Harry Potter

[Teme]

Lastenkirjasarja se oli Feeniksin kiltaan saakka. Se vielä annettiin tytön lukea 8-v:nä, mutta Puoliverisestä prinssistä todettiin, että saa odottaa useamman kuin yhden vuoden. Feeniksin kilta oli jo siinä rajoilla ja kyllä siitäkin painajaisia tuli, jos illalla luki.

Viimeistä odotellen... sais jo sais jo sais jo.. kuoleeko HP? Vain Hermiot? Vai .... joku muu? Vai kaikki? Päättyykö kaikki hyvin? Alkaako viimeinen vuosi? Vai ei sittenkään? Rowling jätti kyllä tilanteen sellaiseksi, että joutunee kirjoittamaan aivan liian tiiviiksi viimeisen kirjan. Harmi.

Teme

[Cecil]

Oli toi Liekehtivä pikarikin jo mun silmissäni ehkä liian raaka alle kymmenvuotiaalle, kun nuori viaton koulupoika murhattiin raa'asti ilman mitään sen suurempaa syytä. (Cedric)

Ja mitä leffoihin tulee, kirjoihin verrattuna niissä on suunnilleen kaikki väärin, mutta vois kyllä olla vähän vaikeaa yrittää tehdä täydellistä elokuvaa kirjasta mitään muuttamatta tai pois jättämättä, esim. Feeniksin killan kanssa vois tulla hiukan vaikeuksia. Mun mielestä leffat on leffoja ja kirjat kirjoina, omassa sarjassaan molemmat hyviä. (Liekehtivä pikari oli kyllä paras leffoista)

[mies valaan vatsasta]

AAAAAARGH!  :mad:
 En ymmärrä miksi kaikki vouhkaavat niin hirveästi jos joku kuolee Harry Potterissa. Ne kymmen vuotiaat kattoo telkkarissa ohjelmia joissa monet menettää henkensä paljon väkivaltasemmin ja huonommista syistä kuin Cedrick. Ja onhan kuolema ihan luonnollinen aisia. Murhakin tuntuu nykyään olevan aika luonnollinen. (Vaikka ei pitäisi.)
Niin, tuli mieleen, että jos kymmenen vuotias lukee vaikka HOBITIN ja LIEKEHTIVÄN PIKARIN, niin kysyn vaan että kummassa tulee enemmän ruumiita? Niin ja miettikääpä, että Potterit (ainakin viimeisimmät osat) on suunnattu jo pikkuisen vanhemmille kun taas Hobitti noin 5-10 vuotiaille! Pistää miettimään...

[Teme]

No tuota.. Liekehtivässä pikarissa kuoli sentään yksi. Luin kahdelle vanhimmalle (6&8 silloin) Redwallin taruista yhden kirjan. Siinä ruoskittiin kaleeriorjia, käytiin sissisotaa ja vaikka mitä muuta. Mielestäni väkivalta tai kuolema itsessään ei kirjassa ole niin paha kuin muu tunnelma. Feeniksin killassa se yleistunnelma jo meni sellaiseksi, että se tunnelma tarttui. Sitten taas Redwallin taruissa on jatkuvasti optimistinen tunnelma, vaikka niissä tapahtuu paljon hirveyksiä. Kirjan rytmitys vaikuttaa myös paljon tunnelmaan. Redwalleissa usein ahdistavimpia juttuja seuraa sitten huomattavasti kevyempi pätkä ja nostaa esiin lupausta kevyemmästä tulevasta. HP:ssa sitä ei oikein nosteta enää Puoliverisessä esiin. Siinä maalataan vain erittäin synkkä tulevaisuuden kuva.

Lasten kanssa sitten käsitellään kyllä kirjan ainakana ja jälkeen erilaisia teemoja. Sodan oikeutusta, väkivaltaisen johtajan merkitystä ryhmässä, pelkoa, mistä auttamisen halu nousee jne. Hyvä kirja nostaa erittäin monta erilaista asiaa pohdittavaksi.

Teme

[Cecil]

No tuota..  :wink:  Liekehtivässä pikarissa kuoli sentään yksi.

Kaksi, Kyyry seniorkin kuoli muistaakseni, en olis ihmetellyt vaikka siinä olis ollut enemmänkin, luin viimeeksi LPn joskus miljoona vuotta sitten. Mun mielestä LP oli kuitenkin jo sen verran raaka, että en alle kymmenvuotiaan antaisi lukea, ehtii niitä ihmisten teloituksia myöhemminkin läpi kahlata, mutta jokainen tavallaan.

[Johannes]

Minustakin tuon viimeisimmän Potterin yleisilme oli synkkä ja ei jäänyt erityisen iloinen olo lukemisen jälkeen. Juuri ennen loppua kuolee keskeinen henkilö, niin siihen ei oikein riitä tuo lämmin päivä ja kävely rannalla tasoittamaan sitä. Hyvä kirjahan se oli, mutta jäin odottamaan jatkoa...En itse antaisi Potteria ihan pienille. On monta tapaa kertoa kuolemasta ja Potterin tapa ei ollut lapsille paras mahdollinen. Siis että kuoleman jälkeen kirja päättyy tunnelmaan, että nyt me varmaan kuolemme kaikki.

[mies valaan vatsasta]

Siis että kuoleman jälkeen kirja päättyy tunnelmaan, että nyt me varmaan kuolemme kaikki.

Emmekö muka?  :wink:


No ei saisi pilailla vakavilla asioilla... Kyllähän se on niin että oli se aika julma loppu Cedrikille, mutta haluan edelleen rinnastaa Potteria nuoremmille suunattuun Hobittiin. Siinä ne kolme (vai neljä?) armeijaa teurastaa toisiaan ihan sumeilematta siinä yksinäisen vuoren edustalla vaan sen takia että sisällä sattuu oleman vähän kääpiöille kuuluvaa kultaa. (Jonka ilkeä lohikäärme varasti.)
Voldemortilla sentään oli suuria suunnitelmia, vaikkakaan ei kovin kilttejä ja mukavia. Mutta luettuani näitä kirjoituksia, minun alkaa olla aika vaikeaa muodostaa mielipidettä tästä aiheesta...

[Teme]

Minusta HP:ta ja sen Feeniksin kilta ja siitä eteenpäin olevaa aikaa on erittäin vaikea verrata mihinkään. Se tunnelma on vain .... aivan omaa luokkaansa. Puoliverisestä kun näki jo aikuisetkin painajaisia sen ahdistavuuden takia kun taas aika harvasta muusta on tullut painajaisia nähtyä samasta syystä. Tyyli vaikuttaa ihan hirveän paljon. Lemony Snicket: Surkiden sattumusten sarja on teemaltaan sellainen, että kuulostaa erittäin ahdistavalta. Kirjoitustyylitään se kuitenkin on sellainen, että ei ahdistunut lainkaan. En tajua, miten kirjoittaja on saanut niin tunteetonta tekstiä. "Oho. Niiden isä ja äiti nyt vain kuoli ja voi voi.. lapset jäivät orvoiksi." Joku toinen kirjoittaja olisi voinut mässätä tuolla 5 sivua ja saada jokaisen lukijan ahdistumaan ja itkeään valtoimenaan.

Paljon muuten riippuu lapsesta, mitä uskaltaa antaa lukea. Joku toinen lapsi olisi varmasti ollut shokissa Pikarin kuoleman jälkeen, mutta täällä sitä vähän aikaa pohdittiin kahvipöydässä ja se siitä. Jokainen lapsi on erilainen - onneksi.

Teme

[An-na]

Minustakin tuon viimeisimmän Potterin yleisilme oli synkkä ja ei jäänyt erityisen iloinen olo lukemisen jälkeen. Juuri ennen loppua kuolee keskeinen henkilö, niin siihen ei oikein riitä tuo lämmin päivä ja kävely rannalla tasoittamaan sitä. Hyvä kirjahan se oli, mutta jäin odottamaan jatkoa...

Hassua, sillä minulle 6-kirjasta jäi ihan erilainen olo. Minusta kirja oli yleisilmeeltään hyvinkin optimistinen ja humoristinen, itse muistan nauraneeni ääneen useallekin kohdalle. Tähän ei tietenkään nivoudu kirjan loppu, joka oli traaginen ja joka itketti minua kovastikin. Mutta siitäkin huolimatta pidän 6-kirjaa optimistisempana ja valoisampana kuin esim. 5-kirjaa, joka oli yhtä suurta angstia ja pahaa mieltä koko kirjan. Siinä Harry&co olivat vainottuja koko ajan, kaikki oli yhtä suurta väärinymmärrystä. 6-kirjassa päästiin mielestäni ihan uudelle tasolle, kun päähenkilöitä ei pidetty enää pikkulapsina vaan heidät päästettiin aikuisten maailmaan ja siten annettiin luottamusta ihan eri tavalla.

[Johannes]

Niin minäkin tykkäsin siitä alkupuolesta kovasti. Se loppu vain jätti niin synkän olon. Synkin Harry Potter on minusta se, jossa Cedric kuolee, en vain nyt muista, onko se nyt tuo 5, jonka Anna mainitsit vai mikä. Pitäisi käydä kirjahyvllystä tarkastamassa, kun menee numerot sekaisin.

[Cecil]

Se on se nelonen aka Liekehtivä pikari.

[Hanna]

Mun mielestäni on tosi hyvä, että Pottereissa "kirjat kehittyy päähenkilöiden tahtiin" eli sarjan alkupäässä kirjat on keveämpiä ja samalla kun Harry aikuistuu myös kirjat muuttuvat...niin tai siis synkistyminen ja raaistuminen johtuu tietysti Voldemortin vallan kasvusta. Vaikka viimeisimmät kirjat eivät iltasatu-materiaalia olekaan, ovat kirjat onneksi siitä "lempeitä" että asiat saa kuvitella itse eivätkä ne "vyöry päälle" niinkuin esim. leffoissa. Ja lukukokemukset ovat tosiaan yksilöllisiä, omasta mielestäni kamalinta Pottereissa ovat ankeuttajat, sen verran hyvin Rowling osaa masennusta kuvata.

[mannaryyni]

^Faktatieto, minä ainakaan en jaksaisi pottereita lukea, jos jätkä olisi aina 11, tai jos Harry olisi 17, ja maailma olisi sellainen 11-vuotiaan iloinen maailma. Ymmärtäkää pointtini, kiitos (:

[Laura]

Onhan se nyt niin, että jos kyseessä on hyvän ja pahan taistelu, niin jossain vaiheessa homma voi mennä vähän likaiseksi. Useimmat lukijat kuitenkin (kuten minä) ovat kasvaneet hahmojen kanssa, joten maailman synkistymisen ei pitäisi pahasti järkyttää, se vähän kuin kuuluu asiaan.

[mies valaan vatsasta]

Harry Potter on kirja, tarkemmin fantasia kirja, eikä fantasikirjoihin aina kuulu onnellinen loppu eikä varsinkaan onnelliset tapahtumat. Ahdistus, pelko, mutta myös huumori ovat fantasian tärkeimpiä tunteita. Siinä mielessä Harry Potter on, ja ei ole sopivaa lukemista lapsille. Sillä se ei tosiaankaan jätä välttämättä kovin hyvää mieltä, mutta opettaa samalla myös jonkin laista totuutta maailmasta jossa elämme. (Maailma on raaka, julma ja epäoikeuden mukainen.) Se on kasvattavaa, mutta ahdistavaa. Kuten kirjan tapahtumissa, ei myöskään elämässä kaikki aina välttämättä mene hyvin.
Potterit tosin ovat sitä fantasian ehkä leppoisinta haaraa. Se kertoo lapsista joiden maailma ei vielä ole niin kauhean ahdistava kuin kirjoissa joissa päähenkilöinä ovat paljon pahaa kokeneet aikuiset. Melkein mikä tahansa muu fantasia sarja onkin siis ahdistavampaaluettavaa kuin harry potter tai vaikka Surkeiden sattumusten sarja.

Anteeksi jos ajatukseni punainen lanka jäi epäselväksi.  :oops: