Matin mieluisin synttärilahja oli tyttärentyttären valmistuttamat visapuiste leipä-juustolautaset.
Mökillä on ollut iso kaunis ja vanha visakoisu. Anoppivainaa, 1911 vuonna syntynyt, muisti sen oman lapsuutensa leikkipaikkana paimenessa ollessaan. Mökkitonttimme on se vanha vasikka-haka. Viisi sukupolvea leikki siinä puussa ja puun alla. Kuitenkin sen matka päättyi n. 100-vuotiaana eräänä myskyisenä päivänä.
Tyttärentytär, tuleva metsänhoitaja ja vesiensuojelija otti parhaat pöllit talteen. Osa on hänen omissa tarpeissaan, mutta osa on nyt meillä muistona menneestä.
Lautaset ja niihin kuuluvan voiveitsen on tehnyt vesijakolainen mies, luonto-ihmisä hänkin.
Saan olla siunattu kahdella jälkeläisellä jotka ammatikseen tukevat luonnon monimuotoisuutta tutkijoina. Ja mitä neljännen polven nuorista tulee, ehkä sitä emme enää ole näkemässä.
Isoimmat osaavat jo ymmärtää ilmastomuutoksen vaarat. Eilen rääppiäisissä kerroin tytöille miten Martti Luther on sanonut: Vaikka tietäisitte huomena tuhon tuleva, istuttakaa tänään omenapuu. Siihen lisäsin vielä vähän omintakeista lohdutusta ahdituneille.
