Miten kristitty eroaa muista?

[Pena]

Mua on kehoitettu painumaan yhteen v kirjaimella alkavaan paikkaan, ties kuinka useasi.

Tuskin ovat kuitenkaan papit kehottaneet.

[Riitta-mummi]

Ajattelen että kristitty eroaa toisesta kristitystä aivan yhtä paljon kuin ns. pakana toisesta kaltaisestaan. Olkoon kysymyksessä luonne, elämäntapa, harrastukset, terveys, koti, perhe, työ.
Ei myöskään ajatuksemme elämästä, uskosta ja tuonpuoleisesta ole kaikilla sama vaikka kuuluisimme samaan hengelliseen kotiin.
Jumala on suuruudessaan luonut myriadeja persoonia. Hän rakastaa meitä kaikkia.
On vain toisia ihmisiä joita oikeassaoleminen, valta ja kunnianhimo ohjaa. He pyrkivät luokittamaan miten tulisi olla.


Kristus on se joka meitä yhdistää, hänen uhrinsa edestämme. Ottakaa se vastaan , ja siitä tulee elämä ja autuus.Elämä ajassa jatkuu silti kilvoitteluna omaa sisällämme asuvaa pahaa vastaan.  Sille on meillä voittaja. Tulevaisuus ja toivo on häneltä.
Ja tämä on se mikä erottaa kristityn hänestä joka ei halua evankeliumia ottaa vastaan.

[öppiäinen]

On vain toisia ihmisiä joita oikeassaoleminen, valta ja kunnianhimo ohjaa. He pyrkivät luokittamaan miten tulisi olla.

Näitä on varmaan sekä kristityissä että ei-kristityissä? Ja sitten on niitäkin, joita ohjaa nöyristely ja miellyttämisen halu.

Kristus on se joka meitä yhdistää, hänen uhrinsa edestämme. Ottakaa se vastaan , ja siitä tulee elämä ja autuus.Elämä ajassa jatkuu silti kilvoitteluna omaa sisällämme asuvaa pahaa vastaan.  Sille on meillä voittaja. Tulevaisuus ja toivo on häneltä.
Ja tämä on se mikä erottaa kristityn hänestä joka ei halua evankeliumia ottaa vastaan.

Entä jos haluaa, mutta ei silti vain pysty uskomaan että koko stoori on totta? Riittääkö halu, vaikkei uskoa olisikaan? Miten voi ottaa vastaan jotakin, minkä olemassaoloonkaan ei usko  

(Juuri olen toiselta palstalta lukenut hurskaan uskovaisen vuodatusta, jonka mukaan ateistit eivät vain halua uskoa. Ei se nyt kyllä ihan niinkään mene. Pännii, kun tyyppi ei tajua sitä, mutta siinä tuskin mitkään selitykseni auttaisivat.)

[Riitta-mummi]

Jos haluaa, saa aikanaan. Ovellesi on kolkutettu, mutta et ole avannut.
Niin kolkuttaja kuin asukas odottavat.

Olen puolisona seurannut kuinka hitaasti avaaminen voi käydä, vuosikymmeniä.

[Pena]

Entä jos haluaa, mutta ei silti vain pysty uskomaan että koko stoori on totta? Riittääkö halu, vaikkei uskoa olisikaan?

Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa on kohta: "Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää." Tämä ei ole vastaus ihan tuohon, mutta kuvaa hyvin Isän ääretöntä armoa vajavaisia lapsiaan kohtaan.

[PekkaV]

   Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Heb.11:1)

[Leena]

Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa on kohta: "Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää." Tämä ei ole vastaus ihan tuohon, mutta kuvaa hyvin Isän ääretöntä armoa vajavaisia lapsiaan kohtaan.

Minua vaivaa hyvin usein epätoivo, etten ole niitä valittuja, eli puhutaan paljon Kristuksen ansiottomasta rakkaudesta, ja silti epäilen vahvasti ettei se koske minua.  Hän armahtaa ketä armahtaa ja paaduttaa kenet paaduttaa.  Sille ei voi mitään, ellei hän minua rakasta, siksi kyselen usein miksi minut luotiin?  Viimeinen messukokemus - aivan pomminluja kuin tieto:  Ei pidä mennä, oli niin omituinen.  Se ei ollut tunne.  Se oli enemmän ja syvemmällä.  Voin ja osaan keksiä selityksiä - kuinka on opetettu sillai ja tällai - mutta ne eivät ole ihan tosia.  En ymmärrä vaikka osaisin selittää ja silloin selitys on pätemätön.

Jorma Palo kirjoitti joissakin niistä kirjoista jotka teki sairastaessaan melanoomaan joka hänet sitten tappoi, että kun hän vain ei usko. Kyse ei ole tahtomisesta. Hän koki ettei voi valita sitä, ettei voi uskoa.  Ja tahtoi tai ei, ainakin sen kirjan aikaan oli niin:  En usko, halusin asioitten olevan tältä osin kuinka hyvänsä.

[seppos]

Täytyy tunnustaa, että minua kauhistuttaa totisesti oikeassa olevien "kristittyjen" kirjoitukset ja vihat muita kohtaan esimerkiksi kotimaa24 palstalla. Halolla päähän niitä, jotka ovat eri mieltä, kun Jumalan rakkaus sitä kerran vaatii, vai vaatiiko? Jumalan tuomiovalta on varastettu itselle ja heidän mielestään Jumala vaatii sen ahkeraa käyttöä, jotta varmistaisi oman taivasosuutensa. Erottaako kristityn siis muista tästä halolla huitomisesta ja tuomiovallan anastamisesta? Lohdutuksesi todettakoon, että siellä alkaa jo Emilian työ näkyä ja keskustelussa on selvää rauhoittumista. mutta työmaata riittää. Älkää myöskään ymmärtäkö, että mainittu foorumi olisi anoa tuomion torvi, vaan vain esimerkiksi otettu. Olen huolestunut ja toivon, että Jumala armahtaa.

[myyrä]

Jos haluaa, saa aikanaan. Ovellesi on kolkutettu, mutta et ole avannut.
Niin kolkuttaja kuin asukas odottavat.

..."joko on susi Niskaselta turkit repinyt"?...

[öppiäinen]

Jorma Palo kirjoitti joissakin niistä kirjoista jotka teki sairastaessaan melanoomaan joka hänet sitten tappoi, että kun hän vain ei usko. Kyse ei ole tahtomisesta. Hän koki ettei voi valita sitä, ettei voi uskoa.  Ja tahtoi tai ei, ainakin sen kirjan aikaan oli niin:  En usko, halusin asioitten olevan tältä osin kuinka hyvänsä.

Tuota juuri tarkoitan, ja se tuntuu olevan monille ns. uskoville mahdotonta käsittää.

Ovatko ns. uskovat sitten omasta päätöksestään ruvenneet uskomaan? Se taas on minulle ihan käsittämätöntä, miten niin voisi tehdä.

[Pirska]

---

Ovatko ns. uskovat sitten omasta päätöksestään ruvenneet uskomaan? Se taas on minulle ihan käsittämätöntä, miten niin voisi tehdä.

Tuosta voisi jauhaa vaikka maailman tappiin. Mistä sitä osaa analysoida kaikkea, mikä mistäkin johtuu. 

..."joko on susi Niskaselta turkit repinyt"?...

Husi sukkanenpa hyvinkin. 

[Jampe]

Mutkun ei sitä voi itse päättää...

Joten porsastelenpa tässä nyt sen minkä porsastelen ja elän hyvin sen minkä elän hyvin, vaikkahan sitten menettäisin koko elämän.

Hehee  Hyvin sanottu!

Mutta voisiko sitä sitten ajatella jotenkin niin että ei sen uskomisen tarvitse ollakaan mitään joko-uskoo tai ei-usko juttua? Enpä ossoo sannoo...  jotenkin voisin aatella niinkinpäin että ihminen joka kamppailee noiden asioiden kimpussa tai edes ylipäätään miettii niitä niin kyllähän se ottaa huomioon Jumalan olemassaolon, -ainakin mahdollisen sellaisen. Ei kai se nyt oikein kauhean paatunut voi olla?

...vaikka toden sanoakseni kyllähän sitä välistä tulee porsasteltua enemmän kuin vähemmän... oli miten oli; -ainakin on varmaa että kokonaissaldo jää miinuksen puolelle joten siinä mielessä en ainakaan jaksa/viitsi edes yrittää pinnistellä ja kurotella. Jos se Jumala kerran on, niin ollakseen Kaikkivaltias, kyllä sen on oltava ihan joka paikassa, minunkin "tasollani" vaikkei sitä tosikristityt miksikään "tasoksi" ilkeä sanoakaan vaan korkeintaan huonoksi esimerkiksi.

Ja minä oon valoisina hetkinäni tullut muutenkin vähän sellaiseen käsitykseen että ei se uskominen oo se juttu. Se  iso juttu ja pointti on evankeliumi eli armahdus! Raamatunkin mukaan ihmisen paras usko on häilyvä kun aamukaste, vai miten se menikään?

Että mennään näillä mitä on, Öppis!

[myyrä]

Ovatko ns. uskovat sitten omasta päätöksestään ruvenneet uskomaan? Se taas on minulle ihan käsittämätöntä, miten niin voisi tehdä.

Niin minullekin. Olen kasvatuskristillisyyden tuote. Nykyisin kai hyvin huono sellainen. En varmasti kuuluisi kirkkoon jos tietynlaista kotia ei olisi ollut. Vapaat suunnat ei ole kuuna päivänä kiinnostaneet - eikä kyllä kiinnosta enää kirkkokaan  Kuulun siihen tavan vuoksi. Olen tässä odotellut jotain sysäystä kirkkoon päin tai armon vilausta tai vastaavaa, mutta poispäin näyttää tieni vievän.

Täällä foorumilla roikun vanhasta muistista.