Benkku... tuokin on totta, että saatetaan joskus kääriytyä huumorin suojiin kun ei ole kykyä käsitellä riittävällä vakavuudella käsillä olevaa asiaa. Esimerkiksi kiusaamistilanteissa olen nähnyt ja kuullut usein kiusaajan sanovan, että hei se oli vain leikkiä. Ja uhrille se oli kylläkin täyttä totta, ja loukkaavaa. Sitä en tiedä mitkä motiivit tässä keskustelussa muilla keskustelijoilla oli. Itse mainitsin vitsailevani... mutta vakavasti sanoen, sen vitsailun taustalla on se vakavampi puoli, että enhän minä voi "ylentää" itseäni körtiksi. En vaikka kuinka haluaisin olla. Minusta se ei olisi sopivaa. Kun varsin hyvin tiedän näin lyhyen herännäisyys-tuttavuuden jälkeen, että aakkosia tässä vasta opetellaan. SILTI... mun sydämessä on joku sisäinen ääni, joka kuiskaa arasti, että olen yhtä paljon körtti sisimmältäni kuin muutkin, eikä kyse ole siitä olinko syntynyt ja kasvanut tuohon kulttuuriin ja perinteisiin. Kyse on siitä, että LUULEN että olen jäljillä. Että sisimmässäni asustaa sama kaipaus kuin monella "aidolla körtillä". Anteeksi tämäkin nimitys, mutta kun en muuten saa tätä selitettyä. Yhteinen kieli puuttuu ehkä vielä.
Ja se, että olen tästä "vitsaillen" puhunut, johtuu myöskin sekä vastaanottajan että minun epävarmuudesta. Mt muistaakseni ottikin tuolla aiemmin puheeksi, miten tutut ja ystävät saattavat hämmentyä tilanteesta, jos heille ilmenee minun "körttiyteni". Olenkin nyt "matkinut" tuttuja körttejä, opetellut käyttämään kiertoilmaisuja asialle. Voi sanoa, että olen käynyt Siioninvirsiseuroissa tai kyllä kävin Herättäjäjuhlilla tms. Eli en määrittele olotilaani kenellekään, jos he eivät sitä erikseen kysy.
