"Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan."
Minusta tässä on ajatus siitä, että minä tavallaan elän Kristuksessa tai Kristus minussa. Miten päin tuon sanoisi. En siten ymmärrä, miten tässä voisi asettua Jumalan paikalle. En ainakaan itse näe asiaa niin. Ja uskon, että Hän on minut lunastanut vapaaksi synneistäni, näin ollen hän on Vapahtaja. Eikö tämä ole oleellista, että jaksaa uskoa tai uskoo sen. Enkä nyt tarkoita, että uskominen tuohon olisi kertaluontoinen tapahtuma, vaan elää uskossa kilvoitellen. Neuvokaa toki minua viisaammat, jos vaikutan olevani eksyksissä. Mutta toivon myös niinkin päin, etten tulisi eksyneeksi uudelleen niin mulle nämä on oikeasti tällä hetkellä tärkeitä asioita ja näinollen toivon asiallista kannanottoa tai edes selkokielellä perustelua väittelleen. Osa näitä körttifoorumin jutuista on niin kaanaankielellä tai sisäpiirin juttuja, että vaikea päästä käsitykseen vaikka kuinka yrittäisi.