Ajelimme 115 km kierroksen, kesäisen maisemakierroksen. Heinolan vanhaa tietä Vierumäelle, siitä Vuolenkoski, Kimolan kanava, Iitin kirkonkylä joka oli ennen meille näkemätön paikka. Se on valittu Suomen kauneimmaksi kyläksi. Linkitän hiukan tietoja Iitistä:
http://www.iitti.fi/matkailu/naehtaevyydet.html?start=1?setLang=fi-FIKirkkoa vastapäätä olevassa 1800-luvun alussa rakennetussa ent. jaalalaisen ratsutilan päärakennuksessa oli kahden taiteilijan näyttely, 1960-luvun esineistöä, esiteltiin lunnonväreillä värättyjä lankoja ja kudonnaisia. Talossa oli myös hyvä butiikki, josta hankin ghanalaisista uusiolasihelmistä punotun rannekorun, sekä käsiyötaiteilijoiden ylläpitämä mainio kahvio.
Rakennuksella oli kiintoisa historia Iitin vanhimpana ja ensimmäisenä laukkautettuna kansakouluna, sodan aikaisena synnytyssairaalana ja myöh. siinä oli molemmissa päissä asuntoja.
Kirkossa oli messu alkanut kun ajoimme kirkon aidan viereen . Kiersimme juurimaalattua 1690-luvun lopulla rakennettua ristikirkkoa, hautausmaata
jossa kuvasin hyvän ystäväni esi-isän , rovasti Murenin (myöh. suku Muroma) hautapaaden reliefeineen. Meilasin kuvan hänelle ja sain oitis vastauksen.
Niin kaunis kuin kirkonkylä on, yhtä ankea on 7 km päässä oleva kunnan keskus, Kausala.
Kotiinpaluu oli Kausalasta lähtien tuttua 12-tietä jota Virolahdesta palatessa aina ajetaan. Poikkesimme Nastolan kirkolla. Siellä on myös vanha puukirkko.
Olin oikein tyytyväinen näkemääni ja kokemaani. Ensin ajattelimme ajella Porvooseen, mutta se olisi ollut monesti ennen nähty ja puolta pidemmäksi olisi matkakin tullut.
Themis oli mukana ja pärjäsi hyvin. Vuolenkosken laivalairurissa sekin pistäytyi ja Iitin kahvilassa sille tuotiin vesikuppi talon puolesta.
