Hieno tarina.
Minun tarinani ei ole yhtä dramaattinen, mutta olen edelleen kiitollinen.
Kun Tiitiäinen oli opiskelemassa Kotkassa, varasin Kotkan teatteriin erääksi perjantai-illaksi meille liput vierailevaan näytökseen. Olin yrittänyt saada jo aikaisemmin Lappeenrantaan liput samaan vierailevaan näytökseen, mutta en onnistunut. Nytkin saimme ihan viimeisiä vapaita paikkoja. Näytelmä oli hyvin suosittu.
Oli kova pakkanen, niinpä en uskaltat lähteä Tiitin kämpiltä kaupungin laidalta teatteriin. Olisi voinut auto jymähtää sinne. Niinpä tilasimme taksin hyvissä ajoin ja menimme pihalle odottamaan. Odotimme ja odotimme. Alkoi palella, eikä taksia näy. Odotimme ja odotimme. Aloimme huolestua, sillä kello alkoi lähentyä seitsemää, ja meillä oli liput vielä lunastamatta.
Soitin taksikeskukseen ja kyselin, miksei taksia täällä näy. Sori, unohdin lähettää sinne taksin. Hikeennyin. Kerroin, että olemme menossa teatteriin ja on niillä hilkuilla ehdimmekö enää. Laittakaa vauhtia taksiin.
Soittelin teatteriin ja kerroin, että olemme kyllä tulossa, taksi on vain tehnyt meille oharit.
Odotamme ja odotamme, palelimme. Sitten tulee taksi hitaasti jaamien pihaan.
Hyppäämme Tiitin kanssa kyytiin ja minä alan posmottaa taksikuskille. Vuodatan koko tarinan vaikeasta lipunsaannista, palelemisesta aina siihen asti, että meille unohdetaan lähettää taksi. Että näytös kenties ehtii alkaa, emmekä pääse sisään. Minä sentään ole ajanut yli 70 kilometriä tänne nähkäkseni sen näytelmän.
Sitten tajuan, ettei se mitenkään ole kusikin vika. Pyydän anteeksi, että urputan häenlle. Kerron vain, että harmitukseni on niin suuri, etten pystynyt pitämään suutani kiinni.
Tulemme teatterin eteen. Ketään ei näy enää teatterin liepeillä, eikä lasiovien takana. Kysyin kuskilta paljonko? Kuski sanoi vain: Kiitos. En meinannut tajuta, enkä uskoa. Hihkaisin vain kiitokset ja juoksin sisään.
Teatterissa meitä oli odotettu. Kello oli jo himpun yli seitsemän. Maksoin liput. Jätimme takit ja juoksimme portaat. Sisällä katsomossa oli helppo löytää paikat, ne ainoat tyhjät penkit. Kun laskimme ahterimme tuolille sammutettiin valot ja näytös alkoi.