Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: shuichi - 17.05.05 - klo:19:30
-
kertokaas joku miten te saatoitte päättää mitä te duunailette koulun jäleen siis niinkuin kirjotusten jälkeen.. meinaan on kiusallista niin sanoakseni kun ei tiedä mitä myöhemmin >kasvaneena> alkaa tekemään sitten koulujen jälkeen. sittten kun pitäisi tietää mitä haluaa alkaa hommailla.
-
Eipä sitä useimmat taida tietääkään vielä kirjoitusten jälkeen, mutta eipä tarvikkaan. Välivuosi kannattaa mielestäni pitää, että ehtii rauhassa ajatella asioita esim. armeijan tai työssäkäynnin ohella. Itsellä meni kirjoitusten jälkeen noin puolitoista vuotta, että keksin, mitä alkaa opiskelemaan, ja sekin tapahtui lähinnä poissulkumenetelmällä. Ajattelin, mitä haluan tulevalta ammatiltani (mitä siinä tehdään, miten tehdään, työllisyystilanne nyt ja tulevaisuudessa, palkkataso ym.) ja samalla mietin, mitä en ikimaailmassa viitsisi alkaa opiskelemaan tai tekemään. Eipä siinä sitten jäänyt lopulta kuin yksi vaihtoehto :)
-
Aika kauan oon jo tuota lastenlääkärin uraa. (4-vuotiaana äitin serkun vaimolle, joka on OYS:ssa töissä julistin että "Musta tulee isona lastenlääkäri!" Sitä ei kyllä oikeestaan lasketa.) :roll: Joo mut vasta vaikka syksyllä meen lukioon nii se lääkis ois. Ja mulla on jo kämppä oulussa. (Se on nii pitkä juttu että en nyt tässä rupia sitä selostamaan.)
-
Minusta tulee hevosenhoitaja. Sitten kolmen vuoden jälkeen, kun lukio on takana, lähden Kaustiselle. Minä en lukiota kävis, ellei äiti käskis :)
-
Yleinen vinkki: ei mitään paniikkia jos ei lukion jälkeen tiedä mitä tekee tai jos ei pääse sinne minne haluaa. Niinkin voi käydä, kuten itselleni, että luuli koko lukion haluavansa yhteen paikkaan ja sitten yhtäkkiä tajusikin, että ei sinne oikeasti haluakaan. Ja sitten voi löytää aivan jonkun muun alan, joka kiinnostaa.
Itse opiskelin 2-3 vuotta (riippuen laskutavasta) ihan muuta alaa kuin nyt, mistä muutaman vuoden päästä valmistun. Ja se aika oli kyllä todella opettavaista, kaiken suhteen. Kyllä elämä ja siperia opettaa. Itselläni ainoa ongelma on se, että opintotuki loppuu ennenkö valmistun, mutta pitää kehitellä jotain sitten että pystyy elämään (no toisaalta, eihän sillä opintotuellakaan kyllä mihinkään eletä). Mutta siis pointtina, ei mitään hätää jos ei lukion jälkeen tee mitään "järkevää", tässä on koko elämä aikaa. (ja nyt opetusministeriö ym. ym. vihaa mua)
-
Aika kauan oon jo tuota lastenlääkärin uraa. (4-vuotiaana äitin serkun vaimolle, joka on OYS:ssa töissä julistin että "Musta tulee isona lastenlääkäri!" Sitä ei kyllä oikeestaan lasketa.) :roll: Joo mut vasta vaikka syksyllä meen lukioon nii se lääkis ois. Ja mulla on jo kämppä oulussa. (Se on nii pitkä juttu että en nyt tässä rupia sitä selostamaan.)
Hienoa, jos tiedät jo tuossa vaiheessa, mihin aiot pyrkiä. Roppakaupalla sitten lukiossa fysiikan, kemian ja biologian kursseja, niin hyvin menee.
-
Minulle on ollut selviö aina että lukionjälkeen eläinlääkikseen. Tai muuten vaan eläinten käyttäytymistieteitä ym... Siis biologiaa...
Tänä vuonna alkoi tuntua siltä että jos oiskin tosi rebellious ja tekis niin kuin kaikki muutkin meidän suvussa, eli Taideteolliseen, teatterikorkean tai sibeliusakatemiaan...
Oikeastaan en haluaisi ikinä ammattia, olen niin vastuuton. Pakko saada tehdä jotain omilla ehdoilla, mutta yrittäjäksi minusta ei ole, eikä duunariksi kun en ole kovin konkreettinen.
Ehkä minusta tulee hulttio, tai sitten freelancer-taiteilija (=hulttio)...
-
Aika kauan oon jo tuota lastenlääkärin uraa. (4-vuotiaana äitin serkun vaimolle, joka on OYS:ssa töissä julistin että "Musta tulee isona lastenlääkäri!" Sitä ei kyllä oikeestaan lasketa.) :roll: Joo mut vasta vaikka syksyllä meen lukioon nii se lääkis ois. Ja mulla on jo kämppä oulussa. (Se on nii pitkä juttu että en nyt tässä rupia sitä selostamaan.)
Hienoa, jos tiedät jo tuossa vaiheessa, mihin aiot pyrkiä. Roppakaupalla sitten lukiossa fysiikan, kemian ja biologian kursseja, niin hyvin menee.
Ekalla ei saa näistä ko yhen fysiikan syventävän :cry: mut isä vihjas että psykologiastaki saattas olla apua ja tuutorit sano ko lukiolla käytiin että ei se psykologian kakkoskurssi oo niin nihkiä. Ehkä siks ko se ei oo pakollinen.
No, mää oon hyvä luonnontieteissä. Paitsi jos on semmosia opettajia niinku haaska, tösky tai maire. :roll:
-
Eihän psykologia ole muutenkaan pakollista, vai onko? Ääh, nää normilukioiden ainepakollisuudet menee aina ihan ohi.
-
Älä pidä välivuotta jos suinkin vain mahdollista. Mulla vierähti aika monta sitten lopulta kun en jaksanut opiskella ja on yhtä tuskaa nyt sitten myöhemmin saada maisterin paperit pihalle.
Katso kiva yliopisto, hae sinne ensisijaisesti sellaiseen tiedekuntaan, johon voisi olla kiva päästä ja toissijaisesti sellaiseen tiedekuntaan, johon on HELPPO päästä. Jälkimmäiseen kuulu usein tietojenkäsittelytiede. Kun olet yliopistossa, niin akateeminen vapaus antaa oikeasti aika suuren vapauden opiskella ja vaihtaa tiedekuntaa. (Joissakin tiedekunnissa ei voi opiskella kuin pääaineopiskelijat, mutta niitä on vähemmistö.) Ensimmäistä pääainetta joutuu yleensä opiskeleen alle 20ov, että voi vaihtaa johonkin muuhun. Siinä toisessa sitten pitää olla opiskeltuna yleensä >15ov:ta hyvin tuloksin. Aika moni vaihtaa pääainetta jossain vaiheessa, joten se ei ole mikään häpeä. Minä en sellaista repäisyä ole saanut aikaiseksi kun lopulta laskin, että pakko valmistua tietojenkäsittelystä joskus...
Teme
-
Elä.
Se saattaa unohtua kaikkien suoritteiden alle. Älä missään tapauksessa unohda sitä, sillä se tekee elostasi ilottoman.
Muista rentoutua ja tehdä mukavia asioita aika ajoin, ÄLÄKÄ unohda ystäviäsi!
-
Tee niinkuin itsestä tuntuu parhaalta äläkä kuuntele muita. Ei muut voi tietää mikä on sinun tulevaisuutesi kannalta parasta, tai sinulle paras ratkaisu.
-
Mitäs sanotte, kannattaako alkaa opiskelemaan taidetta, jos ei ole ihan varma haluaako tehdä sitä työkseen? Kun kiinnostaisi tuo teatteri ihan saakuristi, mutta toisaalta sitten monenlainen kirjanpänttäys on myös ominaista.
-
Katso kiva yliopisto, hae sinne ensisijaisesti sellaiseen tiedekuntaan, johon voisi olla kiva päästä ja toissijaisesti sellaiseen tiedekuntaan, johon on HELPPO päästä.
Minä tein juuri näin. Eli menin sinne, minne oli helppo päästä ja sillä tiellä olen edelleen. Pääaineen vaihtaminen ei onnistu akateemisen vapauden kautta, koska mikään "vapaasti valittava" pääaine ei minua nykyistä enempää kiinnosta. Koen sen kuitenkin hyvänä, että olen nämä vuodet opiskellut, paljon olen siitä saanut, eikä tuleva ammattikaan enää niin pahalta tunnu. Toisaalta en saa mielestäni muitakaan vaihtoehtoja, mutta ehtiihän sitä vielä. Mielestäni opinnot eivät koskaan mene hukkaan. :D
-
Eihän psykologia ole muutenkaan pakollista, vai onko? Ääh, nää normilukioiden ainepakollisuudet menee aina ihan ohi.
No joo eipä ollut ennen mutta just ko me mennään lukioon nii keksitään laittaa uus opetussuunnitelma :evil:
-
hmm..
Tulipa mieleeni eräs kappale joka antaa elämän vinkkejä ihan olan takaa:
Baz Luhrmann - Everybody's Free (To Wear Sunscreen)
Kyseisen kappaleen (elämää ohjaavat) sanat löytyy täältä:
http://www.anysonglyrics.com/lyrics/b/bazluhrmann/everybodys.htm
(Perin kaunis kappale)
-
Mitäs sanotte, kannattaako alkaa opiskelemaan taidetta, jos ei ole ihan varma haluaako tehdä sitä työkseen? Kun kiinnostaisi tuo teatteri ihan saakuristi, mutta toisaalta sitten monenlainen kirjanpänttäys on myös ominaista.
Minusta kannattaa. (Minun mielestäni ei ole n.s. turhaa opiskelua olemassakaan. Kaikki kannattaa jollain tasolla, vaikka sen välitöntä hyötyä ei löytäisikään. Minun ei olisi tarvinnut lähetä opiskelemaan työelämästä, mutta tein sen, koska näin pitkän tähtäimen hyödyt suuremmiksi kuin lyhen tähtäimen haitat. Jälkimmäiseen kuului mm. työpaikan vaihtaminen ja sitten loputa pari vuotta perheellisenä opiskelijana opintotuen varassa.) Teatterista voisin nähdä hyötynä mm. esiintymistaidon, jota tarvitaan yllättävän monilla eri aloilla varsinaisessa työelämässä.
Teme
-
No joo eipä ollut ennen mutta just ko me mennään lukioon nii keksitään laittaa uus opetussuunnitelma :evil:
Auts. Psykologia on kyllä ihan mielenkiintoista ylipäätään, mutta ainakin ykköskurssi oli ihan tappotylsä. Tai sellasta tiedän nämä jo, kertokaa jo jotain uutta :p
-
Näin vuoden nyt välivuotta viettäneenä, edelleen aivan hämmentyneenä, haluaisin kuulla teiltä hyvät ihmiset, kuinka olette löytäneet oman alanne?
Oma ongelmani on, että olen kiinnostunut liian monesta alasta ja edellytyksiäkin, nyt enemmän itseäni kehumatta, myös useammalle alalle löytyisi. Pitäisikö vain ryhtyä tekemään jotain vai edelleen pähkäillä vielä sitä "oikeaa" alaa?
-
Kai sitä voisi tehdä jotain pähkäillessäänkin.
-
On sitä tehtykin ;) Muotoilin ehkä väärin, pitäisikö sitä vain ruveta opiskelemaan jotain?
-
Kuulin Lapuan opiston talkkarilta että Miksu oli sille sanonu jotain tyyliin: "Siitä likasta tulee kyllä isona körttipappi." Naureskelin sille sillon, aattelin lääkikseen menemistä mutta nyt ko on tullu lääkärissä reissattua niin jotenki ei enää se ajatus innosta. Kiinnostuin sitte tosissani siitä teologiseen menosta ja sinne nyt luultavasti pyrinkin vuoden päästä kun lukiosta pääsen.
-
Mulla on ollut kamalasti aloja, jotka kiinnostas. Pienenä haaveilin maanviljelijän ammatista ja maanviljelijä minusta olisi tullutkin jos kotona olisi ollut maatila. Sitten tuli mieleen puutarhuri ja kokki ja biologi ja myöhemmin mietin jopa opettajan ammattia. Lukion abivuotena en vielä oikein kunnolla tiennyt. Hain sitten vain semmosiin, joihin pääsee papereilla. Vuosi tuli sitten biologiaa luettua, ennen kuin farmasiaa hain lukemaan. Lukiossa olin miettinyt lääkärin ammattia, mutta kun samaan aikaan pelotti ne ammatin varjopuolet. Siinä sitten keksin farmasian alan, niin ajattelin, että se olisi lähellä lääketiedettä, mutta ilman haittapuolia ja niin siitä lopulta päädyin siihen. Tosin se vuosi meni miettiessä biologian kanssa, kun en ollut vielä ihan varma, että lääketiede vai farmasia, niin en hakenut kumpaankaan kirjoitusvuonna.
Sen pituinen se. ;)
-
On nyt ihan pakko tahankin topiciin jotain tekstia, kun on niin lahella omaa elamantilannetta...
Voisin kylla tiivistaa ohjeeni kolmeen sanaan: SEURATKAA SYDAMENNE AANTA. Taustoitan asiaa nyt ehka kuitenkin hieman.
Ma paasin aikoinaan heti lukion jalkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, niinkuin halusin. Kaupunki johon paasin vaan oli kaukana kotoa ja mina kovasti kodissa kiinni. Siispa keskeytin opinnot ja se oli kylla elamani vaikein paatos. Asia ei ny ollu ihan nain yksoikonen, mut periaatteessa kylla.
Nyt juuri muutama paiva sitten sain tietaa, et oon paassy opiskelemaan diakonissaksi ja sairaanhoitajaksi. Ylioppilaaksi paasysta on jo vierahtanyt jo kuus vuotta, mut oon tassa valissa ollut talouskoulussa, kouluavustajana, au pairina ja opiskellut artesaaniksi. Eika kaduta patkaakaan!
Ei se kuulkaa haittaa yhtaan vaikka se elama ei aina meniskaan niita valtateita myoten, sivupolut on usein paljon mielenkiintoisempia. Hyvin harva on 18-vuotiaana urasuunnitelmistaan samaa mielta ku elakkeelle jaadessaan, silla aikuistumista tapahtuu, onneksi!
Elakaa, kokekaa ja nauttikaa. Ja alkaa ny niin suuresti piitakko niista Vanhasen puheista, se oli ittekin yliopistossa jotain 11 vuotta ennen ku valmistui! Suunta kannattaa pitaa mielessa, mutta mita kautta ja missa ajassa sinne paasee, silla ei oo merkitysta. Elamaansa ei kuitenkaan koskaan saa "valmiiksi" ja hyva niin!
-
Nyt juuri muutama paiva sitten sain tietaa, et oon paassy opiskelemaan diakonissaksi ja sairaanhoitajaksi.
Onneksi olkoon, Hanna! Joko on nyrkkeilyhanskat hankittu?
Kysymys viittaa Vartiokylän diakonissan haastatteluun:http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=5610&deptid=127&languageid=3&NEWS=1
"Tässä ammatissa tarvitaan kovaa päätä ja pehmeää sydäntä", potkunyrkkeilyä harrastava Laine sanoo.
Paikalleen sanottu, uskon minä. Kannattaa käydä lukemassa.
Mt
-
Näin vuoden nyt välivuotta viettäneenä, edelleen aivan hämmentyneenä, haluaisin kuulla teiltä hyvät ihmiset, kuinka olette löytäneet oman alanne?
Itselläni oman alan löytäminen kävi sattuman kautta. Oon nyt alottamassa opiskelua Jyväskylän ammattiopistossa, audiovisuaalisella linjalla. Yhtäkkiä vaan keksin, että haluan työskennellä elokuvien parissa ja päädyin tuonne. Ehkä jossain vaiheessa pyrin taikkiin. Paras neuvo minkä voin antaa on se, että katselee ympärilleen, ottaa asioista selvää. Kyllä se oma ala sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja kannattaa muistaa se, että menee minne itse haluaa opiskelemaan eikä mene sinne minne esim: äiti tai isä haluaa sun menevän. :)
-
Minä vain menin lähimpään yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, kun ei tarvinnut muuta tehdä kuin lähettää paperit. Ajattelin vaihtaa alaa sitten kun keksin mitä haluan, mutta enpä ole vielä keksinyt. Syksyllä jo valmistun maisteriksi.
Olen etsinyt kyllä, vaihtanut vähän väliä yliopistoa ja ollut välillä intissä ja töissä tekemässä säähavaintoja. Myös järjestötoiminta ja politiikka varastavat aikaa opinnoilta, mutta päätoimisena työnä mikään ei kuitenkaan ole vielä tuntunut yhtään mielekkäämmältä kuin matematiikka. Kohta varmaan olen jossain yläasteella opettamassa sitä "kunnes keksin mitä oikeasti elämältä haluan".
Sitä miettimistä tulee varmaan jatkettua vielä eläkkeelläkin.
-
Nyt juuri muutama paiva sitten sain tietaa, et oon paassy opiskelemaan diakonissaksi ja sairaanhoitajaksi.
Onneksi olkoon, Hanna! Joko on nyrkkeilyhanskat hankittu?
Kysymys viittaa Vartiokylän diakonissan haastatteluun:http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=5610&deptid=127&languageid=3&NEWS=1
"Tässä ammatissa tarvitaan kovaa päätä ja pehmeää sydäntä", potkunyrkkeilyä harrastava Laine sanoo.
Paikalleen sanottu, uskon minä. Kannattaa käydä lukemassa.
Mt
Voi kiitoksia Mt mainiosta linkista! Ja kylla samoja latuja kayvat myos mun aatokset. Haaveena ois tosiaan pystya "taistelemaan" niiden ihmisten puolella jotka on elamassa heikoilla. Silla oon omassakin elamassa ollut "heikoilla" ja oon sanomattoman kiitollinen niille ihmisille, jotka on mua silloin "kannatelleet"!
-
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen pitäisi jonkinkaltaisen välivuoden/vuosia lukion jälkeen, että ei heti pääsisi opiskelemaan sitä, mitä haluaa, tai ei heti osaisi päättää mitä haluaa. Se avartaa ja kasvattaa.
Itse lukioaikana vielä kovastikin halusin lääkäriksi, ja abivuonna lääkikseen hainkin, mutta en jaksanut motivoitua enää pääsykokeisiin keväällä. Tiesin pääseväni suoraan papereilla kemiaa lukemaan, jota virallisesti kaksi vuotta opiskelinkin. Ensimmäisenä vuonna tajusin, että en minä sittenkään lääkäriksi halua, se ei motivoinut enää yhtään, mutten kemiaakaan halunnut opiskella. Siinä tuli aika tyhjä olo, että mitäs myt sitten, tienhän piti olla yläasteelta asti selvä. Täytyi miettiä, että mitä minä oikeasti haluan. Olisiko se sittenkin musiikki, josta puhuminen ja jonka tekeminen sai silmät tuikkimaan ja sydämen lämpiämään? Olin kyllä aina ajatellut, että musiikkia en kyllä halua ammatikseni. Toisena opiskeluvuonna kävinkin sitten musiikkitieteen eri luennoilla ikään kuin testaamassa, olisiko se sittenkin musiikki, mitä haluaisin opiskella. Into näihin kursseihin oli suuri ja sitten vain piti vielä vähän jalostaa musiikinopiskeluajatusta, että mikä ala se sieltä voisi ollakaan. Vaikka olin usein ajatellut, että ei minusta opettajaa tule, niin yhtäkkiä se alkoikin tuntua varsin luontevalta ajatukselta, varsinkin kun tutkin opinto-oppaita ja mietin ammattia. Hain samana keväänä sekä luokanopettajan koulutukseen että musiikkikasvatukselle. Ensimmäinen onnistui, jälkimmäinen ei. Vuoden olin OKL:ssä, mutta intohimo musiikkiin oli yhä jäljellä, ja siitä motivoituneena hain toisenkin kerran Akatemialle. Sitten pääsin! Siellä olen nyt neljä vuotta ollut ja viihtynyt mainiosti.
Mutta täytyy sanoa, että ne ensimmäiset kaksi vuotta olivat todellista elämän koulua, ja jollain tapaa uskon, että se oli tietynlaista johdatusta, että jouduin tosissaan miettimään, mitä elämässäni haluan tehdä. Ja siihen aikaan jouduin käymään raskaita asioita elämässäni muutenkin, en olisi pystynyt intensiivisesti opiskelemaan esim. lääkiksessä tai muuallakaan, kun mieli oli muutenkin maassa. Ensimmäisen parin vuoden opintoviikkosaldo oli aika heikko. Ei tietenkään ole varmaa, että tämäkään nyt on loppuelämäni lopullinen viitoitus, mutta ainakin hyvältä tällä hetkellä tuntuu, ja toivottavasti jatkossakin.
Ei siis todellakaan hätää, jos ei ensimmäisen, toisen tai kolmannenkaan "välivuoden" jälkeen tiedä, mitä haluaisi tehdä. Itse aloitin mukalla 22-vuotiaana, mutta meidän kurssilla aloitti useita minuakin vanhempia.
Onnea muuten Hanna opiskelupaikasta! Ja Laura, jos tuntuu, että sydän vetää useampaan paikkaan, niin sitten kannattaa ottaa järki käteen :) Miettiä, että minkälaisia töitä haluaisi tehdä ja mikä koulutus sellaiseen parhaiten valmentaisi. Loppuviimeksi: asioilla on tapana järjestyä.
-
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen pitäisi jonkinkaltaisen välivuoden/vuosia lukion jälkeen, että ei heti pääsisi opiskelemaan sitä, mitä haluaa, tai ei heti osaisi päättää mitä haluaa. Se avartaa ja kasvattaa.
Jos tarkoitat, että pitäisi jäädä vanhempien luo nyhväämään tai vuodeksi jotain jämäduuneja tekemään niin sanon, että paskat.
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan, vaikka ei heti pääsisi opiskelemaan juuri sitä, mitä haluaa. SE avartaa ja kasvattaa. Niinhän itsellesikin kävi.
-
Kannattaa tosiaan muistaa, että opiskelupaikkaa voi aina vaihtaa. Ihan tyhjän päälle ei kannata jäädä, vaan lähteä rohkeasti opiskelemaan jotain. Vaikka se jotain ei olisikaan oma tulevaisuuden ammatti, niin sitä opiskellessa todennäköisesti ainakin huomaa, mitä piirteitä tulevalta ammatiltaan toivoo.
Toinen asia, mistä kannattaa huolehtia, on se että ei jää yksin. Jos joutuu vaihtamaan paikkakuntaa, muuttamaan pois kotoa jne. tulee helposti sellainen tilanne, että ei tunne ketään. Kannattaa hakeutua opiskelupaikan opiskelijajärjestöön, seurakuntaan tai johonkin aktiiviseen harrastusryhmään ja tutustua ihmisiin. "Tylsemmänkin" asian opiskelu sujuu kuin itsestään, kun on hyvää seuraa. :-)
Itse kuvittelin nuorena ylioppilaana että psykiatrinen sairaanhoitaja ja diakonissa on mun kutsumukseni. Siinä työssähän saa tehdä työtä Jumalalle ja auttaa ihmisiä. Pääsin opiskelemaan tuota alaa huippupistein. Puolessa vuodessa tajusin, että se ei ollut minun juttuni.
Keväällä en edelleenkään tiennyt mitä tahdon, mutta koska tiesin pääseväni helposti yliopistoon lukemaan matematiikkaa, laitoin paperit sinne. Tuntui, että petän jotenkin Jumalan, kun lopetan sairaanhoitajakoulun. Ajattelin kuitenkin, että pidän sadetta vuoden yliopistolla ja ehkä keksin sitten mitä todella tahdon.
Kesällä oli herättäjäjuhlat, joiden puheessa joku sanoi: "Mikään työ ei ole Jumalalle vähempiarvoista. Ei tarvitse olla pappi tai sairaanhoitaja tehdäkseen Jumalan työtä, ihan yhtä lailla Häneltä löytyy töitä matematiikanopettajille ja insinööreille." Se helpotti vähän, mutta edelleen ajattelin, että yliopisto on mulle vain väliaikainen paikka.
Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, olen jo muutaman vuoden töissä ollut matematiikan ja atk:n opettaja. Nautin työstäni, ja tiedän pärjääväni siinä hyvin. Olen omalla alallani. Hölkänen, terkkuja vaan kohtalotoverille!
Tsemppiä teille, jotka mietitte tulevaisuuttanne! Teillä ei ole kiire, asiat järjestyvät kyllä. Jos ei suoraan ja heti, niin sitten mutkan kautta.
-
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen pitäisi jonkinkaltaisen välivuoden/vuosia lukion jälkeen, että ei heti pääsisi opiskelemaan sitä, mitä haluaa, tai ei heti osaisi päättää mitä haluaa. Se avartaa ja kasvattaa.
Jos tarkoitat, että pitäisi jäädä vanhempien luo nyhväämään tai vuodeksi jotain jämäduuneja tekemään niin sanon, että paskat.
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan, vaikka ei heti pääsisi opiskelemaan juuri sitä, mitä haluaa. SE avartaa ja kasvattaa. Niinhän itsellesikin kävi.
Voi Myyrapartio dear, ei tassa ole kukaan ole kehottamassa et pitais jaada ylioppilaspaassa kotiin perakamariin moneksi vuodeksi kaivelemaan napaa ja lattialautoja laskemaan :!: Kyse on vain siita et ei se oman paikan loytyminen kaikilla niin suoraviivaista ole vaikka naista "menestystarinoista", kaikkein mieluiten usein kirjoitetaan ja puhutaankin. Kysymys on vaan siita, et jokainen ihminen on erilainen ja 18-vuotias on viela kovin nuori paattamaan isoja asioita. Useimmat ajattelee jopa et se on nyt sit koko loppuelamaan vaikuttava paatos, mut ei sentaan seuraavaan vuoteen korkeintaan.
Taitaakin olla tuo Myyrapartio jonkun poliitikon alter ego, joka on kyllastynyt kun ei olla terpeeksi tehokkaita vaan nautitaan elamasta! :wink: Eika oikeastaan niinkaan, ainakin ihmiset on onnellisia ja (mielen)terveempia kun uskaltavat kuunnella "sydamensa aanta" eika vaan menna sinne minne "pitaa" menna! Ja ei se lukiokaan muuten oo kaikille se oikea paikka, vaikka sinne usein tuntuukin et "kuuluu" menna...Ammatillisen koulutuksen arvostus kohdalleen, duunarit on kovaa valuuttaa tulevaisuuden tyomarkkinoilla!
-
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen pitäisi jonkinkaltaisen välivuoden/vuosia lukion jälkeen, että ei heti pääsisi opiskelemaan sitä, mitä haluaa, tai ei heti osaisi päättää mitä haluaa. Se avartaa ja kasvattaa.
Jos tarkoitat, että pitäisi jäädä vanhempien luo nyhväämään tai vuodeksi jotain jämäduuneja tekemään niin sanon, että paskat.
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan, vaikka ei heti pääsisi opiskelemaan juuri sitä, mitä haluaa. SE avartaa ja kasvattaa. Niinhän itsellesikin kävi.
Voi Myyrapartio dear, ei tassa ole kukaan ole kehottamassa et pitais jaada ylioppilaspaassa kotiin perakamariin moneksi vuodeksi kaivelemaan napaa ja lattialautoja laskemaan :!: Kyse on vain siita et ei se oman paikan loytyminen kaikilla niin suoraviivaista ole vaikka naista "menestystarinoista", kaikkein mieluiten usein kirjoitetaan ja puhutaankin. Kysymys on vaan siita, et jokainen ihminen on erilainen ja 18-vuotias on viela kovin nuori paattamaan isoja asioita. Useimmat ajattelee jopa et se on nyt sit koko loppuelamaan vaikuttava paatos, mut ei sentaan seuraavaan vuoteen korkeintaan.
Taitaakin olla tuo Myyrapartio jonkun poliitikon alter ego, joka on kyllastynyt kun ei olla terpeeksi tehokkaita vaan nautitaan elamasta! :wink: Eika oikeastaan niinkaan, ainakin ihmiset on onnellisia ja (mielen)terveempia kun uskaltavat kuunnella "sydamensa aanta" eika vaan menna sinne minne "pitaa" menna! Ja ei se lukiokaan muuten oo kaikille se oikea paikka, vaikka sinne usein tuntuukin et "kuuluu" menna...Ammatillisen koulutuksen arvostus kohdalleen, duunarit on kovaa valuuttaa tulevaisuuden tyomarkkinoilla!
Onko sinulla kenties ongelmia luetunymmärtämisessä? Juurihan kirjoitin, että pitäisi vain rohkeasti lähtä katselemaan mitä se opiskelu on ja mitä siellä on tarjolla, vaikkei tuntisi heti oikeaa alaa lukevansa. Miten tämä on kehoittaa mihinkään "tehokkuuteen".
Saattoi olla, että anna tarkoitti samaa kuin itsekin viestissäni hain siitä "Jos tarkoitat". Vielä mukana? Minulle lukion jälkeen välivuoden pitäminen tarkoittaa nimenomaan välivuotta opiskelusta. Ja anna puhui välivuodesta. Ja tuollaisen välivuoden pitäminen on mielestäni täysin järjetöntä, koska mistään muualta ei sitä kokemusta opiskelusta saa kuin, no, itse opiskelusta.
-
No, minä itse aloitan vasta lukion, mutta omien vanhempien opiskeluista voisin hiukan kertoilla.
Sillä, meillä on molemmat vaihtaneet alaa kun olivat noin 40-50 vuotta, ja ihan tyytyväisiä. Ei sillä, että olisivat alussa valinneet huonot alat, vaan kesken kaiken mieli muuttui. Äiti itseasiassa jatkoi opiskelua se jälkeen kun täytti 40, ensin maisteriksi, sitten lisenssiaatiksi, ja nyt lopulta väitteli pari viikkoa sitten. Äiti on itte ollut kauheen tyytyväinen omiin valintoihinsa, ja siitä näkeekin sen. Ei aina tartte opiskella heti oikeaa alaa, jos vaikka mieli muuttuu joskus. Mutta jos on vaikka vajaa vuosi vielä opintoja jäljellä, niin kyllähän sitä kannattaa opiskella loppuun, ei siitä haittaakaan ole.
-
Jos tarkoitat, että pitäisi jäädä vanhempien luo nyhväämään tai vuodeksi jotain jämäduuneja tekemään niin sanon, että paskat.
Suorastaan jopa toivoisin, että jokainen ihminen lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan, vaikka ei heti pääsisi opiskelemaan juuri sitä, mitä haluaa. SE avartaa ja kasvattaa. Niinhän itsellesikin kävi.
Myyräpartiolla taitaa olla kalvava tarve takertua pieniin yksityiskohtiin ja ymmärtää ne tahallaan väärin. Välivuodella kirjoituksessani tarkoitin sekä a) jonkun ylipäätään alan opiskelua, niin kuin itse tein, vaikka vääräksi osoittautuikin, että b) työntekoa. Se, ettei halua mennä opiskelemaan ihan mitä tahansa ja valitsee työnteon, on ihan yhtä hyvä, joskus jopa parempikin ratkaisu. Asukoot sitten kotona vanhempien luona tai muuttakoot yksin, ei sen väliä. Tuleepahan tienattua vähän tulevia opiskeluja varten. Vaikka minulle ns. opiskeluvälivuodet olivat henkisesti tärkeitä, oli niissä toki se huono puoli, että nyt minulla on opintotuet loppu ja kuitenkin opintoja vielä jäljellä. Siinä mielessä työnteko olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Järjetön vaihtoehto työnteko ei koskaan ole, vaan monelle välttämätön ratkaisu.
-
Onko sinulla kenties ongelmia luetunymmärtämisessä? Juurihan kirjoitin, että pitäisi vain rohkeasti lähtä katselemaan mitä se opiskelu on ja mitä siellä on tarjolla, vaikkei tuntisi heti oikeaa alaa lukevansa. Miten tämä on kehoittaa mihinkään "tehokkuuteen".
Saattoi olla, että anna tarkoitti samaa kuin itsekin viestissäni hain siitä "Jos tarkoitat". Vielä mukana? Minulle lukion jälkeen välivuoden pitäminen tarkoittaa nimenomaan välivuotta opiskelusta. Ja anna puhui välivuodesta. Ja tuollaisen välivuoden pitäminen on mielestäni täysin järjetöntä, koska mistään muualta ei sitä kokemusta opiskelusta saa kuin, no, itse opiskelusta.
Kylla nyt sina, Myyrapartio, taisit ymmartaa vaarin. Ainakin osa viestistani oli sellaista mita meillapain ainakin kutsutaan huumoriksi. Siihen nahden, etta olet itse koko ajan kritisoimassa muita on oma huumorintajusi yllattavan huono!
Kylla ymmarsin omankin pointtisi, mutta kirjoituksesi ensimmainen kappale: Jos tarkoitat, että pitäisi jäädä vanhempien luo nyhväämään tai vuodeksi jotain jämäduuneja tekemään niin sanon, että paskat, antoi jotenkin ymmartaa et olet eri linjoilla An-nan kaa. Ja tassa asiassa satun asettumaan An-nan kaa samalle "puolelle", vaikka mekin monesta asiasta olemme eri mieltakin olleet.
Vaittelyt ovat yksi lempiharrastuksista, mutta rakentavassa hengessa kiitos. Ja olen pahoillani jos loukkasin Myyriksen syvimpia tuntoja...Sita vaan aina kuvittelee, et sellaiset jotka on kovia arsyttamaan muita kestais sita myos vahan itse (ja juu, en nyt tarkoita ettet tassa nyt urheasti kestaisikin)
Ja loppukaneetti ajatuksistani tahan asiaan: Elama on muutakin kun opiskelu!
-
Kerronpa omasta elämästäni myös aiheeseen liittyen. Kun valmistuin peruskoulusta vuonna 75, oli muotia hakea hoitoalalle, siis sairaanhoitajaksi tai apuhoitajaksi. Muistaakseni lähes kaikki luokkani tytöt tekivät niin, tai ainakin sanoivat niin tekevänsä. Vanhempani vastustivat vedoten kolmivuorotyöhön ja huonoon palkkaan. Hakeuduin kuitenkin alalle ja huomasin varsin pian ettei se ollut minua varten. Luin puutarhurin ammattiin. Valmistuttuani jäin kotiäidiksi. Vikkelästi vierähtivät vuodet omaa kuutta ja puolison neljää lasta hoitaessa. Neljä pienintä omaa vielä kotona, yksi luultavammin melko kauan koska hänellä on Down syndrooma. Vuosien varrella terveys on heikentynyt niin , että puutarhurin työt eivät sujuisi. Kirjoittamisesta pitäisin, voisi tehdä etätyönä kotoa. Eli uudelleenkoulutus ilmeisesti edessä. Vaikka olen jo 45, uskon että vielä voisin antaa yhteiskunnalle oman panokseni työn muodossa. Eipä olisi uskonut silloin 16 vuotiaana ammatinvalinnan edessä, että tältä tulee näyttämään elämässäni. Eikä aina tiedä ennen kuin kokeilee ammatteja, eikä varsinkaan mitä elämä tuo tullessaan. Ei aina sitä mitä haluaisi....
-
Minusta tulee hevosenhoitaja. Sitten kolmen vuoden jälkeen, kun lukio on takana, lähden Kaustiselle. Minä en lukiota kävis, ellei äiti käskis :)
Niinpä niin ja näinpä näin. Tuosta on nyt aikaa pari vuotta ja vuoden päästä lukio loppuu. Luultavasti suuntaan kyllä Pohjanmaalle, vaan en Keski-Pohjanmaalle. Ilmajoki luultavasti on tuleva opiskelupaikkani, tästä tytöstä saattaa tulla agrologi.
-
Ai te ootte noin fiksuja ja akateemisia kaikki.
Meitsi ihan vaan duunari sen enempiä kouluja käymättä. Tai no yrittäjä ja viisi miestä töissä. Kuitenkin vailla koulutusta ja sivistystä.
Sivistys meni bussilla ohi.
Kait ku kakarana muutettiin ulkomaille ja oli sopeutumisvaikeuksia ja meni tapellessa kaikkea vastaan.
Tai ehkä ku olin väärässä jonossa kun viisautta jaettiin?
Tai sit tää lukilukihäiriö. Sit kanssa ku asuin Tanskassa niin jotenkin lauseet menee ihan sekasessa järjestyksessä.
Puhe on sikinsokin.
Joku kielioppi sekasotkukin on tullut kuvaan, varmaankin kun toisessa kielessä lausuttiin lauseet erijärjestyksessä ja nyt mun pääni ei tiedä miten lauseet tulisi tuoda ulos suusta. :cry:
No mut siitä ku siitä mikä isona.
Aina oisin halunnut kalastajaksi. Sellanen luonnonkeskellä oleva ammatti, missä saisi olla Luojan armoilla tuleeko kalaa vai ei. Itsenäinen ja työ missä ois aikaa mietiskellä.
Kattelin dokumentin yhdestä kotkalaisesta kalastajasta joka kalasteli ja myi sitten kauppatorilla kalojaan, purkitti silakat ja silleen. Kyllä kävi kateeksi. Siis sitä vapautta ja muuta mikä sillä oli.
No ihan tyytyväinen elämäänsä saa olla. Jumala Isä taivaassa on pitänyt hyvää huolta.
Ikävää että nykyään ei ole oikein sijaa kuin menestyjille. Tälläset duunarit vielä jotenkin selviää, mutta työttömiä ja heikkolahjaisempia yhteiskunta vieroo.
Ihmisenarvo on paljon aseman mukaan arvostettu.
Toivottavasti teistä kaikista tulee jotain sosiaalityön tekijöitä körtit tuntuu niin tosi mukavilta. :D
-
Uskoisin että täällä surffailee kaikenlaisia ihmisiä eri ammateista. Tosin sillä ei ole varsinaista merkitystä, onko akateeminen tai ei. Keskustella voi ilman titteleitäkin mainiosti.
Työttömillä, syrjäytyneillä, sairailla ja vanhuksilla tosin ei välttämättä ole ihan samoja mahdollisuuksia viettää aikaa netin ääressä. Ei ole vehkeitä kotona tai taidot eivät riitä. Enempi opiskelleet ovat tulleet sinuksi tällaisten laitteiden ja sähköisen kommunikoinnin kanssa siinä opiskelun kylkiäisenä.
Tekniikka on mennyt eteenpäin niin nopeasti, ettei uskoisi. 80-luvulla syntyneet eivät ehkä sitä huomaa niin hyvin kuin me vähän vanhemmat. Vielä 10 vuotta sitten olin sitä mieltä, että minähän en tietokoneeseen ikinä koske. Aion elää ilman sellaista kapinetta... Toisin kävi, nyt se on kotona ja taitoja hankitaan ukon kanssa yhdessä. Ei voinut sittenkään jättäytyä pois kehityksen kelkasta.
-
Kauppakorkeaan en päässyt sisälle, tradenomiksi kyllä pääsin vaan en tiedä kiinnostaako lähteä Kokkolaan opiskelemaan. Jos työpaikan löytää ens vuodeksi niin voi olla etten lähde opiskelemaan, mut kattoo nyt. Joku vuokra-asunto pitäis löytää tässä, alkaa pikkuhiljaa ahdistaa kotona asuminen. Ei vaan viitti ihan vielä omaa kämppää laittaa, kun ei ole työpaikasta tietoa, ja mulla ei luonto kestä olla työttömänä ja maksattaa vuokraa kelalla. Saa nyt kattoa huvittaako mihinkään ammattikorkeaankaan lähteä, menee siinäkin se 3-4 vuotta enkä tiedä pääseekö mihin hommiin sitä kautta. Puolessa vuodessa sais bussikuskin paperit ja töitä olis, maksetaankin suhteellisen hyvin kunhan löytää oikean paikan. Äiti varmaan toivois että lähtisin jotain opiskelemaan, mutta mitäpä se sille kuuluu. Jos itteä huvittaa alkaa ajamaan linja-autoa niin sitten alan, enkä ajatellut muilta paljoa kysellä. Lukio oli mukava paikka opiskella enkä huonoja papereita saanut, mutta ehkä ammattikoulu olis ollut mua varten. Ei vaan silloin yläasteella löytynyt mitään sopivaa alaa ja äiti ei olis amikseen päästänytkään, niin tuli sitten käytyä lukio. Voi olla että siinä meni kolme vuotta hukkaan jos en muuta koulutusta enää itselle hommaa, mutta olipahan kuitenkin mukavaa aikaa... Sitä kuitenkin painottaisin, kun parikin tyyppiä tiedän jotka opiskelee kun vanhemmat oikein kovasti haluavat, että siinä ei ole järjen häivää. Parempi kun tekee sitä mitä itse haluaa ja on itse tyytyväinen elämäänsä, eikä liikoja muilta kysele.
-
Kiva oli kuulla mietteitänne, edelleen näin opiskelupaikasta tuloksia odotellessa on aikaa mietiskellä, mitä muuta sitä voisikaan tehdä. Kaikenlaisia polkuja on ammatteihin ja ainahan voi uudelleen kouluttautua, jos saa tarpeekseen! Olen yrittänyt miettiä moneen kertaan, mitkä ovat niitä vahvoja puoliani ja mikä mahdollisesti sellaista työtä, jonka tekemisestä nauttisin. Sen varmaan loppujen lopuksi näkee vasta käytännön työssä.
-
Onko sinulla kenties ongelmia luetunymmärtämisessä? Juurihan kirjoitin, että pitäisi vain rohkeasti lähtä katselemaan mitä se opiskelu on ja mitä siellä on tarjolla, vaikkei tuntisi heti oikeaa alaa lukevansa. Miten tämä on kehoittaa mihinkään "tehokkuuteen".
Saattoi olla, että anna tarkoitti samaa kuin itsekin viestissäni hain siitä "Jos tarkoitat". Vielä mukana? Minulle lukion jälkeen välivuoden pitäminen tarkoittaa nimenomaan välivuotta opiskelusta. Ja anna puhui välivuodesta. Ja tuollaisen välivuoden pitäminen on mielestäni täysin järjetöntä, koska mistään muualta ei sitä kokemusta opiskelusta saa kuin, no, itse opiskelusta.
Vaittelyt ovat yksi lempiharrastuksista, mutta rakentavassa hengessa kiitos. Ja olen pahoillani jos loukkasin Myyriksen syvimpia tuntoja...Sita vaan aina kuvittelee, et sellaiset jotka on kovia arsyttamaan muita kestais sita myos vahan itse (ja juu, en nyt tarkoita ettet tassa nyt urheasti kestaisikin)
Ja loppukaneetti ajatuksistani tahan asiaan: Elama on muutakin kun opiskelu!
Eipä nyt ruvetä vetämään sitä marttyyrin viittaa päälle, ei tässä ole väittelyt edes vielä alkaneet. Tosin aika heikolta pohjalta lähdetään, kun yrität lukea rivien välistä jotain mitä siellä ei ole.
Ja mitä tulee mun loukkaamiseen - saat yrittää vähän kovemmin.
-
Sarai: kiitos terveisistä! :)
Viisveisaaja: sivistys ja koulusivistys ovat kaksi eri asiaa... Yliopistoista valmistuu paljon koppavia besserwissereitä, joista sivistys on kaukana. Duunariyrittäjällä voi hyvinkin olla paljon syvällisempi ja sydämellisempi suhde elämään ja toisiin ihmisiin.
Minä ainakaan en matemaatikkona näe aihetta ylpeillä sillä, että tiedän miten äärettömän pitkiä ja kaksikymmentäviisiulotteisia kappaleita voidaan mitata ja integroida. Mieluummin olisin oppinut, miten abiko-liittimiä käytetään, sellainen tieto säästäisi paljolta murheelta. Miksi lukiossa ei opetettu teknistä työtä?
-
Kiitos Hölkänen.
Kyllä niin se on, että kaikenlaisia ihmisiä mahtuu kaikkiin ammattiryhmiin.
Matemaatikoista tuli mieleen yksi Pena joka kanssa luki matematiikkaa kuin sinäkin. Tosi sympaattinen kaveri, vaikkakin joskus aina eksyi mietteisiin ja piti palauttaa kiertoradalta.
Hän oli valinnut matematiikkaan tai tietojenkäsittelyyn oltuaan ensin ylppärissä opiskelemassa teologiaa. Hän oli ollut kesätöissä kirkossa ja näki sen taistelun mitä siellä on ihmissuhde ja asemaa koskien ja lopetti teologianopiskelut ja alkoi lukea mmatematiikkaa.
Eli just päinvastoin kuin luulisi voi asiat olla. Kirkossa voi olla raskaampaa ihmisten väillä vaikka pitäisi olla rakkaudellinen yhteisö jonka etiikkakin on rakastava ja välittävä.
Yksi hassu juttu oli kun asuin Tanskassa ja pikkuveli oli siellä ylppärissä.
Hän kertoi että matemaatikot ja muut sellaiset pukeutui villapuseroihin ja oli tosi nöyriä ja sellaia enempi kansanihmisiä tavoiltaan ja sitten kaikki hyvännäköiset oli jossain oliko lääkiksessä tai jossain.
:roll: :roll:
Kumpa jokainen löytäisi oman paikkansa missä olisi tyytyväinen.
-
Ihmetyttää sellainen asia, että suomalainen pääsee helpommin opiskelemaan ulkomaille kuin maansa yliopistoihin. Nuorempi poikani pääsisi maisteriopintoihin kolmeen englantilaiseen yliopistoon vaivatta ja vielä stipendin kanssa. Vastaavaan saavutukseen ei pääse Suomessa etenkin, kun hänen alansa maisteriopintoihin voi ryhtyä vain Sibassa. Se tässä vielä ihmetyttää, ettei Siban koulutus ole tasoltaan samaa kuin Englannissa.
-
Saliksen mainitsema seikka on kyllä hyvin huomionarvoinen, tuntuu että Suomessa monella ns. tuhlautuu väkisinkin parikin vuotta siihen yliopistoon pyrkimiseen ja muualla se aika olisi jo käytetty hyödyksi opiskellen. Tietysti kaikki eivät voi päästä opiskelemaan juuri samaa alaa, mutta jotain tulisi mielestäni tehdä tälle Suomen pääsykoesysteemille. En tiedä olisiko yo-todistuksen mukaan tehtävä valinta ratkaisu, mutta selvää on että tämä nykyinen systeemi on hakijoille erittäin stressaava ja aikaavievä.
-
Saliksen mainitsema seikka on kyllä hyvin huomionarvoinen, tuntuu että Suomessa monella ns. tuhlautuu väkisinkin parikin vuotta siihen yliopistoon pyrkimiseen ja muualla se aika olisi jo käytetty hyödyksi opiskellen. Tietysti kaikki eivät voi päästä opiskelemaan juuri samaa alaa, mutta jotain tulisi mielestäni tehdä tälle Suomen pääsykoesysteemille. En tiedä olisiko yo-todistuksen mukaan tehtävä valinta ratkaisu, mutta selvää on että tämä nykyinen systeemi on hakijoille erittäin stressaava ja aikaavievä.
Olen pääsykokeen kannalla. Pääsin aikoinan suoraan yliopistoon, kun yo-tutkinnon yleisarvosana oli laudatur. Sitten tulikin aikamoisia opiskelun käynnistysvaikeuksia, joihin vierähti parisen vuotta. Normaalijärkisen on helppo saavuttaa hyviä lukon numeroita ja arvosanoja ahkerasti lukemalla. Se, että on hyvät arvosanat yo-tutkinnossa, ei kerro mitään yliopistossa pärjäämisestä, joka edellyttää itsenäistä opiskelua ja ajattelua. Siksi monipuoliset ja käytännölliset pääsykokeet ovat parempi vaihtoehto kuin todistus.
Onhan pääsykoe tietysti stressaava, mutta kai sen pitääkin olla. Opiskelu yliopistossa vaatii stressinsietokykyä erityisesti silloin, kun gradun tekeminen on edessä.
-
No myös näinkin, mutta on se silti jotenkin älytöntä, että vuosi vuoden jälkeen joutuu pyhittämään lähes koko kevään lukemiselle, ei voi juurikaan käydä muita opiskeluja tai tehdä töitä, jos todella haluaa mieleisensä opiskelupaikan, esim. lääkis, oikis ja kauppis vaativat järkyttävää pänttäämistä. Ja jos pelkkä pääsykoe olisikin stressaava, sen voisikin ehkä kestää melko kivuttomasti, mutta kun lukemisen aiheuttamat tulonmenetykset ja jatkuva yleinen epävarmuus taloudellisen lisäksi lisätään listaan, niin ei ihme että saattaa stressata. Tosiaan kun valitettavasti kaikilla ei ole vanhempia, jotka kustantaisivat valmennuskurssit ja elämisen lukemisen aikana.
-
Suomessa kuitenkin itse opiskelu esim. yliopistoissa on ilmaista ja nainhan ei kaikkialla ole!
-
Suomessa kuitenkin itse opiskelu esim. yliopistoissa on ilmaista ja nainhan ei kaikkialla ole!
Mikään ei ole ilmaista.
-
Yksi hassu juttu oli kun asuin Tanskassa ja pikkuveli oli siellä ylppärissä.
Hän kertoi että matemaatikot ja muut sellaiset pukeutui villapuseroihin ja oli tosi nöyriä ja sellaia enempi kansanihmisiä tavoiltaan ja sitten kaikki hyvännäköiset oli jossain oliko lääkiksessä tai jossain.
Ei tuo paljon eroa meiningistä kotomaan yliopistoissakaan. Osa porukasta on sellaista, että nähtävästi pitää jokaisessa mahdollisessa tilanteessa tuoda esille sitä, että omasta mielestään edustaa jonkinlaista eliittiä ja ero tavalliseen tallaajaan on pidettävä selvänä.
Onhan niitä omahyväisiä ihmisiä joka alalla mutta ehkä tuo oikis/lääkikset/kauppis -akseli vetää niitä vain enemmän puoleensa.
-
Onhan niitä omahyväisiä ihmisiä joka alalla mutta ehkä tuo oikis/lääkikset/kauppis -akseli vetää niitä vain enemmän puoleensa.
Tietojärjestelmätiede on omien havaintojeni mukaan vähän samaa sarjaa.
P.S. Arvoisa ylläpitäjä on tietenkin poikkeus. :wink:
-
Onhan niitä omahyväisiä ihmisiä joka alalla mutta ehkä tuo oikis/lääkikset/kauppis -akseli vetää niitä vain enemmän puoleensa.
Tietojärjestelmätiede on omien havaintojeni mukaan vähän samaa sarjaa.
P.S. Arvoisa ylläpitäjä on tietenkin poikkeus. :wink:
Hahaa! Hetkeksi jo nousivat niskakarvat pystyyn... Mutta löytyihän sieltä tämä täsmennys. :wink:
-
Vastaavaan saavutukseen ei pääse Suomessa etenkin, kun hänen alansa maisteriopintoihin voi ryhtyä vain Sibassa. Se tässä vielä ihmetyttää, ettei Siban koulutus ole tasoltaan samaa kuin Englannissa.
Mikä osasto? Musiikkiteknologia? Arts management? Ne osastot ovat Sibelius-Akatemiassa melko nuoria, ja varmaankin sen vuoksi koulutussysteemit aika lapsenkengissä. Muilla osastoilla voisin kuitenkin väittää, että koulutuksessa ollaan todella korkealla, ainakin mitä on kuullut muilta, jotka ovat olleet esim. vaihtareina muualla ja mitä on yleisesti ottaen Akatemian arvostuksesta kuullut/lukenut.
-
Mikä osasto? Musiikkiteknologia? Arts management?
Hyvin haettu Annalta. Kysymys on juuri musiikkiteknologiasta.
-
No laitetaans nyt korttifoorumin viralliselle pilkunviilaajalle(myyrikselle) tasmennys, jonka varmaan muut ihan muutenkin ymmarsi...Tarkoitin nyt tassa, et se varsinainen opetus on ilmaista OPISKELIJALLE, vaikka toki opintomateriaalit ym. on maksullisia. Ja siis peruskoulussahan kaikki on "koulun puolesta" ja se on todella hienoa, kun esim. taalla Irlannissa pitaa ekaluokasta lahtien kaikki kustantaa itte.
Kiitos kovasti Myyris-Vanhanen, on se hyva et joku muistaa tankin puolen meidan hyvinvointiyhteiskunnassamme, kun me siivellaelajat luullaan vaan et kaikki tipahtaa taivaalta :wink:
-
esim. taalla Irlannissa pitaa ekaluokasta lahtien kaikki kustantaa itte.
Irlannissa monta kertaa käyneenä, tulin kiinnostuneeksi, että opiskeletko kenties muualla kuin Dublinissa?
-
En opiskele vaan toimin au pairina suomalais-irlantilaisessa perheessa. Vaikka kylla naa yliopistot taalla on ainakin upean nakoisia ja on oikein kunnon kampuksetkin. Jos on tilaisuus tulla tanne opiskelemaan tulkaa ihmeessa...Trinity college on aivan upea ja ihan Dublinin keskustassa ja Belfastissa on myos upea yliopisto. Maynooth on oma suosikkini, kun en oo niin suurkaupunki intoilija ja silla on ainakin ollutkin yhteisteistyota Helsingin yliopiston kaa. Niin ja Galway on myos legendaarinen opiskelijakaupunki kaksine yliopistoineen.
-
Niin ja Galway on myos legendaarinen opiskelijakaupunki kaksine yliopistoineen.
Galway on tosi kiva kaupunki. Tuttu paikka, koska olen pyöräillyt juuri Irlannin länsirannikkolla Galwaysta niin etelään kuin pohjoiseenkin. Kauniit maisemat, upeat mäet ja vuoret. Ja mikä tärkeintä: Oli kapakka vaikka kuinka pieni, niin illalla voi kuulla irkkumusaa livenä.
-
No laitetaans nyt korttifoorumin viralliselle pilkunviilaajalle(myyrikselle) tasmennys, jonka varmaan muut ihan muutenkin ymmarsi...Tarkoitin nyt tassa, et se varsinainen opetus on ilmaista OPISKELIJALLE, vaikka toki opintomateriaalit ym. on maksullisia. Ja siis peruskoulussahan kaikki on "koulun puolesta" ja se on todella hienoa, kun esim. taalla Irlannissa pitaa ekaluokasta lahtien kaikki kustantaa itte.
Kiitos kovasti Myyris-Vanhanen, on se hyva et joku muistaa tankin puolen meidan hyvinvointiyhteiskunnassamme, kun me siivellaelajat luullaan vaan et kaikki tipahtaa taivaalta :wink:
Hmm. Oliko tämä nyt joku ironinen lisäys...? Kaikkihan tämän nyt tietää.
Minä ainakin käsitin, että Myyräpartio vetäisi perinteisen "mikään ei ole ilmaista, miksi luulette että ihmiset veroja maksaa" -kortin.
Niin tai näin, jotain kautta se rahoitus on järjestetty. Parempi näin kun se Suomessa on.
Lisäksi joskus mietityttää "yliopistossa opiskelu on ilmaista opiskelijalle", mutta ei voi opiskella ellei maksa ylioppilaskunnan jäsenmaksua.
Joku huijaa nyt varmasti! Meni nekin rahat kummalle taholle tahansa, niin eihän se ilmaista ole, vaikka summa on lukukausimaksuksi varsin olematon.
-
Lisäksi joskus mietityttää "yliopistossa opiskelu on ilmaista opiskelijalle", mutta ei voi opiskella ellei maksa ylioppilaskunnan jäsenmaksua..
Yliopistolain jokainen tutkintoa yliopistossa opiskeva on yo-kunnan jäsen. Enpä usko, että ylioppilaskunnasta haittaa on. Ainakin ennen ylioppilaskunnan hoitivat niin opiskelijoiden asumispalvelut, terveydenhuollon, lasten päivähoidon kuin bileetkin.
-
Hear From Our Students
https://www.oxford-royale.com/?gclid=Cj0KCQiA3eGfBhCeARIsACpJNU-z2Jy6lgeRG-HZmbKF9XjiGQSdB2xeighvZxnPmtWMPlzq6o6yT90aAolzEALw_wcB
Lord Michael Howard tells of what he's learned in his career as a businessman.
https://www.youtube.com/watch?v=cTOyERkuwFk
Summer Schools 2023
https://www.oxford-royale.com/