Kaanaan kieltä, eli omituisia hengellisiä termejä

[öppiäinen]

Körttisanakirjastakaan ei löydy sitä jo taannoin ihmettelemääni pelastusta. No, joka tapauksessa olen suruton enkä mikään körtti, varsinkin kun körtin pitäisi olla isänmaallinen. Minnekähän sitä sitten menisi?

[seppos]

Olen joskus miettinyt sellaista allegoriaa, että körttiläisyys on hengellinen Ekokem. Kuka ei muille kelpaa käy meille. Körttiläisyydessä ei voi olla kelpaamaton, kun kriteereitä ei ole. Me emme ole vastuussa kuin Jumalalle ja sekin ontuu pahasti. Yritetään roikkua mukana.

Miksi pelastus ei ole körttisanakirjassa, johtunee siitä, että se löytyy Raamatun sanakirjasta. Se ei ole mikään vain körttiläiseen kielenkäyttöön kuuluva sana vaan laajempi.

[Pena]

1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.

Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta. Suomalaista isänmaallisuutta ilmenee sen ohella milloin mitenkin. Välillä vähän liioitellen.

[seppos]

OFF TOPIC

Apteekissa, jossa käyn säännöllisesti, minua palvelee farmaseutti nimeltään Kaida. Hän on todella miellyttävä saarenmaalaistyttö Virosta, mutta nimi vie aina ajatukseni virsiin ja kaidan tien kulkijoihin.

[Pyryharakka]

Miulla on tämmöinen pieni Raamatun taskusanakirja, tekijänä Herbert Sundemo ja tämä on vuonna 1983 painettu Pieksämäellä, Sisälähetysseuran Raamattutalossa.
Täällä on kuvia alttareista ja kerrotaan:" Vanhimmat alttarit olivat hakkaamattomista kivistä tai yksinkertaisesti maata. Sellaisia alttareita patriarkat rakensivat Sikemiin, Beteliin, HEBRONIIN JA bEERSEBAAN. myähemmin ruvettiin valmistamaan alttareita hakatuista ja muotoilluista kivistä. Yhä tavallisemmaksi tulivat pienehköt, hiotuista kivistä kootut alttarit, joissa oli sarventpaiset kohoumat neljässä kulmassa...."
Salomon temppelissä sitten olikinjo suuri porrasalttari. Siinä tämän kirjan mukaan oli ylätasanteella oli kulmissa kivet, jotka oli veistetty suurten sarvien muotoon. Tällaisia sanoottiin porrasalttareiksi tai sarvialttareiksi.

Tämmöistä tietoa löytyi maallikko-harakan hyllustä.

[juhani]

Olen körttiläinen ja minä puhun ei-körttiläisistä kanaanilaisina.

[Riitta-mummi]

Kiinnostuin ja kaivelin wikipediaa. Tässä erään pastorin juttua:

http://pasirunonen.blogspot.com/2008/10/kirjoittakaa-suomi-kaanaankieli-suomi.html

Minäkin opin tätä hiukan sillä entisellä tielläni, jossa käytiin armolähteelle ja upotettiin synnit lasimereen.

[öppiäinen]

körttiläisyys on hengellinen Ekokem. Kuka ei muille kelpaa käy meille.

Minäkin olen ajatellut, että ongelmajätelaitos. Tai keräilyerät, urheilusta lainatakseni. Tai kun puusta (etenkin sitä ravisteltaessa - herätys!) tippuu pudokkaita jotka ovat jo ihan kypsyneet siihen puuhunsa, niin se joka kerää ne. Mutta onhan muitakin kuin meitä käännynäisiä, ja heihin tämä ehkä ei sovi. (Ja joo, olen kuullut muutamasta körttikodin kasvatista, jotka ovat viidesläisten porukoissa tulleet uskoon. Että voi se niinkin päin mennä. Jotkut haluavat riman ylitettäväkseen?)

Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.

Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta

Minä missään kaidalla tiellä vaella... ja maailmakin on tänään taas ihan jees. Muutama ihminen tervehti, en ollut ihan outo.

[Leena]

1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.

Eiköhän tämä ole sitä körttiläisen isänmaallisuutta. Suomalaista isänmaallisuutta ilmenee sen ohella milloin mitenkin. Välillä vähän liioitellen.

No siten kyllä että Dosentti     tähän syvästi mieltyi.  Kristitty ei voi olla nationalisti,  Isänmaan rakastaminen on muuta sitten.  Sitä rakastaa kuin vanhempien kotia, kasvinseutuja, joilla jokainen heinämätäskin on tuttu.  Mutta se vanhenee ja rappeutuu ja sieltä lähdetään...   tuolla tiellä' paradoksaalisesti ollaan jo määränpäässä.  Sitten taas ei niin pitkään kunnes tämä puku vaihdetaan toiseenm...  Minun on joskus hyvin syvä ikävä, haluaisin tietää, minkäölainen olisin ilman synnynnäistä päävikaa, ja onhan tuo kuolema muutoinkin melko suuri muutos kaikkien ihmisten ja körttien elämässä. 

[öppiäinen]

Tavallaan kaanaankieltä myös nuo maailma ja kaita tie. Muistelen että siitä maailmasta täällä olisi ollut joku keskusteluketjukin?

Ihmiset puhuvat uskostaan (tai etsinnästään, kaipauksestaan tai whatever) toistaen iankaikkisen vanhoja ilmauksia. Puhe on pikemmin runoutta kuin proosaa. Ne, joihin ilmaukset kolahtavat, kykenevät ymmärtämään, mutta moni jää ulkopuolelle. Onneksi on myös erilaisia ilmaisutraditioita, sillä tavoin voi useampi ymmärtää. Ja sitten näiden traditioiden välille syttyy uskonsotia, kun jokaiselle ovat tietysti rakkaimpia ne termit joissa oma kaipaus saa ilmauksensa, ja haluaa juuri ne siksi kohottaa uskon ydinsisällöksi.

Armosta tykkään, mutta syntivelka tuo mieleen pölyisen konttorin kiukkuisen kanslistin. Pelastustakaan en oikein hiffaa. Mutta voihan se sanavarasto ajan mittaan laajentuakin.

 

[Pena]

Armosta tykkään, mutta syntivelka tuo mieleen pölyisen konttorin kiukkuisen kanslistin.

Olen joskus kuvitellut saatanan nukkavieruksi ja umpikieroksi lakimieheksi, joka houkuttelee ensin hämärähommiin ja sitten käräyttääkin niistä. Pölyisen konttorin ja kiukkuisen kanslistin kuvio sopii tähän ajatukseeni mainiosti.

[Leena]

Minä aattelin joskus että saatana on hyvännäköinen herrasmies jolla ei ole rahankaan kanssa niin tiukkaa.  Mutta ennen muuta hänessä  olisi lavakarismaa kuinka muuten hän saisi kaikki ihmiset lankeamaan?   

[sadetta]

Ihmiset puhuvat uskostaan (tai etsinnästään, kaipauksestaan tai whatever) toistaen iankaikkisen vanhoja ilmauksia. Puhe on pikemmin runoutta kuin proosaa. Ne, joihin ilmaukset kolahtavat, kykenevät ymmärtämään, mutta moni jää ulkopuolelle. Onneksi on myös erilaisia ilmaisutraditioita, sillä tavoin voi useampi ymmärtää. Ja sitten näiden traditioiden välille syttyy uskonsotia, kun jokaiselle ovat tietysti rakkaimpia ne termit joissa oma kaipaus saa ilmauksensa, ja haluaa juuri ne siksi kohottaa uskon ydinsisällöksi.

No näinhän se on. Ihminen puhuu sitä kieltä, mitä on oppinut ymmärtämään. Selitä siinä sitten muille. Ja yritä itse ymmärtää erilaista kieltä.. Ja entäs kun sortuu omaan näppäräkielisyyteensä. Ja kun tietty ilmaus merkitsee eri porukalle ihan muuta kuin omalle.. tai sama asia sanoitetaan eri tavoin ja lopulta pitkän väännön jälkeen huomataan, että kas, samaahan tässä tarkoitettiin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ja kulkijaa   

[PekkaV]

   ja runo ilmaisee täsmällisemmin. Runoilmaisu on tarkempaa. Runous on syvällisempää, niin paljon kuin "runoilua" pidetäänkin löysän ilmaisun synonyyminä. Runo ja runoilu ovatkin kaksi eri asiaa. Runoilussa tähtäyspiste on oma napa, runossa elämä. Toisaalta vain yksityisen kautta on mahdollista saavuttaa yleinen. Kuinka oman kokemuksen, oman todellisuuden saa ilmaistua, saa ilmi, ilmoile, että se lähtee lentoon ja tavoittaa pyssymiehen tai etsijän?

[Leena]

No, jos ta<rkkoja ollaan ja nipotetaan niin runo on metafora. Samalla tavoin nuo ilmaukset ovat metaforia.  Mutta usein etenkin nykylyriikka on jo niin metaforallista, että joskus tuntuu... että jos mie herätän tuon tekijän seuraavana aamuna ja kysyn mitä täs sanotaan niin ei se tiijä itekkään.

Aina tulisi puhua sen verran selkokielisesti että kuulijalle voisi tarjota tilalle vaikka toisen metaforan...  mieleen tulee se egyptiläinen eunukki joka luki sitä Jesajan kirjaa, eikä ymmärtänyt mitään.  Filippus selitti, ja sitten hän käsitti:  Katso, tässä on vettä... onko mitään mikä estäisi kastamasta minua?  

Kaita tie on metafora, tietysti, mutta kun se tulisi osata selittää!  Eihän kai kukaan ajattele että kulkee kaitaa tietä jos on jakaus sivulla?  Tai ei jakele traktaatteja ihmisille kadulla?  Tai omista uskonvarmuutta  Kun se on saanut aikain saatossa eri puolilla tätä maata sangen erilaisen sisällön!


Olisko se kaidalla tiellä kulkemista että tiskaisi astiat pikkusiskon vuorolla kun sitä väsyttää ja kyllästyttää koko elämä...     eikä se että pakottaa pikkusiskon tiskaamaan isän  vuorolla kun isä ei kumminkaan tiskaa...      eli olinpa melkoinen lavean tien kulkija jo viidesläisellä kaidalla tiellä, ja nyt sitten...   kyllä on toivo vähissä.  Epätoivo paljossa, sanoisin.