Seurapuhe

[seppos]

Joitakin vuosia sitten esim. radion aamu- tai iltahartauden puhujan taustayhteisön tunnisti parista ensimmäisestä sanasta juuri noiden kahden perusteella.

Tuo pitää paikkansa

[mt]

Noh, kun en ole puheita pitänyt, vaan saarnanut joskus nuorempana, niin osaa sitten ottaa kantaa.
Minusta joiden puhujien tyyli on todella saarnaava. Esimerkiksi anteeksi nyt vaan Korkalaisen. Ihan hyviä myös hänen puheetkin.
Lisäksi seuroissa kun nuorempi väki on äänessä, niin heiltäkin tulee puheet aika saarnaamalla.

Herättäjäjuhlilla myös kun on puheita, niin minusta ne eivät eroa saarnaamisesta. Johtunee, kun isolle joukolle pitää selkeästi kovalla äänellä puhua.

Jos tarkoitat saarnatyylillä puheen tempoa ja nuottia sekä pelkistettyjä lauserakenteita, sille on selityksenä kirkkotilojen akustiikka, jonka luonteenomainen piirre on yleensä pitkä jälkikaiku. Viime lauantaina hautajaisissa pastorin hyvä puhe olisi hyötynyt enemmästä saarnanuotista juuri tästä syystä.

Ammatikseen kieltä käyttävän ongelma on rutiini. Se koskee myös itseäni kirjoittajana. Kun varasto pursuu puolivalmisteita, harvemmin tulee rakennetuksi pitkästä tavarasta.

"Nuoremman väen" suhteen selitys voi olla tunnollisuus ja meidän kuulijoiden (liika) arvostaminen. Pyydetty puhe valmistellaan huolellisesti, ehkä kirjoitetaankin.

Herättäjäjuhlien puhujilla on sama ongelma, mutta sen syynä on moderni median palvonta. Heidän näet pitää toimittaa kirjoitettu teksti juhlien viestinnän käyttöön. En ole seurannut, onko puhujissa ollut sen verran anarkistihenkeä, että ovat toimittaneet puheen asianmukaisesti, mutta puhuneet ihan muuta - siis pitäneet ns. perinteisen seurapuheen. Tuskin sitä kukaan huomaisi, eiväthän tiedotusvälineet yleensä kirjoita juhlien puheista kirjoita, tuli sieltä miten kovaa tekstiä tahansa.

Kirjoitetun tekstin lukeminen puheenomaisesti onkin erittäin vaativa tehtävä, johon pystyy vain Hannu Taanilan tasoinen virtuoosi. Olen kerran ihaillut, miten vapaasti hän esitelmöi ilman paperia laajakantoisesta filosofianhistoriallisesta aiheesta ja sitten lukenut tyrmistyneenä "vapaan puheen" sanasta sanaan hänen antamastaan käsikirjoituksesta.

Mt

[Viisveisaaja]

Minusta saarna on jotain mikä on sen lisäksi, että se tulee paatoksella ja nuotilla, myös sellainen väkisin toiselle vääntäminen ja oikeassa oleminen.

Kun puhuja puhuu ja antaa kuulijoille tilaa olla erimieltä ja ei esitä puhettaan varmana lopullisena totuutena, se on minusta enempi puhetta.
Lisäksi puhuminen tapahtuu aina toisen kuulijan tasolta.

Kun puhuu, niin puhuu. Kun saarnaa, niin saarnaa, onhan niissä eroa, mutta kuinka paljon ja millaiset, vaikea ottaa kantaa tämän enemmin.

[sadetta]

No minä olen tässä yhteydessä ajatellut saarnana sitä jumalanpalveluksen/messun saarnaksi nimettyä osiota.

Seurapuheen varmaan kukin puhuja pitää joka tapauksessa omalla tyylillään, nuotilla ja paatoksella tai ilman niitä.

[Riitta-mummi]

Maunon sekä vaimonsa K:n seurapuheet olivat minusta todella hyvät.  Ne olivat itse elettyjä asioita joista he puhuivat. K:n puhe pimeydestä ja valosta on tänä syksynä koskettanut meitä kaikkia.
Maunon puhe oikeista avaimista ja sillasta kuilun yli sai kyyneleet silmiini. Mauno osaa "lattianraosta"-puhumisen. Sellaiset puheet koskettavat, ovathan ne omiakin kokemuksiani.

Meme ja puolisonsa T olivat laittaneet kauniin joulukahvipöydän. Oli sydänpiparia ristireijällä, tähtitorttuja. Siis puhuvia kahvileipiä. Kattauksissa ja pöydissä oli punaisia elementtejä. Siis punaista väriä voi körttiseuroissakin käyttää.

Vielä oli kirjapöytä jonka toisessa päässä oli kakkumyyntiä. Ostin varmasti paremman kakun mitä ikinä itse onnistuisin leipomaan. Se on meidän joulukakku, nyt vielä pakasteessa.

[Viisveisaaja]

Kyllä hyvä puhe tulisi tulla sieltä lattianraosta.

Jos joku alkaa latelemaan totuuksiaan ehdottomina, niin ainakin itse ajattelen, Pooh, taas yks fanaatikko.
Taakka sielulle, ei jaksais ja tyhmää on sanoa tuollaiselle vastaan, siitä se vasta meteli ja vänkäys alkaa.
Huonoluonteisena kuitenkin aina meen kysymään, että mites jos näkee asian toisin ja riita alkaa yleensä.

Hyvä puhe on minusta sellaista, kun joku kertoo arjestaan ja mietteistään arjen keskellä sattumasta ja sitten jotenkin vielä saa siihen sisällytettyä isomman voiman olleen jotenkin mukana.

[malla]

Kaikenlainen vänkääminen on rasittavaa.
Kun yrittettäisiin edes hiukan aina ymmärtää toista ihmistä se olisi jotain.
Ei aina itse päälle sanomassa vaan että asettuisi kuulolle, kuuntelemaan.

[Riitta-mummi]

Tässä mielestäni erinomainen seurapuhe:
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/10519-jumala-astelee-reippaasti-julkisessa-tilassa

Myös kielipuolisen (omasta mielestään) ystävämme Viisveisaajan puheet ovat hyviä seurapuheita.

[juhani]

Minulle seurapuhe on vaikein puhe maailmassa. Olen muutaman kerran puhunut körttijuhlilla ja ne olivat helppoja. Ekskurssina on se, että minä en ole vienyt niitä puheita lehdistön tarkastettavaksi.

[Riitta-mummi]

Minulle seurapuhe on vaikein puhe maailmassa. Olen muutaman kerran puhunut körttijuhlilla ja ne olivat helppoja. Ekskurssina on se, että minä en ole vienyt niitä puheita lehdistön tarkastettavaksi.

Vaikeeta tahi ei, hyvä on ollut sinua kuunnella. Veisaamisesi on ainakin mahtavaa koettavaa. Todistettavasti.

[Töölöläinen]

Tänään seuroissa puhui kolme "yli valistunutta  ihmistä", yksi aihe oli pimeys.

Pelkääkö tämän päivän ihminen pimeyttä, en usko että ainakaan murrosikäiset nuoret kokisivat ahdistusta pimeydestä aikuisista puhumattakaan.

Kun Aatami ja Eeva lankesivat kieletyn hedelmän syöntiin, he pakenivat Jumalan piiloon paratiisin kätköihin.

Ja niin on tänä päivänäkin, esimerkkinä voi vaikka verrata perjantai ja lauantai öitä Helsingin kaduiilla, ei ole ihmissä pimeyden vaaroista tietookaan.
Kansa vaeltaa päätömästi erilaissia anniskelu ravintoloissa ja taksi jonot ovat vielä aamun pikkutunneilla toista sataa metriä pitkiä.
Joten voi vaan ihmetellä mikä on ihmisten  pimeän pelon tila tänään. Ei se ainakaan pelkoa aiheuta.

Ennemminkin se on pakenemista Jumalaa, pimeyden valtakuntaan.
 

 

[mt]

Hyvä kommentti Töölöläiseltä - se toi seuroissa lisäulottuvuuden kuultuihin puheisiin.

Toisaalta: kyllä pimeää edelleen pelätään, mutta tuskin kaupungissa. Kaupunkilainen pelkää pimeää maalla, koska pimeys on hänelle tuntematon kokemus. Tuntematon pelottaa.

Joskus 90-luvun lopussa olin Valkealassa Orilammen lomakeskuksessa viikonloppuseminaarissa. Keskustelun ohessa oli tarkoitus hieman patikoida retkeilyalueella, siitä nimi "vaellusseminaari". Patikoinnin harrastajana matkustin perjantai-iltana junalla Mäntyharjun asemalle ja sieltä taksilla Mouhun kylään, josta alkoi patikkareitti. Kävelin sitten niin kauan että en enää nähnyt polkua. Kävin kanervikkoon nukkumaan ja jatkoin aamulla kohdetta lähinnä olevalle laavulle, leiriydyin ja jatkoin hotellille. Siellä porukka ihmetteli, missä yövyn, minulla kun ei ollut huonetta. Kerroin asian. Seminaarin kuluessa puolisen tusinaa naishenkilöä kävi supattamassa: Olet kuulemma yöpynyt metsässä, miten uskalsit, siellähän on ihan pimeää (oli elokuu). Selitin, että pimeyshän tuo turvaa. Jos lähiseudulla asustelisi joku mielipuoli, joka saisi päähänsä juuri tuona yönä lähteä kirves olalla etsimään metsästä halkaistavia kalloja, niin kovin huonot olisivat hänen mahdollisuutensa - en näet juuri kuorsaa. Korvessa on muuten pimeällä tosi pimeää, ei mitään kaupunkilaispimeää.

Kaupunkilainen ei tiedä pimeästä mitään.

Mt

[Töölöläinen]

Kaupunkilainen ei tiedä pimeästä mitään.
Mt

Pimeästä ei kaupunkilainen tiedä mitään...
Nuori tyttö on hakeutunut kulman kundien seuraan, paetakseen yksinäisyyttä ja pahaa oloansa.
Sillä kotonakaan ei voi olla, isä hakkaa ja dokaa, mutsi tekee samaa.
Mielikuvissaan tyttö uskoo että "pimeyden valtakunta" antaa helpotuksen tuskiin.
Gammaa hieman sekä muutama bisukka....
Keskushermoston lamautuminen,hengitysvajaus... ei voi enään tehdä mitään.
Pimeyden valtakunta vei .


Kaupunkilainen ei tiedä mitään pimeydestä

[mt]

Pimeästä ei kaupunkilainen tiedä mitään...
Nuori tyttö on hakeutunut kulman kundien seuraan, paetakseen yksinäisyyttä ja pahaa oloansa.
Sillä kotonakaan ei voi olla, isä hakkaa ja dokaa, mutsi tekee samaa.
Mielikuvissaan tyttö uskoo että "pimeyden valtakunta" antaa helpotuksen tuskiin.
Gammaa hieman sekä muutama bisukka....
Keskushermoston lamautuminen,hengitysvajaus... ei voi enään tehdä mitään.
Pimeyden valtakunta vei .


Kaupunkilainen ei tiedä mitään pimeydestä

Tämä pimeys taas saattaa olla vierasta monelle maalla asuvalle.

Mt

[sadetta]

Kun pimeyttä pelkää liikaa - tai sitä ei osaa pelätä ollenkaan, voi olla liian myöhäistä. Liian myöhäistä löytää valo.