Ihmetyttää että varsinkin kirkonmiehet ovat niin kovia tuomitsemaan toisia vaikka itsekin elävät samassa yltäkylläisyydessä! Vai kuka heistä ottaa vain elatuksen ja vaatteet ja antaa loput palkasta köyhille? Typerien killinkien ja ropojen antamisilla ei paljon henkseleitä paukutella!
Tuli tässä mieleen vielä yksi asia tästä Jampen kommentista. Mietin kahdesti, ennen kuin kirjoitan tästä, kun olen melkein varma, että minut käsitetään väärin ja minulle aletaan saarnata, miten körttiläiset (mikähän se minä sitten olen) tästä asiasta ajattelevat.
Ensinnäkin minusta kirkonmiehet eivät ole mielestäni ensinkään kovia tuomitsemaan toisia. Nykyään heillä "on lupa" saarnata ainoastaan näistä optioista, koska me yltäkylläisyydessä elävät haluamme optiomiljonäärit syntipukiksi ja tunnemme näin itsemme paremmiksi, kun saamme siirtää syyllisyytemme miljonäärien päälle.
Eikö kirkonmiesten pitäisikin jyrähtää silloin, kun siihen on aihetta. Sekin kuuluu heidän tehtäväänsä. Koska kirkonmiehetkin ovat ihmisiä, he tekevät syntiä siinä kuin seurakuntalaisetkin. Eihän voida ajatella niin, että kirkonmies saa nuhdella synnistä vasta sitten, kun hän itse elää synnittömästi. Eihän nuhteleminen ja paheksuminen ole tuomitsemista, vaan eikö se paremminkin ole seurakuntalaisten ojentamista oikealle tielle.
Sama koskee myös vanhempia. Vanhempien täytyy välillä myös nuhdella ja ojentaa omia lapsiaan, vaikka he (vanhemmat) eivät taatusti ole itsekään nuhteettomia. Meillä on aivan tarpeeksi esimerkkejä vapaasta kasvatuksesta, kun vanhemmat eivät välitä ojentaa lapsiaan. Vastuullisuuteen kuuluu myös nuhteleminen. Uskaltaisin väittää kokemuksen rintaäänellä, että kun antaa lapsilleen riittävästi aikaa ja paljon hyvää palautetta, on kanttia myös nuhdella. Ei ole mukavaa nuhdella. Paljon mukavampaa olisi sulkea silmänsä ja todeta, että kyllä meillä on fiksuja lapsia.