Olen aina jostain kummasta syystä ollut sellaisella mielellä, että niin kveekareissa, amisheissa, mennoniitoissa ja körttiläisissä on jotain samaa pohjavirettä, pienuutta suuren JUMALAN edessä. Teologisia eroja on runsaastikkin, mutta yksinketaisuuden tavoittelu on yhteistä. Jotkut ovat yrittäneet pysäyttää maailman, jotkut ovat tiukkoja pasifisteja ja joissan on ollut sotaintoilijoitakin mukana. Mutta ne ovat lopuksi vain pintaa. Mennoniitat syntyivät Hollannnin ja Saksan rajamailla ja molemmista maista kuuluu niihin ihmisiä. Amishit erosivat heistä ja noudattavat tiukempaa linjaa. Kveekarit ovat brittiläistä alkuperää ja körttiläiset suomalaista mukanaan aavistus itäistä mystiikaa. Lähtökohdissa ja tuloksessa on eroa, mutta sama kaipuu on kaikissa. Olenko ihan väärässä?? Tiedän, että äskeinen on teologille mahdoton ymmärtää ja hyväksyä, mutta miehelle, joka on oppinut, että manuaali luetaan vasta sitten, kun muuten ei millään selviä tulee tälläisia ajatuksia mieleen.