Vähän aikaa sitten minulta kysyttiin, onko körttiläisillä pelastusvarmuutta. Vastasin, että teoriassa ei, mutta käytännössä voi olla sikäli, että omassa sydämessään luottaa armoon ja Jumalan hyvyyteen. Pelastusta ei kuitenkaan haluta omia itselle, eikä varsinkaan sillä elämöidä. Jos on kovin varma pelastuksestaan, niin helposti alkaa jaotella muitakin ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Miten minun olisi pitänyt vastata?