Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 24.08.19 - klo:15:08
-
SV 134 Halleluja! Iloisin äänin
https://www.youtube.com/watch?v=ZAT31B7Dry4
1. Halleluja!
Iloisin äänin,
kansat, kielet,
huutakaa kaikki:
Herralle kiitos,
kunnia suuri!
Sanan antaa
ajasta aikaan hän oppaaksemme.
2. Synneistämme
ja kuolemasta,
vihan alta
armostaan yksin
hän meidät auttoi.
Helvetin vallan
kaatoi Herra
Kristuksen, Poikansa pyhän kautta.
3. Hyvyydessään
varjeli Herra
kiusaajalta
ja vahingoilta,
vaaroilta sielun.
Totuuden pyhän
lähettää hän
asumaan kirkkaana keskellämme.
4. Iloveisuin
ja kiitoslauluin
talvet, kesät
nyt täyttäkäämme!
Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen
olkoon kiitos,
kuin oli, niin olkoon ikuisesti!
Burkhard Waldis psalmin 117 pohjalta, suom. VK 1701, uud. P. Kivekäs 2005 ja 2011vi
...
Aloitin uuden Päivän virren nro 8 adventtivirtenä käytetyllä, harvinaisen iloisella siioninvirrellä.
Vakavin kasvoin, iloisin sydämin oli Jaakko Eleniuksen teema. :109:
-
VK 9 Kristus tulee, kuningas
Saksassa 1653
https://www.youtube.com/watch?v=StjQTNrkYiM
1.
Kristus tulee, kuningas!
Riemuviesti kertoo siitä.
Saapuu rauhanruhtinas,
sydämeni nöyrry, kiitä!
Annan valtiaalleni
elämäni, kaikkeni.
2.
Kristus, tule! Olenhan
kastettu jo omaksesi.
Anna sanan siunaavan
kirkastaa sun autuutesi,
että portit avaisin,
vastaan sinut ottaisin.
3.
Kristus, tule perkaamaan
synnin saasta sielustani.
Itse en voi milloinkaan
pestä omaatuntoani.
Sen vain veri puhdistaa,
armo sielun kaunistaa.
4.
Kristus, ehtoollisessa
saavu, täytä lahjoillasi.
Täällä jo, kuin taivaassa,
anna elää seurassasi.
Saavu, asu minussa,
riemuita suo sinussa.
5.
Kristus, tule, lahjoita
Henki Pyhä sydämeeni
kirkastamaan sinua,
johdattamaan askeleeni.
Kuule harras pyyntöni:
Jeesus, tule luokseni!
Philipp Friedrich Hiller 1762. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886.
-
SV 102 Oikeutta vailla tässä
https://www.youtube.com/watch?v=9Z1Hqs67QjI
1. Oikeutta vailla tässä
kerjäämässä
olen leipää lapsien.
Tyydyn siihen, mitä annat,
huolen kannat
Jeesus, turva köyhien.
2. Täällä alla armopöydän
suojan löydän.
Tässä tarpeeksi nyt on.
Tänne tippuu toivon ruokaa.
Sydän huokaa:
sinulta saan ravinnon.
3. Tänne vuotaa varjelusta,
virvoitusta,
jota kaipaa nälkäinen.
Uskokin saa kasvaa hiljaa,
taivaan viljaa
kun nyt täällä maistelen.
4. Tätä ruokaa syödessäni
elämäni
aivan uuden suunnan saa.
Taivaan riemun ikävässä,
nyt jo tässä,
orjan osa katoaa.
5. Täysin itse keksityltä
hääräilyltä
näyttää oma kilvoitus.
Kristuksesta loistaa meille
eksyneille
Isän suuri rakkaus.
6. Kirkkaus ja voitto, valta
kaikkialta
olkoon yksin Kristuksen.
Maa ja taivas luotuinensa
Herrallensa
riemuin tuokoon kiitoksen.
Jaakko Pitkätky viim. 1815, uud. W. Malmivaara 1901, VK 1938, VK 1986, H. Lipiäinen (1. säk.) ja J. Löytty (2.−5. säk.) 2014
-
SV 56 Ah, armon Herra suloinen
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
1. Ah, armon Herra suloinen,
nyt kuule huutoani,
kun kumarrun ja huokailen
ja puhun puutteistani.
Näin hätäni taas pakotti
kerjäämään helmoissasi,
pyytämään armoasi.
2. Kulkija olin huoleton,
en vaaraa nähnyt tiellä.
Mahdoton tilanteeni on,
en sitä enää kiellä.
Sokeana en kulkea
nyt osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
3. Kun järjeltäni neuvon sain
taas nousta ylemmäksi
Siinailla, vuoriteillä lain,
tie muuttui hämäräksi.
Murehtien nyt havaitsen,
taas olen eksyksissä.
En oikein tiedä, missä.
4. Vaan viimein Pyhä Henkesi
paljasti sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt kauhistun ja masennun
vilppiä elämäni
ja pahaa sydäntäni.
5. Edessäsi, oi Jumala,
alasti seison tässä
näin huonona ja kurjana
rauhaasi etsimässä.
Nyt vaateta ja ojenna
kätesi, nosta, kanna,
taivaasta toivo anna.
6. En osaa oikein rukoilla,
uupumus minut voittaa,
vaan saanhan silti huokaista:
armosi anna koittaa.
On voittoni, jos luoksesi
lopulta minut päästät
ja tuomiolta säästät
-
SV 4 Koska valaissee kointähtönen
https://www.youtube.com/watch?v=KfStd1_uKPk
1. Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen,
on yhä hämärää?
Taivaalle nostan yh-tenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2. Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden.
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3. Herra, Jeesus, pyydän, rukoilen
kaikesta sielusta:
Henkesi suo olla murheisen
tuskassa lohtuna
ja itseäsi kirkastaa
nyt sydämelleni.
Vain uhrisi voi rauhoittaa
ja olla onneni.
4. Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5. Herra, Jeesus, sinun eteesi
käyn tässä toivossa,
kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois ennen kuin saan
haavoissa kalliissa
riemun ja rauhan autuaan.
Niin, aamen uskossa.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, K. Pispa 2013
-
SV 143 Muistan päivää autuasta
https://www.youtube.com/watch?v=MZF5O-PHbbc
1. Muistan päivää autuasta,
jolloin Herran Jeesuksen
kohdata sain, syntinen.
Tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.
2. Maistaa Herra minun antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.
3. Jääköön kaikki katoava,
unohtua turhat saa,
Jeesus minut omistaa.
Kaikki muu on hajoava,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.
4. Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.
5. Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Ravitsee hän sydämeni,
läheisyyttään nauttien
löydän parhaan laitumen.
6. Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
tyhmien myös viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938 ja VK 1986, J. Löytty 2013
-
VK 99 Jeesus elää, Herrani!
Ruotsissa 1697
https://www.youtube.com/watch?v=ry44E9YdqNQ
1.
Jeesus elää, Herrani!
Kuolemalta murtui valta.
Hän on vapahtajani
kuoleman ja synnin alta.
Jeesus auttaa, pelastaa,
siihen tahdon uskaltaa.
2.
Jeesus elää, Herrani!
Hänessä on kaikki luotu,
minullekin iäksi
elämä ja armo suotu.
Minkä Herra vakuuttaa,
siihen tahdon uskaltaa.
3.
Jeesus elää, Herrani!
Älä pelkää, syntisparka.
Hän on minun turvani,
häneen luottaa sydän arka.
Hänen luokseen tulla saa,
siihen tahdon uskaltaa.
4.
Jeesus elää, Herrani!
Ota vastaan elämäni.
Sydän pese puhtaaksi,
päästä minut synneistäni.
Heikkoa hän vahvistaa,
siihen tahdon uskaltaa.
5.
Jeesus elää! Minä saan
elää hänen omanansa.
Mikään ei voi milloinkaan
riistää hänen turvistansa.
Taivaaseen hän kuljettaa,
siihen tahdon uskaltaa.
6.
Jeesus elää! Hänessä
kuolema on taivaan ovi.
Ei siis missään hädässä
epätoivoon jäädä sovi.
Rauhakseni Jeesus jää,
kuolleista hän herättää.
Christian Gellert 1757. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.
-
SV 78 Karitsa kallis, kuulethan
1. Karitsa kallis, kuulethan,
on tieni ahdas, vaikerran.
Syy raskas rintaani nyt kaivaa:
kylmyyttä tunnen, tunnon vaivaa
ja puutosta.
2. Luo puoleeni nyt katseesi,
kun eteesi tuon syntini.
Pois ethän heitä etkä paina,
näin pyydän, muistuta myös aina
haavoistasi.
3. Karitsa kallis, armahda,
en muuta voi kuin huokailla.
Vain sinä nostat, kuorman kannat,
toivottomalle toivon annat
ja rakastat.
4. Myös muista muutkin lapset maan,
osoita suunta oikeaan.
Apua älä keltään kiellä,
puoleesi että löytää tiellä,
oi Karitsa.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
SV 177 Jeesus on paimen, hän kanssamme käy
Gábor Trajtler 1982
https://www.youtube.com/watch?v=j1wUq0ghJr4
1.
Jeesus on paimen, hän kanssamme käy,
armollaan kantaa, kun tietä ei näy.
Laumaasi suojele, Vapahtaja,
pelko ja ahdistus pois hajota.
2.
Jeesus on viinipuu uskollinen.
Elossa säilymme oksina sen.
Hedelmät rakkaus oksiisi luo,
Henkesi kuolleille elämän suo.
3.
Jeesus on valkeus kaikkeuden,
Herra myös tähtien kaukaisien.
Puhkaise pimeys syntimmekin,
johdata valoosi, armollisin.
4.
Jeesus on rauhamme. Voimana on
anteeksiantamus loppumaton.
Maailma kuiluissa pelkojensa
rauhaasi kaipaa ja rakkautta.
5.
Jeesus on alku ja Jeesus on tie,
kanssamme kulkee ja perille vie.
Sinua ylistää taivas ja maa.
Perillä kirkkosi riemuita saa.
Zoltán Dóka 1982. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.
-
Kiitos tästä! :109:
-
SV 1 Seisomme ovellasi
https://www.youtube.com/watch?v=vjiO8UvdxNM
1. Seisomme ovellasi,
oi Herra, Auttaja.
Armahda lapsiasi
ja ovi raota.
Huomaatko kolkutusta
köyhistä köyhimmän,
kuuletko anomusta
myös armon kerjääjän!
2. Sanasi annoit meille:
Pyytäjä avun saa.
Luoksesi pyrkineille
myös ovi aukeaa.
Luotamme lupaukseen
ja armoon valtavaan,
kätesi johdatukseen
me jäämme kulkemaan.
3. Olemme vajavaiset
kuin tyhjä astia,
puutteemme moninaiset
alati kiusana.
Armahda, Isä, meitä
ja päästä pahasta,
sylisi lämpöön peitä,
ravitse toivolla.
Martti Rautanen (ndongan kielellä) 1921, suom. K. Pispa 2005, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
SV 97 Rakas Herra, avun saavat
https://www.youtube.com/watch?v=XG0XPjKJm4s
1. Rakas Herra, avun saavat
kaikki sinuun turvaavat.
Pedon lyömät syvät haavat
sinä, Paimen, parannat.
2. Hoidat kaikki ruhjeet, vammat,
janoista käyt juottamaan.
Jäljelle myös jääneet, rammat,
kuulee armahtajastaan.
3. Nostat paimenkäsin niitä
kuolemasta elämään.
Särkyisipä sydän siitä
armotyöstä kiittämään.
4. Maailmaan kun mieltyneitä
herättelet valvomaan,
rakas Herra, ohjaa meitä
lahjoistasi jakamaan.
5. Ehtoon kerran joutuessa
lauman yhteen kokoat.
Iäisyyden auetessa
levon meille lahjoitat.
Antti Pukkila 1925, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
SV 218 Kiitoksen, Isä taivaan
1. Kiitoksen, Isä taivaan,
tuon nöyrin sydämin,
kun vaivaan, väsymykseen
sain levon kuitenkin.
Enkelit vartijoiksi
kotiini lähetit.
Lepäsin huolta vailla,
kun yöllä suojelit.
2. Lahjoita, Jeesus, armo
minulle uudestaan
ja saavu laupiaasti
syntistä auttamaan.
Hädästä sydämeni
sinulle avaudun.
Apua pyytääkseni
helmaasi tarraudun.
3. Kirkasta, Pyhä Henki,
minulle Jeesusta,
niin että sydämestä
löytyisi uskoa,
ja näytä häpeäksi
mieleni penseys,
kun ei tee vaikutusta
Jeesuksen kärsimys.
4. Kun syntiin sydämeni
minua viettelee,
sen, Esirukoilija,
tyhjiksi juonet tee,
niin etten masentuisi,
jaksaisin toivoa.
Armolla sydäntäni
uskossa vahvista.
5. Anteeksi anna, Herra,
virheeni toistuva.
Häpeätahrat synnin
sielusta puhdista.
Rintaasi vasten paina,
suo lohdutuksesi.
Kuin äiti pientä lastaan
rauhoita hellästi.
6. Myös koko perheelleni
rukoilen voimia,
niin että osaisimme
parhaiten toimia,
ja yksimielisesti
sinulle, Jumala,
eläen ihmisiksi
toisimme kiitosta.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
K V311a Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
Rudolf Lagi 1868
https://www.youtube.com/watch?v=wB8zK3Rb5K0
1.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.
2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?
3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.
4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
5.
Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
-
SV 17 Jumala, armo anna
1. Jumala, armo anna,
niin että uskon voiman saan.
Tuo hyvän sanan manna
sydäntä köyhää ruokkimaan.
Herätä unestani,
valppaaksi minut tee,
niin että sielustani
pimeys hälvenee.
Kun kuolleet haudan takaa
herätät, voitokas,
herätä usko vakaa
niin minussakin, laupias.
2. Minulle sokealle
käy, Jeesus, taluttajaksi,
ja taitamattomalle
taidoksi, tieksi, neuvoksi.
Minua verelläsi
synnistä puhdista,
ja sinun lähelläsi
suo rauhaa nauttia.
Elämän leipää syötä
ja näytä taivaan tie.
Käy taipaleelle myötä
ja kirkkauden maahan vie.
3. Suo Pyhän Hengen näyttää
niin totuutesi valkeus,
sieluni että täyttää
seuraamisesi alttius.
Näin askel askelelta
opeta ristin tie
ja vastus vastukselta
voittoa kohti vie.
Ansiot omat kiellä
ja luulot sydämen.
Säilytä usko siellä
elämän ajan lyhyen.
4. Helteestä, ahdingosta,
kun uuvun alla vaivojen,
syliisi, Jeesus, nosta,
pois kanna maasta murheiden.
Olethan ystäväni
ja aarre sydämen.
Sinun on elämäni.
Vain tätä rukoilen:
suo, että lapsen lailla
sinussa iloitsen
Siionin kukkamailla.
Saan käydä kotiin kaivaten.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
https://www.youtube.com/watch?v=GojoKFXSFOI
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
-
SV 20 Silmäisi eteen, Jeesus
https://www.youtube.com/watch?v=LVezVI5jpgA
1. Silmäisi eteen, Jeesus,
tuon sydämeni syyllisen
ja paljastan sen kurjuuden
silmäisi eteen, Jeesus.
2. Silmäisi eteen, Jeesus,
nyt syntieni taakan tuon
ja ikävöivän katseen luon
silmiisi helliin, Jeesus.
3. Silmäisi nähden, Jeesus,
tein syntiä ja rikoin lain.
Nyt tuomariini katson vain,
silmiisi helliin, Jeesus.
4. Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.
Lars Stenbäck 1839, suom. Siionin Kannel 1881, J. Haavio 1971 uud. VK 1986
-
SV 157 Maan, taivaan Herra, Luoja
https://www.youtube.com/watch?v=ZiAaW3YLlD0
1. Maan, taivaan Herra, Luoja.
Isämme, Jumala,
vuotuisen kasvun tuoja,
ravitse peltoja.
2. Ei mikään kasvaa saata,
elämän antaja,
jos köyhtynyttä maata
et siunaa, uudista.
3. Me syömme, jos vain riittää
satoa edelleen.
Myös meidät ketjuun liittää
se ikiaikaiseen.
4. On leivän side luja
keskellä muutosten:
me maahan kahlittuja
olemme jokainen.
5. Suo, Herra, nöyrää mieltä,
kun leivän nautimme,
pois ylpeyden tieltä
ihmistä ohjaile.
6. Oi Kristus, ole meille
myös taivaan leipänä.
Suo usko uupuneille,
virvoita Hengellä.
7. Sinulla tiedossasi
on matkan vaivamme.
Paranna armollasi,
vie kotiin, perille.
Kaija Pispa 2000, uud. 2016, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 303 Jeesus, aarteheni
https://www.youtube.com/watch?v=U0fUOv_C2sA
1.
Jeesus, aarteheni,
riemu sydämeni,
kuule ääneni.
Katson sinuun aina,
sydämeeni paina
lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni,
verelläsi minut ostit,
armohelmaas nostit.
2.
Vasten valtaa surman
Jeesukselta turvan
sydämeni saa.
Vaikka vihollinen
väijyy petollinen,
Jeesus pelastaa.
Myrsky soi ja salamoi,
synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
Jeesus antaa rauhaa.
3.
Poissa pedon valta,
poissa kuolemalta
kauhun mahti on.
Kiitos Jumalalle,
hän suo hukkuvalle
turvakallion.
Jeesus voi, ken voiton toi,
kuolemasta minut auttaa
kuolemansa kautta.
4.
Menköön mainen kulta,
ristiinnaulitulta
armon aarteen saan.
Niin en maailmasta,
vallan valtikasta
enää huolikaan.
Erottaa ei mikään saa
minua pois Herrastani,
lunastajastani.
5.
Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi.
6.
Turhat huolet jääkää,
Jeesus tahtoo häätää
murheet maailman,
kääntää omillensa
heidän parhaaksensa
kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa.
7.
Huomaas murheet heitän,
Herra, turviis peitän
suuret puutteeni.
Tunnet asiani,
valvo parastani,
Vapahtajani.
Anteeksi suo syntini,
ole vielä kuollessani,
Jeesus, riemunani.
Johann Franck 1653. Suom. virsikirjaan 1685. Säk. 5 Johan Schmedeman 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.
-
VK 389 Jumalan haltuun anna
https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.
2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.
3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.
4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.
5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.
-
SV 184 Ääni huutaa: Erämaahan
https://www.youtube.com/watch?v=J28cVgpPls4
1. Ääni huutaa: Erämaahan
Herralle tie raivatkaa,
polut tehkää tasaisiksi!
Rotkot täytyy silloittaa!
Kukkulat ja jylhät vuoret,
nekin alennettakoon!
Vaivaton tie Herran tulla
valmistukoon louhikkoon!
2. Tuskinpa voit tulla, Herra.
Olen keskentekoinen.
Sydämessä erämaa on
lohduton ja kivinen:
ylpeyttä, ahneutta,
kaunaa, epäuskoa,
toivotonta ponnistusta,
selitysten turhuutta!
3. Erämaani louhikoissa
huudan silti sinua.
Voitko tulla, vaikkei tiesi
ole vielä alulla?
Tule, että uskaltaisin
riemusaattoon minäkin,
lopettaisin omat työni,
sinut vastaan ottaisin.
Jouko Ikola 1997
-
SV 84 Salli, Jeesus, että saisin
https://www.youtube.com/watch?v=wPGHBCbCVy8
1. Salli, Jeesus, että saisin
vilpittömän sydämen,
kasvoilleni lankeaisin
armahdusta anoen.
Sisimpääni kosketa
Pyhän Hengen voimalla.
2. Vetten ääreen johdat sinä,
hyvä Paimen, laumasi.
Mutta usein eksyn minä
aavikolle luotasi.
Ohdakkeisen laitumen
tyhmyyttäni valitsen.
3. Armosi on pysyväistä,
etkä hylkää milloinkaan.
Mutta tätä itsepäistä
sekään ei saa uskomaan.
Häilyväinen mieli on
epäilevä, rauhaton.
4. Henki voiman, lohdutuksen,
neuvo rukouksen tie.
Armoon ylösnousemuksen
minut uudista ja vie.
Vaienna jo valitus.
Voimaksi tee heikkous.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012
-
SV 90 Onnea ei suurempaa
1. Onnea ei suurempaa,
Jeesus, hyvä Paimenemme,
laumaansa kun johdattaa
vartijana sielujemme.
Meitä kutsuu omaksensa,
suojaan, hoitoon rakkautensa.
2. Johda erämaasta pois,
kuiva on sen laidun meille.
Siioniin kun päästä vois,
maille kukkaan puhjenneille.
Haavojesi olla anna
toivomme ja taivaan manna.
3. Ristin varjoon näytä tie,
ettei helle polttaa saisi.
Peittele ja suojaan vie,
ettei halla kohmettaisi.
Meidät, janoavat, juota
lähteestäsi, ristin luota.
4. Uupuneita lampaita
kanna, Paimen, voimallasi.
Lähellesi kokoa
pienimmätkin karitsasi.
Vihdoin saata suojaisille
taivaan ikilaitumille.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2014
-
SV 165 Katso meihin, Jumalamme
SV 298, vanha : https://www.youtube.com/watch?v=Rl0qcKVHp3M
1. Katso meihin, Jumalamme,
kodeissamme
anna toivo huomiseen.
Uupumuksen painaessa,
murtaessa
astu tyhjään huoneeseen.
2. Lupasithan siunausta,
lohdutusta
suoda meille päivittäin.
Älä salli erehdyksen,
pettymyksen
peittää toivoamme näin!
3. Yhdessä me rukoilemme
itsellemme
mieltä armoon suostuvaa.
Rakkauden jos menetämme,
elämämme
vailla pohjaa vajoaa.
4. Luoduillesi eksyneille,
väsyneille
anna päivän voima vain.
Yhteyden Henki anna,
meitä kanna
käsin rakkain, voimakkain.
Anna-Riitta Pellikka 2000
-
VK 135 Jumala loi auringon, kuun
https://www.youtube.com/watch?v=sFwt6onKqtk
1.
Jumala loi auringon, kuun
ja järvet ja puut, ihmiset myös.
Jumalan on taivas ja maa.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
2.
Jeesukselle virtemme soi,
hän kuolemallaan elämän toi.
Luonamme hän täällä nyt on.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
3.
Henkensä hän heikoille suo
ja keskellemme lämpöä luo.
Taivas jo on luonamme näin.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
Britt G. Hallqvist 1974. Suom. Mika Viljanen. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Egil Hovland 1974.
-
VK 365 Käy kohti isänmaatansa
Toisinto Etelä-Pohjanmaalta
https://www.youtube.com/watch?v=JvuPxVhRFtE
1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.
5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.
10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.
Mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
-
SV 197 Vanhurskas Herra, kasvojesi alta
1. Vanhurskas Herra, kasvojesi alta
karkuun en pääse, saarrat kaikkialta.
Turvaan siis sinuun ja seisahdan.
Annatko armon harhailijalle?
2. Puoleesi huutaa sydämeni syvyys.
Näytä taas kirkas kasvojesi hyvyys.
Työtäsi, Herra, jos vastustan,
anteeksi anna lankeavalle.
3. Ylistys nouskoon koko sielustani
armosi tähden, suuri Jumalani:
pois otit syntini kauhean,
Poikasi annoit tuomion alle.
4. Vanha on mennyt. Saan jo alkaa uutta.
Lahjoita voimaa, uupumattomuutta.
Kuulen jo äänesi kaikuvan
valossa aamun vaeltajalle.
Erzsébet Túrmezei, suom. J. Haavio 1968, uud. K. Pispa 2014
-
SV 66 Voi, mihin raukka juoksisin
https://www.youtube.com/watch?v=5J12LxCVID0
1. Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.
2. Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
murtaisit kuivan korren.
3. Lähteenä ole janoisen,
leipänä nälkäiselle,
kun eksyn korpeen syntien,
vie kodin kynnykselle.
Runkona oksaa ravitse,
sauvaksi tule heikolle.
Lain tuomiosta päästä.
4. Jo sydän kylmä sulata
ja aurinkona loista,
sokean ole valona,
vangitun kahleet poista.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.
5. Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta.
Yön varjot saartaa sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi.
On suuri ikäväni.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, VK 1986, J. Ikola 2015
-
SV 137 Kiitos, Herra maan ja taivaan
https://www.youtube.com/watch?v=ozj6YmJT8mI
1. Kiitos, Herra maan ja taivaan,
että kuulit ääneni.
Kun jo vaipui toivo aivan,
olit väkevyyteni.
Pelastukseen tahdot johtaa,
vaikka vaarat täällä kohtaa.
2. Elämässä, kuolemassa
sinuun katson toivoen.
Aina olet auttamassa,
siitä kiitän, iloitsen,
siitä veisaan suin ja kielin,
hartain sydämin ja mielin.
3. Herra, turva omiesi,
voideltusi auttaja,
siunaa laumaa lampaittesi,
ruoki, kaitse, virvoita.
Auta ahdistusten tiellä,
kunnialla kruunaa siellä.
Gustaf Ållon 1694, suom. VK 1701, uud. VK 1886
-
VK 462 Soi kunniaksi Luoja
https://www.youtube.com/watch?v=X6_4-c7JrKM
1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.
2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?
3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.
Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Jean Sibelius 1897.
-
SV 94 Sinä yksin, Jeesukseni
1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.
2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.
3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.
4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 137 Armollaan Herra ennättää
Keskiajalta / Saksassa 1529
1.
Armollaan Herra ennättää
turvaksi omillensa,
ja enkelinsä lähettää
hän heidän avuksensa.
Me saamme laulaa ilolla.
On enkeleitä suojana
myös tänään matkallamme.
2.
He varjelevat lapsuuden
ja nuoren elämämme,
seuraavat päiviin vanhuuden,
kulkevat lähellämme.
Me saamme laulaa ilolla.
He saattavat myös kuollessa
iäiseen kotiin meitä.
3.
Näin Herran omat matkallaan
turvassa olla saavat
ja Pyhä Henki armollaan
lääkitsee vaivat, haavat.
Nyt saamme laulaa ilolla
ja kerran kiittää taivaassa
seurassa enkeleiden.
Georg Reimann 1639. Ruots. Jesper Swedberg 1694, Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. Uud. Leena Impiö 1984.
-
SV 172 Isämme, pyhitetty
1. Isämme, pyhitetty
nyt olkoon nimesi,
taivaassa ylennetty
ja vahva iäti.
Suo meille siinä suoja
myös tänä päivänä,
Isämme, kaiken Luoja
ja apu väkevä.
2. On, Jeesus, Vapahtaja
sinulla nimenä.
Siis auta, Puolustaja,
ja torju syyttäjä.
On Jeesus-nimessäsi
pelastus yksistään.
Tee pyhittämistäsi
alttiita kiittämään.
3. Myös Pyhä Henki, anna
sieluumme virvoitus.
Lahjoita taivaan manna
ja pyhä kirkkaus.
Suo Herran kunniaksi
päivämme pyhittää.
Tee sydän palavaksi
ja oppaaksemme jää.
4. On hyvä Herraa kiittää
ja hänen nimeään.
Jumalan armo riittää
sydämeen syyttävään.
Hän antaa uskon kilven
ja voiman Hengestään.
Luo todistajain pilven
vie meidät kiittämään.
Väinö Malmivaara 1933, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016
-
https://www.youtube.com/watch?v=kzhRQ3Uj_no
VK 184 Mä kauniin tiedän kukkasen
1.
Mä kauniin tiedän kukkasen,
se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin
ja ihanin
taivaasta tuoksun kantaa.
2.
Se kaunis, kallis kukkanen
on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden
luo Kristuksen.
Se loistaa meille yhä.
3.
Tie Kristus on ja elämä
kaikille etsiville.
Hän päästää heidät synnistä,
vääryydestä,
tuo lohdun murheisille.
4.
Hän kutsuu luokseen jokaisen,
ken vaivain taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
hän armahtaa
ja meille rauhan antaa.
5.
Edestä kaiken maailman
hän tuli tänne vaivaan.
Hän kärsi ristinkuoleman
niin katkeran,
aukaisi meille taivaan.
6.
Hän sanallansa lohduttaa
ja sakramenteillansa.
Hän uskoamme vahvistaa
ja holhoaa
uskollisuudessansa.
7.
Johdata, Paimen, laumaasi,
niin että taivaan saamme.
Tee meidät ystäviksesi,
veljiksesi,
oi Jeesus Kristus. Aamen.
Saksalainen n. 1560. Ruots. Peder Dåleman 1583. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867. | Sävelmä: Saksassa 1589.
Sama sävelmä: 607
-
SV 49 Syntien paulasta irrota meidät
https://www.youtube.com/watch?v=TtqsTR5aFBw
1. Syntien paulasta irrota meidät,
joudu jo, Jeesus, ja voimasi tuo.
Heikot ja horjuvat helmaasi nosta,
johda ja kanna ne laumasi luo.
Siellä on meille nälkiintyneille
kylliksi ruokaa, sen armosi suo.
2. Vihreille niityille johdata meidät,
sanasi laidun on ihmeellinen.
Vie veden ääreen ja virvoita siellä
lähteestä armon ja laupeuden.
Luo ilomieli, suo pyhä kieli
kiittäen veisata murheellisten.
3. Kosketa, Jeesus, myös sielujen pohjaa,
saata ne armoa tarvitsemaan.
Herätä meidät ja Hengellä ohjaa
syntimme nöyrästi tunnustamaan.
Herättyämme sydämestämme
taivuta sinua palvelemaan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
SV 80 Ristin luona ankkurissa
https://www.youtube.com/watch?v=J7KZiG_YFcE
1. Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Läpi tuulten, aallokon
vaikeata paluu on.
2. Aalto nousee, myrsky pauhaa,
veden varaan vajoan.
Valheellista mielenrauhaa
lohdukseni tavoitan.
Herra haaksirikkoisten,
auta, että huku en.
3. Jeesus, tunnen kaipausta,
omaksesi haluan,
mutta toista ajatusta
hetken päästä noudatan;
epävakain sydämin
huojun edestakaisin.
4. Anna, Herra, päivän koittaa
sydämeni pimeään,
jolloin armon valo voittaa,
jolloin omaksesi jään.
Kuule, auta, paranna,
hoida rakkaudella.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
https://www.youtube.com/watch?v=PIutEZ7Ioi8
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
SV 75 Herra, minä multa maan
1. Herra, minä multa maan,
Vapahtaja, jaloissasi
hädin tuskin ääntä saan
pyytääkseni armoasi.
Liikuttakoon köyhyyteni
sydäntäsi, Jeesukseni.
2. Niin kuin avoin kirja on
elämäni edessäsi.
Tiedät, kuinka kelvoton
olen ollut ystäväsi:
pettänytkin auttajani.
Olen uupumaisillani.
3. Käskyistäsi tietoinen
olin niitä rikkoessa.
Tuska salpaa sydämen
syyllisyyden runnellessa.
Säikyn omaa varjoani,
tuskin tunnen kasvojani.
4. Synnin kierre sitovin
kiristyy jo tiukemmalle.
Valheitteni verkkoihin
jäin ja painun pinnan alle.
Näinkö hukun kaikkineni?
Jeesus, riennä avukseni!
5. Anna aamun sarastaa
minullekin ristin alla.
Armostasi toivon saa
kelvottomat kaikkialla.
Päivittäin suo irti päästä
elämästä itsekkäästä.
6. Hengelläsi vahvista
häilyväistä sydäntäni.
Uskollinen auttaja,
pysy aina vierelläni,
että muita rakastaisin,
armahdettu olla saisin.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 106 En voi saada lepoa
1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.
2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.
3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.
4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.
5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 459 Taivaat kaikki valtiaansa
https://www.youtube.com/watch?v=Dsyr1SBgVUM
1.
Taivaat kaikki valtiaansa,
kuninkaansa
kuuluttavat kunniaa.
Luomakunta ihmeinensä,
tähtinensä
Luojan töitä ilmoittaa.
2.
Herran kasvoin kirkkautta,
valkeutta
kertoo päivä, tähtivyö.
Valtaa Herran määrätöntä,
ääretöntä
ylistelee yölle yö.
3.
Luomisihmeet ihanimmat,
valtavimmat
heijastavat luojaansa.
Tähtitarhat riemuitsevat,
tottelevat
Herran luomistahtoa.
4.
Jos siis Luojan viisautta,
rakkautta
tahdot tarkoin tutkia,
nosta katse avaralle,
korkealle,
tutki luomistekoja.
5.
Herran laki horjumaton,
muuttumaton
sieluamme virvoittaa.
Herran sana voimallinen,
turvallinen
viisauden lahjoittaa.
6.
Herran käskyt silmiämme,
sydäntämme
valaisevat kirkkaina.
Herran pelko puhtaampana,
kalliimpana
pysyy kultaa puhtainta.
7.
Käymään käskyjesi teitä
auta meitä
lapsiasi, Jumala.
Älä muista syntejämme,
erheitämme.
Herra, meitä armahda!
8.
Kiitos olkoon Jumalalle,
antajalle
rauhan, riemun, autuuden.
Hän on meidän päästäjämme
synneistämme,
alta kaiken orjuuden.
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1858. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Karl Johan Moring 1863.
-
SV 112 Nyt, tuhlaajapoika, jo nouse ja käy ( SV 67 ):
https://www.youtube.com/watch?v=xyVeW0dASa4
1. Nyt, tuhlaajapoika, jo nouse ja käy,
ei isäsi rakkaus muutu.
Hän katsoo vain: lastani eikö jo näy?
Ja kotona leipää ei puutu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
2. Kun kerjäten saavut ja ryysyissä näin,
häävaatteet hän köyhälle antaa.
Luo katseesi Jeesuksen ristiä päin,
myös ryövärin taakan hän kantaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
3. Jos ylpeä, paatunut mielesi lie,
hän hoitaa sen rakkaudellaan.
Jos matkalla aukeaa helvetin tie,
hän sulkee sen armahduksellaan.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
4. Et, sieluni, murhetta vaalia saa,
pois pelkosi, Jeesus on täällä.
Hän auttaa jo aaltoihin uppoavaa,
kun kulkee hän vettenkin päällä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
5. On louhikko aivan kuin laakea maa,
kun tiensä hän luoksesi raivaa.
Sun särkevät haavasi hoitoa saa,
kun syyllisyys mieltäsi vaivaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
6. Niin huonoa ei, jonka hylkäisi hän,
kun syytä ja syntiä karttuu.
Hän kyynelet kuivaa ja suo elämän,
hän kuolleenkin paareihin tarttuu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
7. On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen,
ei hukkaan hän huonoa heitä.
Hän etsii ja löytää ja taivaallisen
suo rauhansa seurata meitä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
Johan Fredrik Kryger 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2015
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
VK 415 Käskien et hallitse Kristus
1.
Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.
2.
Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.
3.
Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.
4
Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.
Sverre Therkelsen 1970. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.
-
Kiitos! Löysit jälleen yhden mielivirteni. :eusa_angel: :039:
-
Muistan. Nyt valitsin Kirkkovuoden päivän virsistä mieluisimman. :023:
-
VK 392 Oi miksi tiellä Herrani
1.
Oi, miksi tiellä Herrani
pelkäisin vaikeroiden?
On hyvä Paimen turvani,
hän kaitsee vartioiden.
Hän meidät osti verellään,
hän sanallaan ja Hengellään
vie kautta kohtaloiden.
2.
Mä tunnen hänen äänensä
ja seuraan kutsuansa.
Hän tuntee kaikki nimeltä,
jokaisen laumassansa.
Hän palauttaa eksyneen
ja syliin ottaa uupuneen,
vie heikot helmassansa.
3.
Hän itse, leipä elämän
ja armon lähde syvä,
suo Hengen voiman väkevän,
on riemu enentyvä.
Jos tieni kulkee pimeään,
en väisty hänen jäljistään,
hän ohjaa, Paimen hyvä.
4.
Näin lausuit: ”Kuka riistää vois
minulta omiani?”
Oi auta, maailma kun pois
ryöstäisi seurastasi.
Suo, että kuulun laumaasi,
kun pelastat sen kotiisi
suuressa armossasi.
Frans Mikael Franzén 1813. Säk. 1, 2, 4 suom. Rauhansäveliä 1894, uud. 1900, Lauri Pohjanpää virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Niilo Rauhala 1984, virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
-
SV 244 Herra, Herra, älä heitä
https://www.youtube.com/watch?v=cvyHx4brYrM
1. Herra, Herra, älä heitä,
kasvojasi älä peitä.
Lastasi vie korven tiellä,
niin kuin kansaasi veit siellä.
2. Pilven-, tulenpatsaitasi
vielä näytä sanastasi.
Pidä niiden tuntumassa
elämässä, kuolemassa.
3. Ravinnoksi aina anna
vaivain tiellä taivaan manna.
Anna uutta voimaa siitä,
oma voima kun ei riitä.
4. Kristus-kalliosta avaa
lähde, josta virvoittavaa
vettä janoava saisi,
juodaksensa ammentaisi.
5. Jos taas käärme purra saisi,
myrkkyhampain haavoittaisi,
pronssikäärme puuhun nosta
auttajaksi turmiosta.
6. Jordanille asti saata.
Näytä luvattua maata.
Kuolon virran poikki kanna,
pyyhi kyynel, autuus anna.
Mikko Katila 1899, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
-
VK 61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa
https://www.youtube.com/watch?v=1CmwSC_ai4k
1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.
2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.
3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.
4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.
5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.
Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1856.
-
SV 141 Lähelle Jeesustani
1. Lähelle Jeesustani
levottomuuksissani
taas suojaan hakeudun.
Ja kylkeen Vapahtajan
teen itselleni majan,
rauhaansa laskeudun.
2. Saan, Jeesus, vierelläsi
katsella silmistäsi
taivaista maisemaa.
Saan haistaa toivon tuulen,
äänesi hellän kuulen,
se huolen vaientaa.
3. Opeta siinä uutta
myös yksinkertaisuutta,
pieneksi minut tee,
niin että lapsen lailla
on sielu huolta vailla,
kanssasi iloitsee.
4. Kun eksyn joskus tieltä,
taas vedä minut sieltä
alusta alkamaan.
Vain sinun seurassasi
opetuslapsenasi
elävän uskon saan.
5. Syvälle sisimpääni
viritä soimaan ääni
armosta kertova.
Sen sointi nyt jo tässä
rohkaisee elämässä,
johdattaa kulkua.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. ja 2. säk. K. Pispa 2016
-
SV 13 Opeta tällaisena
https://www.youtube.com/watch?v=0cLU_8s-DPQ
1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan
kuin olen, vaivaisena,
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.
2. Omalla uskollani
en osaa uskoa,
hauraalla toivollani
en jaksa toivoa.
Sieluuni lohdutusta,
voimaa ja uskallusta
sinulta ikävöin.
3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu,
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unohda.
4. Matkalle oppaakseni
suo Pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.
5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan.
Jeesuksen ristin alle
majani rakennan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu
voi sitä horjuttaa.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016
-
SV 129 Herra Jeesus kun täällä
VK 310
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2013
https://www.youtube.com/watch?v=JeYcUfNx2Jg
1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
Jeesus kilpi ja turva on meille.
Tässä uskossa vaan
käymme vaeltamaan
ilman vilppiä Herramme teille.
2. Vihamies kuka voisi niin voimallinen
olla, että hän voittaisi Herran.
Sodassamme hän linna on turvallinen,
hän on voittanut Saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syviin syövereihin,
aivan keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3. Valta kuoleman vihdoin jo murrettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas, Jeesus on voittamaton,
sarastaa kohta autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen näin veisatkaamme.
Meille lahjansa toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttansa autuuden saamme.
4. Meitä syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne eivät voi viedä.
Kaiken heitti hän pois mereen pohjattomaan,
pahan valtaa ei milloinkaan siedä.
Meillä on auttaja,
apu ahdingoissa
tätä tietämme kulkiessamme.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen,
pysykäämme siis Jeesuksessamme.
5. Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkii taas ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija,
ei hän heikkoja, huonoja soimaa.
6. Tule, Jeesus, nyt heikkoja vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi auta nyt vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä Auttajamme,
pyhät kasvosi sieluumme paina.
-
SV 129 Herra Jeesus kun täällä
https://www.youtube.com/watch?v=JeYcUfNx2Jg
1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
Jeesus kilpi ja turva on meille.
Tässä uskossa vaan
käymme vaeltamaan
ilman vilppiä Herramme teille.
2. Vihamies kuka voisi niin voimallinen
olla, että hän voittaisi Herran.
Sodassamme hän linna on turvallinen,
hän on voittanut Saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syviin syövereihin,
aivan keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3. Valta kuoleman vihdoin jo murrettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas, Jeesus on voittamaton,
sarastaa kohta autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen näin veisatkaamme.
Meille lahjansa toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttansa autuuden saamme.
4. Meitä syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne eivät voi viedä.
Kaiken heitti hän pois mereen pohjattomaan,
pahan valtaa ei milloinkaan siedä.
Meillä on auttaja,
apu ahdingoissa
tätä tietämme kulkiessamme.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen,
pysykäämme siis Jeesuksessamme.
5. Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkii taas ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija,
ei hän heikkoja, huonoja soimaa.
6. Tule, Jeesus, nyt heikkoja vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi auta nyt vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä Auttajamme,
pyhät kasvosi sieluumme paina.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2013
-
SV 90 Onnea ei suurempaa
1. Onnea ei suurempaa,
Jeesus, hyvä Paimenemme,
laumaansa kun johdattaa
vartijana sielujemme.
Meitä kutsuu omaksensa,
suojaan, hoitoon rakkautensa.
2. Johda erämaasta pois,
kuiva on sen laidun meille.
Siioniin kun päästä vois,
maille kukkaan puhjenneille.
Haavojesi olla anna
toivomme ja taivaan manna.
3. Ristin varjoon näytä tie,
ettei helle polttaa saisi.
Peittele ja suojaan vie,
ettei halla kohmettaisi.
Meidät, janoavat, juota
lähteestäsi, ristin luota.
4. Uupuneita lampaita
kanna, Paimen, voimallasi.
Lähellesi kokoa
pienimmätkin karitsasi.
Vihdoin saata suojaisille
taivaan ikilaitumille.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2014
-
VK 399 Taas armon kyllyydestä
1.
Taas armon kyllyydestä
tuon, Herra, kiitoksen,
sen jokahetkisestä
voimasta riemuitsen.
Se on niin avara,
ei voi se loppua.
Herralle ikuisesti
soi kiitos, kunnia.
2.
Oi Jeesus, kunniani,
kruununi verraton,
kun olet aarteenani,
muu tyhjää, turhaa on.
Ja vaikka henkeni
alttiiksi joutuisi,
sinua tunnustaisin,
ainoa Herrani.
3.
Anteeksi, Herra, anna
nyt synnit, puutokset
ja armollasi kanna,
pois torju syytökset.
Isäni, armahda
lastasi heikkoa,
pauloista synnin auta
ja pahan vallasta.
4.
Tahtoisin Herran mieltä
noudattaa kaikessa.
Suo, etten eksy tieltä,
en luovu armosta.
Varjele lastasi,
niin etten horjuisi.
Sinulle kunniaksi
suo elää, Herrani.
5.
Suojele isänmaata
ja omaisiani.
Pyhyyden tuntoon saata
kirkkoni, kansani.
Oi Herra, armahda,
sairaita paranna,
vahingot, vaarat torju
ja auta, pelasta.
Ruotsalainen 1601. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1880, 1937, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1704.
-
SV 90 Onnea ei suurempaa
1. Onnea ei suurempaa,
Jeesus, hyvä Paimenemme,
laumaansa kun johdattaa
vartijana sielujemme.
Meitä kutsuu omaksensa,
suojaan, hoitoon rakkautensa.
2. Johda erämaasta pois,
kuiva on sen laidun meille.
Siioniin kun päästä vois,
maille kukkaan puhjenneille.
Haavojesi olla anna
toivomme ja taivaan manna.
3. Ristin varjoon näytä tie,
ettei helle polttaa saisi.
Peittele ja suojaan vie,
ettei halla kohmettaisi.
Meidät, janoavat, juota
lähteestäsi, ristin luota.
4. Uupuneita lampaita
kanna, Paimen, voimallasi.
Lähellesi kokoa
pienimmätkin karitsasi.
Vihdoin saata suojaisille
taivaan ikilaitumille.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2014
-
VK 393 Vakaana Herran teitä
https://www.youtube.com/watch?v=1hVjTgxXg0Y
1.
Vakaana Herran teitä
vaella ainiaan
ja kaikki huolet heitä
Jumalan hallintaan.
Jos Herra siunausta
ei anna töillesi,
on turhaa ponnistusta
parhaatkin rientosi.
4.
Vaipukoot suuret vuoret,
kukkulat horjukoot
ja meret, taivaan ääret
kuohukoot, leimutkoot,
ei Herra jätä lastaan
vaaroihin hukkumaan.
Hän suoja vaaraa vastaan
on rauhanliitossaan.
5.
Hän antaa aamun koittaa,
yön synkän hälvetä,
valonsa armaan voittaa,
auringon yletä.
Hän, Isä valkeuden,
kointähden esiin tuo,
osoittaa laupeuden,
taas uuden päivän suo.
6.
Herraasi yksin luota
keskellä pelkosi.
Ei mikään turmaa tuota,
kun hän on kanssasi.
On Isä armollinen
kaikille lapsilleen,
sanassaan uskollinen
on uskovaisilleen.
Johan Olof Wallin 1816. Suom. Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Ranskassa 1539.
-
SV 91 Tulkaa työtä tekeväiset
1. Tulkaa työtä tekeväiset,
kaikki, kaikki taakan kantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman, kuorman alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu meitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan,
tuntee matkan kulkemamme,
nostaa taakan harteiltamme.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon,
kiitos olkoon Jeesukselle.
2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen, puoleen köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä, tieltä synnin vaarojen.
Luoksesi en löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä,
sinne käännä aina mieli,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu,
voiton kruunu siellä hohtaa.
3. Taakka suloinen ei paina,
milloin, milloin meille annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit, kannoit kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan virttä,
veisaan virttä Karitsalle.
Pyyntö nousee Jumalalle:
anna minun ottaa vastaan
yksin armo,
yksin armo ainoastaan.
Tuntematon pohjoismaalainen, suom. viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
-
SV 108 Minun päiväni paljon kantaa
https://www.youtube.com/watch?v=vquBiDb2mlM
1. Minun päiväni paljon kantaa
arvotonta, joutavaa.
Sinä yksin voit kaiken antaa,
mitä en voi saavuttaa.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.
2. Oma voimani eihän riitä
edes voimaa pyytämään.
Sinä silti et syytä siitä,
jaksat auttaa etsimään.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.
3. Sinun valosi loistaa tiellä,
jolta muuten eksyisin.
Sinä, Mestari, kannat siellä,
missä horjun, kaadunkin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.
4. Ja kun lopulta päätän matkaa,
mitä silloin itkisin.
On vain armoa, jos saan jatkaa
täältä taivaan pitoihin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.
Mika Nuorva 1994
-
SV 247 Ahdingoista ajan
1. Ahdingoista ajan
luokse rakkaan Vapahtajan,
suuren armahtajan,
käymme rukoillen.
Herra kutsuu meitä
epäuskoon eksyneitä,
nälkään nääntyneitä
alta kuormien.
Tulkaa eläviksi
uudestaan,
armoansa kerjääviksi,
autuuttanne etsiviksi.
Nyt se tarjotaan.
Herran päivä koittaa
aivan kirkkaana.
Herra taistelee ja voittaa.
Pasuuna jo kohta soittaa
Yljän tuloa.
2. Vanhat syntiveljet,
vanhat juonet, vanhat eljet,
teitä vastaan teljet
kiinni suljemme.
Turmeluksen tiellä
aivan paatuneella miellä
harhailimme siellä.
Nytpä kuljemme
kanssa auttajamme
Jeesuksen
uutta, kaitaa polkuamme
Herran kansa seuranamme
armoon turvaten.
Jeesus meitä johtaa,
tiellä taluttaa.
Vaara, viettelys jos kohtaa,
taivaan valo vastaan hohtaa,
kotiin opastaa.
3. Terve, päivä suuri.
Sydän syttyy iloon juuri,
taivaan pyhä muuri
silmiin kangastaa.
Sinne päästessämme
saamme nähdä ystävämme.
Siellä ikävämme
tyystin taukoaa.
Siellä virttä uutta
veisataan.
Vaivain alla alkanutta,
ilon ääniin vaihtunutta
päällä uuden maan.
Väsymys ei paina
siellä konsanaan.
Sävelet soi voitokkaina.
Ikuisesti autuaina
siellä riemuitaan.
Tuntematon viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790 uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, SV 2016
-
SV 176 Saavu Kristus, Vapahtaja
https://www.youtube.com/watch?v=-_gyATC1iTA
1. Saavu Kristus, Vapahtaja,
maailmamme pelastus!
Köyhän apu, armahtaja,
kuule huuto, rukous:
Oikeutta kaipaamme,
rauhaa luomakunnalle!
2. Näet vallan vääristyneen,
ahneuden, petoksen.
Kuulet itkun sorrettujen,
väkivallan uhrien.
Miksi yhä vaikenet,
kovuuttamme murra et?
3. Jääkö valtaan itsekkyyden
maailmamme kokonaan?
Pelko murtaa ihmisyyden,
toivonkin vie mukanaan.
Huudamme: Nyt armahda!
Rakkaus on sinussa.
4. Kutsu meitä rohkeuteen,
lannistuneet elvytä!
Nosta iloon, alttiuteen,
toivo jälleen synnytä!
Kosto, viha sammuta,
armahdusta kuuluta!
5. Saavu kuulas aamunkoitto,
jolloin viha voitetaan,
jolloin kaikuu rauhan soitto,
ilo syttyy uudestaan!
Rakkauden katse saa
haavoitetut parantaa.
Leena-Marja Renko Lars T. Nybergin virren pohjalta 2015
-
VK 415 Käskien et
1.
Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.
2.
Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.
3.
Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.
4
Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.
Sverre Therkelsen 1970. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Knut Nystedt 1970.
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus
Virren tarina
415 Käskien et
Ikke ved makt – ikke ved vold
Monissa hyvää tarkoittavissa 1800-luvun hengellisissä lauluissa ja uudemmissakin kristilliseen palvelutyöhön kehottavissa virsissä on perusvire, jossa muistutetaan laiminlyönneistä, vedotaan autettavien hätään ja käytössä olevan ajan arvaamattomuuteen. Norjalaisen Sverre Therkelsenin (s. 1925) avaama lähtökohta palvelulle on kuin tällaisen hoputuksen tai kaikenasteisen ”miekkalähetyksen” vastavirsi, antiteesi. Virren alkutekstissä toistuu kieltosana ikke kahdeksan kertaa: tämän ei-sanan alle joutuvat (alkutekstin mukaan) vallankäyttö, väkivalta, miekka, tuli, pelko ja tuomio. Niistä ei synny kristillistä palvelua, niitä ei voi myöskään käyttää aseina hyviinkään tarkoituksiin.
Palveluun ja lähimmäisen kohtaamiseen ihminen kutsutaan niin, että hän kokee laupeutta, taipuu taivaallisen Isän lempeän katseen alla ja täyttyy ilolla. Uhkailu luo orjan mielen, ihminen kovettuu ja etsii pakotietä. Entä viimeisen säkeistön kaipaus? Miten se voi olla voimanlähde? Alkutekstissä rinnan ovat toivo ja kaipaus (håp og lengsel). Ne yhdessä saavat ihmisen liikkeelle.
Therkelsenin virsi on painava puheenvuoro ei vain kristillisestä palvelusta ja sen lähtökohdista, vaan myös kristillisen etiikan näkökulma kaikkeen inhimilliseen vuorovaikutukseen, olipa kyse sitten perheen elämästä, lasten kasvatuksesta tai kansojen kohtaamisesta.
Virsi on syntynyt 1970 osaksi messua. Säveltäjä Knut Nystedt (s. 1915) on luonut yksinkertaisista melodia-aineksista selkeälinjaisen, vaikuttavan ja modernin koraalin.
Markku Kilpiö
-
Tämä oli tänään toivevirteni kun pienellä porukalla kävimme hoitokotikeikalla. :039:
-
Hyvä. Sopii kyllä minulle jokaisena päivänä.
Aikaistin ns. iltavirren ja vaihdoin päivävirreksi, sillä aion katso klo 19 - 20 Tuntemattoman sotilaan 1. osan.
-
Korjaus edelliseen: Sama sota, mutta nyt on kyseessä Antti Tuurin romaaniin Talvisota liittyvä tv-sarja joka pohjautuu 30 vuotta sitten nähtyyn elokuvaan.
-
VK 42 On Jeesus nimi ihanin
https://www.youtube.com/watch?v=WibsvjDVpAk
1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.
2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.
3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.
4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.
John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa 1812.
Vanhuutensa viimeisinä aikoina John Newtonin (1725-1807) kerrotaan vastanneen hänen vointiaan tiedustelleille: "Minun muistini on mennyt, mutta yhä muistan kaksi asiaa: että minä olen suuri syntinen ja että Jeesus on suuri Vapahtaja."
-
SV 48 Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
https://www.youtube.com/watch?v=s3f-fF5Rkxs&t=49s
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
SV 210 Pienen lapsen lailla
1. Pienen lapsen lailla
nukuin huolta vailla.
Yöllä varjelit.
Tulit turvan tuomaan,
otit hellään huomaan,
käden ojensit.
Uuden aamun valossa
sanastasi hunajaasi
nautin antamaasi.
2. Herra yhä näyttää
ihmeitään ja täyttää
niillä päiväni.
Jospa niistä voisin
laulaa, niin kuin soisin,
kiitosvirttäni.
Enemmän nyt antaa hän
hyvyydessään lahjojansa
kuin tuon kiitostansa.
3. Päivän kaikki vaiheet,
itkut, riemun aiheet
tiedät, Herrani.
Suojaasi ne suljen,
turvissasi kuljen
tänään matkani.
Kieleni ja mieleni
auta uuteen Hengen voimaan,
kiitosvirttä soimaan.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016 ja SV 2016
-
SV 132 Sinuhun turvaan, Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=QqBKIy9BzLI
1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa
ja häpeästä säästä.
Armollinen,
nyt rukoilen,
armahda Kristuksessa.
Sä linnani,
saan turviisi
paeta taistellessa.
2. Herrani, olet toivoni
ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani
väkevä vartijani.
Kun varjelit
ja suojelit
jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa
on parhaassa
myös koko elämäni.
3. Jos sallit, Isä, vanhaksi
ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni
ja sauva vahva mulla.
Vihollinen
petollinen
kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun,
ahdistetun
niin epätoivoon heittää.
4. Voimasi anna voimaksi
tietäsi käydäkseni.
Sanasi anna oppaaksi,
valoksi vaiheitteni.
Kun pelastit
ja opetit
jo varhain nuoruudessa,
myös varjele
ja suojele
heikossa vanhuudessa.
5. Ken hyvyyttäsi milloinkaan
voi mitata maan päällä!
Sen tahdon muistaa ainiaan
ja kiittää siitä täällä.
Hyvyytesi,
totuutesi
nyt sydämeeni paina,
niin että myös
väkevät työs
voin julki tuoda aina.
6. Voimaasi tahdon julistaa
ja kiittää armostasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi.
Jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.
7. Suot suuriakin suruja,
oi Herra, minun maistaa.
Et silti ole kaukana,
suot päivän uuden paistaa.
Näin toivoni
ja voimani
uudistat armollasi.
Siis riemuitsen
ja kiitoksen
tuon pelastuksestasi.
Haqvin Spegel psalmin 71 pohjalta 1688, suom. VK 1701, uud. C. G. von Essen 1867, VK-komiteat 1880 ja 1937
-
VK 181 Jumala täysi turva on
1.
Jumala täysi turva on,
me siihen saamme luottaa.
Ei järkytyskään suunnaton
voi turmiota tuottaa.
Maa, meri, ilma pauhatkoot,
maan alle vuoret vaipukoot,
ei pelko voita meitä,
ei pelko voita meitä.
2.
Kauniina rauhan kaupunki
myös myrskysäässä säilyy.
Sen asukkaiden iloksi
elämän virta päilyy.
Sen muuri ei voi järkkyä:
on seurakunnan keskellä
Herramme voimassansa,
Herramme voimassansa.
3.
Maailman vallat väistyvät,
kansojen meri pauhaa,
maa huojuu, vuoret siirtyvät.
Maailma kaipaa rauhaa.
Vaan sana luovan Jumalan,
jo isiemme auttajan,
on meidän turvanamme,
on meidän turvanamme.
4.
Nyt tulkaa kaikki, katsokaa:
valtansa Herra näyttää,
kun taistelut hän lopettaa
ja luomistyötään täyttää.
Hän jouset, nuolet turmelee,
kansoilta keihäät katkaisee
ja sotavaunut polttaa,
ja sotavaunut polttaa.
5.
Hän yksin, Herra Sebaot,
taistelee puolestamme,
ja enkeleitten vartiot
hän pitää turvanamme.
Kirkkailla kiitosvirsillä
me Isää, Poikaa, Henkeä
rauhasta ylistämme,
rauhasta ylistämme.
Sebald Heyden n. 1537. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, komitea 1984.
( veisataan samalla sävelellä kuin VK 419 Soi riemuviesti Jumalan )
josta saa kiinni kun muistaa kertsin Sen oudot kielet toistaa, sen oudot kielet soistaa
-
SV 25 Vapahtajani lempeä
1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.
2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.
3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.
4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.
5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.
6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.
7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
VK 222 Jeesus Kristus, elämämme
https://www.youtube.com/watch?v=-EUtxAQbeZ8
1.
Jeesus Kristus, elämämme,
lunastaja synneistämme,
suostui ristinkuolemaan,
kuoleman voitti kuollessaan.
2.
Vapahtajaa muistaaksemme
saamme jälleen ruoaksemme
Herran ruumiin leivässä,
verensä kalliin viinissä.
3.
Lohduttaen pöydässänsä
vakuuttaa hän Hengellänsä:
Minussa on lunastus,
syntien täysi sovitus.
4.
Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on.
5.
Vaan ken saapuu syntisenä,
nääntyvänä, nälkäisenä,
Herran luokse tulla saa.
Heikkoa Kristus armahtaa.
6.
Sille kuuluu lupaukset,
armahduksen vakuutukset,
joka nöyrtyy turvaamaan
Jeesuksen ristinkuolemaan.
7.
Synnit kaikki Kristus kantoi,
lupauksen meille antoi:
Syntinen, käy luokseni,
anteeksi saat sä syntisi.
8.
Astun ääreen armopöydän,
tässä kiitän, armon löydän.
Herra, anna riemulla
lahjaasi suurta nauttia.
9.
Herra, joka itselläsi
ruokit tässä ystäväsi,
sinulle nyt kunnia
kaikilta sukupolvilta!
Mahd. Johannes von Jenstein n. 1400. Saks. Martti Luther 1524, ruots. Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
-
SV 131 Jeesus kulmakivi on
1. Jeesus kulmakivi on,
yksin häneen nojatkaamme.
Vaikka synti kauhistaa,
häneltä me armon saamme.
Hänellä on voima, valta
auttaa meidät synnin alta.
2. Yhtään rikkomustamme
oma hurskaus ei korjaa.
Vihollinen armoton
uhkaa aina synnin orjaa.
Armo kohtaa arvottoman,
nostaa, kantaa toivottoman.
3. Salaisuutta Jumalan
katsokaamme nöyrin mielin:
pituus, syvyys, korkeus,
lausumaton ihmiskielin
kohtaa Raamatussa meitä,
armo syntiin eksyneitä.
Lars. T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2013
-
VK 119 Henki, armon tuoja
https://www.youtube.com/watch?v=fjdFz-aS9MA
1.
Henki, armon tuoja,
lohdutuksen suoja,
asu luonani.
Rakkauden tulta,
uutta voimaa sulta
pyydän sieluuni.
Sytytä nyt kylmä mieli,
voimistuta heikko kieli.
2.
Henki meissä kiittää,
heikot yhteen liittää,
Herraa kirkastaa.
Auta, että voisin
aina, niin kuin soisin,
häntä rakastaa,
kiittää häntä lahjoistansa,
kasvaa hänen armossansa.
3.
Murhe kyllä vaivaa,
tuska mieltä kaivaa,
Henki, lohduta.
Auta, että löydän
runsaan riemupöydän
täynnä lahjoja.
Anna sanan valon loistaa,
mustat murhepilvet poistaa.
4.
Herran lahja parhain,
minuun luo jo varhain
usko, hartaus.
Saavu, toivottuni,
kallis kaivattuni,
sielun virvoitus.
Anna voimaa voimastasi,
rauhaa läsnäolostasi.
5.
Peura janoissansa
rientää tuskissansa
luokse lähtehen.
Vie myös meidät täällä
murheen hellesäällä
luokse Jeesuksen.
Johda meidät Herran huomaan
armolähteen vettä juomaan.
6.
Uskon uudistaja,
synnin karkottaja,
minut puhdista,
että tiellä pysyn,
joka päivä kysyn
Herran tahtoa,
että valon lapsi oisin,
kiusaukset voittaa voisin.
7.
Tule sydämeeni,
ohjaa askeleeni
kunniaksesi.
Käännä etsintäni,
että elämäni
Herraa kiittäisi.
Anna rukouksen mieli,
kiitokseesi käännä kieli.
8.
Estä pahan valta,
torju kaikkialta
viekkaat aikeet sen.
Jälkeen matkan vaivan
anna ilo taivaan
autuaallinen.
Siellä laulan lakkaamatta
uutta virttä loppumatta.
Johann Franck 1653. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. Gabriel Lauraeus 1747, Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.
-
SV 38 Milloin opin lapsen lailla
https://www.youtube.com/watch?v=jOI3WnSEgh8
1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.
2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.
3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan.
Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971
-
SV 82 Sun lähellesi, Herrani
1. Sun lähellesi, Herrani,
ikävöi köyhä sieluni,
irrota minut muusta.
Elämän uuden voimia
sinusta minuun vuodata
kuin oksaan viinipuusta.
Pois raivaa esteet tieltäni
ja liitä minut itseesi.
Suo osaa elämästä,
uudesta, lämpimästä.
2. Milloinka lohdutuksen saan?
Milloinka ryhdyt purkamaan
kuormaani ahdistavaa?
Jos äänesi vain kuulisin,
niin riemuitsevin sydämin
sydäntäs rakastavaa
vain ylistäisin hartaasti:
kun kerjäläisen rikkaaksi
teet laupeudessasi
ja puet riisumasi.
3. Tee, Israelin vartija,
Immanuel, sen auttaja,
nyt ihme kaipaamani.
Näin yössä pyydän apua:
herätä jälleen toivoa
minunkin sielussani.
Armahdat nälkään nääntyvää,
ei sairas hoitamatta jää,
kun autat, ystäväni,
ja muistat hädässäni.
4. Ken anoo, sille annetaan.
Näin lupaat, siihen luottaa saan
myös minä puutteissani.
Siis opettelen anomaan
ja sanoihisi tarttumaan
nyt ahdistuksissani.
Kuin muinoin äiti Kaanaanmaan
puoleesi käännyn huutamaan.
Jään kättä kurkottamaan,
ja yhdyn pyyntöön samaan.
Johann Ludwig Allendorf, ruots. 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2016
-
VK ( SV ) 332 Herraa hyvää kiittäkää
https://www.youtube.com/watch?v=ZW3vj_tM1VI
1.
Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa!
2.
Pyhät, suuret, korkeat
työnsä on ja oikeat,
suuri herrautensa
maassa on ja taivaassa.
3.
Kiitos Jumalallemme
soikoon sydämestämme
virsin, lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin, kantelein.
4.
Kaikki, joissa henki on,
kiittämään jo tulkohon
Herraa hyvää riemulla,
halleluja halulla!
Jesper Swedberg 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880. | Sävelmä: Suomalainen toisinto.
-
VK 340 Herrasta veisaa kieleni
https://www.youtube.com/watch?v=cJllFAzN8Ek
1.
Herrasta veisaa kieleni,
ylistää armoansa,
ei unohtaa voi sieluni
hyviä tekojansa.
Kun etsin, niin hän vastasi,
ja nöyrät kiitosvirttäni
iloiten kuuntelevat.
2.
Ne jotka Herraa etsivät,
löytävät lohdutuksen,
ja jotka häntä pelkäävät,
ne saavat varjeluksen.
Ja ahdingonkin aikana
on heillä rauhaa, iloa,
kun Herra heitä hoitaa.
3.
Kasvoihin Herran katsokaa,
ne loistaa suloisesti,
ja hyvyyttänsä maistakaa,
se vuotaa iäisesti.
On autuas se ihminen,
ken elää Herraan turvaten.
Ei mitään silloin puutu.
Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
SV 165 Katso meihin, Jumalamme
https://www.youtube.com/watch?v=Rl0qcKVHp3M
1. Katso meihin, Jumalamme,
kodeissamme
anna toivo huomiseen.
Uupumuksen painaessa,
murtaessa
astu tyhjään huoneeseen.
2. Lupasithan siunausta,
lohdutusta
suoda meille päivittäin.
Älä salli erehdyksen,
pettymyksen
peittää toivoamme näin!
3. Yhdessä me rukoilemme
itsellemme
mieltä armoon suostuvaa.
Rakkauden jos menetämme,
elämämme
vailla pohjaa vajoaa.
4. Luoduillesi eksyneille,
väsyneille
anna päivän voima vain.
Yhteyden Henki anna,
meitä kanna
käsin rakkain, voimakkain.
Anna-Riitta Pellikka 2000
-
SV 179 Herra, kuule niiden huuto
1. Herra, kuule niiden huuto,
jotka sinua kaipaavat,
joiden yksinäiset illat
ovat kipujen vaivaamat.
Varjele ja auta niitä,
jotka kaukana kotoa
tänä yönä suojaa vailla
ovat maailman tuulissa.
Herra, kuule!
Herra, kuule!
Herra, kuule rukouksemme!
2. Katso niitä, jotka käyvät
taasen levolle ruuatta,
joita huomispäivän kauhut
yhä pitävät valveilla.
Näytä meille tehtävämme,
näytä veljemme kärsivä,
ohjaa ymmärryksen teille,
murra tahtomme ylpeä.
Herra, kuule!
Herra, kuule!
Herra, kuule rukouksemme!
3. Sido meidät rakkaudella
kiinni kaikista köyhimpiin,
että oikeus toteutuisi,
rauha vihdoinkin saataisiin.
Rukoilemme vielä, Herra:
vuoksi Poikasi Jeesuksen
anna toivon kantaa meitä
yli öittemme synkkyyden.
Herra, kuule!
Herra, kuule!
Herra, kuule rukouksemme!
Jaakko Löytty 1998, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 80 Rakkauden, armon lähde
https://www.youtube.com/watch?v=vd9UQhw2cSQ
1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?
2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.
3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.
5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.
Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.
-
SV 119 Luo Jeesuksen me riennämme
1. Luo Jeesuksen me riennämme
voimattomuudessamme
ja tunnustamme hänelle
tien väärän kulkemamme.
Nyt pyydämmekin: virvoita
uudestaan Hengen voimalla,
ja neuvo, johda aina.
2. Kun hitaus ja ylpeys
jäytävät sieluamme,
ja ahdistus ja epäilys
näin ovat kiusanamme,
niin silmät luomme Jeesukseen,
muistamme hänen kärsineen
pitkänäperjantaina.
3. Nyt, Jeesus, sinuun uskomme,
armosi aina kestää,
suot turvan turvattomalle,
voit kiusaukset estää.
Jos vihollinen hirmuinen
saa meidät ansaan syntien,
sen mahti alas paina.
4. Kun, Jeesus, kuljet matkassa,
niin pelkomieli haihtuu,
masennus, huoli kalvava
iloiseen toivoon vaihtuu.
Siis oma sauva murtukoon.
Nojaamme ristin sovintoon,
kuljemme voitokkaina.
5. Siis kiitos Vapahtajamme,
kun autoit turman tieltä,
toit voiman voimattomalle
ja puhuit rauhan kieltä.
Kun matkan vaiva taakse jää,
suo meidän virsi virittää
taivaassa autuaina.
Arkkivirsi 1827, uud. W Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 615 Oi suruton,niin varma menossasi
https://www.youtube.com/watch?v=Hyecp_ObUqo
1.
Oi suruton, niin varma menossasi,
milloinka nouset synninunestasi?
Herää jo, aikasi on havaita:
nyt vielä laupias on Jumala.
2.
Sinua Herra kutsuu lempeästi,
kaidalle tielle vetää väkevästi.
Jo liian kauan olet viipynyt,
tee parannus ja tartu sanaan nyt.
3.
Kun armonaika sinulta pois kulkee
ja Herra taivaan oven kiinni sulkee,
myöhäistä silloin herääminen on,
vaan tuska, vaiva alkaa loputon.
4.
Ah, värisevät kaikki jäseneni,
kun ajatuskin tunkee lävitseni:
voi pimeyttä ilman valoa,
voi valitusta vailla toivoa!
5.
Vaan riemulaulu sydämeni täyttää,
niin ihanalta autuus taivaan näyttää,
on siellä kirkkaus ja kunnia,
sen omillensa antaa Jumala.
6.
Iäinen taivaassa on riemu, rauha,
ei satamassa siinä myrsky pauhaa,
ei synti vaivaa omaatuntoa,
ei särje sielun pyhää lepoa.
7.
Lamppusi tulta hoida, älä nuku,
niin että synnin sumussa et huku.
Jos lankeat, niin nouse rukoillen.
Ehkä on Herra vielä armoinen.
8.
Anteeksi anna synnit, Isä taivaan,
ansainnut kyllä olen suuren vaivan.
Helvetti edessäni avoin on,
jos tuomitset vain mukaan ansion.
9.
Ah, meren hiekan, taivaan tähtein lailla
syntini suuret ovat määrää vailla.
Vaan kaikki Jeesus maksoi verellään,
vie kuolemallaan minut elämään.
Lars Johansson (Lasse Lucidor) 1685. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
-
SV 24 Rukoilen Pyhää Henkeä
1. Rukoilen Pyhää Henkeä:
Luo minuun uusi elämä.
Katkaise kahleet syntien,
ja kaikki elkeet vääryyden
sydämestäni kukista.
Kristukseen anna juurtua.
2. Sytytä liekki pimeään.
Silmäni avaa näkemään
salaisuus suuren rakkauden
kärsimyksessä Kristuksen,
leveys, syvyys, pituuskin,
korkeus mittaamattomin.
3. Minulle Jeesus kirkasta,
uskossa siinä vahvista,
hän että kärsi tähteni
ja kantoi kaikki syntini,
verellään minut lunasti,
kun minua niin rakasti.
4. Vie Getsemanen puutarhaan
Jeesuksen piinaa katsomaan.
Hän makaa maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskissaan
hän siellä verta hikoilee,
näin puolestani taistelee.
5. Minua auta muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
ristinsä luona särkyisin.
6. Kuolemastansa osa suo
ja voitostansa voima tuo,
asunto että löytyisi
hänelle sydämestäni.
Hän, Kristus, suunta on ja tie.
Uupuneen korjaa, kotiin vie.
Johan Holmberg 1742, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen 2013
-
SV 152 On laupeus sanomaton
1. On laupeus sanomaton,
hän, Jeesus, kun hoitanut on
niin meitä kuin muitakin uskoviaan
ja auttanut vaivoissa maan.
Hän lyö sekä tukee,
hän riisuu ja pukee
ja hetkeksi kadotessaan
vie köyhyyden teitä,
näin tyhjentää meitä,
vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
ja murheeseen heittää,
vaan antaa taas virvoituksen.
2. Jos hengessä köyhiksi saa
myös meidät hän näin alentaa,
niin kilvoituksemme ja kaipuumme tie
luo armonsa istuimen vie.
Ken kestää vain tiellä,
saa voimia siellä,
jos kuinkakin uupunut lie.
Niin syvät ja suuret
on synnillä juuret,
ne kasvavat versoja kiusausten
taas toivomme kukistaen,
vaan Vapahtajaamme
me rukoilla saamme,
ja hän antaa pelastuksen.
3. Hän armossaan meidän myös suo
taas saapua toistemme luo,
ja Herramme kiitosta virsi nyt soi,
kun yhteen hän ystävät toi.
Jos väsyn ja näännyn,
luo ystävän käännyn,
hän hoitaa, kun jaksaa en voi.
Kun kuljemme tiellä,
on iloa siellä.
Ken Jeesuksen hyvyyttä kokea saa,
hän ystäviään rakastaa.
Näin palvellen muita
hän ahdistetuita
vie polkua kirkastuvaa.
4. Jos pilvinen joskus on sää
ja kilvoitus väsyttävää,
niin kaukaakin tulevat kehottajat,
he uskomme vahvistavat.
Näin Herramme johtaa,
hän siunaten kohtaa
myös kuormainsa uuvuttamat.
Siis, Jeesus, et meitä
pois luotasi heitä,
vaan talutat joukossa ystävien
näin kaikkia virvoittaen.
On keveä taakka,
kun tuloosi saakka
me yhdessä kannamme sen.
5. Se suuri myös kehotus on
ja laupeus sanomaton,
kun Jumala herätysarmonsa suo
ja uusia joukkoomme tuo.
Näin autuuden matkaa
saa yhdessä jatkaa
ja kiiruhtaa Herramme luo.
On autuas suku,
kun lastesi luku
näin kasvaa ja Herraansa liittyä saa.
On toivolla luvattu maa:
kun kestämme tiellä,
niin iäti siellä
me kiitämme Vapahtajaa.
Mahd. Antti Achrenius, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971
https://www.h-y.fi/siionit/on-laupeus-sanomaton.html
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
https://www.youtube.com/watch?v=GojoKFXSFOI
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
-
SV 143 Muistan päivää autuasta
https://www.youtube.com/watch?v=MZF5O-PHbbc
1. Muistan päivää autuasta,
jolloin Herran Jeesuksen
kohdata sain, syntinen.
Tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.
2. Maistaa Herra minun antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.
3. Jääköön kaikki katoava,
unohtua turhat saa,
Jeesus minut omistaa.
Kaikki muu on hajoava,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.
4. Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.
5. Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Ravitsee hän sydämeni,
läheisyyttään nauttien
löydän parhaan laitumen.
6. Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
tyhmien myös viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938 ja VK 1986, J. Löytty 2013
-
VK 3 Hoosianna! huudetaan
1.
Hoosianna! huudetaan,
kuningas nyt saapuu tänne.
Tulkaa tietä raivaamaan
palmun lehvät käsissänne.
Tervehtikää saapujaa,
valtiaanne valitkaa.
2.
Hoosianna! laulaen
käymme vastaan Messiasta.
Nöyrin mielin, riemuiten
kumarramme kuningasta.
Terve, tänne tultuas,
armon, rauhan ruhtinas!
3.
Hoosianna, sankari,
terve, rauhanruhtinaamme!
Voittosi ja voimasi
nyt jo osaksemme saamme.
Riittää ristinuhrisi,
kestää valtakuntasi.
4.
Hoosianna! Herramme,
meidät kutsut palvelemaan.
Taivuta, niin taivumme
tahtoasi tottelemaan.
Näytä meille vastuumme,
saata meidät liikkeelle.
5.
Hoosianna! Annathan
vallan käyttöön mallin uuden.
Hahmoon orjan halvimman
kätket armon salaisuuden:
ihmiseksi maailmaan
saavuit, Herra taivaan, maan.
6.
Hoosianna, kaivattu!
kaikuu kaukaa, keskeltämme.
Hoosianna, siunattu,
ainut toivo elämämme.
Hoosianna! Kaikki maa
laulakoon: Halleluja!
Benjamin Schmolck 1712. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. suom. Pekka Kivekäs ja komitea 1984. | Sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1911.
-
SV 34 On luja Herran sana
https://www.youtube.com/watch?v=Icwu8VxWwtw
1. On luja Herran sana,
syntinen siihen luottaa saa,
kun taakka painavana
maan matkalaista ahdistaa.
Niin muista, ahdistettu:
On Jeesus syntynyt,
ristille ripustettu,
vaan elää aina, nyt.
Syntistä rakastaa hän.
Olethan syntinen.
Armossaan julistaa hän
pyhäksi suuren syntisen.
2. Suo, Jeesus, totuudeksi
myös minun tämä huomata.
Paljasta syntiseksi,
pois väärä rauha karkota.
Herätä sydämeni
vihdoinkin huomaamaan:
On saastaa pyhyyteni
silmissä vanhurskaan.
Vain ulkokultaisuutta
on oma hurskaus,
kun jumalattomuutta
on koko sisin olemus.
3. Nyt maahan, armahtaja,
jalkaisi juureen lankean.
Sydänten puhdistaja,
vaivaani tässä valitan.
Vain sinulla on valta
pois ottaa rangaistus
ja taittaa kuolemalta
sen ruoska, kadotus.
Haavaisi tähden anon:
suo kaikki anteeksi.
Tyydyttää sielun janon
vain sinä saatat iäksi.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
SV 42 Ei näy kyntäjää missään
https://www.youtube.com/watch?v=SSpFVRybZ1I
1. Ei näy kyntäjää missään
eikä maamiestä jyvävakkoineen.
Virsi soi ikävissään,
noukkii sanoja pellonpientareen.
Etsin lohtua Herran
tähän sydämen murhehuoneeseen.
Mistä löytäisin kerran
hiukan iloa siihen, mitä teen?
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
2. Sota kauhea pauhaa,
laittaa lapsensa pakoon juoksemaan,
eikä sielujen rauhaa
ole maan päällä olemassakaan.
Tähän pimeään loukkoon
alas astumaan pyydän Kristusta,
sillä pyhien joukkoon
tuskin milloinkaan olen kuuluva.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
3. Ikävissään nyt veisaa
ilman toivoa orja Baabelin,
vaikka apua ei saa,
eikä näy tietä, laulaa kuitenkin.
Virsi Siionin riittää,
kelpaa armosta edes vilaus.
Vielä en osaa kiittää,
sydämestä kun nousee valitus.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
Jaakko Löytty 1996, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 27 Juhlimaan tulkaa
https://www.youtube.com/watch?v=Z2bO0df70Zo
1.
Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä,
rientäkää, kutsuu nyt Betlehem!
Etsikää lasta, taivaan kuningasta,
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
2.
Herrojen Herra, valo maailmamme,
ihmisen lapseksi syntynyt.
Katsokaa lasta, taivaan kuningasta,
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
3.
Kaikuvat virret enkeleiden kuoron,
niihin me yhdymme riemuiten:
Kunnia olkoon taivaan Jumalalle
ja maassa olkoon rauha
ja maassa olkoon rauha
ja hyvä tahto luona ihmisten!
4.
Kirkkaana loistaa meille uusi aamu,
syntymäjuhla on Jeesuksen.
Taivaasta saapui Sana ihmiseksi,
siis kumartamaan tulkaa,
siis kumartamaan tulkaa,
siis kumartamaan tulkaa Herraamme!
John Francis Wade n. 1743. Suom. Pekka Juhani Hannikainen 1892. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: John Francis Wade 1782.
-
SV 49 Syntien paulasta irrota meidät
https://www.youtube.com/watch?v=TtqsTR5aFBw
1. Syntien paulasta irrota meidät,
joudu jo, Jeesus, ja voimasi tuo.
Heikot ja horjuvat helmaasi nosta,
johda ja kanna ne laumasi luo.
Siellä on meille nälkiintyneille
kylliksi ruokaa, sen armosi suo.
2. Vihreille niityille johdata meidät,
sanasi laidun on ihmeellinen.
Vie veden ääreen ja virvoita siellä
lähteestä armon ja laupeuden.
Luo ilomieli, suo pyhä kieli
kiittäen veisata murheellisten.
3. Kosketa, Jeesus, myös sielujen pohjaa,
saata ne armoa tarvitsemaan.
Herätä meidät ja Hengellä ohjaa
syntimme nöyrästi tunnustamaan.
Herättyämme sydämestämme
taivuta sinua palvelemaan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 579 Oi Herra korkein valtiaamme
https://www.youtube.com/watch?v=Z0rZox0wL9M
1.
Oi Herra, korkein valtiaamme,
kansaamme kaitse, armahda.
Hengelläs siunaa päämies maamme
ja esivaltaa johdata.
Suo vallankäyttöön viisautta
ja vastuun mieltä, rakkautta.
2.
Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
tee siitä palvelijasi,
se että täällä toimissansa
sinua aina kuulisi.
Suo mieli uskollinen meille,
varjelus Suomen heimon teille.
3.
Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
runsailla taivaan lahjoilla,
niin että ahkeroiden saamme
rakentaa maata rauhassa.
Myös lapsenlapset saavat kiittää,
kun halki aikain armo riittää.
Alfred Brynolf Roos 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Dimitri Bortnjanski 1822.
-
VK 8 Nyt tahdon käydä vastaan
https://www.youtube.com/watch?v=3zD1RS5zh04
1.
Nyt tahdon käydä vastaan
maailman auttajaa,
vaan kuinka voisin tietä
hänelle valmistaa?
Oi Jeesus Kristus, itse
valaise minutkin,
niin että tullessasi
valmiina olisin.
2.
Kuin kansa kerran tielle
levitti vaatteita,
hajotti palmupuista
tuoreita oksia,
niin sydämeni tuokoon
sinulle kiitostaan,
riemusta vihannoikoon
elämä kokonaan.
3.
On kaikki valmistettu
puolesta tuomitun.
Vapahdit vihan alta
synteihin sidotun.
Kun rauha oli poissa
ja ilo kaukana,
kiiruhdit, rauhantuoja,
toit ilon taivaasta.
4.
Siis, sielu, näitä muista
myös tuskan aikana.
Ei epäilysten valtaan
tarvitse suostua.
On ystäväsi läsnä,
hän ovella jo on.
Hän rauhansa voi antaa
keskelle ahdingon.
5.
Näin Herraasi saat luottaa
öin päivin kokonaan
kyselemättä suotta,
tuleeko auttamaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän tietää vaivasi
ja täynnä rakkautta
sen muuttaa rauhaksi.
6.
Myös syntisi hän tuntee
ja aina uudestaan
sen tuoman murheen alta
vapahtaa armollaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän voittaa kiusaajan,
hän katkoo valheen verkot
ja kahleet kuoleman.
7.
Saa tuomionsa kerran,
ken Herraa kiroaa,
vaan joka häntä etsii,
sen Herra armahtaa.
Oi saavu, aurinkomme,
ja loista, valaise,
ilosi valtakuntaan
vie meidät perille!
Paul Gerhardt 1653. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Melchior Teschner 1615.
-
VK 11 Sinua Kristus odottaa
https://www.youtube.com/watch?v=fBD5rqRZEJE
1.
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!
2.
Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!
3.
Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!
4.
Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!
Dora Rappard 1875. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Englannissa noin 1535.
-
SV 80 Ristin luona ankkurissa
https://www.youtube.com/watch?v=J7KZiG_YFcE
1. Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Läpi tuulten, aallokon
vaikeata paluu on.
2. Aalto nousee, myrsky pauhaa,
veden varaan vajoan.
Valheellista mielenrauhaa
lohdukseni tavoitan.
Herra haaksirikkoisten,
auta, että huku en.
3. Jeesus, tunnen kaipausta,
omaksesi haluan,
mutta toista ajatusta
hetken päästä noudatan;
epävakain sydämin
huojun edestakaisin.
4. Anna, Herra, päivän koittaa
sydämeni pimeään,
jolloin armon valo voittaa,
jolloin omaksesi jään.
Kuule, auta, paranna,
hoida rakkaudella.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012
-
VK 197 Ajasta aikaan varjellut
https://www.youtube.com/watch?v=PL2jwEPTBPQ
1.
Ajasta aikaan varjellut
Herra on kirkkoamme,
sanallaan meitä ohjannut
kaikissa vaiheissamme,
vieläkin tahtoo siunata
kansaansa köyhää armolla,
tarjota taivahan rauhaa.
2.
Taivasten yltää taivaisiin
kunnia kuninkaamme,
kuitenkin halpaan temppeliin
luoksemme Herran saamme.
Siunaten armolahjoillaan
Herra on seurakunnassaan
kansansa keskellä täällä.
3.
Kaste ja usko yhteen näin
kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin
elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä
on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä.
4.
Tänne kuin äidin armaan luo
johdata, Herra, meitä.
Henkesi lahja meille suo,
suojaasi meidät peitä.
Lähetä kirkko maailmaan
kutsua suurta kantamaan
keskellä aikojen pauhun.
5.
Kirkkoon kun kellot kutsuvat,
suo sinne tiemme johtaa,
niin että kasvos armahat
kansasi siellä kohtaa.
Sinua, Herra, kiitämme!
Ristisi voitto kaikille
tuonut on autuuden toivon.
Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ludvig Lindeman 1840.
Sama sävelmä: 251
-
SV 30 Ah Jeesus, Herrani
1. Ah Jeesus, Herrani,
kirkasta toivosi,
yöhöni synkkään näännyn,
puoleesi vaivoin käännyn.
Suo armon aamun koittaa,
yö epäilysten voittaa.
2. Pois pilvet hajota,
huoleni huojenna.
Raota salaisuutta,
armosi avaruutta.
Jo yksi säde sieltä
valaisee synkkää mieltä.
3. Taas saavun eteesi.
Vaivattu mieleni
tarvitsee uskallusta
pyytääkseen lohdutusta.
Pääsenkö lähellesi
ja suojaan siipiesi?
4. Suo, että kuulla saan
äänesi uudestaan.
Päivässä, arkityössä,
illassa, sydänyössä
odotan kutsuasi
orpona, luotunasi.
5. Opeta luottamaan,
vaikka en kuitenkaan
voi nähdä silmilläni
sinua vierelläni.
Vakuuta armostasi,
suo kasvaa lapsenasi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, M. Nuorva 2015
VK 308 https://www.youtube.com/watch?v=0HTjBRQTluo
-
SV 89 Airuet, nyt maitten ääriin
https://www.youtube.com/watch?v=XBaC3jvMjnQ
1. Airuet, nyt maitten ääriin
rauhan juhlaa soittakaa.
Kuuluttakaa kaikkialle:
Kansat kokoon saapukaa.
Juhla alkaa Siionin
pidoin yltäkylläisin.
2. Tulla saatte, kaikki luodut,
jälkeläiset Aadamin.
Sovituksen päivä koitti
syntisille viimeinkin.
Älä enää pakene,
pelätä ei tarvitse.
3. Ontuvat ja raajarikot,
köyhät, maahan poljetut,
mykät, sokeat ja kuurot,
kaikki juhlaan kutsutut,
syökää nyt ja nauttikaa
maitoa ja hunajaa.
4. Herramme on huonoillekin
runsaan pöydän kattanut.
Tulla rohkenemme mekin,
kujiltamme kutsutut.
Armon ovi aukeaa,
jokainen nyt tulla saa.
Arkkivirsi 1786, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 7 Valmistu Herran kansa
https://www.youtube.com/watch?v=K77d_Zm7Qmc
1.
Valmistu, Herran kansa,
nyt vastaanottamaan,
kun saapuu taivaastansa
kuningas päälle maan.
On hänet maailmaan
valkeudeksi suonut,
Vapahtajaksi tuonut
Jumala armossaan.
2.
Suurelle vieraallenne
nyt tietä raivatkaa
ja portit sydäntenne
hänelle aukaiskaa.
Tie tehkää suoraksi.
Te laaksot, kohotkaatte,
te vuoret, vaipukaatte
aukeiksi, sileiksi.
3.
Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.
4.
Oi Jeesus, armon tuoja,
nyt sydän avaja,
ja uuden mielen luoja,
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin.
Säk. 1–3 Valentin Thilo nuorempi 1642, säk. 4 saksalainen 1657. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ranskassa 1557.
-
SV 95 Armon suurin taideteos
https://www.youtube.com/watch?v=XldMYlwYnmI
1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.
2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.
3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.
4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.
5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.
August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016
-
SV 118 On kaita Herran tie
1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.
2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.
3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.
4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.
5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.
6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
SV 154 Kun, Herra, maailmamme loit
1. Kun, Herra, maailmamme loit,
sen taiten uurastit
ja viimein lepäsit.
Näin meille työn ja levon toit.
2. Kun pelto leivän lahjoittaa,
se lepoon kynnetään.
Maa kääntää kylkeään,
taas talven jälkeen kasvaa saa.
3. Kun työ on raskas, kiireinen
ja alleen uuvuttaa,
niin luvallasi saa
levätä voimaa keräten.
4. Varjele, etten työtä tee
vain vuoksi kunnian
tai vallan, tavaran;
se katoavaan kahlitsee.
5. Vaan aina sitä muista en:
on syytä kiitokseen,
kun työni, jota teen,
tuo leivän jokapäiväisen.
6. On arjessansa ihmisten
näin onni ahertaa,
kun levätä myös saa.
Niin teemme, Herra, kiittäen.
Teppo Nuorva 2000
-
VK 17 Ilon päivä verraton
https://www.youtube.com/watch?v=2-fGJA59kLw&t=21s
1.
Ilon päivä verraton
koitti maailmalle,
poika syntynyt kun on
neitsyt Marialle.
Taivaan Herra iäinen
ihmiseksi syntyen
tuli veljeksemme.
Isä antoi armossaan
ainoansa päälle maan
pelastajaksemme.
2.
Riemuviestin enkeli
kertoi paimenille:
”Vapahtajan lähetti
Isä ihmisille.
Lapsi teille syntynyt
seimessänsä lepää nyt,
hallitsija taivaan.”
Orjan muodon otti hän,
antoi meille elämän,
luoksemme jäi vaivaan.
3.
Neitsyestä maailmaan
syntyi Jumalamme
käydäksensä kuolemaan
meidän puolestamme.
Sana tuli lihaksi,
Herra ihmislapseksi,
muuten hukkuisimme.
Ilman Herraa Jeesusta,
ilman ristin uhria
vaivaan joutuisimme.
4.
Halki maan ja taivasten
kaikuu kaikkialle
kiitoslaulu enkelten
armon Jumalalle:
”Jumalalle kunnia
olkoon korkeuksissa,
rauha maailmassa.”
Kerran saamme kumartaa
Isän Poikaa ainoaa
taivaan kunniassa.
Säk. 1 latinalainen Dies est laetitiae 1300-luvulta. Saks. ja säk. 2 1422. Ruots. ja säk. 3–4 Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Samppa Asunta ja Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Böömissä 1531.
-
https://www.youtube.com/watch?v=onPg7GTygL8
-
SV 119 Luo Jeesuksen me riennämme
1. Luo Jeesuksen me riennämme
voimattomuudessamme
ja tunnustamme hänelle
tien väärän kulkemamme.
Nyt pyydämmekin: virvoita
uudestaan Hengen voimalla,
ja neuvo, johda aina.
2. Kun hitaus ja ylpeys
jäytävät sieluamme,
ja ahdistus ja epäilys
näin ovat kiusanamme,
niin silmät luomme Jeesukseen,
muistamme hänen kärsineen
pitkänäperjantaina.
3. Nyt, Jeesus, sinuun uskomme,
armosi aina kestää,
suot turvan turvattomalle,
voit kiusaukset estää.
Jos vihollinen hirmuinen
saa meidät ansaan syntien,
sen mahti alas paina.
4. Kun, Jeesus, kuljet matkassa,
niin pelkomieli haihtuu,
masennus, huoli kalvava
iloiseen toivoon vaihtuu.
Siis oma sauva murtukoon.
Nojaamme ristin sovintoon,
kuljemme voitokkaina.
5. Siis kiitos Vapahtajamme,
kun autoit turman tieltä,
toit voiman voimattomalle
ja puhuit rauhan kieltä.
Kun matkan vaiva taakse jää,
suo meidän virsi virittää
taivaassa autuaina.
Arkkivirsi 1827, uud. W Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 27 Juhlimaan tulkaa
https://www.youtube.com/watch?v=Z2bO0df70Zo
1.
Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä,
rientäkää, kutsuu nyt Betlehem!
Etsikää lasta, taivaan kuningasta,
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
2.
Herrojen Herra, valo maailmamme,
ihmisen lapseksi syntynyt.
Katsokaa lasta, taivaan kuningasta,
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
3.
Kaikuvat virret enkeleiden kuoron,
niihin me yhdymme riemuiten:
Kunnia olkoon taivaan Jumalalle
ja maassa olkoon rauha
ja maassa olkoon rauha
ja hyvä tahto luona ihmisten!
4.
Kirkkaana loistaa meille uusi aamu,
syntymäjuhla on Jeesuksen.
Taivaasta saapui Sana ihmiseksi,
siis kumartamaan tulkaa,
siis kumartamaan tulkaa,
siis kumartamaan tulkaa Herraamme!
John Francis Wade n. 1743. Suom. Pekka Juhani Hannikainen 1892. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: John Francis Wade 1782
-
SV 173 Kun synnyin tänne maailmaan
https://www.youtube.com/watch?v=TbiU2a9Qmm8
1. Kun synnyin tänne maailmaan,
myös minut Herra omanaan
elämän kirjaan kirjoitti:
ostettu olen kalliisti.
2. Tuo kirja tietää kertoa
Herramme laupeudesta.
Sain leivän jokapäiväisen
ja avun alla kuormien.
3. Kun taas on vuosi täyttynyt,
niin kirjaan merkitty on nyt:
Jumalan armo turvana
on ollut vuoden aikana.
4. Oi, Isä, Luoja armias
ja lapsillesi laupias,
armahda kautta Kristuksen,
suo jälleen apu, armoinen.
5. Anteeksi anna syntini,
pois pyyhi kaikki vilppini.
Kuoleta vanha ihminen,
luo uusi, totuudellinen.
6. Tahtoisin tänä päivänä
sinua kiittää nöyränä
kaikesta sydämestäni,
armahtavainen Isäni.
Väinö Malmivaara 1933, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016
-
VK 29 Synkkä yö maan peitti aivan
1.
Synkkä yö maan peitti aivan,
vaan meitä sääli Herra taivaan
ja lausui: ”Tulkoon valkeus!”
Saapui Kristus, yömme haihtui
ja päivään pimeys jo vaihtui,
näin koitti uusi kirkkaus.
Jumala, ihminen,
luotuinsa vertainen.
Riemuitkaamme!
Hänessä saa
nyt kaikki maa
sen mitä sielu janoaa.
2.
Kristus, aurinkomme, loistaa,
yön synkät varjot maasta poistaa,
ei päivä laske milloinkaan.
Totuus kansoille nyt koittaa,
ja eksyneitä Kristus voittaa
autuuden tielle valollaan.
Siis Herran johtoa
iloiten uskossa
seuratkaamme.
Totuus ja tie,
hän meitä vie
taivaaseen, kotiin saattelee.
3.
Enkelkuoroon yhtykäämme
ja Kristusta ylistäkäämme,
hän jätti taivaan kunnian.
Kantoi ihmislasten vaivan
hän ristinkuoloon asti aivan
ja voitti vallat saatanan.
Nyt maassa, taivaassa
soi kiitos, kunnia
Jumalalle,
kun armossaan
näin auttamaan
toi Poikansa hän maailmaan.
Karl August Döring 1821. Suom. Elias Lönnrot 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Philipp Nicolai 1599.
-
SV 187 Armon lapset, kokoontukaa
https://www.youtube.com/watch?v=Ez2jrzTFFWU
1. Armon lapset, kokoontukaa
Vapahtajan seimen luo.
Ikävöivät, ihastukaa:
Herra aarteen teille suo.
Nähkää Jumalamme työ:
päättynyt on synkkä yö.
2. Poika, Herra maan ja taivaan,
ystävämme ylhäinen,
syntyi tänne synnin vaivaan
korjatakseen syntisen
helmaan Isän laupiaan
rakkaimpana lapsenaan.
3. Hänen lapsenitkuansa
tarkkaavasti kuunnelkaa:
saakoon vaikerruksellansa
mieltänne nyt liikuttaa.
Kiiruhtakaa, lapset maan,
luokse armon ruhtinaan.
4. Orjuutetut, rohkaistukaa,
saatte uuden elämän.
Auttajasta ihastukaa,
sortajanne voitti hän:
vapautta julistaa,
orjan kahle kirpoaa.
5. Taistelijat, rauha koittaa,
sota loppuu entinen.
Yö jo väistyy, valo voittaa,
Jeesus antaa autuuden.
Syntiset hän armahtaa,
uupuneet myös levon saa.
6. Heikot sielut, tulkaa tänne,
Jeesus-lasta syleilkää.
Aina olkoon mielessänne
halu Herraa ylistää.
Parhain riemu sydämen
olkoon rauha Jeesuksen.
7. Vapahtaja, maailmamme
Hengelläsi uudista,
päästä meidät vaivastamme.
Pidä meidät valmiina,
kunnes saamme veisata
jouluvirttä taivaassa.
Arkkivirsi 1786, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
VK 18 Nyt ilovirttä veisaten
https://www.youtube.com/watch?v=R5Ct10TJie0
1.
Nyt ilovirttä veisaten
me kiittäkäämme riemuiten.
Suuri Jumalamme
on pieni lapsi tallissa.
Kristus, auttajamme,
nyt aurinkona kirkkaana
loistaa ilonamme
seimen oljilla.
2.
Sun puolees, Jeesus, veljemme,
nyt ylennämme mielemme.
Rauhanruhtinaamme,
voit lohduttaa ja uudistaa.
Sinulta me saamme
jo uuden riemun hunajaa.
Anna, kuninkaamme,
voimaa rakastaa.
3.
Oi Isän suuri rakkaus,
oi Pojan suuri laupeus!
Synti sortaa meitä,
kun lankeemus toi turmion.
Jeesus eksyneitä
nyt auttaa alta tuomion,
laumaansa ei heitä,
uskollinen on.
4.
Oi taivaan riemu verraton,
kun Jeesus aurinkona on.
Enkeljoukko soittaa
ja uutta virttä lauletaan.
Uusi päivä koittaa,
ei saavu ilta milloinkaan.
Riemut kaikki voittaa
juhla kuninkaan.
Latinalais-saksalainen In dulci jubilo 1300-luvulta. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1533.
-
VK 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
https://www.youtube.com/watch?v=QRz-R6BDKms
1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
Dietrich Bonhoeffer 1944. Suom. Anna-Maija Raittila 1981, 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Erkki Melartin 1923.
-
SV 192 Valo syttyi, Jeesus syntyi
https://www.youtube.com/watch?v=E0kq6UV4v7I
1. Valo syttyi, Jeesus syntyi,
enkeli sen tiedon toi.
Mahtavasti maahan asti
taivaan joukon kiitos soi.
Miksi siitä en nyt kiitä,
miksi riemuita en voi?
2. Ihmetellen, tutkistellen
äidin sydän riemuitsee.
Messiasta, toivon lasta,
Simeonkin syleilee.
Miksi mulla, miksi sulla
sydän yhä kylmenee?
3. Valvovilla paimenilla
nyt on kiire seimen luo.
Lapsoselle pienoiselle
kiitoksen he hartaan tuo.
Miksen juokse seimen luokse,
miksen kiiruhda kuin nuo?
4. Syttyi tähti, kohta lähti
matkaan viisaat itämaan
etsiskellen, tiedustellen
synnyinpaikkaa kuninkaan.
Miksen sinne lähde, minne
lähtivät he kulkemaan?
5. Jumalaansa, auttajaansa,
seimeen äiti kapaloi.
Tällaisille syntisille
koitti siinä aamunkoi.
Siitä sulle, siitä mulle
joulu taaskin sanan toi.
6. Juuri meille kylmenneille
Jeesus avun tuonut on.
Kiitä, kiitä Herraa siitä,
toivon saa nyt toivoton.
Nyt on sulla, nyt on mulla
riemujuhla verraton.
Wilhelmi Malmivaara 1898, uud. VK 1938 ja VK 1986
-
SV 51 Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä
1. Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä:
vain jatkuva kilvoitus perille vie.
Kun kuulette Jeesuksen kutsuvan siellä,
on autuuden päivä ja oikea tie.
Siis kiirehtikää!
Jos kilvoitus jää,
voi ihmistä, juhlasta myöhästyvää.
2. Ei autuuden matkalla aikailla auta.
Ei laiska, ei uinuva kruunua saa.
Tien päässä on kauhea kuolema, hauta,
jos taivas on halpa ja kallis on maa.
Pois penseys tuo!
Käy Jeesuksen luo,
ja uupunut, elämän lähteestä juo.
3. Siis joutukaa, sielut, me päätämme retken,
kun päivä jo iltaan on ennättänyt.
Me palkkamme saamme, kun kestämme hetken
ja uskossa seuraamme Jeesusta nyt.
Hän armahtaen
suo pelastuksen,
ja taivaassa riemu on syntisien.
4. Suo Henkesi, Jeesus, ja vahvista meitä,
vie puolesta elämän taistelemaan,
niin ettemme lannistu, toivoa heitä,
vaan riennämme määräämme kirkastuvaan.
Ja riemumme on,
ah, loppumaton,
kun viimeinen kyynele pyyhitty on.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
Vk 265 Jeesus armon soi
https://www.youtube.com/watch?v=lBdkzSVQ4gg
1.
Jeesus armon soi,
voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän, vanhurskaus,
armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden,
kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.
2.
Kirkas aamun koi
päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen,
luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa,
siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!
Johan August Gottlieb Hymander Abraham Achreniuksen virren (1769) pohjalta 1881. Virsikirjaan 1938.
-
VK 35 Joulu riemukas
https://www.youtube.com/watch?v=foCfYTwDvUc
1.
Joulu riemukas,
juhla autuas,
aika armoa tulvillaan!
Maailmamme vaivaan
syntyi Herra taivaan.
Kristityt, riemuitkaa päällä maan!
2.
Tuskaan, taisteluun
päälle ristinpuun
suostui kärsivä Messias.
Pääsiäisen koittoon,
kuolemasta voittoon
tien meille raivasi kuningas.
3.
Henki helluntain,
voima voimakkain,
meidät Herraamme yhdistää.
Valtakunnassansa
Jeesus seuraajansa
Hengellään kansakseen pyhittää.
4.
Laulu enkelten,
voitto Kristuksen
kiitosvirreksi puhkeaa.
Kiitos Jumalalle!
Kiitos Voittajalle!
Kristityt, Hengessä riemuitkaa!
Johannes Daniel Falk 1819. Suom. 1869, Nestor Järvinen 1871. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Sisilialainen, pain. Saksassa 1779.
-
SV 132 Sinuhun turvaan, Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=lN4njwqXV28
1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa
ja häpeästä säästä.
Armollinen,
nyt rukoilen,
armahda Kristuksessa.
Sä linnani,
saan turviisi
paeta taistellessa.
2. Herrani, olet toivoni
ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani
väkevä vartijani.
Kun varjelit
ja suojelit
jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa
on parhaassa
myös koko elämäni.
3. Jos sallit, Isä, vanhaksi
ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni
ja sauva vahva mulla.
Vihollinen
petollinen
kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun,
ahdistetun
niin epätoivoon heittää.
4. Voimasi anna voimaksi
tietäsi käydäkseni.
Sanasi anna oppaaksi,
valoksi vaiheitteni.
Kun pelastit
ja opetit
jo varhain nuoruudessa,
myös varjele
ja suojele
heikossa vanhuudessa.
5. Ken hyvyyttäsi milloinkaan
voi mitata maan päällä!
Sen tahdon muistaa ainiaan
ja kiittää siitä täällä.
Hyvyytesi,
totuutesi
nyt sydämeeni paina,
niin että myös
väkevät työs
voin julki tuoda aina.
6. Voimaasi tahdon julistaa
ja kiittää armostasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi.
Jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.
7. Suot suuriakin suruja,
oi Herra, minun maistaa.
Et silti ole kaukana,
suot päivän uuden paistaa.
Näin toivoni
ja voimani
uudistat armollasi.
Siis riemuitsen
ja kiitoksen
tuon pelastuksestasi.
Haqvin Spegel psalmin 71 pohjalta 1688, suom. VK 1701, uud. C. G. von Essen 1867, VK-komiteat 1880 ja 1937
-
Kaipaan Jeesus sua
https://www.youtube.com/watch?v=kKFHbjzToK0
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
https://www.youtube.com/watch?v=GojoKFXSFOI
-
SV 118 On kaita Herran tie
1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.
2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.
3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.
4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.
5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.
6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
SV 44 Suo, Jeesus, paras opettaja
https://www.youtube.com/watch?v=6T2Iu1rImLc
1. Suo, Jeesus, paras opettaja,
itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja,
nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin,
sinulta avun löytäisin.
2. Tien tiedät tyhjään sydämeeni,
en itse tietä tunnekaan.
Siis astu, Jeesus, kurjuuteeni.
Vain sinä pystyt auttamaan.
Minulle saavu voimaksi,
johdata, ole kaikkeni.
3. Kasteessa otit omaksesi,
nyt jatka loppuun tämä työ,
niin että sinun iloksesi
lunastetulla sydän lyö,
kulkisin tiellä taivaaseen,
elämään, riemuun iäiseen.
4. Johdata tielle parannuksen
jo täällä armon aikana.
Suo, että Hengen uudistuksen
löytäisin, Jeesus, sinussa.
Suo jälkiäsi seurata.
Aukaise ovet minussa.
5. Kunniaksesi olet luonut
myös minut tänne maailmaan,
elämän kaikki lahjat suonut
armosta aina ajallaan.
Armosi anna minulle
elää ja kuolla sinulle.
Ruotsalainen 1852, suom. A. Räty 1853, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938 ja VK 1986 uud. J. Löytty, 3. säk. J. Julkunen 2015
-
VK 543 Valkeus iankaikkinen
1.
Valkeus iankaikkinen,
valaise sydämeni.
Pois pyyhi velka syntien
ja laiminlyöntieni.
Suo ilo, voima, ymmärrys,
sinulle olkoon ylistys
armosi suuren tähden.
2.
Suo, ettei aamurukous
sammuisi huulilleni.
Lahjoita mielen puhtaus
ohjaamaan askeleni.
Tee minut tunnolliseksi
hoitamaan päivän toimeni,
siunaus niihin anna.
3.
Maailman olet valkeus
vain sinä, valtiaani.
Kun kohtaa mielen masennus
ja haittaa toimintaani,
kirkasta, Jeesus, kasvosi,
katsahda minun puoleeni
ja huolten alta auta.
4.
Kun ystävien seurassa
viihdymme vapaahetkin,
niin valollasi kirkasta
puuhamme hupaisetkin.
Käy vierellämme, näytä tie,
maailma ettei harhaan vie
ja tahraa sieluamme.
5.
Sinua, Jeesus, palvella
saan valtakunnassasi
ja työtä tehdä, iloita
sun armahtamanasi.
Suo minun olla ystävä
ja hyvyyttäsi säteillä
kaikille, joita kohtaan.
https://www.youtube.com/watch?v=o7hK1OxdPEg
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
VK 166 On hengissä maa
1.
On hengissä maa,
ei kuoleman yö sitä vallata saa.
Sen turmion partaalle synti jo vei,
kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei.
Vaan Herramme ainoan Poikansa soi.
Hän autuuden toi.
2.
Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.
3.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit maailmaan vie.
Vain elämän Sanassa voittomme on,
ja kasteemme armo on mittaamaton.
Sen merestä nousemme, sovitetut
ja uudistetut.
4.
Nyt kilvoitteluun
me vartumme oksina elämänpuun.
Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me,
hän, kantaja kaiken, on voimanamme.
Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo
ja uskoa luo.
5.
Hän armahduksen
toi kaikille, uhriksi antautuen.
Kun maailman synnit on kantanut hän,
myös kuolleille meille hän tuo elämän,
ja rukoustaistelu lakkaamaton
maan suojana on.
6.
Vaan rauhattomuus
maan lapsia raastaa ja turvattomuus.
Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen
jo kristityt kaikki ja parannukseen,
niin maailma uskoo ja turvaksi yön
saa Kristuksen työn.
Olov Hartman 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Aulén 1937.
-
SV 40 On ahdas, kaita taivaan tie
https://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU
1. On ahdas, kaita taivaan tie
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittoon vie
vain Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
2. Ah, älä suutu, vaikka on
ristisi raskas kantaa.
On siinä armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Raskaalta vaikka tuntuu se,
niin kärsi, kestä, taistele
kuoleman hetkeen saakka.
3. Nyt vaikka kuljet köyhänä
vieraana tällä tiellä,
on isänmaasi ylhäällä,
on ystäväsi siellä.
Ja valkoisissa vaatteissa
saat siellä kantaa kruunua
ja nähdä kasvot Herran.
4. Jos vastausta kuule et,
kun huudat hädissäsi,
hän tietää, miksi kyselet
ja tuntee elämäsi.
Ja vaikka täällä tuomitaan,
niin turvaa taivaan Jumalaan,
hän sinut kyllä muistaa.
5. Kun Herra näkyy viipyvän
ja koetusta riittää,
niin muista, että auttaa hän,
armonsa piiriin liittää.
Kun kestät myrskyt maailman,
niin pääset suojaan sataman,
päättyvät siellä vaivat.
6. Hoitoosi ota sieluni,
laupias Isä taivaan,
kasvosi käännä puoleeni
nyt ahdistukseen, vaivaan.
Sinulla isän sydän on,
en siksi ole lohduton,
sinussa rauhan löydän.
Arkkivirsi 1790, uud. W. Malmivaara 1890, VK 1938 ja VK 1986, J.Löytty 2015
-
VK 59 Leipää pelloilta maan
https://www.youtube.com/watch?v=uyfwabePSTs
1.
Leipää pelloilta maan
ruumiin ruoaksi saamme.
Nälästä varjele, Herramme,
siunaa kylväjät maamme.
2.
Leipää taivaasta tuot,
meille itsesi annat.
Sanasta elämän voimaa jaat,
halki kuoleman kannat.
3.
Leipää alttarin myös
syömme keskellä matkaa.
Väsyneet sielumme elpyvät,
jälleen jaksamme jatkaa.
4.
Leipää merien taa
eikö kaikille yllä?
Kristityt, Isämme leivästä
heille riittäisi kyllä!
5.
Leipää taivaasta jaa,
Kristus, lihaksi tullut!
Kuuluta kauttamme kaikille:
Riemuvuosi on tullut!
Ola Cleve 1979. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Harald Andersén 1979.
-
VK 193 Autuuden ja armon sana
1.
Autuuden ja armon sana
kulkee maihin kaukaisiin,
valheen vallat voittavana
tunkee kansain sydämiin,
särkee kahleet saatanan,
auttaa alta kuoleman.
2.
Valon, vapauden sana
kaataa väärät jumalat,
pelon muurit murtavana
johtaa kansat sokeat
valkeutta seuraamaan,
Herraa kunnioittamaan.
3.
Herran ristin, voiman sana
seurakunnan rakentaa,
lippunamme loistavana
Herran kansaa kokoaa,
rukouksen hengen suo,
vahvan uskalluksen tuo.
4.
Rauhan, rakkauden sana
yhteisvastuun virittää,
haavojamme hoitavana
ystävyyteen yhdistää.
Näin on Herran rakkaus
kansain rauhan perustus.
5.
Elämän ja toivon sana
antaa toivon elävän,
synnin vallan kaatajana
kuolemaan luo elämän.
Joka uskoo, elää saa,
Herra tiellään kuljettaa.
6.
Jeesus Kristus hallitseva
olkoon läsnä, kaukana,
sanallansa vallitseva
maailmamme kansoja.
Tulkoot kaikki kiittämään
hänen pyhää nimeään!
Alfred Brynolf Roos 1871. Uud. Elias Lönnrot 1872. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Rudolf Lagi 1867.
-
SV 48 Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
VK 211:
https://www.youtube.com/watch?v=X0nheFZgi5g
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
VK 430 Rakkaus, kun kuvaksesi
1.
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
2.
Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
3.
Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
4.
Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
5.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
6.
Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657. Säk. 4 saksalainen 1695. Suom. Alfred Brynolf Roos 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heinrich Albert 1642.
-
SV 32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.
6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015
-
SV 97 Rakas Herra, avun saavat
https://www.youtube.com/watch?v=XG0XPjKJm4s
1. Rakas Herra, avun saavat
kaikki sinuun turvaavat.
Pedon lyömät syvät haavat
sinä, Paimen, parannat.
2. Hoidat kaikki ruhjeet, vammat,
janoista käyt juottamaan.
Jäljelle myös jääneet, rammat,
kuulee armahtajastaan.
3. Nostat paimenkäsin niitä
kuolemasta elämään.
Särkyisipä sydän siitä
armotyöstä kiittämään.
4. Maailmaan kun mieltyneitä
herättelet valvomaan,
rakas Herra, ohjaa meitä
lahjoistasi jakamaan.
5. Ehtoon kerran joutuessa
lauman yhteen kokoat.
Iäisyyden auetessa
levon meille lahjoitat.
Antti Pukkila 1925, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
VK 182 Herramme Kristus, seurakuntaas puolla
1.
Herramme Kristus, seurakuntaas puolla,
tahdoithan kerran puolestamme kuolla.
Pois paha torju, siitä meidät päästä,
auta ja säästä.
2.
Laumaasi suojaa, sodi puolestamme,
vie meidät voittoon vihollisestamme.
Murra jo, Herra, voima saatanalta,
sinun on valta.
3.
Rauhasi, Herra, anna kirkollemme,
rauhasi anna maalle isiemme.
Rauhalla, Herra, elämämme peitä,
varjele meitä.
Matthäus Apelles von Löwenstern 1644. Suom. Lauri Pohjanpää virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Saksassa 1507.
-
SV 82 Sun lähellesi, Herrani
1. Sun lähellesi, Herrani,
ikävöi köyhä sieluni,
irrota minut muusta.
Elämän uuden voimia
sinusta minuun vuodata
kuin oksaan viinipuusta.
Pois raivaa esteet tieltäni
ja liitä minut itseesi.
Suo osaa elämästä,
uudesta, lämpimästä.
2. Milloinka lohdutuksen saan?
Milloinka ryhdyt purkamaan
kuormaani ahdistavaa?
Jos äänesi vain kuulisin,
niin riemuitsevin sydämin
sydäntäs rakastavaa
vain ylistäisin hartaasti:
kun kerjäläisen rikkaaksi
teet laupeudessasi
ja puet riisumasi.
3. Tee, Israelin vartija,
Immanuel, sen auttaja,
nyt ihme kaipaamani.
Näin yössä pyydän apua:
herätä jälleen toivoa
minunkin sielussani.
Armahdat nälkään nääntyvää,
ei sairas hoitamatta jää,
kun autat, ystäväni,
ja muistat hädässäni.
4. Ken anoo, sille annetaan.
Näin lupaat, siihen luottaa saan
myös minä puutteissani.
Siis opettelen anomaan
ja sanoihisi tarttumaan
nyt ahdistuksissani.
Kuin muinoin äiti Kaanaanmaan
puoleesi käännyn huutamaan.
Jään kättä kurkottamaan,
ja yhdyn pyyntöön samaan.
Johann Ludwig Allendorf, ruots. 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2016
-
VK 359 Vaivaisten turva ainoa
https://www.youtube.com/watch?v=GepPEUliw-U
1.
Vaivaisten turva ainoa,
taas kutsut syntisiä,
luoksesi pyydät kaikkia
työn alla nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat
ja raskautettuja,
leposi heille lahjoitat
ja autat vaivattuja.
2.
Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Voi, jospa sanallasi nyt
ruokkisit, Herra, minut.
Puhtaaksi pese synnistä,
suo valo sokealle,
itseesi minut yhdistä,
etten jää synnin alle.
3.
Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna,
etsimään minut taivuta,
tie luokses löytää anna.
Näin ahdistakoon hätäni
turviisi, Vapahtaja,
ja olkoon sydämessäni
sinulle aina maja.
4.
Käyn eteen armoistuimen
murheella, alla vaivan,
luoksesi tulla rohkenen
näin syntisenä aivan.
Mun raadollinen sieluni
on sairas kuoloon asti.
Mun suuret, syvät haavani
sä sido laupiaasti.
5.
Virvoitus suurin, Herrani,
on armopöydässäsi.
Pois huuhdo kaikki syntini
pyhällä verelläsi.
Suo, että pysyn uskossa
ja hengen köyhyydessä,
synnistä anna luopua,
pysyä nöyryydessä.
6.
Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
Eteesi, pyhin Herrani,
saan tällaisena tulla.
Kun sinä olet aarteeni,
on rauha vaivatulla.
Anders Odhelius 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.359 Vaivaisten turva ainoa
-
SV 7 On yksinkertaisuus
1. On yksinkertaisuus
sanoa helppo suulla,
vaan työläs yksinkertaiseksi tulla on.
Aadamin uhmakkuus
ei tahdo siitä kuulla,
vaan itse kamppailee ja vaatii huomion.
Niin kaikkinainen
viisaus mainen
himmenee luona taivaallisten lahjojen.
Kurkottaa luottamus
luoksesi, Rakkaus.
Hartaasti lapsenkaltaisuutta ikävöin.
En enää tahdo vakuutella omin töin.
2. On ollut toivoni
ylettää Jumalaani.
Nyt vaatimattomaksi tulla tahtoisin.
Opeta, Herrani,
katsomaan auttajaani.
Kasvamaan auta armoon yhä syvemmin.
Viivynkin tässä
nyt kerjäämässä.
Kahleista synnin vapauteen ikävöin
näkemään paremmin
sydämen pohjaankin,
kun siellä hoidat yksinkertaisuudessa,
sieluni kiittää, veisaa hiljaisuudessa.
3. Pois oma hurskaus
karkota sydämestä.
Tee minut luuloistani aivan tyhjäksi.
Ankarin kiusaus
ei armahdusta estä.
Näin tahdon tulla pienemmäksi, köyhäksi.
Jos sydän häilyy,
kuitenkin säilyy
salattu toivo sinussa, Lunastaja.
Jos eksyn, poikkean,
muistuta uudestaan:
en muuta voi kuin lapsen lailla uskoa
ja yksinkertaisuutta yhä rukoilla.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2015
-
Paavon virsi:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/03/17/jaakko-ryhanen-paavon-virsi
Linkistä löytyy kaksi veisaajaa, sekä Riitta Uosukainen joka myös pitää tästä virrestä.
-
SV 69 Herramme, katso meidän kurjuuttamme
1. Herramme, katso meidän kurjuuttamme
ja sääli suurta voimattomuuttamme.
Luo katse minuun, murheen alaiseen
ja sydämeni tuskaan salaiseen.
2. Rakkauteesi liitä sydämeni
ja täytä armollasi köyhyyteni,
pois pyyhi epäuskon pimeys,
myös huoli, heikkous ja kärsimys.
3. On lupauksen sana murheisella:
On tuskan alla valta Jeesuksella.
Ei auta työ, ei oma voima muu.
Vain Kristus auttajaksi kirkastuu.
Bengt Jonas Brantberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014
-
Virsi338
Päivä vain ja hetki kerrallansa siitä lohdutuksen aina saan,mitä päivä tuokin tullessansa Isä hoitaa lasta arviollaan.Kadessään hän joka päivä kantaa tietää kaiken mitä tarvitsee. Päivän kuormat levon hetket antaa murheen niinkuin ilon saasteiden.
2.Joka hetki hän on lähelläni joka aamu antaa armonsa.Herran huomaan uskon elämäni,hän suo voimansa ja neuvonsa.Surut,huolet eivät liikaa paina ne hän ottaa itse kantaakseen.Niin kuin päivää niin on voimaa aina.Tähän turvaan yhä uudelleen.
3.Kiitos,Herra lopetuksestasi,siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi annat voimaa sanan lähteestä!Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan,kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan ,päivään kirkkaimpaan.
-
https://www.youtube.com/watch?v=ky9WTwbYJ4Y
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=b5E2MdVYVB4
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M.Nuorva 2015
-
SV 43 Voi kuinka vaivaa, vastusta
https://www.youtube.com/watch?v=senFoE5XshI
1. Voi kuinka vaivaa, vastusta
saa matkalainen kohdata,
kun turmeltunut luontonsa
on ainaisena kiusana,
ja vaikka maahan painoi sen,
on voimansa taas entinen.
2. Ken kulkee taivaan maata päin,
sen askel nouskoon kiirehtäin.
Ei viivytellä yhtään saa,
ei määränpäätä unohtaa.
Ken eksyy, hänet uudelleen
vie vastustaja vangikseen.
3. On tässä nyt, myönnämme sen,
kilvoitustiemme yhteinen.
Ja luokse armoistuimen
yhdessä käymme rukoillen:
näin uupuu täällä matkamies,
pelasta, Kristus, näytä ties.
John Bunyan 1678, suom. Jakob Johan Malmberg 1809, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971 uud. ja 3. säk. K. Pispa ja J. Löytty 2003, uud. SV 2016
-
SV 244 Herra, Herra, älä heitä
1. Herra, Herra, älä heitä,
kasvojasi älä peitä.
Lastasi vie korven tiellä,
niin kuin kansaasi veit siellä.
2. Pilven-, tulenpatsaitasi
vielä näytä sanastasi.
Pidä niiden tuntumassa
elämässä, kuolemassa.
3. Ravinnoksi aina anna
vaivain tiellä taivaan manna.
Anna uutta voimaa siitä,
oma voima kun ei riitä.
4. Kristus-kalliosta avaa
lähde, josta virvoittavaa
vettä janoava saisi,
juodaksensa ammentaisi.
5. Jos taas käärme purra saisi,
myrkkyhampain haavoittaisi,
pronssikäärme puuhun nosta
auttajaksi turmiosta.
6. Jordanille asti saata.
Näytä luvattua maata.
Kuolon virran poikki kanna,
pyyhi kyynel, autuus anna.
Mikko Katila 1899, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
https://www.h-y.fi/siionit/herra-herra-ala-heita.html
-
SV 308 Ah Jeesus, Herrani
https://www.youtube.com/watch?v=Ly7iZhPXJGo
1.
Ah Jeesus, Herrani,
jo vaipuu toivoni,
pimeään yöhön näännyn.
Puoleesi, Herra, käännyn.
Suo armon aamun koittaa,
yö epäilysten voittaa.
2.
Pois pilvet hajota
ja silmä kirkasta.
Osoita sanallasi
nyt armoistuintasi.
Jo yksi säde sieltä
valaisee synkkää mieltä.
3.
Vaivattu sieluni
virvoita, Herrani.
Taas anna lohdutusta,
veresi puhdistusta.
Suo siipiesi suoja,
oi Jeesus, turvan tuoja.
4.
Suo, että kuulla saan
äänesi uudestaan.
Kuvasi sieluun paina
ja siellä asu aina.
Pois perkaa synti siitä,
itseesi minut liitä.
5.
Opeta valvomaan
ja armoon juurtumaan,
uskomaan näkemättä
ja muuta pyytämättä
kuin olla lunastettu,
kuolemaas istutettu.
Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
-
Virsi 315
1.
Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.
2.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.
3.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.
4.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.
Onnia Hellén 1894. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1976. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
https://virsikirja.fi/virsi-315-valvoa-mun-jeesus-anna/
-
VK 61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa
https://www.youtube.com/watch?v=zDajDoRdsoc
1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.
2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.
3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.
4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.
5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.
Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1856.
-
:109: :eusa_angel: :eusa_pray: :039:
-
Jatkuu osassa 9