Herätystä vai tyynyjen pöyhimistä?

[Pirska]

Näitä Pirskankin viestejä lukiessa tulee mieleen, että onko tarkoituksenmukaista, että juuri Körttifoorumilla tarjotaan tila körttiläisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen sekä julkaisujensa kritisoimiseen? Ei se ehkä sen enempää foorumin, herännäisyyden kuin H-Y:nkään asiaa edistä ja ei näin ollen ole ihan tarkoituksenmukaisinta laittaa aikaa, työtä, H-Y:n mainetta ja ainakin välillisesti myös rahaa alustan tarjoamiseen sellaiseen - mutta perinteisesti Körttifoorumilla kyllä nimenomaan körttiläisyyskritiikki on taidettu sallia... Mikäs sen körttiläisempää... Mutta siinä ja siinä on, että harmittaisiko.

Meneehän siinä tietysti Herättäjä-Yhdistyksen rahaa, mutta jos yhtään lohduttaa, niin luulen jonkun lantin elämäni aikana keränneenikin sille yhdistykselle. Kritiikistäni huolimatta olen silti koko ajan käynyt herättäjäseuroissa ja järjestänyt itsekin kotiseuroja enkä ole kääntänyt Herättäjä-Yhdistykselle selkääni. Kun koko ajan on kuitenkin jollain tapaa kaihertanut mielessä nämä edellämainitsemani epäkohdat, niin olen itse kokenut hyvin hoitavana tämän "säpäköintini" tällä foorumilla.

Myönnän, että olen monesti lukenut tätä foorumia liian huitaisemalla ja vastannut ennen kuin olen loppuun asti ajatellut. Sitten kun olen lukenut samoja juttuja uudestaan, olen huomannut, että ai, sehän tarkoittikin tuota.

Mieluummin kritisoin omaa herätysliikettä omille kuin ulkopuolisille. Kiitokset vain, että olette kaikesta huolimatta antaneet minunkin kirjoitusteni näkyä täällä. Olen luonteeltani enemmän räiskyvä tyyppi, joka ei paina pahkaansa ja pakahdu pahaan oloonsa ja masennu.

Aurinkoista kevättä!

[Pirska]

Itsekin monet hengelliset vaiheet ja pyöritykset läpikäyneenä (aina vapaita suuntia myöten) olen alkanut ajattelemaan että lakiahan voi ja tuleekin julistaa kirkoissa sellaisenaan ja "lyhentämättömänä" kuten tavataan osuvasti sanoa.  Minusta on synti jos lakia vältellään julistamasta tai pyöristellään. Onhan sillä oma tarkoituksensa jaa meitä Kristuksen luo. Mitä tuo lain julistaminen sitten on?  Siitähän ei ensinkään ole mitään yksimielisyyttä koska lähes joka liikkeessä käsitetään asia hieman eri tavalla. Niinpä toiset tosiaan puhuvat kahvinjuonnista ja toiset elokuvissa käymisestä. Kun olen Lutheria opiskellut, niin minusta hän osaa selittää tämän aika hyvin. Lakia on kahta lajia: on ns. moraalilaki, esim. kymmenen käskyä jotka ovat voimassa kaikkina aikoina ja kaikkia koskien. Ja sitten on ns. seremonialaki joka pääasiassa sisälsi juutalaisille tarkoitettuja jumalanpalvelussääntöjä sekä muita nimenomaisesti tuohon aikaan ja tilanteeseen tarkoitettuja sääntöjä, kuten vaikkapa ympärileikkaus ja kymmenykset. Nämä ovat lakanneet sitomasta kristittyjä.

Vaikka tämä ei ole varmaankaan tyhjentävä selitys, minusta siinä on kaksi toimivaa pääperiaatetta ja tulkintaohjetta. Monestihan esim. kysellään, miksei pidä noudattaa nykyaikana kaikkia kivityskäskyjä ym. jos jotain lain kohtaa on noudatettava.  Tämä periaatteena antaa vastauksen moneen senkaltaiseen kysymykseen.


Sensijaan syntiä ei voi olla mikään muu kuin LAIN rikkominen. Syntiä ei siis ole herätysliikkeiden perinnäissääntöjen rikkominen, esim. heavyrokin kuunteleminen tai tupakanpolttaminen.


Minusta riittää jos jokainen kantaa huolta omista synneistään eikä kiinnitä huomiota toisten rikkomuksiin! Papeillekin riittää kun saarnaavat lakia joka herättää synnintuntoa jos on herättääkseen. Ei heidänkään tarvitsisi kenenkään syntejä osoitella. Samaa voisin sanoa "herätyksestä"; -minusta riittää mainiosti että jokainen kantaa huolta omasta heräämisestään ja jättää toiset rauhaan ja osoittelematta.  Emme me kuitenkaan voi ketään herättää vaikka vaahtoaisimme silmät punaisina. ns. "herätysaikoja" ei pidä ihannoida koska ne ovat suurimmaksi osaksi olleet pelkkää ihmistekoista psykologista kuohuntaa. Synnintuntoa herättää laki ja lohtua antaa evankeliumi. Minusta vaikuttaa siltä että riippumatta liiikkeestä ja julistajasta, yli 90% saarnojen aiheista käsittelee muuta kuin kahta yllämainittua. Puhujat eivät yksinkertaisesti KEKSI näistä niin pitkästi sanottavaa niin puheita täytellään kaikenmaailman himpshampsulla puhumalla "herätyksistä" yms. potaskaa jolla ei ole mitään arvoa.  Se on harjaantumattoman puhujan merkki jos ei keksi puhumista laista ja evankeliumista! Joitain pappeja tunnen jotka puheissaan aina keskittyvät vain näihin kahteen ja he eivät koskaan loukkaa ketään, eivät osoita ketään tai kenenkään syntejä nimeltä, eivät esitä heräämisenvaatimuksia tai ola vaatimassa hengellisiä kokemuksia. Heille riittää kun saavat saarnatuksi Jumalan sanan. Se vaikuttaa sitten mitä vaikuttaa ja jos ei niin ei.  Pappi saa nukkua yönsä rauhassa ja läpsäistä korville herätysliike-intoilijoita jotka tulevat vaatimaan "voimallisempia" herätysaikoja!

Jampe, nyt olen ihan varma, että sinä olet körttiläinen.

[Pirska]

Musta synnin saarnaaminen synniksi on hyvinkin hoitavaa ja loppujen lopuksi, ensimmäisen hädän hälvettyä rauhoittavaa.
Missä synti suuri on, siinä armo pohjaton.

Täsmälleen samaa mieltä!

[llwyd]

Musta synnin saarnaaminen synniksi on hyvinkin hoitavaa ja loppujen lopuksi, ensimmäisen hädän hälvettyä rauhoittavaa.
Missä synti suuri on, siinä armo pohjaton.

Häjy vaan jos sattuu olemaan vaikka identiteetiltään homoseksuaali - kannattaisin todella vahvasti sitä, että kirkon palvelijat saarnaisivat synnin synniksi, tuomitsisivat vahvat, kylmät, maailmanmenoon tyytyväiset asenteet. Mutta kovin usein tämä toiveen toteutus yhdistyykin siihen, että lyödään valmiiksi heikkoja, asetutaan yläpuolelle, erillistetään synti jonnekin muualle. Yksi suurimmista mysteereistä minulle on, että miksi absoluuttinen loisi tälläisen raadollisen, julman, tietämättömän ja aggressiivisen lajin - olemme todellakin ansainneet tuomion, armottoman kovan tuomion, mutta homot ja naispapit ovat käytännön elämän tasolla näiden lain ja tuomion ystävien suosikkimaaleja, ja se oma, sysimusta sydän jää rauhaan. Kyllä todellakin kaivattaisiin tämän hmv-kirkon sijasta huutavan ääntä korvessa, mutta ei näytä siltä, että kannattaisi tässä suhteessa kääntää katseet ja toiveet konservatiiveihin.

[karjalaisenkyösti]

Jumala ei tee kenellekään väkivaltaa. Jeesus eläessään keskuudessamme kysyi ensin: tahdotko?, tahdotko? - "tahdotko tulla terveeksi".

Lisäisin tähän, että välillä kyselee, välillä ei.
Esim. kun Saulus Tarsolainen oli matkalla tuhoamaan seurakuntaa, Jumala hänet väkisin, vasten tahtoisesti, pysäytti - ja aika kovin ottein.
Jumala varmaan katsoi, että kysely  tuonkaltaiselta mieheltä ei johda myöntävään vastaukseen.

En jaksa nyt pohtia/muistella, mutta Raamattu on sen verran pitkä kirja, että varmaan sieltä löytyy muitakin vastentahtoisesti suoritettuja (tai ainakin siltä näyttäviä) väkisin käännyttämisiä. Jumalallahan on oikeus käännyttää väkisin ihmisiä ja tuputtaa uskontoa niin kovalla huudolla, että ihminen kääntyy.

Toki varmaan noita "tahdotko?" kysymyksiä on enemmän, kuin väkisin tapahtuvia väkivaltaisia käännyttämisiä.

[karjalaisenkyösti]

Ihminen saattaa joskus joutua jonkun toisen ihmisen väkisin käännytyksen kohteeksi.
Ongelma näissä tapauksissa monesti on se, että niitä ei ole tehty yhtä voimakkaalla pakolla ja täydellisesti, kuin Jumala tuon Sauluksen käännytti.
Ennen muinoin minua saattoi ärsyttää kovin, jos henkilö A yritti minua käännyttää.
Ajan myötä on kait suvaitsevaisuuteni kasvanut, kun henkilön A käännytyksen kohteeksi joutuminen ei enää niin haittaa.
Mistäs minä voin tietää, vaikka Jumala olisi hänet laittanut minua kääntämään.
Ennemminkin minua ärsyttää, jos siihen tulee henkilö B moralisoimaan tuota innokasta käännyttäjää.
Kun minulle vielä ikää karttuu, toivottavasti (ja uskon näin) suvaitsevaisuustasoni kasvaa sen verran, että en enää ärsyynny henkilölle B:kään (enkä henkilölle C, joka saattaa siihen tulla moralisoimaan henkilön B käytöstä jne... - henkilöitä riittää tällä saralla).

Itseasiassa henkilön A ei mielestäni pitäisi myöskään kovin paljoa moralisoida henkilöä B, koska eihän hänkään voi olla varma, vaikka Jumala olisi sen henkilön B lähettänyt, jotta henkilö A tehostaisi mahdollisen puuttellisia  käännytysmenetelmiään.

[vaivattu sielu]

Voimme kai pohtia käännyttämistä ja Jumalan toimintaa vaikka kuinka paljon, mutta meidän ihmisten "likinäkö" ei yllä Jumalan "kaukonäön" tasolle. Jumalan toimii rakkautensa luomiseksi ja lujittamiseksi valittujensa kohdalla aina parhaalla mahdollisella tavalla, joka ei avaudu meidän ihmisten arvioitavaksi.

[vaivattu sielu]

Herätyksestä puheen ollen, tekeepä mieleni muistella tässä n. 15-vuotta sitten alkaneita tapahtumia ja niiden seurauksia. Eräs seurakunta vapaista suunnista järjesti silloin paljon huomiota herättäneen konferenssin Jyväskylässä. Toronton siunaus-liike alkoi Kanadasta, levisi nopeasti Eurooppaan ja ensimmäiseksi se vastaanotettiin Englannissa. Suomessa se sai suuret ja paljon mediassa julkituodut mittasuhteet Toronton siunaus-konferenssissa. Järjestävää seurakuntaa koskien tuli paljon profetioita, joissa seurakunta nostettiin "korkeuksiin" tulevan suuren herätyksen alkuunpanijana ja levittäjänä Suomessa.

Seurakunta järjesti ns. nauruherätykseen liittyen useita tapahtumia. Varauduttiin suuriin tiloihin niin, että kaikki ihmiset mahtuisivat samanaikaisesti herätyskokouksiin. Seurakunnalle odotettiin suurta kasvua. Rahaakin tuli ja aluksi kaikki näytti lupaavalta.

Vähitellen alkoi tulla vaikeuksia. Profetiat eivät täyttyneet. Rahakirstukin hupeni tyhjiin. Ihmiset alkoivat kaikota tilaisuuksista. Joku seurakunnan innokas työntekijä jaksoi kyllä aika pitkään pitää toivoa siitä "suuresta herätyksestä". Ihmiset ja varsinkin nuoret alkoivat kokea ahdistusta. Seurakunnan väkiluku ei osoittanut kasvun merkkejä. Moni lähti seurakunnan yhteydestä.

En halua osoittaa ko. seurakuntaa, enkä ketään edellä mainitussa toiminnassa mukana ollutta sormella. Jokainen oli varmasti mukana vilpittömästi suuren herätyksen toivossa, mutta rohkenen ajatella, että Jumala ei ehkä ollut.

Minusta tämä on hyvä esimerkki - uskallankohan sanoa tämänkin - ihmiskeskeisestä toiminnasta. Me toimimme usein innokkaasti saadaksemme aikaan jotakin näkyvää ja arvokasta. Kuitenkin, kaikitenkin Jumala aivoituksia ja ajoituksia herätysten suhteen emme tiedä.

Pyydän anteeksi sitä, että näihin kirjoituksiini jää aina kiroitusvirheitä. Sormeni ja kirjoitustaitoni ei kulje aina samassa tahdissa, enkä aina tule tarkistaneeksi kieliasua ennen lähettämistä.   

[karjalaisenkyösti]

Jumalan toimii rakkautensa luomiseksi ja lujittamiseksi valittujensa kohdalla aina parhaalla mahdollisella tavalla, joka ei avaudu meidän ihmisten arvioitavaksi.

Totta.
Ja joskus Hän käyttää aasiakin välikappaleena.
Paholaistakin siihen käytetään. Kristikunnan tärkeimmän tapahtuman päätoteuutajana Jumala käytti Paholaista.

[Jampe]

Jampe, nyt olen ihan varma, että sinä olet körttiläinen.

Ei pie paikkaansa!  

[Jampe]

"Herätyksistä" lisää:  Niin kauan kuin muistan (eli tosi kauan) on vapaissa suunnissa ja kirkon sisällä toimivissa karismaattisemmissa suuntauksissa ennustettu, toivottu ja tavoiteltu sitä "suurta herätystä". Aina kun ulkomailta tuotiin joku suuri saarnaaja niin se ennusti suomeen "suuria herätyksiä". Yleensä aina se kaupunki ja seurakunta oli "avainasemassa" joka tilaisuuden oli järjestänyt. Tietysti ensin piti puhdistautua ja tehdä vielä enemmän parannusta että Jumasla voisi moisien likakippojen kautta toimia.

Sitten toinen aspekti samaan asiaan: Muistan myös sen että suorituskrisrillisyydessä aina tolkutettiin sitä miten Jumalalla on "JUURI SINULLE varattu suuuuuri ja tärrrrrkeä tehtävä!" Olet aivan avainhenkilö suvussasi, työpaikallasi ja tässä syntisessä kaupungissa jossa asut. Tätä tuli silmät ja korvat täyteen niin saarnoissa, kirjoituksissa, lehtisissä kuin profetioissakin. Vaikuttaa siltä että enemmän kuin 90% noiden vaikutuspiirissä olevista ihmisistä todellakin uskoo/luulee että heistä tulee jotain suurta ja ihmeellistä "Jumalan suunnitelmissa". Minulla on entisiä helluntai-tuttuja jotka eivät mene töihinkään, vaan odottavat milloin heille suuret ja mahtavat työsarat aukeavat Jumalan pelloilla. Koko uskonelämä on pelkkää suuren ja mahtavan ja yliluonnollisen odottamista ja toivomista.  Tavallinen ei riitä miksikään! Pelkkä "kuiva" uskominen ei ole mistään kotoisin, pitää saada "herätys"... Arkinen työssäkäynti ja velvollisuuksien hoitaminen ei ole tarpeeksi arvokasta että siihen uhraisia voimia kun pitää saada jotain aivan ihmeellistä ja mahtavaa ja yliluonnollista.

Tiedättekö mitä minä luulen?  Minä luulen että ne kaikkein mahtavimmat Jumalan "työmiehet ja naiset" ovatkin niitä arkisen työn ja velvollisuuden  hoitajia jotka eivät kersku uskomisillaan ja kokemisillaan. Niitä ihan jotka käyvät töissä, kasvattavat lapsensa, maksavat veronsa ja tekevät mitä tehdä kuuluu. Mutta he eivät pidä melua uskomisestaan eivätkä odota suuria ja mahtavia  vaan tyytyvät siihen mitä on ja ymmärtävät mitä tarkoittaa usko; usko ilman näkemistä. Eikö raamatussakin sanota että autuaita ovat hiljaiset sillä he perivät maan. Ja hengessään köyhät.

[vaivattu sielu]

Tiedättekö mitä minä luulen?  Minä luulen että ne kaikkein mahtavimmat Jumalan "työmiehet ja naiset" ovatkin niitä arkisen työn ja velvollisuuden  hoitajia jotka eivät kersku uskomisillaan ja kokemisillaan. Niitä ihan jotka käyvät töissä, kasvattavat lapsensa, maksavat veronsa ja tekevät mitä tehdä kuuluu. Mutta he eivät pidä melua uskomisestaan eivätkä odota suuria ja mahtavia  vaan tyytyvät siihen mitä on ja ymmärtävät mitä tarkoittaa usko; usko ilman näkemistä. Eikö raamatussakin sanota että autuaita ovat hiljaiset sillä he perivät maan. Ja hengessään köyhät.

Just joo!

[vaivattu sielu]

Tiedättekö mitä minä luulen?  Minä luulen että ne kaikkein mahtavimmat Jumalan "työmiehet ja naiset" ovatkin niitä arkisen työn ja velvollisuuden  hoitajia jotka eivät kersku uskomisillaan ja kokemisillaan. Niitä ihan jotka käyvät töissä, kasvattavat lapsensa, maksavat veronsa ja tekevät mitä tehdä kuuluu. Mutta he eivät pidä melua uskomisestaan eivätkä odota suuria ja mahtavia  vaan tyytyvät siihen mitä on ja ymmärtävät mitä tarkoittaa usko; usko ilman näkemistä. Eikö raamatussakin sanota että autuaita ovat hiljaiset sillä he perivät maan. Ja hengessään köyhät.

Uskominen tarkoittaa, että tietää mikä kantaa - sitä koroittamatta tai sillä briljeeraamalla.

[karjalaisenkyösti]

Uskominen tarkoittaa, että tietää mikä kantaa - sitä koroittamatta tai sillä briljeeraamalla.

Onko mahdollista, että ihmisellä voi olla Jumalan synnyttämä usko koroittamisen/koroittamatta jättämisen/biljeeraamisen/biljeeraamattomuuden teoista huolimatta?
Ehkäpä ed. mainittu usko ei juuurikaan (taikka usein ollenkaan) riipu ihmisen teoista.

Itse tulkitsen Raamattua siten, että vain harvat löytävät todellisen uskon ja menevät ahtaasta portista sisälle.
Ahtaan portin ulkopuolella tulkintani mukaan on kyllä tungosta ja paljon jalanjälkiä.
Sisään menevien teot oman tulkintani mukaan eivät juurikaan (tai ollenkaan) oikeuta sisään menoon.

[santtu-62]

Herännäisyys ennen:
Meitä heräteltiin synnin unesta.
Herännäisyys tänään:
Meidän tyynyjä pöyhitään, että nukkukaa vain, ei tässä ole mitään hätää.

Herännäisyys ennen oli herännäisyyttä.
Herännäisyys tänään on sama herännäisyys kuin ennenkin minulle.
Sen minulle ihmiset suokoon, vaikka en herännäisyydestä  paljon mitään tiedäkään.

Omaa tyynyä on minun hyvä välillä pöyhittää ja tuulettaa raittiissa ulkoilmassa. Silloin tällöin on jopa uusittava koko tyyny, näin vertauskuvallisesti ilmaistuna.
Sillä muuten on suuri vaara minulla että omavanhurskaus saa vallan minussa.

Mitä naapurin vuodevaateisiin tulee, niiden pöyhiminen ja tuulettaminen ei ole minun vastuullani. Mielipiteitä tulee kyllä vaihdettua hänen kanssaan: ”Pitäisikö sitä välillä tehdä suursiivous, meidän molempien”.                                                                                                                             
Nukkuminen on minulle ongelma, välillä tulee torkahdettua tämän maailman pyörteissä, milloin missäkin.                                                                                                                                         
On käynyt hyvin usein samoin kuin opetuslapsille Getsemanessa, Matt.26: 40-41, ja se hiertää minua.