Kohta kylmä kolkuttelee kivenheiton kantomatkalla, kuura kovettuu kohmeloksi...
Kyllä kiitos.
Kävin paripäivää sitten kaverini kanssa uimassa, siis tutun.
Syksy on ihmisen parasta aikaa.
Syyssato ja jälkikorjuu ja sotajuhlat.
Kun nyt olen muuttanut maalle, niin syksy vielä enemmän on tullut iholle, siis jotenkin tää luonto ja muu tässä kosketeltavammaksi.
Niin ja kait kun toi olutkin, kun on tossa käymässä ja nää syksyjen marjasadot ja ties mitä.
Näin melkein kalastajana, niin meri kylmyys ja ahvenet, kun syö paljon kun menevät syvemälle ja tää silakka aika ja muu.
Varmaan eniten tää mua tykästyttää, kun on jotenkin aika taistelua ja sellaista äijämeininkiä tää syksyssä selviäinen.
Niin ihmiselle, kuin kaloille, luonnolle ja ihmisille.
Jotenkin syksy ruskineen on siisti.