hyvää pääsiäisen odotusta kaikille

[Viisveisaaja]

Tähän pappien kirkossa käymiseen vapaa-ajallaan vielä. Itse olen aika lailla Saliksen linjoilla. Kyllä sitä voi pappikin uupua ja ajattelen, ettei pitäisi niin kovin tarkkailla tai ainakaan 'arvostella' kirkkokäyntien tai muun kirkollisen toiminnan määrää vapaa-ajaltaan. Ahdistavaksihan se menisi, kuvittelisin että voisi uupumusta entisestään lisätä ja mielekkyyttä viedä, jos päälle tulee vaatimus ja arvostelu vapaa-ajasta. Toki positiivista, jos pappi jaksaa ja haluaa myös siviileissä kirkkoon lähteä. Mutta vaatimus se ei saisi olla. Ei se välttämättä ole papille sama kuin tavan kirkkokansalle.

(Ja toisaalta, kyllä sitä joskus osaa papin perheenjäsenenä arvostaa sitäkin, kun ei vähiä vapaahetkiä silloin kun sunnuntaille sattuvat, käytä kirkkoon lähtemällä ja siellä sitten kuitenkin joutumalla papin roolissa seurakuntalaisille toimimaan, vaan harrastaa tai tekee muuten asioita esim. lastenlasten eteen, lähtee retkelle, leikkii jne.)

Pappi, kuppari, talonpoika ja muut ,pitääkö niiden vapaa aikana olla jotain muuta kuin virassaan?

Ikävää jos pappeus ei ole kutsumusammatti ja pappi ole pappi kotona ja uimarannalla ja kalassakin

No luterilaisista papeista en nyt tiedä kait siinä joku rooli asia on kanssa mukana.

Katolilaiset papit kuulemme tunnistaa, vaikka ei olisi kaapuja ja muita merkkejä ulkoisesti.
He kun menevät kahvilaan heille sanotaan Father tai rev. tai jotain.

Kyllä usko näkyy ja paistaa joistain ihmisistä, vaikka eivät puhuisi mitään.
 Esimerkiksi kolme nunnaa oli käymässä eräässä yhteisössä jossa olin joskus muinoin.
Koko ilmapiirimuuttui ja nunnien läsnäollessa kyllä tunsi myös muutakin kuin ihmisen.

No ehkä pappien uupumus johtuu siitäkin kun ei ole sujut itsensä ja työn kanssa, vaikkakin taitaa olla raskaimpia yhteisöjä olla työssä seurakunnat.

Yksi Vataja kerran luki viis vuotta teologiaa ja meni kesätyöhön seurikseen. Näki sen touhun ja alkoi lukee 7 vuotta tietojenkäsittelyä niinpaljon pelästyi kokemustaan seurakunnasta..Ja sit vielä opetti matikka ylppärissä, meni siinäkin verorahoja yhen miehen koulutukseen.

[Liisa]

No niin, tällaista vastakaikua odotinkin.

Pappihan on pappi 24h vrk:ssa. Mutta pappikin voi uupua työhönsä ja siihen täytyy olla oikeus. Ei se kuule aina herkkua ole, ei siinä kutsumus tee autuaaksi ja elämää ongelmattomaksi. Ja pappi on kuitenkin myös muuta kuin pappi: ystävä, isä/äiti, isovanhempi, puoliso, tytär/poika. Kohtuullista on, ettei näille tarvitse olla pappi, ja että nämä saavat tuntea muutakin kuin papin. Pappeus, papin virka kyllä vaatii tietynlaista käyttäytymistä, roolitusta, jaksamista - en minä tykkäisi henk.koht ihmisissäni vain sellaista aina nähdä.

En tarkoittanut, etteikö pappeus tästä näkövinkkelistäni olisi kutsumusammatti. Mutta pappikin on ihminen, sitä tarkoitin.

Ja ei, ei kaikki uupumus johdu siitä, ettei olisi sujut itsensä ja työnsä kanssa. Ei käännetä uupumusta syytökseksi. Vaikka olisikin pappi, jonka ehkä pitäisikin pystyä olemaan kaikkien maallisten ongelmien yläpuolella??

[mt]

Asiaa kannattaisi jäsentää kirkollisen lainsäädännön käsittein pappisvirka (24/7) ja papinvirka (virkaehtosopimus ym). Kumpaankin liittyy kutsumus.

Liisan ja muiden esiin tuoma papin perhe (ja muut läheiset) antaa aiheen ajatella pappiparan valintatilanteita lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Näissä pohdinnoissaan pappi ei ole yksin. Vastaavista ammattiryhmistä mieleen tulevat poliitikot, joiden perheasioiden hoidosta ja eetisistä ratkaisuista kannetaan huolta julkisuudessa.

Jos järjestäisin asiasta seminaarin, alustajana olisi pastoreiden lisäksi imettävä poliitikko. Myös eräillä poliiseilla voisi olla sanansa sanottavana. Muitakin vastaavia ammattiryhmiä on.

Papin työ on raskasta. Työkaluna on koulutuksen tuomien valmiuksien lisäksi oma persoona. Toinen samantyyppinen on opettajan ammatti, josta minulla on kokemusta vanhempien, itseni ja puolison kautta. Papin homma lienee usein henkisesti kuluttavampi.

Mitä pienempi yhteisö, sitä suuremmat ovat kutsumusammatin tuomat paineet. Täällä Helsingissä seurakuntapastoreiden kirkossakäyntiä ei pane merkille, ja muutenkin sosiaalinen tarkkailu on vähäisempää. Pienessä pitäjässä tilanne on aivan toinen, niin kirkossakäynnin kuin muunkin elämän osalta. Uunituoreen seurakuntapastorin ja eläkeikää lähestyvän rovastin tilanteet ja yksityiselämän haasteet ovat aivan erilaiset.

Pappisviran kutsumuksen toteuttaminen papinvirassa ei onnistu, ellei työkalu ole kunnossa. Pahimmillaan pastori tuntee jatkuvaa syyllisyyttä sekä perheen että pappiskutsumuksen laiminlyönneistä. Aina on väärässä paikassa. Jos pappi on yksin ongelmansa kanssa, työnjohdossa ja työyhteisön toiminnassa on kehittämisen varaa.

Enpä kadehdi kirkon viranhaltijoita.

Mt

[osmo]

Ajatellaanpas vaikka lääkäriä. Aika moni lääkäri joutuu kokemaan, että aina tuttuja ja sukulaisia nähdessään nämä alkavat kysellä neuvoja vaivoihinsa ja   perheenjäsentensä vaivoihin. Autokorjaajan naapurissa asuneena huomasin soittavani aika usein naapurin ovikelloa hyötymistarkoituksessa. Sähkömies tai putkimies; kullan arvoinen sukulainen remonttiaikaan!
Jokaisella tulee jossain kohti vastaan se raja, jolloin tuntee olevansa hyväksikäytetty. Seurakuntakaan ei saa riistää pappiaan,( tai diakoniaan, kanttoriaan, nuorisotyöntekijäänsä yms. ) Uskonnollinen kutsumusammatti ei  tee yli-ihmistä.
Hyvää pääsiäisenodotusta siis... joskus aika lennokkaita polkuja menee nämä keskustelujen juonteet.

[Viisveisaaja]

Yksi ikivanha viulisti kiertää maailmaa ja pitää konsertteja ihan paljon.

Hältä kysyttiin: Miten sä tolleen jaksat? vanha mies.
Hän vastasi: Rakastan tehdä sitä mitä teen ja hyvin menee, ei voi mitään. :roll:

[Viisveisaaja]

Jakob teki 7 vuotta raskasta työtä ja tuli huijatuksi, teki toiset 7 vuotta ja ne tuntui yhdeltä päivältä.

Raamatussa on niin, mutta teitin suhteesta Raamattuun kun en tiiä, niin olkoon.
Pappi on palkkansa ansainnut.

[apellikka]

"Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se toivoa vailla
on siunattu voittamanaan."

Tuli vaan Jaakobista tuo kiitosvirsi mieleen. Vaikka harva meistä patri- tai matriarkkaan rohkenee itseään verrata.

[osmo]

Yksi ikivanha viulisti kiertää maailmaa ja pitää konsertteja ihan paljon.

Hältä kysyttiin: Miten sä tolleen jaksat? vanha mies.
Hän vastasi: Rakastan tehdä sitä mitä teen ja hyvin menee, ei voi mitään. :roll:

Onhan niitä, huippuviulisteja, joille maksetaan ruhtinaallista palkkaa ja jota pyydellään joka puolelle ja pidetään hyvänä. Yhtä sellaista kohti on 15000 riviviulistia, jotka ei saa valita ohjelmistoaan itse, jotka ei saa itse päättää työtahtiaan... jotka silti tekee arvokasta työtä, ja täyttävät paikkansa. Lepopäivänsä hekin ovat ansainneet.

[eeva-kaisa]

Jokaisella tulee jossain kohti vastaan se raja, jolloin tuntee olevansa hyväksikäytetty. Seurakuntakaan ei saa riistää pappiaan,( tai diakoniaan, kanttoriaan, nuorisotyöntekijäänsä yms. ) Uskonnollinen kutsumusammatti ei  tee yli-ihmistä.

Itse olen huomannut, että elämällä ja hengellisellä elämällä on kuin onkin eronsa, niin raadollisessa maailmassa elämme. Vaikka kaikki elämä on sinänsä hengellistä elämää, se kirkon toiminnaksi kutsuttu touhu, jota seurakuntien toimitiloissa harjoitetaan, on luonteeltaan eri tyyppistä kuin muu elämä. Pappi on pappi kaikkialla, mutta voi latautua ja rentoutua paljon seurakuntataloa paremmin vaikkapa lenkillä perheensä kanssa. Jumalan kasvojen edessähän sitä eletään koko elämä. Kotona ja omien henkilökohtaisten ystävien seurassa voi olla oma itsensä, kokea Jumalan siunausta ja rauhaa ihan toisella tavalla kuin siellä, missä on ensisijaisesti pappi ja papin roolissa toisille. Kirkon tilaisuuksiin liittyy valitettavasti tarpeetonta jäykistelyä ja pönötystä, vaikka asia olisi kuinka hyvä.

Toisaalta itse koen kyllä iloa tästä pappi on aina pappi -asiasta erityisesti silloin vapaa-ajalla, kun joku haluaa jutella hengellisistä asioista seurakunnan tilojen ulkopuolella. Monesti jossain bileissä n:nen lasillisen jälkeen joku haluaa jutella jostain, mistä ei muuten uskalla tai osaa puhua, tai hänellä ei ole ketään, kenen kanssa muutoin näistä puhuisi, jos kirkon toiminta on jäänyt etäiseksi.  No, en tiedä, ovatko ne nyt sitten niin hyödyllisiä keskusteluja, kun ei voi toisten elämää nähdä eteenpäin. Herran haltuun...

[santtu-62]

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille Teille

Dave Lindholm
Petin pienen linnun
http://www.youtube.com/watch?v=FEblF49V9hY&feature=related

Pieni ja hento ote
http://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo&feature=related

ps. "duuni putki odottaa"

[Salis]

Liisan ja muiden esiin tuoma papin perhe (ja muut läheiset) antaa aiheen ajatella pappiparan valintatilanteita lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Näissä pohdinnoissaan pappi ei ole yksin. Vastaavista ammattiryhmistä mieleen tulevat poliitikot, joiden perheasioiden hoidosta ja eetisistä ratkaisuista kannetaan huolta julkisuudessa.

Huolta pitää kantaakin. Pappi on  reissussa usein silloin, kun perhe (lapset ja puoliso) on vapaana. Näin on usein sekä arkipäivisi nettä viikonloppuisin. Jos vielä pappi on tunnollinen työssään, niin perheelle jää kovin vähän aikaa. Nimimerkki: Kokemusta on.

Papin työ on raskasta. Työkaluna on koulutuksen tuomien valmiuksien lisäksi oma persoona.  Papin homma lienee usein henkisesti kuluttavampi.

Juuri näin. Siis henkisesti kuluttava, koska pappi joutuu kohtaamaan mitä erilaisempia ihmiskohtaloita ja kantamaan huolta ihmisistä, jotka eivät kuuluu omalle vastuulle.

Mitä pienempi yhteisö, sitä suuremmat ovat kutsumusammatin tuomat paineet. Täällä Helsingissä seurakuntapastoreiden kirkossakäyntiä ei pane merkille, ja muutenkin sosiaalinen tarkkailu on vähäisempää.

Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut. 80-luvun lopussa naispuoliset papit olivat jatkuvan tarkkailun alla. Ja herkästi tuli myös kommentia naisten kelvottomuudesta papiksi. Seurakuntalaisten voittaminen puolelleen oli haastava tehtävä. Nyt lienee helpompaa, kun naispuolisiin pappeihin on jo totuttu. 

[Leena]

Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut.

Rasittavin yhdistelmä jota olen seurannut on muusikko-pappi-pariskunta. Ymmärrän tavallaan heidän ystäviään  ja sukulaisiaan, jotka näkevät antavasta suuren luottamustehtävän papille "ja tietenkin me yhtä lailla kutsutaan sun vaimoas soittamaan!"  Eikä oikeastaan kukaan ajattele, että nämä tahtoisivat tulla kutstuiksi ystävinä - ei viran puolesta ja virkaa hoitamaan. Ne kappaleetkin on harjoiteltava, se on työtä, ja kieltäytymisestä pahastutaan aika usein. Nuo ovat molemmat duuneja, jotka "eivät ole työtä", vaan jotakin...en tiedä mitä.

[seppos]

Huolta pitää kantaakin. Pappi on  reissussa usein silloin, kun perhe (lapset ja puoliso) on vapaana. Näin on usein sekä arkipäivisi nettä viikonloppuisin. Jos vielä pappi on tunnollinen työssään, niin perheelle jää kovin vähän aikaa. Nimimerkki: Kokemusta on.

Juuri näin. Siis henkisesti kuluttava, koska pappi joutuu kohtaamaan mitä erilaisempia ihmiskohtaloita ja kantamaan huolta ihmisistä, jotka eivät kuuluu omalle vastuulle.

Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut. 80-luvun lopussa naispuoliset papit olivat jatkuvan tarkkailun alla. Ja herkästi tuli myös kommentia naisten kelvottomuudesta papiksi. Seurakuntalaisten voittaminen puolelleen oli haastava tehtävä. Nyt lienee helpompaa, kun naispuolisiin pappeihin on jo totuttu. 

Vaimoni ei ole pappi vaan diakonissa, mutta samat olivat ongelmat. Töitä oli neljänä iltana viikossa ja joka päivä kun vaimo piipahti kotona laittamassa perheelle ruokaa niin yksi ja sama mummo soitti. Lapset oppivat pian vastaamaan mummolle, että äiti on töissä (keittiössä). Minä matkustin vähintään kohtuullisesti, joten aika omatoimisia lapsia oli pakko kasvattaa. Sitten on vielä tuo ihmisten huolien kanssa työskentelyn raskaus. Vaimo kertoi ja tyhjensi niitä minulle, mutta kun hän koskaan kertonut kenestä on puhe niin minulla pelasi läpiveto erinomaisesti.

Onneksi diakonissat eivät kasta. Eleniuksen Jaakko on kastanut meidän lapset ja hänen päivätyöhön eivät kasteet kuuluneet.

[Pirska]

Minun diakonissatuttavani on sanonut, että hän haluaa vapaa-ajallaan olla paljon yksin ja ylipäätään poissa ihmisten parissa. Pikkupaikkakunnalla hän ei voi käydä edes kaupassa niin, että ei joku tule vetämään hihasta, että kuuleppa sitä ja tätä. Uskon, että tämä pätee myös pappeihin ja ylipäätään seurakunnan työntekijöihin. Ei kukan ihminen ole kone eikä jaksa aina olla töissä.

Mielestäni myös kirkossakäynti pitää olla seurakunnan työntekijälle vapaaehtoista. Jos sen tekee pakosta, niin luulen, ettei siitä saa sitä mitä siitä voisi saada.

Semmoista kuitenkin ihmettelen, että on pappeja, jotka pääsiäisenä lähtisivät mieluummin laskettelemaan kuin kirkkoon. Lähinnä ihmetyttää, mitä pääsiäisen aika heille merkitsee.

[Jarru]

Semmoista kuitenkin ihmettelen, että on pappeja, jotka pääsiäisenä lähtisivät mieluummin laskettelemaan kuin kirkkoon. Lähinnä ihmetyttää, mitä pääsiäisen aika heille merkitsee.

Kyllä kai siellä rinteessäkin voi Jeesukselle tehdä kunniaa. Tai perjantaina kirkkoon ja lauantaina sitten mäkeen, ei tämä ny niin tarkkaa ole.