ja kuoren teen enimmäkseen tattarijauhosta. Koska meillä ei ole keliakiaa, alustan myös ruisjauhoja.
Olen googlaillut hakusanoja Terrorismi. :017: :eusa_pray:
-
Eihän siinä kummoinen näkijä tarvinnut olla, että tiesi, että Isis ei kalifaattivaltiotaan saa syntymään Irakin ja Syyrian alueelle. Terrori on aina kokijalleen kauhua tuottava tunne. Lujat valtiorakenteet pystyvät taistelemaan terrorismia vastaan. Ranskan osan olen nähnyt jo kauan. Ranskahan joutui tuomaan yhteistoimintahenkilönsä Afrikan puolelta, kun sota Algeriassa päättyi. Vanha sukupolvi osasi olla "uudelle" isänmaalle lojaali, mutta seuraavan jäsenistä osa ei. Tällä kertaa kuorma-auto oli Nizzassa terroriväline.
-
Postissa tuli: 1kpl Siionin virsiä, 1kpl Hengellistä Kuukauslehteä, 1kpl Yhteen hiileen ja esitteitä. Siionin virsiä minulla on nyt useita. Tarkkailen tilannetta :icon_cool:
-
Hetken hengähdys tässä kera Nescafee-mukillisen. :kahvi:
Samalla hiukan uutisten selausta ja foorumia.
-
Muutto on vielä kesken, mutta nyt menemme uuteen kotiin nukkumaan, kun poika vei vanhan sängyn
-
Muutto on vielä kesken, mutta nyt menemme uuteen kotiin nukkumaan, kun poika vei vanhan sängyn
Toivon että teillä on jo uusi sänky nukkuaksenne.
Oireiden väistyttyä kirjoittamista muullakin kuin vempeleellä tänne. Aavistan ennalta millaista palautetta tästä osasta tulee :repee: . Maailmalla ehtikin taas tapahtua. Sehän on kuin maitokattila liedellä.
-
Seppos, saanko minä nyt toivottaa onnea uuteen kotiin?
-
Reissupäivä, mm. Seurasaaressa ja loppumatkasta kotiseutuajelua.
-
Erikoinen päivä sikäli, että päätin Laura-sarjan viidennen ja viimeisen osan. Eihän tämä vielä merkitse sitä että se olisi valmis, loppuratkaisun hoksaaminen vain kesti ja tuntui konstikkaalta. Onhan siinä vielä työtä. Kauhasti haittasi, etten tiennyt kuinka tämä päättyy.
Vastahan kolmososa on menossa syksyn kustannusohjelmaan ja silloin voin lähettää nelososan eteenpäin. Silti minua vaivasi, etten tiennyt kuinka ihmiset toimivat viime kokemusten ja tapahtumien jälkeen, siis pisteessä josta he suunnistavat kohti huomista. Se haittaa pahasti nyt varsinkin. täytyi katsoa, mikä osa vaatii kovin ehdotonta " ja sitten he" sulkemista, mikä lupauksen lunastamista ja noin. Osa sivujuonista saa jäädä auki, muttei jokainen.
Monet valittavat etteivät saa henkilöitäön tekemään mitä tahtovat. Oma ongelmansa tässäkin on, kun ei päätä heidän puolestaan, vaan koettaa ymmärtää, mihin voisi johtaa henkilöiden persoonallisuus, heidän kehittymisensä, aikaisemmat tapahtumat ja tulevaisuus. Ei sille mahda mitään, että lopusta tuli haikea.
-
Kaunis päivä.
Kakku uunissa.
Hetki koneella lueskellen.
-
Terveiset Aholansaaresta. Sää on ollut vaihteleva, välillä lämmintä auringonpaistetta ja välillä sataa niin, ettei naapurisaarta näy. Rauhallista ja aina yhtä mukavia ihmisiä, ja maukasta ruokaa. Paavon pirtin uusi katto on komea, ja muutenkin paikat tosi siistissä kunnossa. Kehut talonväelle ja talkoolaisille :)
-
Metsäreisu tänäänkin, sade keskeytti.
-
Terveiset Aholansaaresta. Sää on ollut vaihteleva, välillä lämmintä auringonpaistetta ja välillä sataa niin, ettei naapurisaarta näy. Rauhallista ja aina yhtä mukavia ihmisiä, ja maukasta ruokaa. Paavon pirtin uusi katto on komea, ja muutenkin paikat tosi siistissä kunnossa. Kehut talonväelle ja talkoolaisille :)
Kiitos. Olen Aholansaaren ystävä. Sen historia ja Paavon perhe siellä kiehtovat. Olen kerran ollut Voitin loman sinne liityttyäni HY;n jäseneksi Lahden Juhlilla. Heti syyskuussa 2007 olimme, Basso oli mukana. Urpo Karjalaisen näin silloin siellä ensimmäisen kerran. Jaakko Löytyn konsertti Toisen päivän ilta oli elämys. Näinkö
vapaasti körttibändi soi !
Ensi vuonna Nilsiässä, jos se suodaan. Silloin ehkä näen uudestaan Aholansaarenkin.
Aholansaarta voi tukea rahallakin. :023:
-
Tänään olen lukenut paljon kun on ollut sateinen ilma.
-
Siilisotkuja siivoamaan ja pihalle, on kaunis ilma. Kummallista kuinka tulee niin selviönä oikeastaan ensimmäisenä ajatuksena. Kaksi vuotta harmautta!
Taidan tulla vanhaksi, jutut muistuttavat naarmuuntunutta vinyyliä ja neula takertuu. Tai sitten tosiaan satoi vain liiaksi vettä kaksi vuotta. Kuinkahan järjestäisi elämänsä niin, että näkisi satavan lunta? Kulkisi sateella ulkona eikä kastuisi, katselisi kuinka kaunista ja kuulisi kuinka hiljaista kaikki on?
Huh niin, on pyykkipäivä sillä siilikaappiin tuskin riittää puhdasta fleeceä, Herra Hugon kylpypäivä siilipyöränpesupäivä eli yön koittaessa olemme puhtaita ja kuivumme nyyhkyttäen, kuoretta rouskien, toipuen elämän kovuudesta.
-
Olen vuosien varrella kohdannut monta laitapuolen kristusta. He ovat meidän veljiämme jossa meitä koetellaan.
Joo. Tai en tiedä monesta, mutta tulee mieleen yksi tässä muutama vuosi sitten. Työmatkallani saatoin kotiinsa siihen lähelle, kun hän sitä pyysi (itse olin vasta kävelemässä bussipysäkille). En tiedä mikä siinä oli, mutta isompi apu taisi mennä toisinpäin. Oliko se se toisen ehdoton avoimuus ja luottamus minuun?
En muista enää tarkkaan miten se meni, mutta kun ei ollut niin kiire niin sen sijaan että olisin ensimmäisellä bussilla lähtenyt töistä kotiin, autoin puiston penkiltä omaan lähistöllä sijaitsevansa kotiin jonkun kai ns. laitapuolen kulkijan. Ei mennyt kauan, puhuttiin matkalla mm. kissoista, kun minulla silloin vielä oli sellainen. Kaikki oli hänestä niin ihmeellistä. Ja jotenkin jälkeenpäin ajatellen myös tuo kohtaaminen minulle, ja siinä se ettei tuntunut että minä se auttava osapuoli olisin ollut.
-
Minulle heitä sattui luonnollisista syystä useita. Töissä pankissa oli eläkepäivien tutut.
Ja luottamustehtävään seurakunnassa kuului mm. päihdetyö johon liittyivät asunnomat ja vangitkin osaltaan.
Jos heitä kohtasi ytävällisesti saatettiin tuoda vähän ajan päästä kukkanen. Oliko se ostettu eli otettu, ei merkinnyt siinä suuria.
Kerran lomapäivänä istuin terassilla, joinko mitä, en muista, mutta kaveri tuli tarjoamaan tuopin. Sellainen kaveri jolla ei ollut juuri itsellä tuoppiin varaa.
Tälläkin hetkellä kun näitä muistelen tulee tippa silmään. Mietin yhtä miestä joka putosi hyvästä asemasta Iskulla , ei nyt ojaan, mutta sen renalle. Hän soitteli eri vuorokauden aikoina yli viisitoista vuotta. Nyt ei ole enää kuulunut. Kuolema oli hänellä paljon mielessä.
-
Hoh hoijaa
Tavarat on nyt muutettu, mutta ei vielä alkuunkaan paikoillaan. Tämä on rankkaa.
-
Varmasti on, ihan pelottaa kuinka meidän käy. Matti ei suvaitse asiasta puhuttavan.
On kai odotettava , että perikunta tekee muuton sitten kun sen aika on.
Olkaa varovaiset kun on ilmakin näin lämmin. :018: :eusa_pray:
-
Hoh hoijaa
Tavarat on nyt muutettu, mutta ei vielä alkuunkaan paikoillaan. Tämä on rankkaa.
Aivan varmasti onkin. Kymmenesti muuttaneena vakuutan että loppua kohden helpottaa ja homma saa tietyn miellyttävän tunnun kun jo valikoi paikkaa tälle ja tuolle ja nauttii siitä, että kirjat ovat hyllyssä ja vieläpä järkevästi järjestyksessä, kaapit kaikkea muuta kuin kaaoksessa ja osa tarpeetonta tavaraa poissa tieltä.
-
Lenkkeily on vallan jäänyt pois ohjelmasta.
Mustikoita ja vadelmia on tullut päivittäin haeskeltua, saa siinäkin ulkoilmaa ja selän kipeäksi.
-
Kuinka marjojen poiminta sujuu leikkauksen jälkeen vn ? Ihmettelen kuinka kykenet !
No, olethan kymmenisen vuotta nuorempi minua.
Me ajelemme tänään torille katsastamaan marja-tarjonnan. Mustikoita ja vadelmia on aikomus ostaa, sekä kantarellejä huomiseen kastikkeeseen.
Matti tarjoaa lounaan samalla reissulla hallin thaimaalaisessa. Olen kyllästynyt muihin buffet-lounaisiin paitsi kiinalaisiin ja thaimaalaisiin. Kannatuksen vuoksi käymme ostarin syyrialaisessa paikassa, mutta harvemmin enää. Raksamiehet siellä tankkaavat tuhteja annoksia, ne on liian rasvaisia minulle.
-
Kiitos kysymästä! :039:
Tänäänkin aamutuimaan yli kaksi tuntia vatukossa! :023:
Vadelmien poiminta sujuu huonosti vapisevin käsin, lonkka ok...mutta epätasaista ryteikköä
kyllä varon, en halua kaatua vattupusikkoon, siinä saattaa käydä huonosti.
Mustikkamaastoissa parempi, vain selkä väsyy...
Mutta nyt on mustikoita ja vadelmia ollut mistä poimia, se piristää ja innostaa!
-
Viisi kiloa mustikoita, kolme litraa puutarhavadelmia, litra kantarellejä ja litra kirsikoita, kaikki yhteensä 53 euroa.
Jos olisi marjastanut nuo ja käynyt kiropraktikolla sen jälkeen 2-3 kertaa hinta olisi kymmenkertainen. :023:
-
Korjaus edelliseen; vadelmia ei ollut kolme litraa vaan kolme rasiaa, reilut puoli litraa
jokainen. Huomasin vasta äsken kun tein niistä pakasteita.
Kolme rasiaa kympillä, kantarellit 8 e / ltr, kirsikat 5 e/ ltr, tosi .makeita ulkomaalaisia.
Kaupan päälle antoivat herneitä puolisen litraa.
-
Meillä siis vain bensarahat kuluneet...
Mustikoita 60 litraa ja vadelmia 50 litraa....nyt jäähdytellään ja lopetellaan pikku hiljaa...
Kunhan jahka taas puolukkaan. :023:
Tähän asti mustikkapoimurissani olleet puolukat vielä valkoisia. :003:
-
Pitäis varmaan tehdä jotain.
No, nyt ei ole tarkkoja suunnitelmia tälle päivälle.
Mutta koneelta taidan nousta ja tarttua johonkin kotiahommaan seuraavaksi.
Mukavaa päivän jatkoa foorumille ja foorumin väelle. :039:
-
Pyykkejä pessyt...tai kone pessyt ja ulkona kuivumassa.
Vielä pieni erä koneessa.
Hetki foorumille, lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Ja suun sain mustaksi tai siniseksi, pienen erän mustikoita hain äidille ja mulle kotimetsästä.
Ei niistä pakkaseen riitä, toinen kerta vasta...mutta välipalaksi asti.
Veli on omilla menoillaan skootteroimassa.
Kaunis ilta, aurinkoinen.
-
Saamaa minäkin. Koska huomena on taas silmäpiston vuoro, vaihdoin petiin puhtaat
vuodevaatteet.
Myös ruoan laitoin huomiseksi. Marjat ovat pakastumassa talven varalle. Siinä sitä olikin puuhaa ihan hikeen asti. Jäätelöä kului kohtuuttomasti , kaksi tuuttia. Ja kahdeksan kuppia kahvia.
-
Saattaisin pian myös keittää vettä ja juoda mukillisen nescafeeta. :eusa_angel:
-
No niin, nyt voisi kehitellä ja keitellä :kahvi:
-
Iltasella kuitenkin vielä metsäretki, etsittiin kantarelleja, no, jotain löytyi.
-
Tuli tieto serkkuni kautta, että iäkäs sukulaismies nukkunut pois.
Elämässä on vaaleat ja tummat raitansa.
Elämä alkaa ja elämä loppuu.
-
Osanottoni! :eusa_pray:
-
Tuli tieto serkkuni kautta, että iäkäs sukulaismies nukkunut pois.
Elämässä on vaaleat ja tummat raitansa.
Elämä alkaa ja elämä loppuu.
Oliko hän läheinen kun tummasta raidasta kirjoitat? Tiedän että ikä ei vaikuta jos läheisen menettää, kun taas etäiseksi jääneen ikätoverin hautajaisiin kutsuttuna yhtä etäisten " kohtaammepa surullisissa merkeissä" tervehdys sai minut toteamaan että luonnollinen asia. Oli kuin jonkin mutkan kautta puolivelvollisuus mennä ja mikä siinä.
Siellä päätin että jos saan maahanpanijaisiini vaikuttaa niin siellä ei saa lasketella minun henkilöstäni liirumlaarumia ja kaunisteltua totuutta eikä mitään. Eli siitä tuli hyvin valoisa raita. Vielä uusittuna että sehän on yksi ja sama mitä tekevät ja lisää valoa raitaan.
Tänään ponnistaudun jalkeille, finrexiniä, jotakin yskään ja särvintä kyllä jaksan jo :icon_biggrin:
-
Korkea ikä on eräs syy sille, että saa kutsun iltahuutoon. Olen tällä forumilla notkunut sen verran, että "tummat raidat" taidan ymmärtää. Osanottoni, Malla, minultakin. Tiedät, että kirjoitettu on "parempi mennä surutaloon kuin pitotaloon".
-
Korkea ikä on eräs syy sille, että saa kutsun iltahuutoon. Olen tällä forumilla notkunut sen verran, että "tummat raidat" taidan ymmärtää. Osanottoni, Malla, minultakin. Tiedät, että kirjoitettu on "parempi mennä surutaloon kuin pitotaloon".
Joku ymmärtää ikänsä, joku sairautensa kautta, ja joskus kuolema vie surutaloon vaan ei automaattisesti niinkään, joku osannee sinne tien vaikka ei tunne koko vainajaa, toinen kysyy mennäkö ellei todella viedä.
Jokaisella on sama matkan määrä ja nopeammin edessä kuin arvataan. Näin voi valmistautua vaikka kuolinilmoituksia selailemalla, muttei siihen taida valmistushuonetta sentään olla. Monesti lähellä käyneenä vakuutan että kun meni ohi niin ohi meni.
Mikä oli se sv " Huoneen ristin hiljaisuuteen Kristus meille valmistaa" . Ei siitä omatekoisesta mitään tule. Jotakuinkin näin ajattelen ellen osaa juuri surra lähtijää. Ei tarvitse ellei sureta.
-
Kiitos veljet osanotosta.
Ja äitini serkku on kyseessä.
Ja sananlaskuissahan se sanotaan noin kuin 1944 kirjoitit.
Luonnolistahan se toisaalta vanhemman ihmisen lähtö on, mutta kyllä ikävä tulee.
Hänen vaimonsa oli muutamia vuosia vanhempi ja kuoli jo monta vuotta sitten, lapseton pariskunta.
On aika surra ja on aika iloita.
-
Kuten todettu, niin
Saarn. 7:2
Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.
-
Toinen kohta, joka voisi toimia joka päiväsenäkin huokauksena:
Ps. 90:12
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
-
Välipäivä marjastuksesta, jatkuu kyllä vielä.
-
Poimimme mansikoita. Saaliiksi näyttäisi tulevan nyt kaksi ämpäriä. Kaariina on riskinä ihmisenä ulkotöissä ja minä olen pirtissä mansikoiden jalostuksessa, siis otan kannan irti ja vähän lohkon. Se on vaikeata istualtaan, käyn aina välillä kävelyllä. Ja kahvittelen.
-
Kuulehan sie veli, minulla ei tuollainen homma enää suju vapisevin käsin.
Saas nähdä tuleeko mustikoiden poimimisestakaan enää mitään, vaimo patistaa poimimaan
käsin kun poimuri litistää kypsyneet marjat. Hmm, näin se vaan menee.
-
Kiitos veljet osanotosta.
Ja äitini serkku on kyseessä.
Ja sananlaskuissahan se sanotaan noin kuin 1944 kirjoitit.
Luonnolistahan se toisaalta vanhemman ihmisen lähtö on, mutta kyllä ikävä tulee.
Hänen vaimonsa oli muutamia vuosia vanhempi ja kuoli jo monta vuotta sitten, lapseton pariskunta.
On aika surra ja on aika iloita.
Kyllä sisarkin ottaa osaa, itsekkäisyydessään vain palasi omiin hautajaismuistoihinsa ja juuttui kysymykseen miksi ei tämä murehduta mieltä ei ihmeemmin onnistu muistuttamaan päiviemne lyhyydestä.
-
Kuulehan sie veli, minulla ei tuollainen homma enää suju vapisevin käsin.
Saas nähdä tuleeko mustikoiden poimimisestakaan enää mitään, vaimo patistaa poimimaan
käsin kun poimuri litistää kypsyneet marjat. Hmm, näin se vaan menee.
Kyllä saan olla tyytyväinen, että ei ole kuin vähäistä "kuulalaakerivikaa". Eiköhän me kuitenkin näin jatketa. Minusta tuntuu, että olisit ymmärtänyt väärin vaimosi ideat :017: :039:
-
Juu, kiitos Leena-sisar sinulle myös osanotosta.
En ehkä heti päässyt kiinni ajatuksiisi.
Mutta kun enemmän luin, ehkä pääsinkin.
Tiedän, elämä voi loppua nopeasti taiu hitaasti, aikaisin tai myöhemmin.
Esikoiseni on ollut jo ajasta poissa yli 5 vuotta.
Isä kauemmin, setä...kummit...ja kaikki enoni menivät vajaan vuoden sisällä.
Kuolema kuuluu niin kuin syntyminenkin elämän pirtaan.
Ja läheisiin kiintyy, siksi ikäväkin toisinaan....soutaa mukana, joskus enemmän, joskus se ottaa vallan toviksi.
Mutta surun läpieläminen ja surutyö on oma prosessinsa ja riippuu aika paljon suhteesta ihmiseen, joka poistui keskuudestamme.
Näin tuumailen.
-
Niin ja siunausta sinun elämääsi Leena, kuin veljienkin edellä, kuin kaikkien muidenkin foorumin väen elämään.
Tänne kirjoitan arkiset asiat usein, ilot ja surut.
Joskus pitemmästi, joskus lauseella, parilla.
Koen, että tämä on mulle tärkeä paikka ihmisineen.
-
Jätimme muuttolaatikoiden tyhjentämisen sikseen ja menimme mökille hiulaamaan. 60 laatikosta on jo melkein 50 jo tyhjänä, mutta CD hylly 500 CD:lle ei ole vielä päässyt seinälle.
-
Tärkeä tämä on monelle, niin minullekin. Olen siitä usein kirjoittanut ja jälleen toistan miten yksinäiselle on iloa kohdata täällä niitä jotka ymmärtävät.
Herättäjäyhdistyksen viisautta on ollut perustaa ja pitää yllä tätä foorumia. Jos jutut joskus käyvät kuohahtelemaan, niin kyllä moderaattori ryhmineen meitä ojentaa. :018:
Kaikki me emme jaksa tai osaa olla aina niin asiantuntevia ja pysyä aiheessa, mutta sekin olkoon näille keskusteluille ominaista, vapaus olla sitä mitä olemme.
Empatia hoitaa ja lämmittää.
Kyllä on hienoa huomata kuinka rekisteröityminen on lisääntynyt ja uusia kirjoittajia on löytynyt. :039:
-
Olen samaa mieltä ja minusta on kanssa tosi kiva, kun uusia kirjoittajia tullut tänne kirjoittelemaan. :eusa_angel: :039:
Ja sekin on mukava asia, että Seppo saa huilata mökillä muuton keskellä tai pikemminkin sen jäljiltä.
Rankkaa hommaa se on.
-
Täälläpä minäkin olen, merkki paikan tärkeydestä. :039:
-
Tänään siirrymme osaan 52