Joku oli ilmeisesti viikonlopun aikana liimannut Raamattuikkunaan Jumalaa pilkkaavia tekstejä.
Näitä tekstejä oli liimattu myös oven ikkunaan sekä kysymysmerkkivalotauluun ja ilmeisesti myös riippulukkoon.
Tekstit olivat jonkinlaisessa ymmärtääkseni reilun sentin korkuisessa nauhassa, joka oli helppo irroittaa sieltä, nihin se oli liimattu.
Tekstit olivat ikkunoilla ehkä parisen päivää.
Eräs tuntemani henkilö kävi ne irroittamassa.
Tekstit ovat onneksi olleet sen verran pieniä, että eivät näy kuin siitä lähietäisyydeltä.
Kun eilen kävin Raamattuikkunaliiketilassa huomasin, että joku oli tehnyt näyteikkunaan pitkän naarmun.
Tuollainen naarmu ei voi tulla vahingossa.
Ikkuna on äskettäin vaihdettu, koska joku oli siihen aikaisempaan vahingossa potkaissut reiän.
Mielelläni olisin pitänyt ikkunan ilman naarmua, vaikkakaan noilla naarmuilla ei ole tekstin näkyvyyden kanssa mitään merkitystä: naarmut eivät näy lähietäisyyttä kauemma.
Jotkut tahot eivät taida oikein tykätä tuosta Raamatun esilläpitämisestä Mannerheimintien vilinässä.
Vaikka olenkin hyvin suvaitsevainen henkilö, siitä huolimatta pitäisin ainakin jossakin määrin mauttomana sitä, että julistetaan omaa uskoa toisen omaisuutta turmelemalla ja oman uskon mukaisia iskulauseita liimaamalla toisuskoisen omaisuuteen.
Tällaisten tapausten jälkeen ainakin vähän aikaa käy mielessä jonkinasteinen huolestuneisuus, että mitähän ikävää seuraavaksi tapahtuu tuon ikkunan ympärillä.
Tuli ajatus, että pitäisi minunkin herätä ja ryhtyä enemmän rukoilemaan tämän toiminnan puolesta ja toivoa, että Jumala varjelisi ainakin pahimmilta onnettomuuksilta.
Muutkin saavat toki tätä asiaa jutella Jumalalle ja sen jälkeen toivoa parasta.
Ikkunatoimintaa on harjoitettu yli kahden vuoden ajan ja välillä on pitkiäkin aikoja, jolloin en ole havainnut ikkunaan kohdistuvia agressioita.
Kahdesti olen ikkunasta pessyt muutamia kananmunia, kerran väriammuksen jäljet.
Väriammukset ovat siitä mukavia agression osoituksia, että ne lähtevät ikkunasta yhtä helposti, kuin ikkunalla oleva pöly.
Toivoisinkin, että ikkunaan suuttuneet käyttäisivät niitä.
Ainakin kerran joku on syljeskellyt ikkunaan.
Kerran ikkuna meni rikki.
Tämä jumalanpilkkajuttu ja ikkuan naarmuttaminen on siis uusin tapahtuma.
Muita juttuja en muista olleen.
Sitten on ollut ainakin pari sellaista harmitonta/hauskaa juttua, joista toinen oli se pieni tekstieditointi, joka toi ikkunalla olleelle tekstille julkisuutta Metro -lehdessä tässä keväällä kesän korvilla.
Jos laittaisin jälleen ikkunalle palautepuhelinnumeron, johon voi laittaa tekstiviestejä taikka soittaa vastaajaan, niin ehkäpä se saattaisi ohjata agressiot tekstuaaliseen muotoon taikka sanalliseen muotoon ja mahdollisesti omaisuus ja ikkunatekstit saisivat olla rauhassa kilpailevilta teksteiltä.
Numero ei ole ikunassa, koska silloin tällöin saattaa tulla kovin vaikeita ehkä jossain määrin kiireellistäkin sielunhoitoa tarvitsevia hädässä olevia ihmisiä, joiden auttaminen minulle on kovin kovin hankalaa, ellei mahdotonta.
Ja kun minulla ei ole tiedossani yhtään sellaista sielunhoitajaa, jolle uskaltaisin tai edes voisin tällaiset ihmiset ohjata, ahdistun enemmän.
Jos olisi jokin numero, jonka voisi antaa suurien ongelmien parissa painiville yhteydenottajille, niin voisi sen puhelinnumeronkin sinne ikkunaan taasen laittaa. Vaikea sanoa, kuinka usea yhteydenotto olisi tällainen ammattimaista sielunhoitoa tarvitseva, vaan ehkäpä niitä on siinä prosentti kaikista yhteydenotoista, ehkä alle.