Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: 1944 - 28.06.16 - klo:06:43
-
Oravani ovat nyt kahtena aamuna tulleet syönnökselleen klo puoli seitsemäni. Taitavat siemenet pikkuhiljaa loppua, koska oravat liikahtelevat levottomasti ja siirtyilevät pienen matkaa. Kiva näky, kun neljä häntää sojottaa pystyssä heinikosta. Jospa ne jotakin muuta ruokaa löytävät, en aio niitä kesälle ruokkia. Parin viikon sisään Kaariinan mansikkamaalla on syötävää. En tiedä, että kelpaako punainen mansikka oraville. Mehän verkotamme mansikat lintujen vuoksi, mutta kyllä viisas orava verkon reunalta salaa eväänsä löytäisi. Jos meinaisi jäädä kiinni pahaan paulaan, niin puree narun poikki, olen sellaisenkin nähnyt tapahtuvan.
-
Olen samoin vähennellyt pihasiilien ruokkimista, eilenkin satoi jotta matosia piti riittämän, mutta kyllä ne ovat käyneet kääntämässä moneen kertaan ympäri ateriavadit, sille tiineelle katan ja se kävi kyllä syömässäkin. Luonnonravinto olisi niille terveellisempää.
-
Lahtelainen bordrcollie Zip voitti tottelevaisuuden MM;n Moskovassa;
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2283852
-
Toissa aamuna näin hirven menevän tien yli.
Ei ollut vaaratilanne.
Taisi olla edellisvuotinen vasa, nehän tohlailee miten vaan sattuu, kun emot puskee ne pois kun uudet vasat ovat olemassa.
Sanottiinkohan niitä erausvasoiksi, en ole varma termistä.
-
Ja eilen supikoira oli jäänyt auton alle ja kuollut.
Jo oli luonnon oma SOL siivouspalvelu paikalla, eli pari varista atrialla siinä.
-
Toissa aamuna näin hirven menevän tien yli.
Ei ollut vaaratilanne.
Taisi olla edellisvuotinen vasa, nehän tohlailee miten vaan sattuu, kun emot puskee ne pois kun uudet vasat ovat olemassa.
Sanottiinkohan niitä erausvasoiksi, en ole varma termistä.
Ainakin karhulla se on erauspoika. Hurjin matka mökille ikinä koettiin 1977 kesänä välillä Kotka-Vehkalahti noin 40 km seitsemän hirveä menossa tai tulossa auton keulan editse tai suunnistamassa päättäväisenä tien ylitykseen. Ei ennen Kyminlinnaa eli hirvet 35 kilometrin matkalla.
Siis hirvi esiin joka viides kilometri vai laskenko väärin?
Kesällä 1977 niitä pölhöili pitkin saarta eli keskustaa kolmin kappalein ja mahoton miten oli työ saada ne uimaan saareen jossa ei asuttaisi ihan niin tiheään.
-
Esivallan tulee olla tarkkana siinä mielessä, että paljonko hirviä sallitaan maastossa jolkotella. Jokainen hirvikolari on liikaa. Hirvien terve geeniperimä siirtyy vähemmälläkin määrällä tuleville polville.
-
Ainakin karhulla se on erauspoika. Hurjin matka mökille ikinä koettiin 1977 kesänä välillä Kotka-Vehkalahti noin 40 km seitsemän hirveä menossa tai tulossa auton keulan editse tai suunnistamassa päättäväisenä tien ylitykseen. Ei ennen Kyminlinnaa eli hirvet 35 kilometrin matkalla.
Siis hirvi esiin joka viides kilometri vai laskenko väärin?
Kesällä 1977 niitä pölhöili pitkin saarta eli keskustaa kolmin kappalein ja mahoton miten oli työ saada ne uimaan saareen jossa ei asuttaisi ihan niin tiheään.
Noihin aikoihin eteläsuomalaiset hirviporukat muistaakseni valittivat, ettei hirvien ampuminen ollut enää metsästystä vaan teurastamista, kun niitä ei tarvinnut juurikaan etsiä. Melkein niityltä kuin niityltä saattoi käydä valitsemassa saaliin, jos oli onnistunut hankkimaan siihen luvan.
-
Juttu kimalaisten joukkokuolemasta:
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2286718
( ESS antaa vain muutaman lukukerran. Yritä huomena uudestaan jne. )
Vain muutama suuri kimalainen näkyi keväällä aikaisin pihassamme. Sitten ne saivat
jälkeläisiä. Niitä ei ole enää näkynyt. Tuossa lähellä kasvaa niitä myrkky-mesi-lehmuksia ) :'(
-
Siilihän ei saisi kesyyntyä liiaksi kuten ei mikään luontoon kuuluva. Olen mietiskellyt näitä cityeläimiä. Jossakin niille on tuunattu ali- ja ylikulkuja ja Käpylässähän on siileille oma jalkakäytävä. Viinemainitusta en tiedä, mutta niitä muita ne kuuleman mukaan oppivat käyttämään.
Samuel on varsin liikuttava, kai sitten enää puolivilli. Mietiskelen kuinka ne Herra Hugon kanssa mahtavat toisensa kokea, sillä Hugeloinen on kyllä järkiään työntymässä kaappiin kaappiin, mutta Samuel oli tuossa äskenkin ovensuussa terassilla ihan sisälle tulossa.
Tai sitten se vain kysyi aterian perään. Samuel on niitä silmiin katsovia siilejä. Silmät ovat lähellä toisiaan ja kuono aistikas. Yleensä kääntävät pään pois lähestyessä, tämä ei. Samuel viihtyy muutoinkin tuossa ovensuussa käyntikorteista päätellen. Sitä taitavat toiset kaksi säännöllistä illastajaa vähän hätistellä. Horrostuspesä on päiväunikäytössä eli meitä hämäräeläimiä viivyskelee täällä nyt neljä - viisi.
Pihakaniini on kadonnut. Pesimisoikeusharakka poikkeilee, samoin Otto Oravan näin, Onni ja Otto käyvät säännöllisesti tsekkaamassa olisko pähkinää. Talvemmalla tarjotaan.
-
Siilijuttu IS:ssa joka kertoo lopussa siilien ruokinnastakin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001223257.html
-
Siilijuttu IS:ssa joka kertoo lopussa siilien ruokinnastakin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001223257.html
Ohjeet aivan oikeat ja tuo tassua paiskaava siili aika vaikuttava, Herra Hugohan kyllä antaa tassua jos lykkään sormen peitteisiin ja kysyn missä Hugo on, etenkin silloin kun on hereillä mutta viipyvät matoset narskutettavakseen.
Siili on konstikas kappale. Se on joinakin vuosina uhanalainen, välillä kanta elpyy suojeltavaksi mutta huonosti pärjää itsestään joten kehottavat ravitsemaan ja tarjoamaan vettä ja nämä citysiilit ovat luulen melko tottuneita ihmisen seuraan
Juuri Siilien ystävät -sivustolla käydään keskustelua tuosta ruokkimisesta, sillä välillä pitää mutta välillä täytyisi ote hellittää koska sirkat sun muut ovat parempaa ravintoa kuin liotetut kissanraksut tms. Niitä pitäisi avustaa alkukesästä, heinäkuun alussa, alkusyksystä jotta lihovat horrostuskuntoisiksi, tiineinä, synnyttäneinä eli pää menee pyörälle siinä milloin siis ei.
Itseäni huvittaa kun en tiedä niin en ja olen lopettanut nyt miettimisen. Muuan käyttää terassillani olevaa horrostuspesää päiväunipesänä, olettaisin että sama kuin horrostikin siinä, se tupsahtaa eteisen suusta määrättynä aikana ja tulee kopistamaan ovea, toinen puolestaan ryömii säännöllisesti portin alta ja unii ilmeisesti piilossa kukkalaatikon alla ja sillä on aivan samat otteet. Täytyy kattaa molempiin päihin terassia, sillä ne tappelevat muuten.
Eilen kuulin ensi kertaa sitä siilin tuksutusta, kun oli jostakin huonolla tuulella tämä. Se on juuri kuin pieni veturi. Ateria oli katettu sinne toiseen päähän, käyty ovensuusta esittämässä kommenttikin, mutta ei kelvannut, tämä rytisytti oven kamanaa ja sanoi ihan selvään tuktuktuktuk. Sen tiedän että jostain on siili silloin äkeissään, ja useammin naaras kuin uros. En ole käännellyt näitä jotta tietäisin kuka mitäkin on.
-
Jotenkin kaipaan Onni Otto ja Oswald Oravaa joskin ne hajottivat puutarhan mellastaessaan ja juoksentelivat sisällä myötäänsä, olivat kai samasta poikueesta. Pidin siitä, että ne poikkesivat pitkin talvea hakemassa ikkunan raosta pähkinänsä.
Orava säleiköllä oli kuin koriste. Ne istuivat siinä usein vain tähyilemässä maisemaa.
Sen huomasin tänä kesänä että matalapaine kerryttää tänne tilapäissiilejä, viime kesänähän ne vasta saapuivat, mutta oravat vasta hurjia olivat. Ennen jotakin elokuista myrskymatalaa niitä riitti viisi kuusi tuossa tappelemassa ja haukkumassa ihan vain toisiaan. Hirmuinen meteli.
-
Tässä kuvasarja oravien ystäville. Poikanen on pieni mutta paksu pötikkä jolla ei ole vielä häntääkään.
http://www.kuvakuja.fi/node/272960?album=272966&merge=1
-
Tässä kuvasarja oravien ystäville. Poikanen on pieni mutta paksu pötikkä jolla ei ole vielä häntääkään.
http://www.kuvakuja.fi/node/272960?album=272966&merge=1
Voi se on soma. Olen kaiken kesää haaveillut siilinpoikasista sillä nuo ihmisten nikkaroimat horrostuspesät hyväksytään useasti synnytyspesäksi mutta se kookas vierailija jonka kyljet ensin pullottovat ja nyt näyttävät olevan hieman kuopalla ratkaisi kyllä toisin. Muuten olisi jo vilinää.
-
Tässä kuvasarja oravien ystäville. Poikanen on pieni mutta paksu pötikkä jolla ei ole vielä häntääkään.
http://www.kuvakuja.fi/node/272960?album=272966&merge=1
Voi mikä rakkauspakkaus!
Aivan ihana otus kerrassaan. :icon_lol:
-
Luin leivänpaahtimen käyttöohjetta, kun lehdelle ilmestyi ötökkä. Sanoi sille, että mene kottiis. Siinä se kuitenkin jökötti aikansa ja lähti sitten vipeltämään reunaa kohti. Aikoi mennä lehden alle. Sanoin, että älä sinne mene. No se totteli. Alkoi tulla minua kohti. Kysyin, osaatko lentää. Suosittelin sen olevan nyt kätevä tapa liikkua. Ei se kai osannut. Asettui kuulokkeiden liitännän juureen, josta tapasin sen seuraavana aaamuna.
-
Siivosin vallan riehaantunutta terassiani, siellä kun olen tuskitellut kasvavan kaikkea kaaoksessa ja sikinsokin sekaisin kun livahti pieni siili pensaikossa. Nuo suuret ryökäleet eivät päästä niitä aterioimaan ja koska taisin hoksata pesän niin kiidätin sinne ateriavadin.
Muuan seurasi minua terassille. Se lienee sama kesy joka tulee toisin ajoin iltapuolella ennen muita ja katsoo silmiin. Arka se on, mutta jotenkin sain touhuta rauhassa vaikka se siinä taustalla pisti kissanhyytelöä poskeensa.
Taidan siirtää tuon ruokinnan ulkopuolelle jos se onnistuu, nuo käyntikorttien kuuraamiset ja kärpäsparvet minua, sen myönnän, puuduttavat. Ollapa pihamaa, ruokkisin mitä tahdon. Tavallaan on, kyllä. Nyt vanhemmat vain muutama vuosi sitten olivat jyrkkänä. Ei, he eivät halua meitä mökille. Ei millään ehdolla eikä sopimuksilla. Minun kesti oivaltaa, he raivasivat tontin kahdestaan ja rakensivat mökin samoin ja joskin me vähän autoimne se oli heidän projektinsa. He mahtavat hyvästellä kahdestaan jotakin joka kuuluu erityisesti heille. Siellä saa olla rauhassa vanhuudenäreä, unohdella ja väsyä ilman että kukaan toinen on läsnä, vain hän jonka kanssa kerran varsin nuorena aloitettiin elämän matka.
Ja minä kun suunnittelin sinne Suuren Arboretumin. :'(. Puu kerrallaan ja ylläriksi männynjuuresta clematiksia ja sellaisia. Auringonlatauslyhtyjä. Vaan jotakin hyvin liikuttavaa on tuossakin eli en enää ole edes kysynyt sopisiko.
-
Pienempikokoisten siilien ryhmä omaksui nopeasti varhaisemman tarjoilun idean, tosin ovat tarmokkaasti kiipeämässä yli kynnyksen sisälle ja siinä kulkee raja sillä asuntoon päästäminen menee nyt kun ovat terveitä kesyttämisen puolelle. Parempi kun vähän enemmän pelkäisivät ihmistä, tosin siili elää niin suurten ja erottelevien hajujen maailmassa että ne kai osaavat nyt olla pelkäämättä tämänhajuista ihmistä.
Nukuin ehkä helteestä johtuen mahdottoman sikeästi ja mahdollinen puhina ja tuksutus jätti herättämättä vaikka yleensä herään täydentämään ateriavadit. Yksi niistä isoista on lisäksi omaksunut tavan ryskyttää kynsillään kynnystä, siinä kun on suojana peltiliuska, juuri se joka pitää ihan vuoropuhelunakin höyryveturimaista ääntä. Koetan opetella sitä ja toissailtana kävimme keskustelun, minua kiinnostaisi mitä puhuimmekaan mutta jotakin selvästi koska siili siinä pitkään vastaili ja selitteli.
Lapsena maalla opettelin samoin oravan naksutuksen ja eräs joka tosin aloitti jatkoi pitkään naksutusta, mutta kuunteli välillä mitä sanottavaa vastapuoli keksii.
Herra Hugon kylvetys sujuu paljon vähemmin kyynelin, kun suussa jo valmiiksi on kuore. Ehkä se vain ei halua pudottaa sitä.
-
Istuskelen tässä ovella ja ihmettelen mikä rapisee. Piensiili on viettänyt aikaansa ja harskeli kenties murkinaa vaikka sen pitäisi olla syvässä päiväunessa. Vammaa siinä ei näy eikä se rapsuttele itseään.
Tämä on jälkeen syöttöaikaa jotta saavuttavat sen horrostuspainon, tuolta puuttuu arviolta puoli kiloa joten syö siili syö, Leena antaa ruokaa ja vettä.
-
Perhosiakin on tullut tunnistelluksi. Suruvaippa on suurin nähdyistä. Sen lisäksi on havaittu ainakin nokkosperhonen, nokiperhonen, hopeatäplä, kaaliperhonen, auroraperhonen ja sitruunaperhonen. Täsmällisempi määrittely ei ole lentävistä siivekkäistä onnistunut.
Sientä rappusten edessä popsinut ukkoetana on merkittävin tavattu nilviäinen.
-
Mikähän mahtoi olla tämä. Siivet mintunvihreät ja niissä emaloitu kiilto. ei ennen nähty. Kaaliperhosen kokoinen.
-
Selasin Euroopan hyönteisopasta ja päädyin ehdottamaan isomittaria:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isomittari
-
Selasin Euroopan hyönteisopasta ja päädyin ehdottamaan isomittaria:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isomittari
Muistuttaa! Kiitos!
-
Tänään on ollut hautova ilma, ja ehkä siitä johtuen saimme invaasion muurahaisen näköisiä lentäviä hyönteisiä näille main. Eivät ole kaalikoita eivätkä leppäkerttuja, niistähän on havaintoja runsaasti.
Mustia, kekomuurahaisen kokoisia ja pitkähköt siive niillä on. Kävivät kiinni, mutta eivät pistä.
Matin vaatteissa yksi tuli sisälle, en tutkinut tarkemmin, sillä se oli jo tapettu ja ihan mäsänä.
-
Me nimitimme tuollaisia lentomuurahaisiksi sillä niitä vaelteli joukoittain kesäisin Enäjärvellä. Se on siellä, ei niin kamalan kaukana teiltäpäin. Joka kesä niitä ilmestyi elokuussa vaeltamaan parvittain mutta tuo nimitys on varsin kotitekoinen. Kävelevät tai lennähtelevät.
Siilimeteli yöllä. Toinen kyyhötti aivan ovensuussa ja toinen piti vimmattua puhinaa kauempana. Hiljeni kun vääntäydyin kattamaan yhden ateriavadin vielä. Matto oli pakko pestä, olisi se tosin muutenkin ollut pakko pestä.
-
Varmaankin olivat lentomuurahaisia, mutta muistikuvat mökin peltikatolta ja siitä sateen ne huuhdottua sadevesitynnyriin ovat paljon pienemmän kokoisista.
Löysin Wikipediasta kuvia lentävistä hyönteisistä, ja lentomuurahainen sieltäkin oli eniten näköinen.
Nyt niitä ei näy, mutta ampiaisia on p a l j o n. Olimme satamassa kahvilla, mutta ne kävivät iholleni kun diapeetikkona olen makea.
Matti söi sokeroitua munkkia, mutta eivät se munkista eikä Matista välittäneet.
En ole ihan niin allerginen ampparin pistolle kuin äiti oli. Hänen piti mennä polille piikille jos sai piston.
-
Meillä on ampiaispesä ulko-oven yläpuolella jossain siellä rakenteissa. Kelju tilanne, kun tulee arvovieraita kylään. Häätöhommiin on huomenna alettava.
-
Keskusteluumme liittyen;
https://www.youtube.com/watch?v=T9JKCoxn2wc
-
Yksi aamu meni kauris tien ylitse.
Toisena hirvi toilaili tien yli.
Ei onneksi vaaratilanteita ollut.
-
Neitoperhoset ovat ilmestyneet ilahduttamaan meitä edellisten lajien lisäksi.
-
Aamulla oli tien varressa peura koivet suorina ja kaksi autoa siinä, mutta eivät tarvinneet minun apuani eli jatkoin matkaa.
Ja ilmesesti tumma pieni nyrkin kokoinen rusakon poikanen juoksi pusikkoon.
-
Täällä meitäkin melko lähellä tavattu karhu pääsi tiensä päähän Vääksyssä;
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2293310
-
Hugeloinen on sitten jo vuoden vanha siili. Ehkä sen syntymäpäivän sijaan juhlimme siilin kotiinmuuttopäivää kakuin ja siilimäisin muin tarjoiluin. Näihin aikoihin varustauduin hankkimalla tarpeita ja välineitä.
Erään silloin ostetuista leluista se on retuuttanut yön tunteina toiselta puolen residenssiään ateriointihyllyllensä mitä ihmettelin jälleen kuinka. On hyvin hauskaa että Hugolla on puuhaa :) sillä se ei ainakasn ajankohtaisesti välitä olla sylisiili. Onhan se jo aikamies.
-
Täällä meitäkin melko lähellä tavattu karhu pääsi tiensä päähän Vääksyssä;
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2293310
Karhua ei voitu päästää Vääksyyn, kun siellä oli Anianpellon markkinat vuotuinen suurtapahtuma ja satoja henkiä ulkoilmassa.
-
Kyllä. Luin juuri ESS;stä että kun tieto karkun kaatamisesta levisi Vääksyyn seurasu ulkona koiraruuhka ja lapset tulivat ulos leikkimään.
Tyttäremme asui aiemmin siinä Rantakulmantiellä jota myöten se tallusteli kohti Tallukkaa. Tallukka oli maahanmuuttajien majoituspaikka. Olisi heillä ollut aitiopaikat jos karhu olisi sinne asti päässyt.
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2293396
-
Illan tullen saapuu täpinöissään toinen ulkosiili aterialle juuri täsmällisesti katoin ateriavadin kun se juoksi paikalle. Myöhemmin saapuu myöhäisemmin liikehtivä väki.
-
Voi surkeaa eilistä iltaa. Huomasin liian myöhään, ei ruoanmurua ulkosiileille. Yritin tarjoilla Hugeloisen kallisarvoisia ulkomaalaisia matosia mutta nämä kävivät kääntelemässä annosta ja poistuivat tuhahdellen.
Meni yö flunssaisena valvoskellen ( koulut alkoivat) mutta iltaa kohti olo helpottaa ja rämmin tuon erheeni korjaamaan. Roudasin kotiin monta pakettia ja siksi luulin että totta nyt joku vielä jäi avaamatta. Ei jäänyt.
-
Eilen illalla näin kaksi mäyrää lyllertävän tien yli.
Olen ennenkin nähnyt luonnossa, yhden kerran joskus aikoja sitten.
-
Hugelo tulee taas mielellään hetkiseksi syliin. Hankala kyllä se on vaihtanut olkapäätä ja siitä on hankala pitää kiinni vasemmalla kädellä. Jos se olettaa putoavansa tai jos asento on epämukava se ottaa sormeni suuhunsa ja nipistää. Sitä tapaa siilillä ei tulisi olla mutta kuinka kasvatat siilisi- opasta ei ole. Musiikkia se kuuntelee selvästi yhä mielellään. On aivan hiljaa ja puhaltelee ja maiskuttelee mistä tiedät, siilisi viihtyy.
Terassilla poikkeaa uskollisesti ainakin Samuel Siili. En millään jaksaisi nousta pimeässä täyttelemään ateriavateja myöhäisempien pistäytyjien varalta.
-
Neitoperhoset ovat ilmestyneet ilahduttamaan meitä edellisten lajien lisäksi.
Minulla on tapa pitää makuuhuoneen ikkuna auki, koska haluan nukkua viileässä. Parempi ja pitempi uni. Kaksi vuotta sitten syksyllä, makuuhuoneeseeni tuli talvehtimaan kolme neitoperhosta. Ajattelin, että ne tarvitsevat ruokaa ja laitoin heille sokerivettä pienessä kulhossa. Ei kelvannut. Keväällä tapahtui ihme. Yksi neitoperhosista oli elossa vielä talvehtimisen jälkeen ja lähti maailmalle toukokuun lopuilla.
-
Tässä on lenkkikaverini Selma. Hän on exvaimon, mutta pidän koiraa kuukausia/vuosi. Selmasta on tullut kovin rakas minulle. Olemme kolunneet lähimain koko Turun noin viiden kilometrin säteellä. Selman voi jättää melkein minne tahansa Turkuun ja hän osaa kotiin. Selma tietysti noudattaa samoja reittejä exvaimon kanssa, joka ihmettelee, minne koira häntä härkäpäisesti vie. :)
-
Themis
2000 - 2016 R.I.P
http://chien.ouest-atlantis.com/images/braque-du-bourbonnais-4020.jpg
-
Themis
2000 - 2016 R.I.P
http://chien.ouest-atlantis.com/images/braque-du-bourbonnais-4020.jpg
Itken kanssasi.
-
En ole koiraihminen...mutta kun katsoin tuota kuvaa, luin Riitta-mummin kerrontaa
perheenjäsenestä...niin hiljaiseksi vetää...
Jaksamista!
-
Luontokappaleeseen niin kiintyy. Itse en kestänyt koirani kipu-ulinaa.
Teimme intervention sen johdosta.
R-M muistele koiranne hyviä hetkiä!
-
Voi että.
Lemmikkiin kiintyy.
Muistot jää sitten lopulta jäljelle.
Monet muistot.
-
Kiitos elämästä, Themis
https://youtu.be/soGmsCYpI3k
-
Kertun kuoltua minua ensin itketti ja sitten lohdutti mielikuva entisten koiraystävieni iloisesta laumasta, johon sekin nyt sai liittyä. Saahan sitä tällaista kuvitella!
-
En voi vielä puhua etenkään kaikesta kauniista koiramme kanssa tai alan itkeä.
Itku on kyllä Jumalan lahja kipeälle mielelle.
Tämän aamuinen lähtöhetki oli merkillisyyksiä täynnä. :'(
Kiitos !
-
Osaa ottaen. Ystävän menetys on aina vaikea asia.
-
Kiitos sanoistanne !
Äsken pidimme muistohetken tylleröille vanhmpineen, heiltähän Themis meille tulikin viitisen vuotta sitten.
Lotta oli todella surullinen ja osaanottava. Tytöt tekivät kolme vesivärityötä Themiksestä. Martan , pienemmän tytön työ oli liikuttava; Kaksi mustunutta möhkälettä istuu punaisen pilven päällä ja pilven alla ihmiset ( ilmapalloja muistuttavat ) vilkuttavat.
Kysyin miksi koirat ovat mustia, nehän olivat vaaleat . " No nehän on kuolleita!"
...
Nyt voin itkemättä puhua koiramme kuolemasta. Tämän vuoden ajan sen vointi alkoi taantua, ja sen ne labrakokeet ja löydöt ultrassakin kertoivat.
Ruoka ei enää kuukauteen maittanut ja viimeiset kolme päivää se oli ravinnotta. Vain Pedigeen hampaiden hoitoon tarkoitettu puruluu kelpasi.
Viime maanantaina aamulla aikaisin oli päätös valmis. Näin, että T ymmärsi mistä me puhuimme.
Hyvästelin sitä hellimmin tunnin ajan, itkin ja silittelin ja syötin kolme puruluuta.
Kun Matti puki päälleen T meni tuulikaappiin odottamaan. Sitä se ei koskaan ennen tehnyt, vaan odotti eteisen matolla maaten. Se ei jaksanutkaan enää seisoa, vaan makasi aina meidän lähellä. Ruokapöydän vieressä se odotti meidän syömisen ajan makuulla, mutta ei itse syönyt.
Myös klinikan ovella se ei enää vastustellut, kuten aina teki kun sinne oli asiaa.
Rauhoittavan saatuaan se laski päänsä Matin kengälle, ja sitten matka alkoi...
Kotona orkideani avasi ensimmäisen nuppunsa.
-
Koirista on moneksi. Tämä ei ole hupijuttu, Oopperassa on auki virka koiralle, koiranvirka.
http://yle.fi/uutiset/3-9230945
Minä olen ollut näyttämöllä hevosen kanssa. Kesäteatterissa se onnistuu hyvin. Heppa tuli Hennalasta ratsujääkäripataljoonasta hoitajansa kanssa. Sotapojasta tuli tuttu muutamaksi vuodeksi, heppaa en sen koommin tavannut.
-
Jos tämä on se osa missä koira on mukana, niin voi koirankorvaparkaa !!
https://youtu.be/SKV9f3X_fhM
-
Matkallamme huomasin, että supikoirille liikenne on yleisin tuonen viita. Oli muutama nuori ketunpoikanenkin päässyt hengestään. Jos asuisin siellä alhaalla, niin hommaisin taas mäyräkoiran ja kulkisin sen kanssa tutkimassa asfalttiteiden alitse menevät rummut. Niissä supit elelivät ainakin Kuopion seudulla. Kehitin yhdenmallisen taktiikan ja olimme - koira ja minä - kova aisapari, vaikka itse kehunkin :003:.
-
Suren Themistä. Olen paljon akatellut Hugelon lyhyttä eliniän ennustetta, ja miettinyt mitä se tulee olemaan, löytää Hugo kaapistansa vainajana. Se ei tule näyttämään että mikään on vialla, se vain kätkeytyy ja kuolee pois. Minäkin ajattelen meidän lukematonta lemmikkilaumaa rajan takana ja kuvittelen siellä sitten Hugelon tassuttavan taivaallisessa juoksupyörässä släpsläpslämps......
-
Themis oli kuollessan jo 16-vuotias. Se laskettiin tyttärentyttären ripillepääsystä, jolloin hän sai Themiksen lahjaksi. Ida on ny 30 ja puolivuotias.
Tämä rotu elää keskmäärin 12 - 14 vuotiaiksi.
Themiksen elämän alku ei ollut auvoinen, mutta koheni keskipäivään ja parani iltaa kohden.
Hän itse oli valmis lähtemään. Se yllätti minut kuinka hän se osoitti.
Sairauksia oli, sisäelimet jo vialliset, ja hän alkoi haista. Hän suostui kuolemalle.
Kauniit muistot jäivät meille. Vapauteen on vielä tottuminen. Kun tulen ylhäältä alakertaan, osuu katse ensimmäiseksi sille sohvalle joka oli Temin käytössä.
Rekipeitto joka sohvaa suojaa pitää tiukasti kiinni koirankarvoista. Ne eivät lähde edes imurin voimakkaimmalla imulla.
25 viisi koiravuotta on nyt takana, uusi elämäntapa on nyt opittava.
-
Olen pahoillani, kun kirjoittelin yllä kornia tekstiä valtavirran asiayhteyteen.
-
Herra Hugo aiheutti minulle järkytyksen toisensa jälkeen. Kuinka säädyllinen siili sillä tavoin kesken hyvän illallisen kaapataan kylvetettäväksi? Se jo kävi sylissä! Mutta ah uh huh, se haiskahti! Hugo ei pidä nuutoksista, se pestään aivan oikein ennen ateriaa ja kalasia tarjoillen!
Ja kun se vihdoin viimein tyyntyy järkytyksestä se ryömii viltteihinsä ja torkahtaa, eikö tuo sama hyväpaha tule ja karista sen suorastaan lattialle!
Voi että minä järkytyin. Hugelo harvoin unii ihan kaapinovella, mutta piiloutuu fleeceihinsä tehollisesti, ja vielä eilen olin ihan järkyksissä. Iltasylihetkessä me sovimme menneet ja hugelo sai ylimääräisen matoannoksen ja sille laulettiin moneen kertaan " Uniuni, siilukkani" ja " Hugo paras siili on" ja " Kun ihmusvalot sammuvat" ja illalla tyyntyi viimein emäntä kun kaapista kuului tyynnyttävä jynksjynksjynks, hän kun juoksi pyörässään.
-
Osanottoni Riitta-mummille. En ollut tätä ketjua huomannut hetkeen lukea, huomasin tapahtuneen vasta nyt.
Äitini kanssa juttelin eilen pitkästä aikaa, hänen ei enää ollut tarkoitus ruokkia siilejä, mutta kesällä oli käyty kysymässä, olisiko hänellä näyttää luonnonvaraista siiliä Amerikasta asti saapuneille vieraille. Lupasi järjestää ja kohtahan niitä taas oli pihassa, vieraat tulivat jonakin sateisena iltayönä ja saivat luontoelämyksensä. Pakkohan ruokintaa sen jälkeen oli jatkaa, kuulemma vieläkin ovat pienimmät käyneet tankkaamassa. Isommat häipyvät talvenviettoon jo aikaisemmin. Lisäksi äitini oli ruokkinut lentokykyisiksi neljä jo pesästä lähtenyttä mutta ilmeisesti emonsa menettänyttä varpusta.
-
Kiitän. Kaunis ele ' kissaihmiseltä' koiraihmiselle. :039:
-
Eiköhän se aika samalta tunnu rakkaan kaverin menetys, oli laji mikä tahansa.
Minulle taitaa tulla kuun lopulla taas lainakissa useammaksi viikoksi.
-
Vertaisin kissa- ja koiraihmiset katolisiin ja luterilaisiin. :003:
-
Vertaisin kissa- ja koiraihmiset katolisiin ja luterilaisiin. :003:
Onko piru katolisille musta kissa, joka kulkee tiesi yli ja luterilaisille kahlekoira, joka hätistää sisälle Jumalan valtakuntaan? :003:
-
Entäs siili-ihmiset....
Herra Hugo hämmästytti minut jälleen kerran. Jos on sattumaa niin sattuu liian usein. Hugelohan on sylisiili, perehtyy mielellään kasvoihini ja rakastaa yhteistä kiikkutuolissa istumista. Tietysti sillä toisinaan on siilityylistä omaa menoa mutta se ilmoittaa, nyt ei sovi.
Sen sijaan Hugeloinen ei näyki. Ei pure. Vain jos minulle on tulossa kohtaus, se nipistää hyvin varovaisesti sormesta eikä juttele jos sitä yrittää syliin. Se vain siis ottaa sormen suuhunsa ja that' s that.
Toissailtana niin kävi ja eilen tuli kohtaus. Mitähän se huomaa? Siilin hajuaistin pitäisi olla vallan tavaton, 400x koiran tai jotain. Ikinähän se ei pure niin että sattuu mutta noin niinkuin näyttää hammasta.
-
Siili taitaa olla enkeli eikä piru.
-
Siili taitaa olla enkeli eikä piru.
Herra Hugo on arkkisiilienkeli. Se on juuri sylisiilinä mitä ihmeellisin tutkiva siili.
-
Joku outo pudottelee saunan ylisiltä villoja maahan sellaisina tukkuina. Maassa ei ole jälkiä, että ei liene orava tai kärppä. Pikkulinnut ehkä, kun oli ne kovat pakkaset, niin tekivät räystään alle kulkureikiä? Haravoin roskat keväällä pois.
-
Iilukan tassut täytyi pestä ja se on nyt loukkaantunut siili. Jos joku keksii tietää tai älyää miten lepytetään pahastunut siili, hän ilmaiskoon tietonsa. Kalanen ei sovi, sillä Hugeloinen yhdistää sen jo kylpyyn! En syö tuota ennen himoittemaani, siis.
Nyt se vain tutuhuhuuuuh! Tuhtuhuhuhuh, uhuhuh, tuh, tuh! TUH! Uhhuh! Mitä pahaa minä tein, että minun käpäläiseni sillä tavalla veteen... Säädyllinen siili peseytyy hiekassa, huh!
-
Käyn aina joskus kurkkaamassa foorumisti mt;n twitteriä, sen minkä rekisteröitymättä voin, ja tänään sieltä löysin hauskan uudelleen tviittauksen.
10-vuotiaan pojan kirjoitus lehmästä. Tule ja puserra ! ( utareesta :003: )
http://www.maaseutumedia.fi/10-vuotiaan-pojan-tietoa-lehmasta/
-
Onkos täällä kissanpentujen seuraajia? http://nutiminn.is/kattarshians/
-
Metsäkauris ja sammakot ovat tämän päivän eläinhavainnot. Linnuista mainittakoon kurki ja joutsenet.
-
Leppäkerttu sisällä, mantukimalainen kukkapenkin kimpussa, varis ja västäräkki pihanurmikolla.
Satamassa sadottain lokkeja ilmassa, oli niiden lounasika, vaikka oli niitä aallonmurtajillakin.
Kymmenittäin koiria ulkoilemassa.Naapurin suuri samojedi ontuu.
-
Sitruunaperhoset unohtuivat. Näin kaksi.
-
Samat unohtuivat. Siruunaperhonen, valkoinen perhonen, ja kaukaa näkemäni nokkosperhonen tai neitoperhonen.
Orava etsi pihalta variksen jemmoja. Klaus vie aina ensin leivänpalat piiloihinsa ja lopuksi syö muutaman palasen.
-
Olkaa ylpeitä siitä Hyvinkään Riihimäen suunnan isosta karhusta. :039:
-
Kohta tulee Yle1:ltä lähetys Viikin koetilan lehmien laitumellelaskusta. Ammuuu klo 10.45 ja jatkuu uutisten jälkeen.
-
Latasin kissanruokajutskan naksuilla ja toiseen kuppiin hyytelökissanmuonaa.
-
WWF:n norppakamera. Eipä ole norppia näkynyt.
https://wwf.fi/norppalive/
-
Lehtokotilo. Piha ilman jalan alle rusahtavaa kotiloa on kuin pilvinen päivä.
Keräsimme kaksin noin 500 kpl etikkaveteen.
Naapurin isäntä käyttää tuhkaa samaan tarkoitukseen. Hän kierrättää sitä grillistään puoli ämpärillistä tähän tappotarkoitukseen. Tuhka pitää kuulema olla kuivaa jolloin elukka tukehtuu.
-
Yhdeltä naapurilta peurat söivät 500 tulppaanintainta. Narsisseihin ne eivät koske
-
Terveyskeskuksen odotustilassa naapuri kertoi menneensä maanantaina metsäänsä puita kaatamaan. Hän huomasi, että noin viiden metrin päässä olevassa pusikossa on joku iso eläin arvellen sitä hirveksi. Hän vetäsi moottorisahan käyntiin peloittelutarkoitukassa. Eläin ei ollutkaan hirvi vaan karhu säntäsi puskasta pakoon. Täällä on pyörinyt viimeaikoina karhu, joka on useammassa riistakameran kuvassa.
-
Teimme Matin kanssa kahdestaan käynnin Yli-Marolan kotieläinpihassa. Se on ollut aiemmin ystäväni ja sotilaskotijaoston pj. Kyllikki Marolan koti, jossa olen myös kyläillyt.
Marolan talo on aikoinaan ollut Lahden torin laidalla. Siitä alkoi tulipalo, joka poltti keskisen Lahden kaikki talot. Piikaa pidetään syyllisenä huolimattomasti hoidetun tulen takia.
Nyt 4H-Yhdistys on jo kauan hoitanut tätä rautatien sivussa sijaitsevan maatilan pihapiiriä, jossa kaikki vanha on säilynyt, talo, navetta, talli, aitat, lato ym.
Minipossu Terttu on iältään jo 18 v, se on asunut kesät Marolassa 15 vuotta. Muu karja vaihtuu . Alpakat ovat uusimpia. Kanat ovat nuorikkoja, eivät vielä muni. Aasit ovat saanet ison tarhan tien toisella puolella.
Suosittelen, etenkin lapsiperheille jotka käyvät Lahdessa.
http://2.bp.blogspot.com/-v5Y4Ezho8jM/VaWJzlq4v1I/AAAAAAAAA9Y/xydp7Ius7KA/s1600/IMG_2189.jpg
http://3.bp.blogspot.com/-eVwhXwYAj48/VaWHhpu8FEI/AAAAAAAAA58/WW5qlCvRIbE/s1600/IMG_2029.jpg
http://www.omalahio.fi/kuvat/Marola%202014.jpg
http://www.ess.fi/incoming/img2372248/fe3o31/ALTERNATES/w980/1682335.jpg
-
Hyttyset ovat saapuneet :-\. Olin jo ehtinyt unohtaa, että Suomen kesään kuuluu olennaisena osana sellainenkin riesa, kunnes eilen illalla pihatöitä yrittäessäni sain kunnon muistutuksen. No, onpa linnuille ruokaa (lopulta täällä on tervapääskyjäkin; lienevätkö tulleet hyttyjen perässä). Onneksi kotoa löytyi viime kesän jäljiltä karkotetta ettei tarvinnut kauppareissulle enää lähteä. Mutta tämä haisee niin väkevältä, että on pää kipeä enkä pysty aistimaan mitään kesän omia tuoksuja. Vanha kunnon pikiöljy olisi siinä suhteessa mukavampaa; väkevä hajuhan siinäkin on, mutta miellyttävämpi.
Tuntuu, että iän myötä hyttystensietokykyni on laskenut. Paukamia tulee ja syyhy on ankaraa.
Keksin sellaisen tuoteidean kuin yhdistetty hyttyskarkote ja aurinkosuoja. Miksei niitä voisi saada samasta pullosta?
-
Iltapäivä-askareena järjestelin irrallisia valokuvia nippuihin aiheiden mukaan. Oman kasansa muostivat eläimet.
Meidän kolmesta koirasta on eniten kuvia Bassosta, sitten tyttären isoista villakoirista ja hevosista.
Porkkolan lehmät ja vasikat ovat myös edustettuina, kuten Matin kaatamat hirvet ja peurat.
Kalakuvia on eniten. Kaikki lapsenlapsemme poseeraavat saamiensa, tai vaarin pyytämien haukien, lahnojen ja ahvenien takana. Kala näyttää suuremmalta kun sen ojentaa kuvatessa lähelle kameraa. :003: Todistan, että suurin lahna painoi 4, 7 kg.
Kuuden kilon hauki pienen Oton kännyssä on yhtä pitkä kuin poika.
Suvun taloissa on kyllä kissojakin, mutta yhtäkään kuvaa en niistä löytänyt.
Lintuja esustavat ammutut sorsat, teeret, pyyt ja metso.
-
Nuoret hirvet tuntuvat toikkaroivan sielä täällä, mökiltä tullessa kaksi hirvenvasaa oli tien vieressä aterialla, onneksi eivät tulleet tielle, ei tarvinnut äkkijarruttaa. Jossain iltapäivälehdessä oli kuva tielle pyrkivästä hirvestä, onhan se uljas eläin luonnossa, mutta vaarallinen motarilla.
-
Mekin näimme Hämeenlinnan eteläpuolella hirviaidan takana kaksi hirveä, jotka juoksivat palan matkaa meitä pakoon aidan suuntaisesti. Sitten älysivät kaartaa pellolle ja pysähtyivät.
Supikoira on nyt julistettu EU:n tulokaslajiksi, myös piisami. Piisami ei pärjää niillä alueilla, missä sitä vihollinen alkaa vainota ( kettu ja supi ). Supikoiran rajoittaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta minulle, sillä se mennä viipottaa jo Lapissa asti tultuaan ensin Karjalan kannaksen kautta joskus 60-luvulla Suomeen. Ensikosketukseni supiin tapahtui metsästystilenteessa v 1973. Aktiivimetsästykseni loppuaika meni supin vainoamiseen.
Velivainaja tarhasi mm suomensupia. Sellainen turkislakki on muuten lämmin, nimim. "kokemusta omaava".
-
Eilen Orimattilan matkalla näin ainakin kolme yliajettua supikoiran pentua. Varis oli aterioimassa yhdellä.
Meillä oli mökillä loukkupyynti niille. Kalaa syötiksi, saanti oli varma. Ne ovat todella lisääntymiskykyinen laji. Ruoaksi kelpaa lähes mikä vaan. Meillä oli ennen mökillä maakuopassa ruokia, ja ne pääsivät niihin käsiksi vaikka kansi oli melko vahva. Sen jälkeen M alkoi niitä pyytää.
Kerran oli loukkuun mennyt sarvipöllön poikanen. Se selvisi siitä elävänä.
-
^
Olen kirjoittanut ennenkin, että Matti on toimen mies. Jos jokainen mökkiläinen pitäisi supeille ja minkeille loukkua, se olisi iso asia.
-
Kiitän Matin puolesta ! Onhan hän sellainen mies jolla pysyy lapio, kirves, moottorisaha ja hirvikivääri kourassa. Maalaistalot kasvattivat ennen näitä, talonrakentajaia, jotka tuovat ruokaa metsästä pöytään. Alkavat olla harvinaisuus, nykymiesten aikaan. Maailmakin on toinen nykyään.
Matti on kuitenkin, elämänsä aluvuosikymmentä tai paria lukuunottamatta , kaupunkilaistunut maalaispoika.
-
Voi noita koiria ! Taas tuli Bassoa ikävä kun tätä saunovaa Bellaa katselin.
https://yle.fi/uutiset/3-9680998
-
Miten eri lepakkolajit erottaisi toisistaan lennossa? Ilman tutkaa, jolla ne tunnistaa äänestä. Yöllisellä kävelyllä pysähdyin lepakkoja tarkkailemaan, ehkä nämä olivat vesisiippoja, kun lentelivät veden päällä, välillä aika läheltäkin pintaa koukaten. Kun kuului molskahdus, tuli mieleen, onko hauki koskaan mahtanut napata lepakkoa? Vesisiipat kuulemma osaava uidakin, minkähänlaisessa tilanteessa mahtavat taitoaan harjoittaa?
-
Murentelin yhden grahamsämpykän linnuille aamupalaksi. Kun pian katsoin ikkunasta
joko Klausia näkyy, niin aterialla olikin ketunpoikanen. Se söi kauan ja hitaasti pupeltaen palasia, ja variksilla oli hätä !
Klaus viritti tutun hätäkutsun, ja kohta siinä olivat sen vaimo ja poika apuna. Myös harakat tulivat katsomaan mikä on hätänä.
Aikansa se siinä oleili, kävi makuullekin hetkittäin, mikä pani arvelemaan sen olevan sairas. Kapinen se ei ollut ainakaan karvojen puolesta, turkki oli kunnossa ja häntä pitkä.
Saimme hauskoja valokuvia otetuksi lasin läpi.
Näin luonto palkitsee luotujen vaalimisen.
-
Miten eri lepakkolajit erottaisi toisistaan lennossa? Ilman tutkaa, jolla ne tunnistaa äänestä. Yöllisellä kävelyllä pysähdyin lepakkoja tarkkailemaan, ehkä nämä olivat vesisiippoja, kun lentelivät veden päällä, välillä aika läheltäkin pintaa koukaten. Kun kuului molskahdus, tuli mieleen, onko hauki koskaan mahtanut napata lepakkoa? Vesisiipat kuulemma osaava uidakin, minkähänlaisessa tilanteessa mahtavat taitoaan harjoittaa?
Pohjanlepakon tunnistaa koosta; se on pikkulinnun kokoinen lennossa ja näkyy ainakin männiköissä (tai ainakin itse nähnyt.) Keski-Suomessa meillä asui joitain lepakoita joko rantasaunassa tai järven rannan isossa hopeapajussa. Niitä lenteli siinä rannassa, mutta lajia en lähde edes arvailemaan.
Gotham Cityn lepakko joskus liitää talojen välissä, mutta enimmäkseen kaahailee Robinin kanssa Batmobililla rosvojahdissa :081: (huono vitsi :-\)
-
Tänään viettää Klaus nimipäiväänsä. Annoin ylimääräisen aamupalan. Sen vei harakka. Sekin osaa piilottaa nopeasti ensimmäiset palat, ja sitten vasta syö .
(https://www.cosgan.de/images/midi/tiere/c108.gif)
-
Lööpissä oli tieto, että supikoira oli menossa ravintolaan. Turha vaiva, se oli kuitenkin rahaton. :017:
-
Eilen autoillessani näin tämän kesän ensimmäisen kyykäärmeen, ei iso.
Viime kesänä näin teillä aika monia.
-
Kävimme hillassa, jolloin nousin Raatokankaan päälle. Edestäni lähti teeripoikue ja sen perästä yksinäinen hirvi. Kyllä oli laiha ja surkea kisura, ei kait ihan terve. Raatokankaan päällä on kivistä ladottu nuoli maassa. Ihan monta metriä pitkä, noin vain en alkaisi sitä tekemään. Että kait se jotakin tärkeätä muinaiselle tekijälleen meriteeraa. Rajakomissio?
-
Lööpissä oli tieto, että supikoira oli menossa ravintolaan. Turha vaiva, se oli kuitenkin rahaton. :017:
Joskus saa ilmaiseksi. Pysähdyin äsken Tampereen keskustorille kuuntelemaan konserttia (sitäkin sai kuunnella maksutta), siellä oli ruokakojuja, ja niin vain sai muuan iso rottweiler annoksen kebablihaa yhdeltä, enkä huomannut että rahaa olisi vaihdettu. Ja vettä päälle. Lieneekö ollut omistajan tuttuja?
Supikoiralle taisi kuitenkin käydä sittemmin köpelösti. Se oli ennenkin näyttäytynyt niillä nurkilla (kuten muuten minäkin), oli todettu kapiseksi ja pyydystettiin. Lienee joutunut lopetettavaksi.
-
Niinhän supin kanssa kävi, että kapisena piti lopettaa. Lajina se on sitkeä, vähään tyytyväinen ja poikastuotto on joskus jopa tusinassa. Karjalan kannaksen läpi se muutamia vuosikymmeniä sitten tuli ja nyt mennä vipeltää jo Rovaniemen yläpuolella. Hirvikärpänen on samalla lailla levinnyt. On eläjä, mitä en siedä.
-
Ylen nettiuutinen tämäkin tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-9752125
Vielä on paljon tuntemattomia eläimiä ja eliöitä maailmassa. Nämäkin limamöllykät ovat tavattu jo näin kauan sitten ( Wikipedia ):
Sammaleläimet ilmestyivät meriin viimeistään varhaisella ordovikikaudella. Niitä saattoi elää pehmeäkuorisina jo kambrikaudella.
-
Pienellä aikavälillä olen nähnyt kolme kettua.
Ja tien ohessa pari kuollutta supikoiraa.
Ja pari hirveä.
p.s hirvet tosin olivat eläviä ja ei ihan tien ohessakaan, onneksi-
-
Pienellä aikavälillä olen nähnyt kolme kettua.
Ja tien ohessa pari kuollutta supikoiraa.
Ja pari hirveä.
p.s hirvet tosin olivat eläviä ja ei ihan tien ohessakaan, onneksi-
Leikitään, että tämä on tiedusteluryhmältä tullut viesti:
-vahva tieto, että alueella saattaa olla ketulla pesä, siis vaihtanette paikkaa ja etsinette pesän, kettu on villieläin, joten aljoa siitä ei saa ottaa
- supien yleisin kuolinsyy on liikenteessä menehtyminen, vieraslaji, johon ei metsästyspaine ole riittävällä tasolla, siksi se lisääntyy
- saatte pitää hirvet ominanne, jos tulee nälkä
:003: :017: :023: :039:
-
:icon_biggrin: :039:
Kenties, kenties.
-
Kun oli viikko (?) takaperin se myrskypäivä niin ihmettelin kun tässä lähettyvillä istuu ulkona kissa. Kun ei ollut yhtään kissanilma. Siltä varalta, että se on aito irtokissa eikä mikään ulkoilija, pistin ulos puusta kyhäämäni "kissankopin" ja sinne ruokaa, kun sattui olemaan. No, ruokapa hävisi, nyt olen jatkanut tarjoilua, ja vinhaa vauhtia sitä meneekin. Syöjää en ole nähnyt kertaakaan. Linnut eivät ole kyseessä, koska hävikkiä ilmenee pimeän aikaan. Pihalta olen bongannut kissankokoiset jäljet (hieman on lumentapaista vielä jäljellä). Tiedä sitten lihotanko naapurin kissaa, vai onko täällä oikeasti joku kulkuri tai kotoaan eksynyt. Pitäis olla riistakamera. Vertaisin näkymiä kadonnut-ilmoituksiin, joita kyllä lyhtypylväissä ym. hiljattainkin on näkynyt.
-
Meilläkin on ystäväkissa, joka kulkee satunnaisilla retkillänsä yöllä. Se paljastuu silloin, kun liiketunnistin sytyttää ulkovaloja riippuen siitä, mistä kissa kulkee. Se on pienehkö musta kissa jostakin naapurista. Hiirien vuoksi kait se kulkee. Ensilumilla ei vielä ole hiirien jälkiä näkynyt, mutta saunan killerissä on ollut tähän mennessä neljä hiirtä. Yhteistyö on voimaa sanotaan, kyllä me hiiret pidetään kurissa, että lintuja saamme ruokkia entiseen tapaan.
-
Kaksi ronttia bongattu aterialta. Ilmankos ruokaa meneekin. Toinen on kovin pieni ja pohjaton. Eivät ihan arkoja ole; vaaksa vain peräännyttiin kupilta, kun kesken syömisen lisäsin lusikalla ruokaa. Toisen kanssa jo juttelinkin eli höpötin ja lässytin jotakin ja vastaus tuli naukumalla.
Nämä taitavat olla ne samat kaverukset, jotka jo kesällä näin kahdestaan pihan liepeillä. Ja samantapainen väritys kuin sillä taannoisella räntätuiskussa istuskelijalla. Mutta kuuluvatko kenellekään? Täytyy koettaa yhyttää koiralenkiltään muuan rouva, joka vaikuttaa tietävän kaikki tämän naapuruston asiat, ja kysyä häneltä. Ja nyt ostamaan lisää sapuskaa, kaek män' jo.
-
Pientä pojantyttöni kiinnostaa eläimet.
Kaikki pitää aina nimetä kirjoistakin kun katsellaan ja sormeilee niin pöllöjä kuin kaloja ja perhosiakin.
Eilen piirsin mm Nalle Puhin ja Tikrun, kukkia ja perhosia joita väritettiin yhdessä.
Eilenkin luettiin ja katseltiin useita kirjoja, jaksaa keskittyä vaikka kuinka kauan vaikka ikää on vielä reilusti alle 3 vuotta.
Ihana tyttö.
Niin kuin on pikku poikakin, tyttäreni poika....ikää vielä reilusti alle 2 vuotta.
Että saan elää jo kolmatta kertaa lapsuutta...oma lapsuuteni, lasteni lapsuus ja nyt jo lastenlasten lapsuus.
Olen tätä enemminkin ihmetellyt.
Mikä lahja.
-
Onhan sinulla alkuperäiset A. A. Milnen kirjat?
-
Niitä ei mulla ole.
Mutta lainaan kirjastosta aina sellaisia mistä ajattelen heidän nauttivan.
Ja toisinaan teen hyviä kirpparilöytöjäkin.
On kivaa lukea. :eusa_angel:
-
Lainaa ihmeessä oikeat Nalle Puhit. Ne ovat silkkaa nautintoa kaikenikäisille.
-
Joskus olen itselleni lainannut, aikaa sitten.
Ja lueskellut Nalle Puh viisautta.
Eilenkin sanoin pikku tytölle kun oli hänellä ilmapallo, että Nalle Puh ei ole koskaan masentunut jos hänellä on ilmapallo. :eusa_angel:
-
Tämä pesue viettää onnellisia kissanpäiviä.
https://www.youtube.com/watch?v=vc8MddDFRw4
-
^Koetin laskea pentujen lukumäärää, mutta eihän se onnistunut. Yhtä ja samaa möngertävää raitamassaa. Luulisin kuitenkin että ainakin viisi. Kissanpennun elämän alku näyttää painiottelulta.
Itse mietin oravaa. Onko sille kipittäminen korkeuksiin pitkin paljasta männynrunkoa yhtä helppoa kuin minulle käveleminen pitkin suoraa tietä. Tai oikeastaan näytti vielä helpommalta.
-
Oravan mittakaavassa männynrunko taitaa olla täynnä rosoja ja koloja sen kynsille tarttua.
-
Vs: Eläimet 10
« Vastaus #113 : tänään kello 14:45 »
Lainaus
^Koetin laskea pentujen lukumäärää, mutta eihän se onnistunut. Yhtä ja samaa möngertävää raitamassaa. Luulisin kuitenkin että ainakin viisi. Kissanpennun elämän alku näyttää painiottelultaAlkupuolella oli helppo ottaa luku.
Mielestäni niitä oli kuusi. Jonkin aikaa näytti että yksi olisi sairas kun makasi kuin eloton.
Taisi niillä olla isäkin, se yrmeän näköinen kolli joka makoili pöydän alla.
Yksi poikasista oli muita suurempikokoinen, ainakin pää näytti siltä. Oli kai tullut iskään.
Kovasti videon keskustelussa kehuttiin emoa ja siistejä, hyvinvoivia poikasia.
Liki 4 milj. katsojaa.
Eräs kommentti jäi mieleen Japanista.
Lääkäri : Sinulla on yksi tunti elinaikaa jäljellä !
Potilas: Näyttäkää tuo video kolmeen kertaan !
-
Kohdan 5.08 jälkeen ovat pennut helposti laskettavissa. Kohdassa 11.08 näkyy kolli
pöydän alla. Pelottaako sitä vai onko se varuillaan ?
-
Kohdassa 11.08 näkyy kolli pöydän alla. Pelottaako sitä vai onko se varuillaan ?
Se ajattelee, että akkain hommia tuollaiset pikkupenskat!
Tunsinpa joskus talouden, jossa oli naaraskissa jolla haluttiin teettää pennut. Sulho haettiin jostakin maalta, ihan aikuinen kolli, mutta se ei oikein ensin ymmärtänyt, mitä tässä on tarkoitus tehdä. No, lopulta onnistui, pennut syntyivät, ja kovin arastellen kolli niitä ensi kertoja lähestyi. Kolli palautettiin välillä kotiinsa maalle, muttei se enää siellä viihtynyt saatuaan maistaa kaupunkilaiselämää, joten otettiin takaisin ja pallit veks. Erinäisten vaiheiden jälkeen se päätyi äidilleni viettämään loppuelämänsä. Mutta siis, voivat arastella omia jälkeläisiään.
Omat kissa-asiat edistyy: kuulemma paikalliset koiran- ja itsensäulkoiluttajat ovat kiinnittäneet huomiota samoihin kissoihin kuin minäkin, ihmetelleet miksi ne ovat aina ulkona. Pistin nyt taas ruokaa tarjolle ja koetan herättää luottamusta, jos saisi vaikka sen verran niitä kiinni että olisi kunnon valokuvat pistää jonnekin esille. Tai jopa selviäisi löytyykö mikrosirua jossa omistajan tiedot. Ovat ne jo nähneetkin että minä se olen jolta ruoka kuppiin ilmestyy.
-
Miten käy kun pakkaset tulevat ? Ne pitää saada löytöeläintaloon tms. :017:
Voihan tietysti olla että ovat seikkailemassa ja omistaja etsii. Onko netissä tai lehdissä 'Kadonneissa' ilmoitusta ?
-
Kolleilla on syytä arastella poikasten emoa. Pentujaan suojeleva naaraskissa on raivoisa taistelija, kun tarve vaatii. Olen nähnyt.
-
Peto, mutta hellä emo.
-
Miten käy kun pakkaset tulevat ? Ne pitää saada löytöeläintaloon tms. :017:
Voihan tietysti olla että ovat seikkailemassa ja omistaja etsii. Onko netissä tai lehdissä 'Kadonneissa' ilmoitusta ?
Olen katsellut ilmoituksia mistä olen löytänyt, mutta enpä ole nähnyt tuonnäköisiä kaipaavia. Kyllä tässä nyt vähän on se meininki, että eivät joutuisi talvea ulkona olemaan.
-
Hyvä, ja kiitos ! :eusa_clap: Olen juuri kohta lähdössä L-ystävääni tapaamaan. Hän on kissojen ylin ystävä. Hänen kolme omaansa viettävät talven ilman emäntää. Taloa lämmitetään kissoja varten ja kulku kissaluukusta saunan kautta sisään ruokakupeille on tuttu.
Kaipuu hänellä on kova, mutta talveksi ei terveys anna myötä päästä kotiin.
En arvaa juuri kissoista jutella, enkä tästäkään videosta kertoa, ettei tuska ylly.
-
Kävin Joensuussa. Missään muualla en ole nähnyt nurmilla niin paljon maamyyrän kekoja. En osaa vieläkään puhua kontiaisista, vaikka kai pitäisi.
-
En osaa vieläkään puhua kontiaisista, vaikka kai pitäisi.
Ei pidä. Suosikkikirjani on Myyrä Matikaisen malliauto. En halua, että se korjataan Kontiainen Kolehmaisen koslaksi.
-
Kävin Joensuussa. Missään muualla en ole nähnyt nurmilla niin paljon maamyyrän kekoja. En osaa vieläkään puhua kontiaisista, vaikka kai pitäisi.
Saman havainnon tein niissä maisemissa käydessäni reilu kuukausi sitten, taisin kuulla
siellä tuon kontiaisen.
-
Meijän Joensuun - myyrä ei, hääkää mikkää kontiainen, vaik jalkojaa vaivaa...kontiminen. :107:
-
Kanimme ei tiedäkään, että sille on varattu adventtikalenteri. :icon_lol: sisältää kuulemma sydämenmuotoisia kuivaherkkuja, joissa on yrttejä, porkkanaa, marjoja yms.pienille pupeltajille makoisaa. :003: joulunodotus on siis tämän huushollin eläimelle yhtä juhlaa. Mitähän hyvää sille jouluksi keksis... :017:
-
Meijän Joensuun - myyrä ei, hääkää mikkää kontiainen, vaik jalkojaa vaivaa...kontiminen. :107:
Eipä hän maata möyrikään vaan katselee taivaan lintuja. Olisiko punamyyrä Myodes rutilus?
-
On, se hää on. Punarinta lintuna, ja punamyyrä kontivana , reggeetä polkevana ortodoksiaa kohti hapuilevana Luojan luomana.
Tiitiäiselle. Saisiko apilanlehtiä Luumäeltä pupulle jouluherkuksi. :017:
Käviskö pakastaen ?
-
Kanimme ei tiedäkään, että sille on varattu adventtikalenteri. :icon_lol: sisältää kuulemma sydämenmuotoisia kuivaherkkuja, joissa on yrttejä, porkkanaa, marjoja yms.pienille pupeltajille makoisaa. :003: joulunodotus on siis tämän huushollin eläimelle yhtä juhlaa. Mitähän hyvää sille jouluksi keksis... :017:
Näillä näkymin, kun talven tulosta ei oikein ole tietoa, niin mahtaisiko jostain löytyä ihan oikeaa luonnon vihreää. Kun kävin viikko sitten metsästä etsimässä kranssitarpeita, ihmettelin jotakin aivan vihreää, hyvissä voimissa olevaa heinää. Ihan kuin ei olisi syksy ja melkein talvi. :039:
-
Laitapa sie joulupaketti pupulle. Mustikanvarpua joukkoon ja ilmatiiviiseen minigrippiin.
Katsoitko mitä mie jo tuossa ellä kirjuutin ? :icon_xmasrolleyes:
-
Kissalla vähän erikoisempia pentuja :icon_eek:
https://www.youtube.com/watch?v=aMCKdZpz1qM (https://www.youtube.com/watch?v=aMCKdZpz1qM)
Eli siis siilipoikueen emo kuollut ruohonleikkurin alle, eikä ihmisten ruiskun päästä tarjoama keinoruoka maittanut, niin hommattiin hätiin juuri imetyksen lopettanut kissaemo.
Jotenkin nämä lajienväliset suhteet erityisesti viehättävät. Rauhanomaista rinnakkaiseloa, tai enemmänkin.
Aikoinaan ulkoilutin valjaissa äitini vanhaa kissaa (siis kissa valjaissa, en minä, vaikka lastentarhassa meillä oli ihmislapsillekin sellaisia), ohi kulki siili, ja kissa kaula pitkällä, silmät pyöreinä ja korvat höröllä ihmetteli moista otusta. Vanhana viisaana otuksena ei kuitenkaan käynyt haistelemaan; siinä olisi kohta otettu jos ei senkka niin ainakin hemppa nenänpäästä.
-
Meidän kissa tykkää toisinaan tähystää äidin sisärollaattorin edessä olevalla "istuimella"
ja joskus makoilee vielä melko lämpimän puuhellan päällä.
Viikset vaan väpättää.
Kissa on hauska.
-
Kissan jäljet Kankaalan pihan lumella on minulle merkki, että kaikki rustingit ovat asuttuja, eikä pihapiiri ole autio. Jos meillä olisi muutama vuosi sitten ollut koira ulkona kopissaan, niin emme olisi joutiuneet kärsimään rengasvarkaudestakaan. Senkin asian käsittely vei aikaa, mutta sitten tuli alkuräjähdys. Jos kunnia menee, niin maineenhan siinä sanotaan kasvavan. Ei niitä mitata samalla mittarilla.
-
On, se hää on. Punarinta lintuna, ja punamyyrä kontivana , reggeetä polkevana ortodoksiaa kohti hapuilevana Luojan luomana.
Tiitiäiselle. Saisiko apilanlehtiä Luumäeltä pupulle jouluherkuksi. :017:
Käviskö pakastaen ?
Mie luulen, että apilat voivat lötkähtää pakkasessa. Kuivattamalla parempi. Apila on muutoinkin niin vahvaa herkkua, että se saattaa suurina määrinä pistää pieneltä mahan rikki. :017:
-
Hellyyttä ja luottamusta yli laji- ja kokorajojen :
https://www.youtube.com/watch?v=Ndp9VwHmn2E
-
Olipa hauska ja hellyyttävä videoklippi. :icon_biggrin:
-
Olipa tosiaan hieno tunnelma. Hevonen ihan selvästi krapsutti kissaa. :039:
-
Iltayöstä aloin ihmetellä, mikä liikkuu ikkunan ohitte, onko joku naapuri unohtanu avaimensa ja pyrkii rappuun tai ensin koputtamaan kinosten halki ikkunaani, että avaamaan.
Toinen tumma pallo lennähtää. Menin katsomaan, kaksi kookasta jänistä loikki pitkin ja poikin. Eivät mitään citykaniineja, mutta eivät aivan rusakoita. Seurailin syksyllä, ne vaikuttivat majailevan pihapuolen pensaissa, sitten en niitä nähnyt. Hankea vasten erottuvat. Komeita loikkia.
-
Korkeasaaren karhujen kevätkirmaus talviunilta noustua.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005586796.html
-
Linnut sirkuttaa aamuisin eri tavalla.
-
Saimaannorppa:
https://areena.yle.fi/1-2185472
-
Eipähän näy hiiren hyppimiä kivijalkojen vierustoilla, sillä tätä tanhuaa vartioitsee ahkera, musta yökissa. Kenenhän lienee? Jospa se on Jokikylän taloista, sillä siellä on eläväinen meininki ainakin yhdessä karjataloudessa. Niissähän eläviä hiirenliskuja tarvitaan :003: :003:.
-
Pääsiäiseen liittyviin eläimiin kuuluu myös aasi.
Tässä on aasi joka luulee olevansa koira. Perheen koiran rotu on sama kuin minun Basso-vainaan, englanninspringerspaniel.( ihanan pitkä yhdyssana :003:)
https://www.youtube.com/watch?v=MIQKlHSD89E
Onko aasi tyhmä vai ihminenkö on ?
-
Iii-haana aasi :icon_cool:
-
Olen kirjoittanut Kylmälänkylän aasista, se on efraimilainen ja sillä on kaverina vanha lampaanjäärä. Kummallista, että aina mennen tullen Kankaalan reissulla haluaisimme nähdä mainitun aasin.
-
Siirrytään osaan 11