Aamuhartaus 22

[Pena]

Kuulkaa, kyllä kannattaisi - ei mikään niin kannattaisi kuin se, että laskee kaikki, kaikki Jumalan kasvojen eteen siinä toivossa, että sinä, Herra olet se, joka voit nostaa, kantaa ja pelastaa, joka voit sääliä ja rakastaa, silloin kun muut eivät voi, joka voit antaa armoa silloin, kun muut eivät sitä voi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä tämä vainaja puhuu tuolla äkkinäisellä poismenollansa vakavaa kieltä meille. Kun siitä tuli tieto - oltiin koolla jossakin seurassa - niin se teki hyvin syvän vaikutuksen. Se teki isoksi aikaa ihmiset hyvin hiljaisiksi. Hän sanoi varmasti tällä lähdöllänsä, että älkää olko suruttomia, koettakaa kantaa asianne Herran helmaan siinä toivossa, ettei Hän jättäisi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta vaikka se näin on pannut ajattelemaan, niin kyllä sittenkin niin on, että hetken sitä muistaa - voi, voi, kun sen muistaa hetken! Ei tahdo hautajaisissakaan enää muistaa. Ja näyttää siltä, että ei meidän osanottomme suruun ole sellaista kuin tämän perheen itsensä on. Me olemme väljemmällä, ainakin minä olen. Mutta ei tahdo sittenkään tohtia panna Jumalalle määrää miten Hänen nyt oikeastaan pitäisi minulle sanoa, ei tiedä yhtään siihen neuvoa antaa, mitä Hänen on tehtävä. Näyttää siltä, että vaikka olen kokenut jo jokseenkin kovia kolauksia, vähän olen niistä sentään oppinut, liika vähän - voi toki, minä olen liika vähän oppinut.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei tahdo käydä muuta sanominen kuin, että Sinä Herra tiedät kaikkein parhaiten nytkin, mitä minulle pitää antaa tästä eteenpäin, en minä tiedä enkä osaa Sinulle nytkään siinä neuvoa antaa. Mutta jos meille kerran selkiää se todeksi, että meidän täytyy saada välttämättä Jumalan rakkaus puolellemme, ja jos Hän näkee hyväksi sitten rakkaudessaan kurittaa vaikka kuinka kovasti, niin koitetaan myöntyä siihen. Ja mitenkä sitä muuten kestäisi, jos ei tietäisi, että Herra sitä rakkaudesta tekee. - Mutta onhan kuitenkin totta, se on ylesesti se ajatus ja toivo sydämessä, ettei Herra jättäisi meitä millään tavalla synteihimme, vaan me tahtoisimme sanoa niinkuin eräs veisaaja: "Koita Herra, mitäs koitat, kun vaan sydämemme voitat."

Juho Malkamäki

[Pena]

Eikä se ole tämänkään vainajan kuolema ilman tarkoitusta. Voi jos me voisimme uskoa Herrasta niin paljon kuin me näemme isän ja äidin rakkaudesta lastansa kohtaan, silloin kun se on avan kuoleman sairas. Minä olen nähnyt senkin, että yösydännä on lähdetty hakemaan lääkäriä lapsen tähden. Eikä siinä ole välitetty silloin vaivoista ja yön valvomisista, vaan on kaikkea yritetty, että apu tulisi. Tähän meidän on verrattava Jumalan rakkautta. Jos äiti unohtaisi lapsukaisensa, niin ettei enää sen eteen vaivaa näe eikä sen hyväksi palvelusta tee, niin ei Jumala kuitenkaan unohda.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eilen illalla oli puhetta siitä, kuinka läheinen yhteys on riemuitsevalla ja sotivalla seurakunnalla, että ne ajattelevat samaa, että riemuitseva seurakunta taivaassa iloitsee siitä, kun Jumalan työ menestyy maan päällä ja murehtii sen tappioita.
On tietysti muuten suuri ero riemuitsevan ja sotivan seurakunnan tuntemisen ja näkemisen välillä. Silloin näkyy kaikki niin ihmeelliseltä Jumalan työltä. Näkyy niin suureksi Jumalan rakkaus, ja hoitotapa niin ihmeelliseksi. Ja kun täydellisyys tulee, niin vajaa lakkaa. Nyt me ymmärrämme puolittain ja puhumme puolittain, siellä näemme kasvoista kasvoihin.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sentähden on niin äärettömän hyvä osa se, kun ei sitten enää ole syntiä. Täällä se aina häiritsee ja peljättää, koska joutuu sen kouriin, koska ystävä joutuu, koska se nuorukaiset saa köyttää. On aina sellainen kauhu, että kuinka tässä taas käy. Mutta tieto jo siitä, ettei siellä enää yhtään syntiä ole, on niin äärettömän iloista. Ja kyllä täälläkin jo toisinaan saa tuntea, kun Jumala pääsee voimakkaasti vaikuttamaan, niinkuin saatanalla ei olisi enää mitään valtaa. Voi kun silloin on hyvä olla.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tuossa virressä veisattiin: "Siis toivomast' en herkeä..." Toivo on sellainen ominaisuus, joka kestää vielä silloin, kun ei enää näe Jumalan työtä, eikä usko pääse eläväksi. Ja se toivo on siinä, missä ei mitään toivoa näytä olevan. Se ajattelee, että jos sittenkin Jumala vielä jotakin tekee ja saisi minussa armollansa jotakin vaikutetuksi. Toivo on kaikkein ahtaimpina aikoina ja kiusausten hetkinä auttamassa. Ja siitä todistaa Raamattu, että se ei anna häpeään joutua. Vaikkei se mitään näe, niin se toivoo vaan.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Toivotaan, totta kai. Toivoakin vahvempaa on Armo:

Efesolaiskirje 2:8-10

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

: Kirkkoraamattu 1933/38


Tämä vanha käännös on minulle rakas

[Viisveisaaja]

Toivotaan, totta kai. Toivoakin vahvempaa on Armo:

Efesolaiskirje 2:8-10

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

: Kirkkoraamattu 1933/38


Tämä vanha käännös on minulle rakas

Tuosta ennalta valmistetuissa töistä muistelma.

Jokusen ihmisen kuullut kertovan, että lapsena ovat kuulleet äänen tai Enkeli ilmestyksen ollessaan kuoleman porteilla ja ilmestyksessä tai puheessa on kuulunut sanat jotenkin.
Ei vielä minulla on vielä tehtävää hänelle.

Vaikka en ole kohtaloon uskova öö fatalisti kai se sivistyssana, niin kuitenkin ennalta voinee olla valmistettu kohtaamisia ja asioita.
Itsekkin kerran näin unen, että olin jossain vanhalla juna asemalla ja meni jokunen kuukausi ja olin juuri tasan samanlaisella juna asemalla Latviassa.
Kun heräsin silloin unessa ajattelin, että noin vanhaa juna asemaa ei ole olemassakaan.
En mitenkään rukoillut tai muutakaan ja sitten löysin itseni tuolta juna asemalta.
Ei sielläkään mitään erityistä tapahtunut tai ollut.
Olimme sen aikaisen tyttöystäväni kanssa maaseudulta hakemassa maitoa.

Pieniä ihmeitä täynnä on elämä.

[Pena]

Se harvoin selkiää meille niin selväksi kuin eilen illalla sen keskustelun aikana, että on yhteys niiden kesken, jotka ovat täällä ja niiden, jotka ovat menneet pois. Siinä on ihmeellinen elämä ja se vasta toivoa lisää, antaa elävää toivoa. Se esimerkiksi, kun täällä tuntee jonkun henkilön, joka on pois lähtemässä ja tietää olevansa hänen kanssaan yksimielinen, ja Henki antaa lähdön jälkeen sen todistuksen, että hän on Jumalan käsissä ja on päässyt riemuitsevaan seurakuntaan, niin se tuo ikäänkuin uutta elämää sille toverille. No, mikä sitten estää, ettei hänkin pääse sinne, jos kerran tuo toinenkin, jonka kanssa on aivan samanmielinen, yhdenlaiset kiusat, yhdenlaiset esteet ja kaikissa näissä yksi Jumala.

Juho Malkamäki

[Leena]

Kiiios Efesolaiskirjeen palasesta!  Osoitti aivan vääräksi yöllisen ajatukseni, että Raamattua pelätään lainata niin hirrrveästi ettei sitä uskallettaisi käyttää edes oikein....   Yöllä kaikki näyttää mustemmalta,  ja jos se juttu loukkasi niin anteeksi!   

Miksen lue omaani, no kun ensin löytäisin sen jostakin niin...   

[Riitta-mummi]

Keneltä pyytelet anteeksi Leena ?

Tuo Efesolaiskirjeen kohta on ensirakkauteni Raamatusta. Ja sen myöt Kari Tikan Armolaulu:

https://www.youtube.com/watch?v=JYoSUp_3Fuk

[Pena]

Raamatussa puhutaan paljon kristityn ominaisuuksista, puhutaan katumuksesta, uskosta, rakkaudesta ja toivosta. Mutta toivoa käsitellään harvemmin, vaikka se kuitenkin on kaikkein sitkein jäämään kristittyyn. Kun Jumala alkaa tehdä hänestä oikein köyhää, niin hänen omasta mielestään häneltä puuttuu uskoa ja puuttuu rakkautta. Ei hän niitä itsessään näe eikä tunne olevaksi. Sentähden hän tulee murheelliseksi. Voi, voi kun tietäisi omistavansa uskoa ja rakkautta, pitkämielisyyttä - mikä hätä silloin olisi, ei tarvitsisi olla murheellinen. Mutta silloin on jäljellä toivo, ei tohdi olla toivomatta. Ei ne ole olemattomissa siitä nämäkään ominaisuudet, mutta ne ovat peitettyinä, ne on kätkettynä siltä itseltä. Herra kaikkinäkevä näkee ne kaikki hänessä, vaikka ei hän itse niitä yhtään näe. Mutta me pidämme pahana, jos niitä ominaisuuksia, josta nyt on puhuttu, puuttuu - Niinkuin se onkin, jos ne todella puuttuvat.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mitä ihmettä nyt on sitten kätkettynä tämän tällaisen murheen alle? Autuus, autuus! Kristus sanoo vuorisaarnansa alussa: "Autuaat ovat murheelliset." Ne on Kristus omalla suullansa kaikkein varmimmin autuaiksi vakuuttanut. Joka siis näiden ominaisuuksien puutteen tähden tulee murheelliseksi, hänellä on siinä autuutensa vakuutus. Kristus sanoo tämän autuussanan ensiksi, ja sitten vasta seuraa muut sanat. Mutta autuudesta lähtee taas hedelmänä murhe, isoaminen ja janoaminen ja sen sellainen. Kun se autuas ihminen on hengellisesti köyhä, niin siitä ovat nuo hedelmänä. Psalmista* sanoo: "Raadolliset syövät ja ravitaan". - Sellainen, joka on joka taholta mitätön, on sitten Jumalan silmissä autuas.

Juho Malkamäki

*Ps. 22:26: Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!