Alatiellä ololla ei sovi myöskään kerskata eikä sillä muita muistutella. Jokaiselle on oma tie, kellä suora, kellä monimutkainen mäkineen ja ojanpohjineen.
Kiitos Riitta pohdinnoista ja ajatuksistasi!
Lainasin vain tuon alimmaisen kappaleen, se kolahti minuun nyt eniten.
Toki koko viestissäsi oli hyvää asiaa.
Itse olen nyt joutunut lähipiirissäni aikamoiseen vaikeaan tilanteeseen.
Käydään läpi asioita vuosikymmenten varrelta, kaikkea on ollut, on, edessä on?
Joo, siis tuokin...kun kovin paljon lukee...ja miettii....saattaa mennä yli...
ja unohtuu se että lepo Jeesuksen ristin juurella armahdettuna, pelastettuna, riittää.
Omat ansiot ei koskaan riitä...Vain yksin Jeesus mulle riittävi....saan laulaa minäkin.
Ja juurikin tuo: Meillä on jokaisella oma tie...vaikka toinen sitä haluaakin kommentoida...
Mitenkäs se "Karavaani kulkee" alkoikaan...
"Sinä olet siinä, minä olen tässä, aikamoinen taival takanamme on,
ja matka jatkuu HÄNEN SEURASSAAN....."
Hänen seurassaan.....Kristuksessa yhdessä...luottaen ja uskoen siihen että toinenkin
osaa elää ja etsiä omaa tietään Jeesuksessa...kulkien toisen rinnalla rukoillen, tukien....
lyöntejä ei tarvittaisi...