Olin ja toimin n. 20 vuotta Kansanlähetyksen,H:gin Raamattukoulun
myös karismaattisten liikkeiden parissa.Sain sielunhoitajakoulutksen 1987 Billy Grahamin tilaisuuteen Olympiastadionille.Olin innostunut ja aktiivinen seurakuntalainen.Sain paljon erilaia luottamustoimia palvelutyössä,päihdetyössä,piirineuvostossa ym.
Kuuntelin radiosta Leo Melleriä ja Nokian herätyksen lähetyksiä.Vähitellen
kaikki muu kuin sunnuntaiset Jumalanpalvelukset alkoivat ensin menettää kiinnostustaan.Sitten aloin kyseenalaistaa ennenmainittuja puheita.Karismaatikkojen rukouskokouksissa koin epäjärjestystä,osin jopa
vastenmielisyyttä,melkein pelkoa.Fraasit joita siellä hoettiin vesittyivät.
En halunnut olla enää näiden kanssa tekemisissä.Kasvoin mielestäni uskossani "alaspäin",pelkkään lapsenuskoon,mutta jäin myös yksin.
Keväällä 2007 minua pyydettiin Lahden Herättäjäjuhlille hoitamaan entistä ammattiani,hoitamaan käteisnostopistettä,siis pankkia.
Siellä oli paljon tuttuja lahtelaisia seurakuntalaisia.Koin jo koulutustilaisuuksissa iloa ja vapaudenhenkeä.Meille korostettiin erityisesti
että "Kaikki saavat tulla ", henkiä ei haistella,ulkomuotoon ei katsota.
Sitten tapahtui 7.7. ammuseuroissa,että Jaakko Heinimäen puhuma tuttuakin tutumpi Tuhlaajapoikakertomus,ja siihen päälle Esa Ruuttusen laulama Kahden Maan Kansalainen mursivat yksinäisen lapsen,minut.Olin löytänyt 25 vuoden etsimisen jälkeen kotiin.
Nyt saan olla alatiellä.Omaa pyhitystä en etsi.Armo kannattaa,kannattaa,kannattaa... Toivon että loppuun asti.
