Mitä luet?

[mies valaan vatsasta]

Täällä kun on monenlaisia kyselyjä siitä, että mikä musiikki kiinnostaa ja muuta semmosta, niin ajattelin tässä kysellä, että minkälaista kirjallisuutta luetaan?

Tällä hetkellä on alkamassa Turusen Heikin "Kiven pöyrittäjän kylä" ja sitten Frederick Forsythin "Shakaali."

Kerro samalla myös paraskirja jonka olet lukenut! (Raamattu on monen automaatio vastaus mutta ajattelin että minkähän laista "ei hengellistä" foorumilaiset lukevat.)
Minusta yksi parhaista kirjoista on ehdottomasta David Gemmelin "Legenda" ja Tolkienin "Silmarillion."

[Juha]

Tykkäsin historiasta aina.... Tähän kuuluu myös sotakirjallisuus; sehän on pääosin historiaa.

[Lentoaura]

Luen ihan kaikkea mutta pidän erityisesti

-venäläisistä sekopäistä (esim. saatana saapuu moskovaan, Daniil Harms)
- espanjalaisista ja etelä-Amerikkalaisistra sekopäistä (sadan vuoden yksinäisyys..)
- Amerikkalaisista sekopäistä (Richard Brautiganin tuotanto, illuminatus! trilogia)

Tykkään näiden lisäksi hirveästi myös sellaisista aidon sydämellisistä lastenkirjoista kuten Tom Sawyerin seikkailut ja Pikku Prinsessa.

[Johannes]

Historiasta tykkään minäkin. Tosin sen verran muuttaisin tuota äänestysvalintaani, ettei ne tarte olla aina tositapahtumiin perustuvia. Hovimäki-sarja oli hirmu kivaa luettavaa, nyt olen sitten uusintoja katsonut sarjana, mutta kirja on aina kirja, vaikka tv-sarjakin on hyvä.

Parhaita kirjoja ovat olleet ehkä Taru sormusten herrasta, Potterit ovat myös olleet hyviä. Samoin Täällä pohjantähden alla oli hirmu hyvä kirja.

Pienempänä tuli luettua kaikki (ainakin lähes) Enid Blytonin Viisikot, Sos-sarja, Salaisuus-sarja ja oliko niitä muitakin. Pikku Vampyyritkin luin ja onhan niiitä vaikka mitä, mutta nyttemmin on maku enemmän historiaan, vaikka Potterien tapainen fantasiakin kiehtoo yhä edelleen.

[seppos]

Luin kirjan Eleniuksen Jaakosta (Kirjapajan uutuuksia Heli Karhumäki) ja harvoin on ollut niin hauskaa. Lukekaan ihmeessä niin ymmärrätte liikettämme paljon paremmin kuin ennen.

[Michelle]

vaikea valita vaan yhtä. nyt kyllä menossa dekkari kausi, joten ääni sille.
toisaalta aloitin myös juuri Päätalon Ii-joki sarjan ja fight club ja yks Kaari Utrion kirja on kesken.

mulla on aina kesken n.5 erilaista kirjaa, joita luen fiiliksen mukaan....
mutta Waltari on kyllää mun all time favorite

[Jaakkoopuukkoo]

Viime aikoina olen koittanut lueskella klassikoita ja sitte semmoisia genrettömiä laaturomaaneja, jotka vaatii usein vähä enempi keskittymistä, mut on lopulta paljo tyydyttävämpiä ku jotkut hömpät.

[PekkaV]

Kerro samalla myös paras kirja jonka olet lukenut!

Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka

Nyt lomalla olen lukenut Olavi Kares: Heränneen kansan vaellus 4, Juhani Aho: Heränneitä, Juhani Aho: Kevät ja takatalvi ja Forbes: Mies Pietarista.


Keväästä ja takatalvesta jäi päällimmäiseksi toteamus, että körtit kutsuvat puolisoitaan tovereiksi, s. 529:

"Hän istui niin kauniisti ja tyynesti kangaspuiden ääressä aina kun tulin, ja kutoi niin uskollisesti ja rauhallisesti ja onnellisen näköisesti. Hän on tosikristitty, ei taistelujen kautta kääntynyt, vaan syntynyt kristityksi. Ei ole koskaan mitään toivonut, ei koskaan mistään pettynyt. Kaikki sanovat: 'et olisi koskaan voinut parempaa toveria saada'. Ne sanova aina 'toveria'. Niille on rakkaus vaan toveruutta, ystävyyttä. Ja niinhän sen tietysti tulee ollakin, kun se on sitä oikeaa, sitä viileää sisarellisuutta, äidillisyyttä. Emmehän saakaan elää toisiamme varten, emme itsemme tähden, vaan muiden... Me olemme Emman kanssa niin yhtä mieltä, ett'ei meillä ole juuri paljon mitään puhumista. Emme ainakaan puhu, jos ehkä olisikin."


.

[Pinni]

Tällä hetkellä kirjahyllyssä keskeneräisenä Agatha Christien Sad Cypress, joku kirjaston jämämyynneistä hankittu romanttinen historiallinen romaani, (Catherine, Marianne tai joku muu vastaava) jonka jätin kesken, siinä vaiheessa kun alettiin kaivaa silmiä ulos.  "...nenä oli murtunut, suu revitty halki ja toinen silmä kaivettu ulos" jne.
Toisaalta kyllä pidin Danten Helvetistä, mutta jotenkin kirjalta jonka nimi on XXXXXXXnne odotti enemmän romantiikkaa.

Ja DaVinci Coden olen luvannut lukea jouluun mennessä, vetona ilmeisesti ensi vuoden tiskit. Joten ihan sama tuleeko kirja luetuksi vai ei.

Muoks. Tässä vielä linkki Christien kirjan sööttiin kanteen.

[minttu]

Miksei vaihtoehdoissa ollut naisten hömppäromaaneita?

Olen jo aikaa sitten armahtanut itseni siltä, että vapaa-aikana pitäisi lukea mitään vakavasti otettavaa, kuten nyt vaikka klassikoita.  Miksi suotta kiusata itseään, kun voi lukea JA viihtyä? (Työhöni kuuluu ihan kohtuullisesti tuota kiusaamista, studeeraamista).

Koska itse olen ihmissuhderajoitteinen, luen aika paljon kirjoja, joissa puhutaan ihmisistä ja niiden välisistä (tykkäämis)suhteista. Kumma juttu, tulen siis lukeneeksi miltei pelkästään naisten kirjoittamia kirjoja..  

Muutamia tyypillisiä kirjoja: Jeesus-saagan toisinnot (Jeesus Jokisen tapaus, Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen jne jne), Bridget Jones ynnä muut neuroottiset naishahmot, historialliset naisnäkökulmasta kirjoitetut romaanit (vaikka nyt Utrio).

Lempikirjaa en osaa nimetä. Yksi mieleen jäänyt, ajatuksia herättävä kirja oli muistaakseni nimeltään Egalian tyttäret.

Pari jatkokysymystä:

1. Luetteko samoja kirjoja uudestaan?
(Itse en lue. Minulle tarinat ovat kertakäyttöisiä.)

2. Ostatteko vai lainaatteko?
(Itse pyrin jälkimmäiseen, mikä varmaan on ilmeistä ensimmäisen vastauksen perusteella. Yritän tyhjätä kirjahyllyäni säännöllisesti.)

[myyräpartio]

Olen kaikkiruokainen tyylisuuntien suhteen kunhan vain pidän opuksesta. Olen myös osaksi samoilla linjoilla mintun kanssa sen suhteen, että en yksinkertaisesti jaksa lukea mitään klassikoita niiden statuksen tai alkuperäisen kontekstin vuoksi, jos en muuten pidä kirjasta. Pidän tätä myös yhtenä osasyynä miksi hyvin suuri osa nuorista vieraantuu kirjallisuudesta kouluaikana, kun pakkoluetetaan jotain Kalevalaa, Seitsemää veljestä, Tuntematonta sotilasta ynnä muuta. Ihan helkkarin turhaa ja tyhmää.

Ei liikuntatunneillakaan harjoitella kuin huippu-urheilijat vaan yritetään mahdollisimman monipuolisesti esitellä lajeja ja yrittää herättää nuorissa omaa innostusta. Tiedän, ettei tämä aina toteudu mutta se ei ole jutun pointti - siihen kuitenkin pyritään. Mutta mitä halvattua äidinkielessä sitten tehdään? Luetaan jotain pölyttyneitä ja raskassoutuisia klassikoita, jotka olivat mullistavia ehkä joskus vuosikymmeniä tai -satoja sitten. Siinä ajassa ja paikassa tai jostain muusta historiallisesta syystä ehkä hyvinkin merkittäviä mutta kouluikäiselle täydellisen yhdentekeviä. Noihin ehtisi hyvinkin tutustua myöhemmin itsenäisesti, jos alkaa kiinnostamaan mutta, kun niistä aloitetaan niin kovin montaa ei sen jälkeen enää kiinnosta.

Näin siis ainakin minun kouluaikoinani, en tiedä mikä meininki nykyään on, mutta ei siitä nyt niin kauan ole.


editlisäys: Viime aikoina olen yrittänyt etsiskellä jotain scifikirjallisuutta mutta olen vielä aika retkellä. Asimovin Foundation eli Säätiö -sarjaa lueskelen kronologisessa järjestyksessä. Eli alkuperäinen trilogia eka ja nyt on eka uudempi menossa. Niija usein tulee ostettua kirjat. Kirjastoissa aika nihkee valikoima. Haluan, että kirja jota etsin on hyllyssä, ei paljon lämmitä, jos joskus kahden kuukauden päästä saa luettavaksi. Ja onhan se kiva omistaa kirjoja, tulee niitä parhaita uudelleenkin luettua.

[Johannes]

Samaa mieltä olen, että pitäisi saada lukea enemmän, mitä itse haluaa, mutta toki on osattava joitakin klassikoita, ihan samoin kuin on osattava historianläksynsä. Itse tykkään monista klassikoista, koska tykkään lukea "vanhan ajan" kirjoja. Kuitenkin viisikot ja neiti etsivät ja pikku vampyyrit ja muutkin olen lukenut ja tykännyt. Jokainen tykkää erilaisista kirjoista, joten ei ne klassikot aina ole tylsiä. Tosin, jos ei tykkää, niin ihan totta, että ei niitä kannata niiden satuksen vuoksi lukea.

[Juha]

Ai niin. Paras lukemani kirja on K. Arffmannin kirjoittama Kristinuskon historia. Jatkokysymyksiin vastaan, että sekä lainaan että ostan kirjoja. Teoksista pyrin tekemään kerralla selvää.

[mies valaan vatsasta]

Miksei vaihtoehdoissa ollut naisten hömppäromaaneita?

¨
Yritin miettii pääni puhki erilliasia kirjallisuuden lajeja listaa laatiessani, ja ne romaanit kävi kyllä mielessä, mutta äänestysvaihtoehtojen määrä on rajallinen, joten ne joutuivat aika kovan karsinnan alle. Valitan :oops:

Jäi muuten se Kiven pörittäjän kylä lukematta, Shakaali taas oli paras trilleri jonka oon lukenu!

[mies valaan vatsasta]

Pari jatkokysymystä:

1. Luetteko samoja kirjoja uudestaan?
(Itse en lue. Minulle tarinat ovat kertakäyttöisiä.)

2. Ostatteko vai lainaatteko?
(Itse pyrin jälkimmäiseen, mikä varmaan on ilmeistä ensimmäisen vastauksen perusteella. Yritän tyhjätä kirjahyllyäni säännöllisesti.)

Vastaan

1 En yleensä lue kirjoja uudestaan, muistan juonet monenkin vuoden jälkeen joten siitä menisi maku. Joskus kun on niin hyvä kirja että se todella on liian lyhyt (vaikka olisi miten paksu) tuntuu että pitäisi lukea se uudestaan.

2 Lainaan lähes aina. Kirjasto on niin lähellä että sinne on helppo pyöräillä tai käydä aina koulun jälkeen. Lainaaminen on halvempaa, mutta joskus tuntuu että kirjan ostaminen olisi reilumpaa kirjailijaa kohtaan.  :oops: