Pelastusarmeijan vasta remontoidussa pyhätössä äskeisenä ja siis jo menneenä sunnuntaina Helsingin Castréninkadulla istui Kalistaja. Nelisenkymmentä ihmistä siellä, heistä noin 2/3 talolle ja väelle tuttua peruskauraa. Upseeri - tai joku sellainen - puhui Sykarin kaivosta ja puhui myös Sakkeuksesta. Jeesuksesta tietty myös. Vähän hajanaisesti otti asioita esiin sieltä sun täältä, mutta ei se nyt isommin haitannut. Pala kakkua ja siivu pullasta oli Kalistajan paperilautasella. Kaksi kupillista kahvia Kalistaja joi.
Kävin kanssa tänään rälläkässä ja tuli jo toinen, kun vanhoillapäivillä on alkanut papiksi vastan.
Siis yks Esa pelastusarmejan kypärävarastonhoitaja tai no joku vuos yks ja kaks, mut nyt siis sanoi mulle, että olen pappina täällä Hesan osattolla.
Mä, et aijjaa, niinku pappina, ei hyvä Sylvi ja kamalaa.
Mehän soiteltiin kimpassa kitaraa aikoinaan ja olit hauska ja ties mitä.
Mites nyt noin.
Toinen yks Kai, niin luterilaiseksi papiksi vihkimyksen tai jonkun liirumlaarumin teki ja pappina.
Aloin ajatteleen, et onkohan mussa jotain vialla, kun kavereista tulee pappeja?
Miulummin mminusta vaikka juoppoja.
En tahtoisi, et kukaan muuttuu joksikin.
Vaikka mulla bisnes menee hyvin ja työläisiäkin aika liuta, niin en koskaan halua, että mua kutsuttaisiin pomoksi tai muuksi sellaisiksi.
No onneksi kavereissani pikkaisen, kuten Raamatussa on, niin astian makua vielä.
Esa on aika huumorimiehiä vieläkin.
Hukkas jonkun kohdan mistä piti lukea ja sanoi, et kyllä se oli se teksti täällä ja jotain hölmöili.
Tuli tunne, et no vähän samaa vielä kundissa on.
Kai nyt on legenda jo eläessään. sellainen kirjanoppinut, mutta onneksi astian ääntä vielä tulee ja teologia ei ihan kohdilleen osu, mutta nöyränä miehenä osaa tunnistaa tai tunnustaa, että virhe tuli tehtyä. Se on harvinaista, nykyään, kun on tää sos media, niin jengi vaan puollustelee.
Kerran yhessä kokouksessa, siis hengellisessä tilasuudessa.
En tiedä mitä tilattu, niin oltiin mä ja kuusi mummoa.
Silloin en ollut mummo iässä, nyt oon.
No ne kysy, et onko ketään kun vois säestää pianolla.
No ei ollut kuin yksi Jaana.
No paimen sit, et Jaana konnaqkuorosta vanha narkkari tai jotainh, niin et hän säestää.
Jaana alkoi, En muista virttä, mut et, Herraa hyvää kiittäkää tutum tu tum tum tum Painavalla ROCK tyylillänsä.
Katoin mummoja, et pahesuuko ne tota Astian ääntä, no ei.
Sit seuraava säkeistö, halleluujaa !! ja pianoa rockissa tum tu tum tu tum ja vielä pieno soolo kuin piku Riku Rickhad.
Astian maku ja ronskius on minusta ihan hienoa.
Sen kerran kun olen pulpetin takaa saarnanut maallikkona, niin jengi on kyllä ollut, et voiks noin ja toi kyllä jotenkin.