No ihmepä se sitten olisi, ellei syntinen autuaaksi tulisi, kun hänet kerran tunnetaan Kristuksessa, eikä siinä surkeudessa, mikä hän itsessänsä on. Ja sehän on mahdotonta, että hän hukkuisi, kun hän kerran löydetään Jumalan edessä siinä Kristuksen vanhurskaudessa. Tämä on apostolinen oppi ja se on ainoa, varma autuuden perustus. Ja omaan itseensä nähden hän vain sitä ahkeroitsee, että hän Kristuksessa löydettäisiin, sillä Hänessä hän vain Jumalalle kelpaa, muuten ei. Kun Kristuksessa ollaan, niin jätetään kaikki muu syrjään mitä meissä on ja syntistä katsotaan vain Kristuksessa, ja Hänen armostansa luetaan hänelle kaikki ne ominaisuudet, mitä hän ei itsessänsä näe. Kun me suremme, ettei ole rakkautta, ei pitkämielisyyttä, teemme tässä työtä ja vaikeroitsemme, ei ole epäilemistäkään, etteikö Jumala meitä raukkoja katso Kristuksessa.
Juho Malkamäki