Ymmärrys

[Viisveisaaja]

 

Joskus nuorena sitä luuli tietävänsä kaikenlaista. Nyt vuosikymmenten jälkeen elämänkokemus on antanut lisää ymmärrystä.

[juhani]

Kaikki eriytyy, monimutkaistuu ja tieteessä yhä syvemmälle ja erikoistuen päästään... Leonardo DaVinci oli minulle tieteen ja taiteen arkkihenkilö. Yksi negatiivinen piirre hänellä oli... vasenkätisyys.

[PekkaV]

____________________________________

   v Ymmärrys hoi, äly älä jätä!

[Riitta-mummi]

 

Älä viitsi !  Itse olet. Ja velivainaanikin oli, sananmukaisesti, ei seksuaalisuuteen viitaten !

[PekkaV]

 Miten ajattelet ymmärryksestä ? Onko se jumalan lahja, vai ihmisen itsensä aikaansaama ? Miten ymmärrystä tulisi käyttää ?
Onko se kaikilla sama ? Voidaanko se ottaa pois ?

   Ymmärrys on positiivista. Kaikki on Jumalan lahjaa, ihmisen osa on vaalia. Ymmärrystä tulee käyttää aina kun sitä on, ei sitä voi tuhlata. Toisilla on enemmän, toisilla vähemmän. Ymmärrystä ei voi ottaa pois, sen tielle voi kyllä kasautua kuonaa kuten ihmisen ja Kristuksen väliin.

[malla]

Ehkä jokainen ihminen tahtoo tavallaan tulla ymmärretyksi myöskin.
Ihan omana itsenään.
Ja kun sellaista saa kokea se jättää uskoisin lähtemättömän  armon jäljen sisimpään.
Vaikka kaikkein suurin ymmärtäjämme on Kristus niin joskus toisen ihmisen kuulolla olo ja ymmärtäminen tekee ihmisyydelle hyvää ja antaa avaimia elämässä eteenpäin.
Varsinkin jos ja kun on tullut solmuja ja sykkyröitä sieluparan ympärille, lukkoja ja hämähäkin verkkoja henkiparan ylle jos taas vertauskuvia sallittaneen käyttää.

Kun sellaisen kohtaamisen saa kokea, täydellisen armahtavan kohtaamisen n iin on helpompi taas hengittää ja jatkaa matkaa.
Niin maanpäällistä kuin taivasmatkaa.

Jeesus on Vapahtaja.

Ehkä miedät ihmiset, seuraajansakin on kutsuttu armahtamaan toisiamme.

Vapauden ilmapiirissä saattavat kukkia kauneimmat kukat elämässämme.
(En kehoita syntiin ja sitä tekemään vaan armahtavuuteen ja edes yrittämään ymmärtää toisia ihmisiä,,,, siinä tilanteessa missä itsekukin konttaa, kompastelee tai sitten hyvinkin ylväänä astelee)

[Leena]

Mitä paremmin opin ymmärtämään Mallaa, sitä enemmän pidän hänen teksteistään täällä.

[Leena]

Eiköpä ymmärryksellä tarkoiteta monia asioita, jonka huomaa jos koettaa kääntää sanaa toisille kielille. Se täytyisi nähdä asiayhteydessään, koska verbi on. Substantiivina se täs onkin, mutta kun puhutaan juuri ymmärtämisestä käytetään verbin tapaan.

Jokin seikka saatetaan ymmärtää oikein. Opettaja saattaa sanoa että no niin, nyt ymmärsit mitä minä tarkoitan selittäessäni että munuainen aistii sitä tai tätä.

Tai ymmärtää jotakin ihmistä. Se vaatii vähän tutustumista uskallan väittää, muutenkin menevät nopeasti omat ja vieraat sekaisin. Sen tähden ymmärrysammattien harjoittajille suositellaan, että antaisivat ensin ymmärtää itseään.

Docens tääl.
 
Kun pappisseminaarin Finkenwalde seudulla perustanut olin, rippikäytäntöön totuttaa jokaisen halusin. Ynnä jotta he lutherilaiseen pääsisivät siten että he mitään syntilistoja latelemaan ryhtyneet eivät. Vaan, toten he toisiaan kuulemaan ja ymmärtämään niin oppivat että tukemasn kykenevät olivat

[Leena]

Ymmärrys taitaa tarkoittaa sitä hoksaavaisuutta,  josta voi hyvin sanoa että älyä nyt ymmärtää kuten viisaaksi on neuvottu, tai saapuu ylimääräinen neuvonantaja. 

[malla]

 

Se tuntuu mukavalle jos saa tuntea että on tullut kirjoittamalla ymmärretyksi.
Ymmärretyksi siitä mitä kirjoitti ja koitti sanoa.

Ja olisi kyllä mielenkiintoista olla itsetutkiskelun paikalla aina välillä...ja jos sitä kautta oppisi ymmärtämään enemmän muita.
Ja jonkin asteisessa psykoanalyysissä...voisi paljastua ihan ennenkokematonta, uutta oman mielen sopukoista.
Kestäisinköhän sen hyvin ?
Sekin voisi lykätä ehkä jonkinlaiseen prosessiin..."kasvuun" itsensä kanssa.
Tämä on pohdintaa, en ole varma.
Supportiivista tukea ehkä helpompi antaa kuin analyysiä...koska analyysi menee syvemmälle, tukea antavassa ollaan rinnalla, vahvistaen oikeita toimintamalleja ja "heikennetään" niitä jotka "kieroon kasvaneita".... näin aattelisin.

Mutta en ole varma mitä kaikkea itsestäni löytyisi jos oikein syvälle minuuteeni katsahdettaisiin.
Voisi olla toisaalta mielenkiintoista mutta ehkä hiukan pelottavaakin ?

Mutta kunhan osaisi kulkea rinnalla...vaikkei aina niin osaisi analysoidakaan kaikkea.
Olla vaan...kuulolla...ja kun itse tarvii niin olisi kanava, ihminen jonka kanssa pärmöttää asioita.

Illan haja-ajatelmat numbet one...

[Leena]

Se oli hirmuisen jännittävää, psykoanalyysi. Siinä kun vain puhuu ja toista ei edes näe ja välillä  tuntui vahvasti että johan nyt. Mitä  se minusta ajattelee kun ei ilmettäkään näe. Se takuul näyttää vihasel tai halveeraaval tai nukkuu.

Juuri sillä kohdin kehittyi lopulta keskeinen eli ennakkokäsitys siitä mitä muut minusta ajattelee, ja hänen todetessa pääsin hyvin huomaamaan että on luuloluonteista olettamusta.

Muita seikkoja kun huomasin aina edeltä saapui hirmuinen ahistus kuin hyöky, ja sitten se meni ohitte kun tiesin seikan johona se liittyi.

Vuosien vieries jo alkoi ajatella että tulis nyt se ahistus ja edes jotain uutta, onko täsä jo kaikki puhuttu.  

Kun viimisenä oli vaikeinta hyvästellä hänet.

Sellasta oli. Suuresti pidin sillä moneen se auttoi. Se jää jossakin määrin kyvyksi olemaan. Eihän se silleen toimi kuon rokotus ettei mitään enää tule ja suurin pettymys oli ettei epileptiset oireet olluukkan psyykkisiä kuten luuloni oli. Se tuli selväksi kun alkoi grand mal kohtausta pukkaa. Analyytikko tosin kuunteli pari viikkoa ja sanoi että ei hän ole neurologi mutta minä aattelin ettet sinä mikään lääkärikän ole, hän kun oli psykologi...

[malla]

Mielenkiintoista.
Eikös olekin tai ainakin ole ollut ettei psykoanalyysia voi antaa ihminen joka ei ole itse sitä läpikäynyt ?

Pohjanmaalla on sanonta että "mikäs ny oikeen o kun ei mistään aharista"

Toisaalta on hieno asia ettei kovasti purista ja ahdista.

Uskoisin että kun olisi itse psykoanalyysissä niin voisi nousta ns alempian alitajunnan kerrostumista kaikenlaista "uutta jota ei ole tiennyt siellä olevankaan" ja varmaan oppisi omia käytös- ja ajatusmeneltelmiään paremmin tuntemaan. Ehkä sitä kautta kasvaisi jotenkin vahvemmaksi...tai ainakin pystyisi kohtaamaan muita ihmisiä kenties aidommin ja pelkäämättä että oma minuus jotenkin haurastuu kun menee lähelle, kuunnellen ja haluten ymmärtää.

Omassa koulutuksessa oli aika paljon ns luovia toimintoja...sellaista eläytymistä toisen elämän olosuhteisiin, empatiaakin heräteltiin.
Joskus aina piti sketsinä ihan yhtäkkiä esittää jotain kun annettiin aihe...ihmiselämän erilaisista tilanteista...sen koin mielenkiintoisena ainakin.

Mutta tuo psykoanalyysi, se olisi paljon enemmän.
Mutta se myös kestäisi kai aika pitkään kun sitä läpi työstettäisiin.
Ja vapaa assosiointi voisi nostaa pinnalle sellaista mitä sitten myöhemmin ihmettelisi ja siitä voisi olla hyötyä paljonkin ensin itsensä ymmärtämiseen ja sitten toisten.

Nuorena Raamattupiirissä joskus puhuttiin itsensä tutkimisesta, rehellisyydesta niin Jumalan kuin ihmisten edessä ja itsensäkin edessä.
Ja rukoiltiin. Siinä ehkä sitten saa enemmän hengellisiä juttuja...kun analyysissä saisi henkisiä työkaluja lisää.

-Pohdintaa.

[malla]

Tai siis ajattelen että vahvemmaksi oikeastaan voikin kasvaa vasta kun on oppinut tuntemaan omaa heikkouttaan.
On kirjakin siitä että on sairastanut ns vahvuuteen...joka on tietyllä tavalla väärää, oletettua vahvuutta.
Ja varmaan vallanhalu ja valtataistelu ovat asioita jotka eivät ole hyvä.

Paavali kirjoittaa että silloin kun hän on heikko on hän väkevä.
Ja että hän on mielistynyt heikkouteen, ahdistuksiin, vainoihin jne...nämä lienee taas niitä hengellisiä paradokseja.

Olen ajatellut että Jeesus oli ulkoisesti kuin heikoimmillaan juuri ristillä ja juuri siinä saavutettiin maailmankaikkeuden suurin voitto ja se on suurin ihme. Mutta ei se ehkä heti siltä näyttänyt.

Hengen asioissa on paljon paradokseja.

Mutta uskoisin että kun on sanonut käsipäivää oman heikkoutensa kanssa niin silloin uskaltaa vähän paremmin olla muiden rinnalla...yrittämättä esittää ja suorittaa jotain. Olla vain. Olla kuulolla.

Itse olen tarvinnut elämässäni kuulijaa ja kuuntelijaa paljonkin vaiheissa kun on ollut tuskaa, kipua, surua jne.
Vaikka olen ollut yli 10 vuotta mm saattohoitovastaavana muun työni ohella niin kun omasta perheestä on kuolema vienyt niin olen kyntänyt surussa ja surutyön reagointivaiheessa omituisia ristiaalllokkoja tunne-elämän puolella.
Samoin silloin kun ex-mieheni löysi toisen ihmisen elämäänsä ja jäin kolmen pienen lapsen kanssa niikseni.
Mutta aika, ystävät ja perhe ovat tehneet tehtäväänsä samoin kuin korjanneet ja kompensoineet monin tavoin monet elämän asiat.

Nykyäämn ajattelen että kumpa osaisin olla kiitollinen ja iloita näistä rakkaista ihmisistäni joita vielä lähipiirissäni on ja muutenkin.
Että osaisin elää elämää silmät ja sydän auki-.

Katkeruutta en haluaisi kantaa...sitä pyysinkin kun tuli useampia kuolemia ja muuta samaan aikaan...se erokin että...Herra, auta mua ettei musta tulis kauheen katkera.

Mutta tunnetasolla on pitänyt kyntää sydänjuuria myöten ja kaikki inhimilliset tunneskaalan tunteet taatusti läpielettynä...mutta...kunhan eivät pesää tekisi kauhean negat asenteet ja toiminta- ajattelumallit päässäni.

Joskus kiukku tavallaan myös puhdistaa.
Kun ei anna sille lopullista ylivaltaa.

Ja tässä sitä mennä keikutellaan, kumminkin, näineni.

Oman lapsen kuolema vei oman aikansa että sen pystyi hyväksymään.
Onneksi oli perhe ja läheiset ystävät joiden kanssa...puhua, puhua, puhua ja ainba vaan puhua kun puhututti.
Myös kirjoittaminen on mulla yksi kanava jaksaa.
Ja keräillä, asetella ja lajitella ajatuksia ja tuntemuksia.
Ja toivottavasti edes säilynyt jonkinasteinen huumori, ilman sitä elämä olisi melko kuivaa ja kapeaa...huumori avaa ikkunoita suurermmalle ja antaa potkua.

Joskus on sanottu niinkin että jos on tietyllä tapaa raskas työpaikka...niin paikkaan muodostuu keskinäinen hiimori joka toimii väylänä jaksamiselle ja sille että ei ihan aina anna kaiken alkaa tehdä pesää tuonne ihmisparan sieluparkaan.

Pohdinnat jatkuvat.

[Pena]

Kävisikö 1700-vuotias kotikummitus analyytikoksi? Makaisin sohvalla, ajattelisin muinaisen piispan nuokkumaan taakseni (sama tietysti mihin, kun ei ole muutenkaan näkösällä) ja alkaisin puhua.

[vn]

Kiitos Malla ajatuksistasi täällä, hoitavat ja koskettavat, käyvät kohti.