Olenko tapakristitty

[seppos]

Olen miettinyt sanaa tapakristitty. Mitä se oikein kaikkea tarkoittaa? Minulla on tapana käydä kirkossa ja seuroissa. Olenko siis tapakristitty vai ei? Kuka sitten on tapakristitty jos en minä?

[Pena]

Tapakristillisyys on hyvä tapa.

[vasara]

 Tavan vuoksi kirkossa ja Lähetyskahvilassa, muissa käynneissä viikon varrella voi olla muitakin tarpeita. Liikuhnta, sauna, sananselitys tai ystävien kanssa tapaaminen.

[vn]

Tapakristillisyys vs. elävä kristillisyys (vai mikähän sanonta tähän liittyisi?)
Ehkä ihminen tuntee sisimmässään esim. kirkossa käydessään "mikä häntä siihen ajaa"?
1. se että on saanut syntinsä anteeksi, kokea armon ja pelastuksen, haluaa elää "uutta elämää"
2. se että isovanhemmillakin oli tällainen tapa tai että "tällaisten ihmisten kuuluu niin tehdä"

Tapakr. ja elävä kr. taitavat olla "voimassa samanaikaisesti", tukevat toisiaan.
Ainakin minun on hyvin vaikea saada itseäni liikkeelle mihinkään hyvään ja positiiviseen ellen
pyri muodostamaan siitä tapaa, merkitä kalenteriin, aikatauluttaa.
Joku asia voi lähteä spontaanisti ja yllättäen liikkeelle siten ettei perässä meinaa pysyä,
mutta se on tuiki harvinaista.
Sitten kun tavan muodostumisen (kovan työn tuloksena) "pääsen vauhtiin", saan itseni liikkeelle
niin hyvä homma...on sitten kyse liikunnasta, lukemisesta, kirkossa käynnistä ym. ym.
Jos en "taistele"...pidä tapaa yllä...helposti repsahdan johonkin...."mukavaan velttouteen"
Mutta armon varassa eletään, kiitollisena tästä päivästä, toivosta, uudesta mahdollisuudesta.

[Pena]

Tapa on jokseenkin luja perusta, jolle elämääkin voi herätä, kun on sen aika. Eihän pelkillä perustuksilla pärjää, mutta ilman on vielä vaikeampaa.

[Riitta-mummi]

Ajallinen olemiseni on ollut monenkirjava, esim. karismaatikosta körtiksi. Mutta ei mitään väliä. Jumala tietää mikä minä olen. Itse toivon hänen kutsuvan minua lapsekseen.

[Jampe]

Oli aika jolloin en mielestäni ollut tapakristitty vaan aito kristitty.

Loppujen lopuksi, nyt en enää tiedä mihin moinen ajatus perustui. En ainakaan ollut yhtään "parempi" kristitty silloinkaan. En vain ymmärtänyt kyseen olevan siitä että Jumala armahtaa; -ei siitä miten me touhuamme ja olemme aktiivisia.

Tuskin olen nykyään enää edes tapakristittykään, en yllä niin korkealle. On mukavaa olla oma itseni; tavallinen toisinaan rähjäinen, toisinaan vähemmän rähjäinen oma itseni. Kurottelun olen havainnut kohtuullisen turhaksi työksi, emme muuksi muutu vaikka miten pinnistäisi.

Joku kuitenkin haluaa jatkaa tähän että: "mutta pitää meidän silti..." ja "ei voi olla vaan ja..."

joojoo ja pläp pläp hohhoijaa

[Pirska]

Ehkä olen tapakristitty, ehkä en.

[Pyryharakka]

Minä ainakin käyn useinkin tavan vuoksi kirkossa.
Toissapyhänä kävin silkkaa uteliaisuuttani. Meillä oli sijaispappi, jota en ollut ennen kuullut, eikä täällä oikein kukaan tuntenut. Kannatti käydä.

[Leena]

Ainoa tapa olla kristitty on olla tapakristitty.

Minä en ole keksinyt tätä itse, vaan joku viisausmies, olisiko Jaakko Elenius.  

Mietin, ja Dosentti    kaipasi Jumalaa ihan tavattomasti, kunnes hän kohtasi kauan kärttämänsä:  Kärsimyksen ja kristillisyyden ja musiikin kimpassa, eli Amerikan vapautetussa orjavaarissa,  sitten  hänen tapanaan oli olla kristitty hamaan hirttonuoraan. Koen usein olevani liian huono, tämä on totuus, ei yhtään kristittyä minussa todella niin että ylettyy tavaksi saakka,  mutta jos Jeesus Kristus vaikka vähän eläisi minussa, niin tuosta kristillisyydestä voisi toisinaan tulla vähän, vähän tapa...  


Onneksi kilvoittelusta ei anneta tyylipisteitä sanoi Joensuun kirkkoherra Petri Karttunen...  

Kaksi viisausmiestä on Karttusia, muita Karttusia en tunne...  Karttulan kylässä on varmaan jokin viisausesiintymä.

[Pena]

Yksi viisas Karttunen oli luokkatoverinani. Tapasimme viimeksi Skotlannissa, jossa olin ollut kuljeksimassa vuorilla ja hän sanskriitin tutkijoiden kansainvälisessä tapaamisessa.

[öppiäinen]

En ole tapakristitty. En sitten liene mikään muukaan kristitty. Siksi oikeastaan kysyinkin toisaalla, miten kristitty eroaa muista. Ei mitään ratkaisevaa eroa ole löytynyt, joten ei kai sillä sitten mitään väliä.

[Riitta-mummi]

Lukevato ns. "ei-kristityt" Raamattua tai hengellistä kirjallisuutta ?  Voisiko tämä jotenkin erottaa ?

[öppiäinen]

Tottakai lukevat. Minäkin luen. Toisaalta likikään kaikki kristityt eivät ole edes lukutaitoisia, tai sitten ei ole saatavilla Raamattua tai muutakaan kirjallisuutta. Ja joillekin valitsee oma lahko ne tekstit, joita sopii lukea.

[PekkaV]

   Olen tapakristitty, koska toimin seurakunnassa. Tässä "seurakunta" suppeassa merkityksessä erotukseksi laajasta, mielestäni oikeammasta, so. kaikkien kastettujen yhteisöstä. Suppean seurakunnan määrittely liikkuu messuissa käyntien määrän ja häät-hautajaiset -akselilla. Olen tapakristitty, jos käyn messussa muulloinkin kuin jouluna ja häiden, hautajaisten...vuoksi.

Olet toisen määritelmän mukaan tapakristitty, jos sinun tiedetään toimivan srk:ssa ja lisäksi olet sisäänpäin kääntynyt, "maailmalle vieras" sekä suhtaudut varauksella "vain-kastettuun".