Olen aina väliinsä kerrannut ritareitten tekemiset ja "tekemiset". Yksi kovia kokenut ritari oli Puujalka-Laakso, jonka lempinimeä tarkoittaa todella sana puujalka. Ihme, että ei menehtynyt kentälle. Mutta Laakso palasi tehtävään JR 8:n komentajaksi. Mainittu rykmenttihän tunnetaan Paloaukealta sotatielleen lähteneenä joukkona, joka lopuksi marssi Lapin sodassa yhteen kyytiin pari-kolmesataa kilometriä kovia taisteluita kokien. Ja Laaksolla oli puujalka.
Sodan jälkeen po henkilö oli Seinäjoella sotilaspiirinsä päällikkönä. Kaikki olivat köyhiä, joten tuli raha-asioista kalabaliikki.
Pälkäneellä torpparin poikana 13.8.1895 syntynyt jääkärieverstiluutnantti Viljo Laakso aloitti jääkärinä Lockstedter Lagerilla ja jatkoi sotilasuralla. Jääkärieverstiluutnantti Laakso haavoittui talvisodassa Viipurin pohjoispuolella Kärstilässä pikakiväärin luodin lävistäessä lantion.
Jatkosotaan Laakso lähti Laatokan pohjoispuolella edelleen Loimaan pataljoonan komentajana. Se oli nyt Jalkaväkirykmentti 35:n III Pataljoona. Laakson toiminta pataljoonatasolla päättyi 22. heinäkuuta 1941, jolloin hän sai oman rykmentin. Tehtävä Jalkaväkirykmentti 60:n komentajana jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo 3. elokuuta 1941 hän astui polkumiinaan Lustjärvellä. Räjähdys vei hänen oikean jalkansa puolisääreen saakka.
Laakso kuului niihin, joille oli jo talvisodan ansioiden perusteella esitetty Mannerheim-ristiä. Hänen haavoittuessaan oli jälleen vetämässä esimiehen ritariesitys hyökkäysvaiheen toiminnan johdosta. Päätös ristin myöntämisestä tehtiin ja tieto siitä ehti Karjalan armeijan esikuntaan. Vajaan tunnin kuluttua päätös kuitenkin peruttiin, sillä Laakson ei uskottu selviävän hengissä. Sen sijaan hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja myönnettiin ensimmäisen luokan Vapaudenristi.
Jalan menetyksestä huolimatta Laakso halusi jatkaa aktiivipalveluksessa. Hän toimi syksyyn 1942 saakka Järjestelykeskus 2:n päällikkönä Keuruulla ja oli sen jälkeen Turun sotilaspiirin komentajan käytössä. Sota kuitenkin jatkui ja kesäkuun 1944 kriittisessä vaiheessa korkeat esimiehet muistivat talvisodan väliaseman lujan kenttäjohtajan. Laakso kutsuttiin rintamalle ja hän otti 22. heinäkuuta 1944 Loimolassa komentoonsa Ukko-rykmentin, Jalkaväkirykmentti 8:n ( JR 8
Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen divisioona ja siihen kuuluva "Tuntemattoman sotilaan rykmentti" joutui jatkamaan sotaansa vielä Lapissa. JR 8 asetettiin kärkeen Ylitorniolla, josta se eteni taistellen ylös jokivartta Lätäsenoon saakka. Laaksolle esitettiin taas Mannerheim-ristiä; kolmannen kerran ja kolmannen esimiehen aloitteesta.
Ritarinimitysten putki ehdittiin kuitenkin katkaista kahteenkin kertaan, joten Laakso oli monen muun tavoin jäämässä lopullisesti jonoon. Nyt asiaan puuttui kenraaliluutnantti Paavo Talvela kirjeellä 30.1.1945 päämajan komentoesikunnan päällikölle. Hän puolsi voimakkaasti Laaksoa ja vaati kantansa esittämistä ylipäällikölle. Vetoomus vaikutti ja 7.5. 1945 Viljo Laaksosta tuli ritari numero 191.
Palkitsemista alleviivasi vielä huomattavan hyvä rauhanaikaisen armeijan virka, sillä Laakso nimitettiin Seinäjoen sotilaspiirin komentajaksi. Hän erosi armeijasta helmikuussa 1948. Siviilissä hän toimi ensin sahanjohtajana Rengossa ja siirtyi sitten vakuutusalalle. Hän kuoli verenmyrkytykseen 30.9.1950 55-vuotiaana. Viljo Laakson Mannerheim-risti on esillä Suomen Tykistömuseossa.
Lähteet
Viljo Laakso
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_LaaksoLockstedter Lager
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockstedter_LagerSuomen Tykistömuseo
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Tykist%C3%B6museoSuomen tykistömuseo- viralliset sivut
https://www.museomilitaria.fi/The Military Museum of Finland (Sotamuseo)
https://www.youtube.com/watch?v=KJwZCZaYwZQ