Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: öppiäinen - 19.07.16 - klo:21:58
-
Kävin keskustassa asioilla, ja päätin poiketa myös syömässä ravintolassa, josta tiedän löytyvän suht. edullisen annoksen lampaanlihapullia, sekä kelpo olutvalikoiman. Ennen kuin tilasin, päätin että en ota annosta maalaisranskalaisilla, ei ole niin nälkä. No kuitenkin pöytääni sitten tuotiin annos juurikin niitä maalaisranskalaisia, mutta ei lihapullia salaatteineen (dippikastike oli oikea). Ällistyin ja sanoin etten minä tätä tilannut, tarjoilija väitti toista, mutta mukisematta vaihtoi annoksen (olisin omasta puolestani voinut maksaa uudenkin).
Siinä syödessäni sitten mietin, olenko kumminkin ehkä minä väärässä. Olenko niin keskittynyt ajatukseeni, että ei niitä ranskalaisia tänään, että juuri se sana on kriittisellä hetkellä lipsahtanut suustani.
Nuorena ollessani tuli telkkarista kaksi meriseikkailuohjelmaa, Merten salaisuuden ja Merten miehiä, ja veljeni kanssa tuli kinaa, minkälaiset tunnusmusiikit niissä oli. Seuraavien jaksojen aikana saatoimme todeta, että olin ollut väärässä. Edelleen muistan ne toisin päin kuin olivat.
Ja tiedän, että äitini suvussa rupeaa vanhemmiten tulemaan aivoverenkiertohäiriöitä, joihin liittyy muistin heikkenemistä ja osin siihen liittyen epäluuloisuutta aina vainoharhoihin asti, ja koetan itseäni jo nyt totuttaa ajatukseen, että niin voi käydä minullekin.
Ei minusta olisi vannomaan minkään kautta, että asiat ovat juuri siten kuin ne muistan tai sanon tai ymmärrän. Muttei ehkä tarvitse olla ihan varma.
-
Etkö sitten ikinä tarkasta asioita?
Totta kai kumpi hyvänsä saattoi erehtyä tuossa ruokajutussa ellei tarjoilija kirjoittanut sitä muistiin ja vielä oikein. Tunnarien sekottaminen ei taida liittyä dementiaan jota kuvaat koska juttu sattui lapsena. Muistelin omia kokemuksiani ja muuan tuli oitis vastaan, muistin harvemmin tapaamani ( se kulkuyhteys) sukulaisen kotoa portaat jotka nousivat heti ovelta toiseen kerrokseen. Niin vain eivät, eli joka kerran yllättyi, taisin sekottaa johonkin toiseen rakennukseen.
Ihminen näkee ja kuulee usein mitä tahtoo nähdä ja kuulla, aistit ns huijaavat nekin ja vasta pelko tekee. ihmisestä paranoidisen. Niin arvelen.
-
Ajankohtaisesti huolestuttaa itseäni sen suuruusluokan erehdys kuin säännöllisesti tililtä velotettava runsas 500 euroa johon ei mikään yhteydenotto Danske Bankiin ole tuonut selkoa.
Heillähän on tarjota vain kortti, joka ei tarjoa mahdollisuutta valita maksanko pankkikortilla vaiko mastercardilla, ja tietenkin käyttötottumukset saattavat muotoutua niin monotonisiksi että joka ikinen kuukausi ylittää tilinsä juuri sillä 523 eurolla. Se vain ihmetyttää aivan tavattomasti, että miten kummassa. Ja kun ei hanki mitään ja on vielä ryhtynyt tilikirjan pitoon niin miten maailmassa minulta halutaan kerran kuussa luottokunnalle juuri tuo summa?
Tähän kun joku vastaisi, vaan pankki vakuuttaa ettei siellä erehdytä. Nyt alan jo hieman hätääntyä, sillä kaikki mahdolliset vahingossa painetut napit " kyllä tilaan ihmedieettinne" alkaa olla tarkastettuna ja vakuutettuna ympäri maailmaa, ei, en todellakaan tarvitse enkä halua ihmedieettiänne eikä ylimääräistä tavaraa toimiteta enkä ole ottanut luottoja elämäni päivänä. Asuntolaina on toinen asia. Nämä ovat nimellä " lyhennyserä" eli minua karmii. Mitä kummaa minä lyhennän?
Ja joka ikinen kuukausi sama summa noin maaliskuulta vai koska se alkoi.
Ylsi lysti kuka erehtyy kunhan asia selvitettäisiin.
-
Vain amerikkalaiset antavat vetää itseään nenästä tällaisten feikkien kuin Dr. Phil ja Donald Trump. Vai erehdynkö ?
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001223224.html
IS;ssa on myösjuttu mitä Cleavlandin amerikansuomalainen Trumpista ajattelee:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001223424.html
-
Sanotaan niinkin, että erehtyminen on inhimillistä.
Muisti on aika ihme juttu, joskus mm uniinkin saattaa tulla jokin asia, henkilö, jota ei ole "ollut edes muistavinaan aikoihin"
Sinne kertyy kaikki.
Ja sanotaan, että ihokin muistaa...olen ajatellut, että jos ihmistä on vaikka pahoinpidelty ja hänelle tulee dementia...niin voisikohan olla niin, että jokin ärsyke laukaisee muistijäljen, aktivoi sen ja siitä kenties ihmisestä riippuen voi tulla agressio käyttäytymiseen tai toisella ehkä lamaannus ymv.
No tämä on mun pohdintaa.
-
Mulle sattuu yleensä aamuisin samanlaisia tai siis kommelluksia yhtenään.
Aamusin vetäsen mielessä niitä liirunlaarumeita joita olen tottunut.
Isä meitin.
Herran siunaus ja jotain Herra armahda, siunaa sitä ja tätä.
No sitten kun olen vakio aamukahvilassa, ni kahvin sekaan jotain mitä ei pitäis.
Öö se oli kakskymppinen kun annoin kerran tokasin ja sit äh ei se ollutkaan.
Hartaus latina pyörii mielessä.
Itelleen kun oppisi myös antamaan anteeksi hölmöilyt.
Öppis ihmisiä me ollaan erehtyväisiä :)
-
Tämä on kyllä siten mielenkiintoinen aihe, ehkei tuon suhteen erehtyykö kun kyllä vain erehtyy ja joka iikka. Jos pitää päiväkirjaa voi tarkastaa juttuja ja siihen lyhyet merkinnät ovat aika oivallisia.
Muisti on erikoinen. Mietin mitä kumman taloa itse saattaisin ajatella kun tiedän ettei niitä portaita ole, tietysti tiedän muttei tämä tieto kertaakaan muuttanut mielikuvaani ja se onkin ihme juttu. Joka kerran mennessäni Vanhakartanoon yllätyin samoin. Mieli kerää ja yhdistelee asioita näennäisen mielivaltaisesti ja tuo musiikki-merisarjajuttu on ihan tavallinen, jokin ne musiikit on yhdistänyt öppiäisen mielessä noin päin, tiesi mikä.
Olin jo varsin iso tyttö kun rupesin kiikuttamaan pöytäliinaa ja lautasia jouluaattona ruokasaliin ja äitini kanssa kinastelimme sitten siitä, söimmekö me "aina" jouluaterian olohuoneessa vaiko emme. Sinä jouluna ei sitten syöty :003: ainakaan.
Juuri tuon takia semmoiset " viiden vuoden päiväkirjat" joissa on vain muutama rivi päivää kohden ovat hyviä eivätkä kuitenkaan rasita liikaa.
-
Näistä on hauskoja juttuja vanhoissa kandiajan psykiatrian oppikirjoissa. "Pyydän jokaista joka vielä tahtoo käyttää puheenvuoron nostamaan kätensä ULOS." :003:
-
Leena
joskus menee sonatsakasin
Sanat sekasin.
Ihmisä me ollaan ja erehtyväisiä, vielä kun sen häpeän osaisi jättää, ni hyvä.
-
No sen häpeän osaa jättää kun ei erehdy juur tällä kohtaa että luulee olevansa muistikone :003:
Tuossa oli kokous venynyt pitkäksi ja puheenjohtajaa alkoi ketuttaa mutta lipsahdus se kumminkin oli jossakin niin arvokkaassa seurassa ettei siellä olisi saanut heittää läppää. Pääsi kumminkin kirjoihin.
-
Erehtyminen oa inhimillistä.
-
Virheistään oppii.
-
^
Itseni kohdalla on vahvoja epäilyksiä.
-
Virheistä oppii, erehtyminen on inhimillistä ja omaa kohtaani epäilen syystä, sillä ihminen ei todellakaan ole kopiokone. Päiväkirjamuistiinpanoista olisi apua ja iloa jos viitsisi muutaman rivin kirjoittaa esimerkiksi säästä tai luontohavainnoista ihan joka päivä. Niitä viiden vuoden juttuja on erityisen hauska seurata, se on sentään melkoinen aika.
Voimakkaita tunteita herättäneen asian saattaa muistaa tarkemmin tai sitten juuri voimakas tunne kaataa koko ohjelman. Useasti järkytys tai pettymys kaivertaa muistijäljen jonka pitäisi unohtua vaan ei.
-
Mulla on jonkinlainen näkömuisti, esim aikanaan appeni vielä eläessä pystyin neuvomaan jonkin tarvekalun löytymisen liiteristä ohjeistamalla, että mun katsot ovesta sisään niin jo kapine löytyy sieltä ja sieltä. 2015 tuli takaisku tässäkin asiassa kun poikani ilmoitti siivonneensa liiterin. Nyt sieltä ei löydä kukaan mitään, enkä enään tiedä missä mikäkin tavara on. Taitaa olla sukupolven vaihdoksen aika.
-
Erehtymisestä, äh kun tosta näkömuistista.
Se on kumma kun esimerkisi Raamattua muistan silleen, että jakeita tulee silmien eteen kuvana painettua tekstiä.
Sitten taas kun pitää muistaa numerosarja joka on pidempi tai lyhyempi, niin silloin ensin katon sen, mutta jos en toista sitä sanoina mielessä, niin en saa sitä kirjoitettua.
Outoa, mutt jos mielessäni sanon sen luvun oli senyt sitten 6 tai 8 numeroa pitkä niin muistuu, mut jos vaan katon sen ja alan kirjoittaa niin en muista, ku alun.
Outoa.
Muisti on aika vekkuli,
Tein mensan typerän testin tässä aikaa sitten ja kummasti meni heittämällä läpi, kun olin treenanu, et ei ihan idioottina pidettäisi.
Siis kun sitten oli se tyhmä koe, niin ne kuvat tuli visiona mieleen ja oli helppo vetästä se koe, vaikkakaan ilman treeniä ei olisi varmaan onnistunut, mutta kun oli tehnyt kerran hitaasti itse ajan kanssa, niin helppoa, ku heinän teko.
Sama varmaan matematiikan kanssa, kun oppii ne artikkelit miten menee, ni helppoa, mutta jos tosta vaan, niin eihän sitä osaisi.
Muisti varsinkin kemiallinen, siis maku ja haju ja tunne ja muut ois mielenkiintoisia miettiä.
Varmaan paljon ois mitä miettiä ja miten kehittää muistia ja varsinkin opettamisessa.
Myynnissä ja muussa sellaisessa.
-
Muisti on kyllä mielenkiintoinen asia.
Luulen, että vaikkemme kaikkea muista aktiivisesti, niin piilotajunta, alitajunta on tallettanut kaiken.
Sitten joskus jokin aktivoi muistijäljen ja se saattaa tuottaa samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin aikoinaan se saman tyyppinen ärsyke.
Varsinkin jos on paljon "painanut villaisella"...ja ei ole käsitellyt esim. surua ja menetyksiä.
Toki anteeksi antaminen auttaa.
Kaiketi sekin on prosessi.
Niin, voiko esim. tuoksu, kuva, musiikki, joku ihminen, jonkun käytös yms laukaista jotain, joka tuo mieleen vanhan kokemuksen.,..mutta tiedostaako edes kaikkea näitä.
No, pohdinpa vaan pikapohdinnalla tälläisiäkin tässä.
-
Toistuminen ja kertaus lienee näihin liittyvää.
Ajattelen myös Jumalan johdatuksesta niin että se tulee esille toistuvasti
joko samalla tavalla tai jotenkin muuttuneella tavalla.
Jumala johdattaa meitä kärsivällisyydellä, rakkaudella, toistuvasti.
Mutta välillä myös jollain pysäytyksellä, esim. sairaudella, auton rikkoutumisella.
Johdatus on tietysti jatkuvaa, valintojen edessä kyselemistä.
Mutta tarkoitin jotain yhtä isoa juttua, esim. asunnon hankkimista, työn vastaanottamista yms.
Eli Jumala voi antaa tienviittaa jostain asiasta toistuvasti.
Samoin kun Hän kutsuu meitä yhteyteensä toistuvasti.
-
Tälläisenä myyntityötä tekevänä olen huomannut sen jos minkä olevan hengellinen tapahtuma.
Siinä pitää muistaa kun kohtaa jonkun ihmisen miten on onistunut samanlaiselle henkilölle noin suunnilleen myydä aiemmin ja perustelut tulee tulla ns takaraivosta.
Sitten jos ei kauppaa synny, niin tulee muistaa miten sai henkilön mieleen jäämään asiat ja miten on aiemmin toiminut, että henkilö ottaa myöhemmin yhteyttä.
Ihmisissä ei paljoa ole eroja ja kaikkiin kohtaamiin ihmisiin voi vaikuttaa.
Myyntityössä kyllä oppii elämäntaitoja.
Jokaisen ihmisen kannattaisi muutama kuinka myyn kirja lukea, vaikka ei olisi myynnin kanssa tekemisissäkään.
-
Malla tietää, hän toteaa vaatimattomasti että luulee, vaan luulee oikein. Viisveisaajan arvelen kehittyneen viisaaksi ihmiseksi juuri työssänsä.
Muisti harjaantuu joskus tarpeenkin mukaan pääsin toteen. Koulua en kauheasti käynyt. Keskikoulun viidennellä minua väsytti, paitsi seitsemän angiinaa joista pääsin kun pääsin nielurisoista, minua taisi uuvuttaa elämäntuska ja murrosiän sturm und drang joten poikkesin koulussa ainoastaan kokeissa lopulta. Silloin muistin paremmin nähdyt asiat kuten kirjansivut.
Sitten tuli tosi eteen, eli en olisi kyllä selviytynyt ilman kuulomuistin harjaannuttamista. Istuin kuin tatti lähes joka luennolla ka painoin niin mieleeni, että yhä muistan joitakin kuin niin, näkisin :icon_eek: silmissäni tapahtuneen. Se on erilaista kuin sukulaisen talo portaineen ---- haluaisinpa tietää missä sellainen portaikko joskus on ollut! Erilaista koska nämähän testattiin tenttimällä.
-
Erehdyn hyvin paljon. :icon_wink:
-
Eilen kuuntelin radiota ja sielä haastateltiin henkilöä jolla oli hyvin persoonallinen nauru. Yritin saada mieleeni mistä tuon naurun tunsin, kävin tuttavapiiriäni läpi ja jotenkin ajatus tuuntui välillä tunnistavan tuon naurahtajan mutta lopulta unohdin koko asian saamatta henkilöä mieleen. Nyt tätä Leenan juttua lukiessani asia tuli taas mieleen ja huomasin ajattelevani että 2011 meillä keittiöä asentanut mieshän nauroi juuri samalla tavallaa, toisin vain omille vitseilleen. Radiossa ollut henkilö oli toinen mutta äänikuva palautui tähän keittiökalustemieheen, meille muuten täysin tuntemattomaan.
Myös muutama haju tulee todella kaukaa mieleen, aivan lapsuudesta -60 luvun alusta hajujälki saippuakuplista on yksi niistä. Silloin varmaan käytettiin kloriittia runsaammin tai huolettomammin kuin nykyään, samoin ammoniakin haju ja karpiidin poltosta syntyvä haju.
-
Lankomieheni kertoi taannoin tunnistaneensa selin seisseen miehen vanhaksi kaverikseen rykäisyn kuultuaan.
-
Tuo persoonallinen erikoinen nauru on kyllä huomiota herättävää, piristävää,
mukaansa tempaavaa.
Muistan sellaisen tapauksen jo 50-luvun lopulta kun sellainen persoonallinen timpuri
oli rakentamassa kotimökilläni latoa.