Omassa kirkossa oli taas konfirmaatiomessu, joten kävimme naapuriseurakunnan kirkossa. Siellä oli väkeä niin vähän, että me olimme neljäsosa koko kirkkokansasta. Messut olivat eri sävelmäsarjasta kuin meillä. En alkanut solfaamaan niitä vaan ajattelin, että ollaanpa sitten hiljaa. Jännää, että vaikka sanat ovat samat, niin eri sävelen kohdalla alkaa tuntua, että onko tämä esilaulajan vai seurakunnan osuus.
Pappi oli pitkäpiimäinen, saarnasi "Raamatun kannesta kanteen" ja kanttori oli äkkinäinen (nuori, varmaankin vielä opiskelija) ja soitti kiitosvirren kaikki pellit auki niin, että kenenkään veisuusta ei taatusti kuulunut mitään. Silti se oli parempi kokemus kuin että olisi jäänyt kotiin kuuntelemaan radiosta.